UMK 2025: Viisutäky ja suomipoppia YleX:n soittolistoille?

Uuden Musiikin Kilpailun 2025 loppukliimaksi koittaa tänään illalla. UMK on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen merkittävimpänä musiikkitapahtumana. Kaikki kuusi illan kilpailijaa ovat jo voittaneet miljoona Spotify-striimiä ja uriensa parhaimmat listamerkinnät. Illalla äänestetään, kenelle suodaan kunnia edustaa Suomea Eurovision laulukilpailuissa Baselissa toukokuussa. "UMK:n kuningattaren" paluu on herättänyt suuria toiveita revanssista, mutta kuten esimerkiksi viime vuoden kilpailu osoitti, suorissa lähetyksissä live-esitykset voivat kääntää asetelmat päälaelleen. Suora lähetys Yle TV1 ja Yle Areena klo 21.00.

Uuden Musiikin Kilpailun kukoistusaika sen kuin jatkuu jatkumistaan. Tänä vuonna pöhinä tapahtuman ympärillä vaikuttaisi olevan vielä suurempaa kuin viime vuonna. Nyt myös "perässähiihtäjät" ovat havahtuneet ilmiön äärelle ja yhä useammat kansankerrokset jakavat ajatuksia Suomen euroviisuehdokkaista, joille Yle on tarjonnut lineaarisessa televisiossa erinomaisen näkyvät spotit parhaaseen katseluaikaan. Viimevuotisen euroviisuviikon tulehtunut ilmapiiri Malmössä ei ole hälventänyt millään tavalla suomalaisten viisuinnostusta.

UMK:n puitteet ovat yhtä komeat kuin vuosi sitten. Suora lähetys järjestetään yleisökapasiteetiltaan suurimmalla suomalaisella areenalla ja liput myytiin loppuun hujauksessa. Myös kenraaliharjoitus tänään iltapäivällä on valtaisa yleisömenestys. UMK:n asema alkuvuoden tärkeimpänä suomalaisen kevyen musiikin tapahtumana ja hittien esittelytilaisuutena on ollut vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Tampereen kaupunki ottaa kaiken irti tapahtuman isännöimisestä ja on brändännyt itsensä täksi viikonlopuksi "UMK-kaupungiksi". UMK:n ja Euroviisujen valtavirtaistumisen seurauksena kilpailu on ollut alkuvuoden suurimpia puheenaiheita. UMK-ehdokkaita syväanalysoidaan varteenotettavissa musiikkijoukkoviestimissä sekä Jälkinäytöksissä ja Kulttuuricocktaileissa. Television paneelikeskustelujen vakituisista puhuvista päistä on kuoriutunut kovan luokan euroviisuasiantuntijoita, jotka ilmaisevat mielellään vankkumattomat näkemyksensä UMK-kilpailijoista.

Vaikka UMK:n nykyinen merkitys on ollut "uusi normaali" jo useamman vuoden ajan, vanhan liiton viisuharrastaja ei lakkaa hämmästelemästä muutosta entiseen. Muistissa on elävästi esimerkiksi Suomen euroviisukarsintojen kuviot parinkymmenen vuoden takaa, jolloin Yleisradio pyrki epätoivoisesti herättämään innostusta euroviisuinstituutiota kohtaan – usein kovin laihoin lopputuloksin. Vielä edellisen vuosikymmenen aikana kotimaisen musiikkibisneksen kova ydin karttoi UMKia ja kilpailu koettiin esimerkiksi hasbeen-tähtien viimeisenä epätoivoisena yrityksenä hakea nostetta uralleen. Nykyään UMK:n finaalikattaukseen eteneminen on artisteille unelmien täyttymys, ja show'n luomista Nokia Arenan suurella lavalla luonnehditaan uran kunnianhimoisimmaksi projektiksi. Yhden kilpailijan diskaaminen UMK:sta oli hetken aikaa viihdemedian suurin uutinen. Kun kaksikymmentä vuotta sitten viisukarsinnoista karsiutui I can't believe it -niminen sävellys ja tilalle nousi Wäinötär-kokoonpanon Kihlaus, asia kuitattiin yhdellä rivillä pikku-uutisessa.

