UMK 2023: Kääriikö Suomi pisteet kotiin Liverpoolissa?

Uuden Musiikin Kilpailu elää kukoistusaikaansa. Kilpailun arvostus on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Euroviisuedustajan valintatilaisuuden ohella UMK tuottaa hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Tämänvuotisen UMK:n artistikattauksen selvittyä suurin kiinnostus kohdistui tunnetuimpiin esiintyjänimiin: Portion Boysiin, Benjamin Peltoseen – ja erityisesti Robin Packaleniin, jonka osallistumista viisukuvioihin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kilpailukappaleiden julkistamisen jälkeen hittilistoilla ovat kuitenkin juhlineet aivan toiset nimet: Kuumaa ja alkuvuoden ilmiöksi osoittautunut Käärijä.

Suomen euroviisuedustaja Liverpoolin Eurovision laulukilpailuun valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Lähetys alkaa klo 21.00, YLE TV1 ja YLE Areena.

Uuden Musiikin Kilpailun metamorfoosia vähätellystä epämääräisestä tosi-tv-viritelmästä valtakunnan merkittäväksi hittienesittelyfoorumiksi olen käsitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani viime vuonna, toissa vuonna ja kolme vuotta sitten, joten ei liene hedelmällistä toistaa samoja anekdootteja ja argumentteja jälleen kerran uudestaan.

UMK ei ole suinkaan enää pelkästään Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus, sillä kilpailu on poikinut lukuisia hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Viime vuoden UMK-kausi oli useiden mittareiden perusteella jymymenestys, sillä sen kautta Suomen kansalle tuli tutuksi vuoden 2022 suosituin kotimainen hitti. Vaikka UMK:n yleisöäänestyksessä Bessin Ram pam pam sijoittui vasta kolmanneksi, kappale jyräsi suoratoistopalveluissa ja radiotaajuuksilla siihen malliin, että biisi oli lopulta koko vuoden soitetuin niin striimeissä kuin radion soittolistoilla. Kolmea viikkoa sitten Bessin ja Ram pam pamin menestysvuosi huipentui neljän Emma-patsaan pokkaamiseen.

Erika Vikman, Blind Channel, Bess. Viime vuosien aikana UMK on mahdollistanut ponnahduslaudan merkittäville suomalaisen musiikin ilmiöille. Teflon Brothersin & Pandoran yhteistyön hedelmä I love you, Iltan Kelle mä soitan ja Youngheartedin Sun numero kartuttivat komeasti esiintyjiensä hittitilastoja. Tommi Läntinen saattoi jäädä viime vuoden UMK:ssa viimeiseksi, mutta niin vain yksi kolmeminuuttinen esiintyminen tutustutti hänet nuoremman sukupolven edustajille, jotka menneenä kesänä erinäisillä festareilla tunnistivat sen punapäisen liehulettisen rokkarin, "joka oli euroviisuissa". Ja kun samalla kansainvälisen Eurovision laulukilpailun maine on nykyään paremmalla tolalla kuin moniin vuosikymmeniin, UMK ja viisutouhuun osallistuminen näyttäytyvät sekä artisteille että musiikkiteollisuudelle houkuttelevana tilaisuutena. Sitkeästi eläneet käsitykset euroviisustigmoista ja uran tuhoutumisesta ovat toistaiseksi vaimentuneet. Suomen Kuvalehden kattavassa analyysissa UMK:n tuottaja Anssi Autio kiteytti muutoksen sitaatissaan:

"Nyt me voidaan odottaa, että keitähän sieltä tulee mukaan tänä vuonna. Välillä piti pelätä, että tuleeko kukaan."

Vastaavanlaisen näkemyksen ilmaisi Suomen suurimpien levy-yhtiöiden palveluksessa pitkän uran luonut Kimmo Valtanen:

"Kymmenen vuotta sitten UMK:hon osallistuminen oli vähän kuin merkki, että artistin uralla ei mene kovin hyvin. Nyt kisa tuntuu innostavalta ja positiiviselta kokemukselta."

Innostus välittyy yleisön reaktioissa. Tämäniltainen UMK-finaalin yleisötilaisuus Turun Logomossa myytiin päivässä loppuun, vaikka lippujen tullessa myyntiin ei ollut vielä minkäänlaista aavistusta UMK:n artistikattauksesta. UMK itsessään on brändi, jolla on myönteinen maine ja joka vetää väkeä.