UMK:n suursuosion myötä joukkoviestimissä on ollut entistä enemmän sijaa myös soraäänille. Syyskuussa huomiota herätti Helsingin Sanomien laaja artikkeli, jossa spekuloitiin nimekkäiden artistien olevan erilaisessa asemassa UMK:n hakuprosessissa. UMK:n ammattilaisraadin puheenjohtaja Tapio Hakanen paljasti artikkelissa, että UMK:n tuotantoporras pyrkii houkuttelemaan kiinnostavia esiintyjiä hakemaan kilpailuun, mutta samalla hän painotti, ettei ensimmäistäkään UMK-finalistia ole sovittu kulisseissa kultaisilla kädenpuristuksilla. Niin ikään otsikoihin kohosivat Sini Sabotagen traumaattiset kokemukset viime vuoden UMK-prosessista. On tietenkin vain hyvä asia, että lieveilmiöitä tuodaan esille avoimesti. Sinällään kuitenkaan maailmanhistoriassa ei ole tavatonta, että viihdebisnes on suurproduktion rattaiden pyöriessä armotonta ja raadollista eikä siellä ole aina sijaa inhimillisille ja pehmeille arvoille. UMK ja euroviisuedustus on artistille melkoinen prässi, joka jättää jälkensä – aiheesta avautuivat muun muassa Hanna Pakarinen ja Waldo viime syksyn Vain elämää -jaksoissa.

UMK:n nykyinen formaatti on usealla mittarilla megamenestys. Kilpailukappaleiden pullauttaminen julkisuuteen päivä kerrallaan on nerokas konsepti. Jokainen ehdokas saa ikään kuin oman päivänsä, jolloin median ristituli keskittyy vain häneen ja hänen kappaleeseensa. Verkko täyttyy ehdokassävelmien arvioista niin kirjoitetussa muodossa kuin vlogeissa. UMK-kilpailijoista näyttää muodostuvan väistämättä hittejä. Jo viime vuonna ihasteltiin historiallista saavutusta, kun jokainen UMK-ehdokkaista eteni Suomen Spotifyn päivälistalla top 15 -sijoille. Tänä vuonna sujui vielä paljon paremmin: kuten Listablogin Timo Pennanen on raportoinut, jokainen UMK-kilpailukappale debytoi Suomen Spotifyssa vähintään kuuden kuunnelluimman joukossa! UMK:n lopullisesta finaalikuusikosta jokaista on striimattu Spotifyssä vähintään miljoona kertaa. Viime vuonna ehdokkaista kolme ei ylittänyt tätä rajaa ennen finaalipäivän koittamista. Näiden kvantitatiivisten lukemien perusteella UMK:n tuotanto voi viitata kintaalla kaikkeen siihen kohdistettuun kritiikkiin. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – nostan seuraavaksi esille kriittisemmän näkökulman.

UMK:n ehdokasasettelu on kahtena vuotena peräkkäin herättänyt jonkin verran arvostelua ehdokasasettelun yksipuolisuudesta. Viime vuonna kilpailua dominoivat tyhjänpäiväiset ja tasapaksut rap-hybridit, tänä vuonna taas vannotaan konstailemattoman suomipopin nimiin. Se on herättänyt kysymyksiä UMK:n tarkoituksesta. Onko UMK:n tähtäin mahdollisimman potentiaalisen euroviisuedustajan löytämisessä vai onko fokuksena tarjota suomalaisille radiokanaville soitettavaa ja mahdollistaa mieluisille B-luokan artisteille ponnahduslauta koko kansan tietoisuuteen. Käytännössä tämänkertaisen UMK:n kilpailijat voi jakaa kolmeen kategoriaan:

Neea River (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) ja Goldielocks ovat kansainvälisesti meritoituneita lauluntekijöitä, jotka ovat ryhtyneet esittämään musiikkia myös itse. Musiikkipiireissä he ovat verkostoituneita, mutta suurelle yleisölle he ovat käytännössä tuntemattomia. Onko UMK:n tarkoituksena tehdä heidät suomalaisille tutuiksi?

Costee (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan pienillä kirjaimilla), Nelli Matula ja Viivi (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) ovat olleet viime vuosien aikana kiistatta olennaisia nimiä kotimaisessa pop-skenessä, mutta UMK-osallistumisen seurauksena mökin mummotkin ja muut kansan syvät rivit tuntevat heidät.

Erika Vikmanin ja kilpailusta nyttemmin diskatun One Morning Leftin räväkät kappaleet erottuivat tasaisesta massasta ja kantoivat etukäteen suurimpien ennakkosuosikkien titteliä. Oliko UMK:n esiraati jo mielessään etukäteen valinnut nämä kaksi potentiaalisimmiksi euroviisuedustajiksi ja oliko viidelle muulle tarkoitus tarjota näkyvyyttä ja runsaasti soittoaikaa Hakasen johtamalle YleX-radiokanavalle. One Morning Left olisi oletettavasti raskasta musiikkia ja käärijämäistä leikkisyyttä yhdistelemällä saanut aikaiseksi hassunhauskan esityksen, joka olisi varmasti kutkuttanut suomalaisia oikeasta pisteestä. Tämän kirjoituksen otsikon piti alun perin olla Pari viisutäkyä ja suomipoppia YleX:n soittolistoille?

Kaikkein kirkkaimmat tähdet paistattelevat taas kerran muissa rooleissa. Tänä iltana Sanni haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) jatkaa Antti Tuiskun, Paula Vesalan ja Samu Haberin jalanjäljissä UMK-lähetyksen toisena juontajana. Mutta Suomen suurimman musiikkiohjelman juontajaksikaan ei enää kävellä kuin hollitupaan ja Sanni on paljastanut lehtijutuissa, että hänenkin oli haettava pestiä koekuvausten ja monivaiheisen valintaprosessin kautta. (Olikohan viime vuonna yhtä tiukka seula? Kysymys juolahti mieleeni Viivi Pumpasen suoritusta muistellessa...)

Joka tapauksessa UMK:n esiraadin hittivainu on jälleen osunut oikeaan. Suomen singlelistalla jokainen UMK-kilpailijoista on saavuttanut uransa korkeimman sijoituksen sooloartistina (painotuksen jälkeen laskuista jätetään pois Erika Vikmanin ja Käärijän yhteisesitys Ruoska sekä Viivin ja Robin Packalenin duetto Ihana kipu). Eipä siis ihmekään, että Olli Herman hehkuttaa podcastissa haltioitunein sanankääntein UMK:n olevan parasta, mitä on tapahtunut Suomen musiikkiviennille. UMK:n myötä tuhannet ja tuhannet euroviisufanit ympäri maailman lisäävät soittolistoilleen suomalaista – jopa suomenkielistä – popmusiikkia. Samaisessa podcastissa Herman kutsuu UMKia jokaisen suomalaisen pop-opportunistin unelmaksi, sillä jos onnistuu pääsemään osaksi hittikoneistoa, julkisuusarvo ja menestys suoratoistopalveluissa on taattu.

Toki paikka auringossa voi johtaa onnettomaan lopputulokseen, kuten tänä vuonna todistettiin. UMK:n piti olla One Morning Left -yhtyeen lopullinen naksahdus läpimurtoon ja jäsenten kokopäiväiseen muusikkouteen. Kävikin täysin päinvastoin: valokeilassa paistatteleminen nosti esiin negatiivista julkisuutta, minkä seurauksena koko bändi hajosi. One Morning Left häivytettiin kaikesta UMK-materiaalista kuin Lev Trotski neuvostoliittolaisista valokuvista, minkä vuoksi somen pimeimmät nurkkaukset ovat heitelleet syytöksiä "canceloinnista". Julkisuuteen on väläytelty tapauksesta tietoa niin niukasti, että oletettavasti vain asianosaisilla on käsitys kokonaiskuvasta. Toimenpiteet ovat olleet sen verran järeät, että niihin tuskin ryhdyttäisiin täysin vähäpätöisistä syistä. Maailma makaa kuitenkin nyt erittäin kummallisessa asennossa ja eri arvomaailmat ovat toistuvasti ristitulessa. One Morning Left -yhtyeellä ei ollut asiaa Uuden Musiikin Kilpailuun, mutta kenties solisti voisi harkita uraa Suomen elinkeinoministerinä.