UMK:n tarjoama näkyvyys on kutkutellut myös valtakunnan eturivin artisteja. Vaikka he eivät rohkene osallistua itse kilpailuun, muut roolit televisiolähetyksessä ovat kelvanneet mukisematta. Tänä iltana tilaisuutta isännöi Samu Haber, joka seuraa UMK:n juontajana Antti Tuiskun ja Paula Vesalan jalanjälkiä. Ajan hengen mukaisesti Haber vakuutteli seuranneensa Euroviisuja ja karsintoja "aina". Mahtoikohan Haber viitisentoista vuotta sitten Sunrise Avenuen huippusuosion vuosina luonnehtia euroviisuinstituutiota ihan näin positiivisesti?

UMK:n suosio on ollut niin merkillepantavaa, että Euroopan yleisradioliitto EBU on kohottanut Suomen eräänlaiseksi euroviisuperheen mallioppilaaksi, ja Yleisradion edustajilta pyydettiin Euroviisujen yhteydessä lyhyttä esitelmää onnistuneen karsintaformaatin ja -brändin luomisesta.

Vaikka Uuden Musiikin Kilpailun 2023 päätapahtuma ja loppukliimaksi ovat vasta edessä, tapahtuma on jo tähän mennessä ehtinyt käydä läpi monenlaisia vaiheita ja erinäiset käänteet ovat synnyttäneet otsikon jos toisenkin. Huomiota herätti muun muassa surkuhupaisa get together -tilaisuus, jonka piti olla kaikkea muuta kuin "vanhanaikainen ja vaivaannuttava ankeasisältöinen" lehdistötilaisuus. Eduskuntavaalien lähestyessä tuuli puhaltaa lujaa oikealta, minkä seurauksena Yleisradion asemasta ja rahoituksesta on jälleen esitetty ärhäköitä näkemyksiä. Myös Uuden Musiikin Kilpailu on kehystetty osaksi tätä keskustelua: kriitikoiden mukaan viihteellisen laulukilpailun järjestäminen ja Ylen suorastaan kontrolloiva brändinvaaliminen eivät täytä julkisen palvelun kriteerejä. Toisaalta kiivas ja aktiivinen keskustelu on osoitus siitä, että Uuden Musiikin Kilpailulla on merkitystä. Suomen pitkässä euroviisuhistoriassa on ollut useita ajanjaksoja, jolloin viisukarsinnoille ei ole suotu runsaasti palstatilaa. Tänä vuonna kohuja on nyhjäisty tyhjästäkin, kuten esimerkiksi UMK-finaalin esiintymisjärjestyksestä. Tuottaja Anssi Autio tuhahti ymmärrettävästi Iltalehden hämmästelylle: "Missä niiden pitäisi sitten olla?"

Ennakkosuosikkien asetelmat ovat eläneet pitkin alkuvuotta. Kun tammikuun puolivälin tienoilla UMK:n kilpailuseitsikko julkistettiin, suurin huomio kohdistui ymmärrettävästi nimekkäimpiin esiintyjiin. Etenkin Robin Packalenin osallistuminen sai viisukansan hihkumaan. Robinia on toivottu Suomen viisuedustajaksi siitä lähtien, kun hänelle kertyi ikää 16 vuotta, jolloin euroviisuosallistumiseen vaadittava ikäraja ylittyi. Euroviisuharrastajien näkemysten mukaan Robinin kaltainen poptähti olisi täydellinen valinta viisulavalle. Robinin lisäksi mielenkiinnolla odotettiin bilebändi Portion Boysin ja sometähdestä laulajaksi ryhtyneen Benjamin Peltosen panosta kilpailuun.

Kun neljä ensimmäistä kilpailukappaletta (Keira, Benjamin, Robin Packalen, Lxandra) oli julkistettu, kansalaiskeskusteluissa reaktiot olivat ristiriitaisia. Yleisesti myönnettiin, että Suomessa luodaan nykyään laadukasta ja korkeatasoisesti tuotettua kansainvälisen tason pop-musiikkia, mutta UMK-biisejä tuntui vaivaavan tietynlainen geneerisyys. Muodollisesti pätevistä kappaleista puuttuivat sellaiset koukut ja spesiaalit erityispiirteet, joiden perusteella ne olisivat kuulostaneet ilmeisiltä euroviisumenestyjiltä. Somekommenteissa ja kolumneissa tehtiin tarpeettoman rujosti selväksi, ettei Robin Packalen kyennyt vastaamaan valtaviin ennakko-odotuksiin funkpalallaan Girls like you.

Keskiviikko 18. tammikuuta muutti kaiken. Vuorokauden vaihduttua eetteriin kajahti Käärijän UMK-kilpailukappale Cha cha cha. Päivän mittaan suurelle yleisölle melko tuntemattoman pottatukkaisen artistin yllätyksellinen genrehybridi nousi melkoiseksi ilmiöksi. Some räjähti, striimiluvut kasvoivat silmissä ja iltapäivälehtien viihdetoimittajat näpyttelivät Käärijästä ylistäviä kirjoituksia. Käärijän ja Cha cha chan vastaanotto tarjoaa mitä oivaltavinta aineistoa siitä, kuinka joukkohurmos ja massasuggestio kehkeytyvät 2020-luvulla someaikoina. Hype lähti vyörymään lumipalloefektin tavoin, mikä luonnollisesti ärsytti niitä (lähinnä vanhan liiton) viisufaneja, joita Käärijän päällekäyvä tyyli ei miellyttänyt. Sittemmin Cha cha chasta on väännetty monenmoisia remixejä ja covereita. Viisuharrastajat ovat eläneet todellisessa Käärijä-huumassa: he ovat tilanneet ahkerasti Käärijän fanituotteita ja illalla Logomon katsomosta voinee bongata runsaasti keltaisia Käärijä €-viisuihin -t-paitoja.

Cha cha chan ohella kansakunnan makuhermoja on kutkuttanut Kuumaa-yhtyeen Ylivoimainen, joka ylsi tuoreimmalla Suomen listalla peräti kakkoseksi. Cha cha cha ja Ylivoimainen ovat molemmat keränneet Spotifyssa yli kolme miljoonaa kuuntelukertaa, joten ne ovat kiistatta alkuvuoden 2023 kovimpia suomalaisia hittejä.

Vedonlyöntitilastoissa Käärijä on ylivoimainen suosikki UMK:n voittajaksi ja siten Suomen edustajaksi Liverpoolin brittiläisukrainalaisiin viisubakkanaaleihin. Aikaisemmat viisukilpailut ovat kuitenkin osoittaneet, ettei hittistatus korreloi automaattisesti viisuäänestyksen tuloksen kanssa. Esimerkiksi viime vuoden UMK:n sadosta Bessin Ram pam pam ja Youngheartedin Sun numero olivat menestyneet listoilla parhaiten, mutta The Rasmus veti äänestyksessä suvereenisti pisimmän korren. Younghearted sai yleisöäänestyksessä jopa vähiten ääniä. Vaikka biisiä tekisi mieli kuunnella suoratoistopalveluista, se ei välttämättä houkuttele tarttumaan puhelimeen ja äänestämään euroviisuedustajaksi. Kaksi vuotta sitten Teflon Brothersin & Pandoran I love you ja Iltan Kelle mä soitan päihittivät Spotify-kuunteluissa Blind Channelin Dark siden mennen tullen – mutta lopulta Blind Channel voitti yleisöäänestyksen murskalukemin. Vuonna 2020 Erika Vikmanin Cicciolinaa oli luukutettu enemmän kuin muilta UMK-kilpailijoita yhteensä – ja siitä huolimatta tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta onnistui menestymään yleisöäänestyksessä miltei yhtä hyvin kuin valtaisa ennakkosuosikki. On muistettava, että kaikenlaisesta ennakkopöhinästä huolimatta niin kutsutut "kansan syvät rivit" kuulevat ja näkevät ehdokkaat tänä iltana ensimmäistä kertaa. Laulukilpailujen äänestyksiin osallistuu sellainenkin väestönosa, jonka mieltymykset eivät heijastu hittilistoille.

Yhtä lailla pakollisena disclaimerina on huomioitava, että illan televisiolähetyksessä nähtävät live-esitykset voivat kääntää asetelmat päälaelleen. Show't suorissa lähetyksissä eivät ole olleet UMK:n televisiotuotannon vahvinta osaamisaluetta, ja esimerkiksi Erika Vikmanin ja Bessin odotettua "vaisumpaa" menestystä puhelinäänestyksessä on osaltaan selitetty vähemmän mairittelevilla esityksillä, jotka eivät tehneet oikeutta varsinaisille kilpailukappaleille.

Oman lusikkansa soppaan lisäävät seitsemän kansainvälistä raatia, jotka vaikuttavat äänestystulokseen. Raatien painoarvo on kuitenkin vain 25 prosenttia kokonaispotista, joten suurin valta on televisionkatsojilla, ja raatiäänestys lienee tarkoitettu lähinnä ohjelmanumeroksi, jonka tarkoituksena on lisätä draaman tuntua ja katsojien mielenkiintoa. Pahimmassa skenaariossa raadit voivat kuitenkin sekoittaa pakkaa, mikäli maut menevät aivan ristiin.