One Morning Left -yhtyeen diskaamisen jälkeen tämän vuotisen UMK:n kiistaton ennakkosuosikki on Erika Vikman. "Kuningattaren paluu" on dominoinut UMK-aiheisia otsikoita. Oikeastaan koko UMK:n metamorfoosi vähätellystä epämääräisestä viisukarsinnasta tasavallan merkittäväksi hittienesittelyfoorumiksi kiteytyy Erika Vikmanin ympärille. Viisi vuotta sitten – viimeisenä "normaalina" viikonloppuna ennen pandemian rantautumista Suomeen – hän kilpaili UMK:ssa Cicciolinalla, joka merkitsi lopullista läpimurtoa Vikmanin artistiprofiilin uudelleenbrändäämiselle. Mutta mikä merkittävintä, Cicciolina oli popmusiikin ilmiö, joka toimi kannustavana esimerkkinä suomalaiselle musikkiteollisuudelle: UMK osoittautui formaatiksi, jonka kautta voi lanseerata hittejä kaiken kansan tietoisuuteen. UMK:n äänestyksessä Erika Vikmanin ja Cicciolinan yllättävä häviäminen Aksel Kankaanrannalle aiheutti valtaisia reaktioita puolin ja toisin. Euroviisufanit ovat kohottaneet Erika Vikmanin suorastaan kulttihahmon asemaan ja luonnollisesti hänen revanssinsa hivelisi monien mieliä.

UMK:n kilpailutulosta on pyritty ennakoimaan muun muassa tutkimalla kappaleiden striimimääriä Spotifyssa ja YouTubessa. Jälleen kerran on syytä muistuttaa, ettei äänestystuloksilla ja hittistatuksilla ole korrelaatiota. Viime vuonna Windows95manin No rules! oli ennen UMK-finaalia kilpailukattauksen toiseksi vähiten kuunnelluin kappale. Vuonna 2023 Kuumaa-yhtyeen Ylivoimainen oli saavuttanut hittistatuksensa hyvissä ajoin ennen finaalipäivää, mutta yleisöäänestyksessä bändi sijoittui vasta viidenneksi. Alhainen sijoitus ei kuitenkaan estänyt Ylivoimaista nousemasta yhdeksi vuoden suurimmista kotimaisista hiteistä. Vuonna 2022 Bessiä ja Youngheartedia oli luukutettu paljon enemmän kuin The Rasmusta ja vastaavasti vuonna 2021 Teflon Brothers & Pandora ja Ilta olivat päihittäneet Blind Channelin striimiluvut.

UMK:n suora lähetys on kuin omat mini-Euroviisunsa, jossa jokaiselle kilpailukappaleelle pyritään luomaan oma visuaalinen maailmansa. UMK:n spektaakkeleita ovat olleet suunnittelemassa kovan luokan euroviisuammattilaiset, kuten esimerkiksi ruotsalainen Fredrik "Benke" Rydman, jonka käsialaa on ollut niin Käärijän kuin viime vuoden euroviisuvoittajan Sveitsin Nemon spektaakkelit. Tänä vuonna UMK-tiimiin on pestattu uutena kiinnityksenä espanjainen Sergio Jaén, jonka luomus oli viime vuoden Euroviisujen Irlannin Bambie Thugin ennennäkemätön performanssi, joka herätti voimakkaita mielipiteitä ylistyksistä syvään järkytykseen.

UMK:n äänestyksessä avainasemassa ovatkin juuri live-esitykset. Viime vuonna varteenotettavissa ennustuksissa juuri kukaan ei ennakoinut Windows95manin voittoa, mutta onnistuneella live-esityksellä taiteilija Keisteri ja Henri Piispanen onnistuivat erottumaan joukosta ja myymään spektaakkelinsa suurelle yleisölle. Vastaavasti esimerkiksi viisi vuotta sitten Cicciolinan voittoputki taisi kompastua epäonnistuneeseen esitykseen, joka ei onnistunut aiheuttamaan kylmiä väreitä (vaan pikemminkin wäreitä...). Erika Vikman itsekin Iltalehden Viisupodin haastattelussa viittasi viiden vuoden takaiseen "paskana livenä", jota ei itsekään enää pysty kiemurtelematta katsomaan.

Oman lusikkansa soppaan UMK-äänestykseen työntävät kansainväliset raadit, mutta niille ei välttämättä tarvitse antaa suurta painoarvoa, koska niiden vaikutusvalta lopputulokseen on vain 25 prosenttia kokonaispotista. Viime vuonna No rules! sijoittui kansainvälisten raatien äänestyksessä viimeiseksi, mutta niin vain messevä yleisöäänestyspotti siivitti Windows95manin euroviisuedustajaksi.

Näin käy UMK – lyhyesti kuudesta kilpailijasta

1. Costee – Sekaisin

Tekijät: Jussi Tiainen, Teemu Javanainen, Tomi Tamminen

Costee lienee promoamassa uusinta singlehittiään. Samanaikaisesti ajanmukainen ja ajaton suomipop-hitti retrovaikutteineen: on ysäriä ja kasaria. Eikä ainoa kasariviittaus ole suinkaan se, että jo nelisenkymmentä vuotta sitten J. Karjalainen lauloi olevansa sekaisin sinusta. Ei lähimainkaan potentiaalinen voittaja, mutta olen toki tietoinen, että Sekaisin on saanut keski-ikäisiä ja keski-ikäistyviä naisoletettuja costeeksi.

2. Neea River – Nightmares

Tekijät: Neea River, Ilkka Wirtanen, Petri Alanko

Lauluntekijästä solistiksi. Ansioluettelossa muun muassa Pikku G:n comeback-kauden kappale Kilometrit ja Portion Boysin Elämän ABC. Vannoo englanninkielisen tanssittavan pop-musiikin nimeen, mikä on nykyään harvinaisempaa Suomessa. Pyrkiikö samalle tontille kuin Saara Aalto aikanaan? Laulun tekstimaailmassakin yhtäläisyyksiä Monstersin kanssa.

3. Goldielocks – Made of

Tekijät: Ella Bine, Lauri Mäntynen, Topi Kilpinen

Toinen lauluntekijästä solistiksi -tapaus. Flow-festivaalien päälavalla esiintynyt Goldielocks vastaa UMK:n indiekiintiöstä, vaikka oikeaa indiemusiikkia kuuntelevat ovatkin tuominneet persoonattomaksi. Saanut ymmärrettävistä syistä kriitikoiden hehkutukset: onhan tämä nautinnollisen korkeatasoisesti toteutettua hienostuneempaa popmusaa ja artisti keskivertoa kiinnostavampi.

4. Viivi – Aina

Tekijät: Antti Riihimäki, Emma Johansson, Joonas Keronen, Lauri Halavaara, Viivi Korhonen

Toisin kuin niin monien muiden naissolistien kohdalla nykyään, Viivi Korhosta ei voi syyttää siitä, että hän aristelisi käyttää ääntään. Hänen vahvat tulkintansa ovat nautinnollista kuultavaa. Kappale Aina on ehtinyt tehdä menneinä viikkoina vaikutuksen ja kenties olemme todistamassa uuden suomalaisen pop-klassikon syntyä. Erittäin onnistuneella live-esityksellä Viivi voi pötkiä pitkälle ja olen mielessäni väläytellyt skenaariota, että hän on tämänkertainen akselkankaanranta, joka katkaisee Erika Vikmanin kuningatartien.

5. Nelli Matula – Hitaammin hautaan

Tekijät: Kaisa Korhonen, Antti Riihimäki, Nelli Matula, Los Rollos

Lahjakkaan Nelli Matulan suurin soolohitti tähän mennessä, kerännyt UMK-kilpailukappaleista eniten Spotify-kuunteluita. Onnistunut comeback lyhyen tauon jälkeen, ja Hitaammin hautaan nostanee Nellin lopullisesti sinne A-sarjaan.

6. Erika Vikman – Ich komme

Tekijät: Christel Roosberg, Jori Roosberg

Kun alkuvuodesta 2008 Mun koti ei oo täällä alkoi raikua siellä sun täällä, suomalaiset viisufanit huokailivat haikeana: voi että kun Suomessa osataan luoda näin innovatiivista ja omaperäistä pop-musiikkia, mutta miten tällaista saataisiin koskaan euroviisulavalle esittelemään kansainväliselle yleisölle suomalaista pop-osaamista. No, nyt puolisentoista vuosikymmentä myöhemmin Chisu on vihdoin ja viimein mukana viisukuvioissa. Ja kun tekijätiimissä on toisena osapuolena hänen nykyinen puolisonsa Jori Roosberg (ent. Sjöroos), joka muistetaan etenkin PMMP:n takapiruna, voidaan todeta, että kotimaisen pop-musiikin kärkiosaajat ovat lopullisesti parantuneet euroviisuallergiastaan.

Erika Vikman on kurvannut mökkitieltä kauas chisumaiseen popavantgardismiin, joka ei jätä kuulijaa kylmäksi. Erika Vikman ei onneksi pyri Euroviisuihin Cicciolina 2.0:lla, vaan luo jälleen nahkansa uudelleen UMK:ssa. Mistään vallankumouksellisesta muutoksesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä Ich komme pönkittää hänen kiistatonta ykkösasemaan suomipopin erotiikan ylipapittarena, eikä teoksen vaikuttavuus kärsi siitä, että siinä hoetaan Jaakko kullan tahdissa suomeksi painotettuna ich kom-ME. Eipä niistä suomenkielisistäkään sanoista aina saa oikein selvää – mikä lienee ominaista nykypäivän popmusalle. Ehkäpä konservatiiviselle kansanosalle voisi siteerata Badding-vainaan viisautta: "Sä sanot tää on kamalaa, sanoista ei selvää saa. Jos niistä selvän sais, se vasta kauhistais." Yllättävällä loppukatkaisulla leikitellään Euroviisujen kolmen minuutin aikarajalla, kuten teki jo Juice-vainaa 44 vuotta sitten. Ich komme olisi ensimmäinen saksaksi nimetty euroviisu sitten Itävallan 2012 -edustussävelmän Woki mit deim Popo (joka sekin oli vahvalla pohjoisitävaltalaisella murteella).

Erika Vikman ja Ich komme on ollut alkuvuoden UMK-ilmiö ja somekuvien perusteella Tampere on vuorattu Erika Vikman tulee, oletko valmis -kylteillä. Toivottavasti ennakkosuosikki ei toistamiseen kaadu väärällä tavalla överiksi vedettyyn live-esitykseen.

PS. Assosiaatio Jaakko kultaan on oikeastaan hyvinkin hersyvä. Yksi euroviisuhistorian varhaisimmista sensuelleista esityksistä lienee Luxemburgin viisu vuodelta 1977 Frère Jacques, joka pohjautuu juuri tuohon ranskalaiseen lastenlauluun. Tuossa aikuisempaan makuun suunnatussa Jaakko kullassa laulun kertojahahmo kertoo kasvaneensa aikuisemmaksi (ja puseronsa kasvaneen), minkä vuoksi hän toivoisi Jaakolta toisenlaista huomiota ja hekumoi yhteisestä yöstä... Oliko laulun esittäjä Anne-Marie B oman aikansa siirapissa kiehnäävä Erika Vikman?

Eurovision laulukilpailu 2025 Baselissa: Suomen semifinaali torstaina 15. touokuuta, finaali lauantaina 17. toukokuuta.