1. Robin Packalen – Girls like you

Tekijät: Robin Packalen, Joonas Parkkonen, Zoë Moss

Ympyrä sulkeutuu. Kaikkien aikojen ensimmäisessä UMK-finaalissa 25. helmikuuta 2012 lavan valloitti 13-vuotias Robin, jonka esikoissingle Frontside Ollie oli ilmestynyt reilua kuukautta aikaisemmin ja ehtinyt aiheuttaa jonkin verran säpinää. Ensimmäistä UMK-finaalia uhkasi yleisökato, joten väkeä pyrittiin houkuttelemaan paikalle värväämällä lukuisia vierailevia tähtiä. Myös viimevuotinen viisuedustajamme The Rasmus esiintyi tilaisuudessa.

2010-luvun lopussa Robin paketoi suomenkielisen uransa, uudelleenbrändäsi itsensä Robin Packaleniksi, vaihtoi esiintymiskielensä englanniksi ja ilmoitti tähtäävänsä kansainvälisille markkinoille. Ikävä kyllä, ura Suomen rajojen ulkopuolella ei ole ottanut tulta alleen. Packalenin englanninkielinen tuotanto on koostunut tähän mennessä viimeisen päälle hiotuista riskittömistä pop-teollisuuden taidonnäytteistä, joita voisi luonnehtia kiltisti ilmaistuna mielenkiinnottomiksi ja hieman ilkeämielisemmin ilmaistuna mitäänsanomattomiksi. Todella ilkeästi ilmaistuna munattomiksi. Harmillisesti UMK-tyrkky Girls like you ei tuota linjaan muutosta. Artisti itsekin varoitteli ennen kappaleen julkaisua innokkaimpia fanejaan, ettei luvassa ole mitään tajunnanräjäyttävää "bangeria", vaan ennemminkin alkuillan hengailuun sopivaa easy listening -taustamusaa. Suomenkielisen tuotannon leikkisyyttä ja vilpittömyyttä on ikävä.

Ei pidä ymmärtää väärin. Robin on joutunut mielestäni kohtuuttoman arvosteluryöpyn kohteeksi ja hän lienee oikeilla jäljillä puolustuspuheenvuorossaan, jossa hän oletti odotusten olleen "niin tähtitieteellisen korkeat, ettei siinä ole annettu edes mahdollisuutta muuta kuin tuottaa pettymys". Girls like you on hyväntuulinen gruuvahtava jammailubiisi, joka sopii saumattomasti sellaiselle Spotify-soittolistalle, joka laitetaan taustalle soimaan samalla kun korkataan illan ensimmäiset juomat ennen kuin lähdetään kavereiden kanssa baanalle – tosin Spotify-striimeissä Robin on jäänyt pahasti jälkeen monista muista kilpailukumppaneistaan. Girls like you ei ole kuitenkaan missään nimessä se kappale, jolla Robin lyö itsensä läpi seuraavaksi suomalaiseksi vientituotteeksi. Euroviisuja varten olisi kaivattu se megahitti, jolla hän erottuu muiden maiden kollegoistaan.

Robin lienee UMK-seitsikon kokenein ja karismaattisin esiintyjä, joten hyvällä performanssilla hän voi onnistua myymään pakettinsa katsojille. Suomen kansalla on ollut ajoittain taipumusta äänestää viisuedustajaksi tunnetuinta artistia, vaikka kilpailukappale ei olisikaan mitenkään ylivertainen. Euroviisukarsinnoissa kilpaileville kappaleille etsitään usein viisuhistoriasta jokin vastinpari. Vaikka tällainen vertaileminen ei ole tietenkään aina kovin hedelmällistä, Robin Packalen ja Girls like you on rinnastettu Ruotsin vuoden 2018 viisuedustajaan Benjamin Ingrossoon, jonka Dance you off oli raatien rakastama mutta jäi yleisöäänestyksessä tylysti neljänneksi viimeiseksi...

2. Kuumaa – Ylivoimainen

Tekijät: Johannes Brotherus, Jonttu Luhtavaara, Aarni Soivio, Jonas Olsson

Helsingin Sanomien Juuso Määttänen kirjoitti tuoreeltaan tammikuussa, kuinka "Ylivoimaisessa on helppo nähdä potentiaalia koko vuoden mittaiseksi radiohitiksi". Helmikuun edetessä Ylivoimainen on kohonnut sellaiseen menestykseen, että Määttäsen sanat vaikuttaisivat osuvan toteen.

Viime vuosikymmeninä esiintynyt musiikkityylien konvergenssi on madaltanut iskelmän, popin ja rockin rajoja, minkä vuoksi yhdet ja samat kappaleet ja esiintyjät tuntuvat kelpaavan yleisölle kuin yleisölle. Emma-gaalaa tähdittävät täsmälleen samat nimet kuin Iskelmä-gaalaa – eli nimet, joilla ei ole enää mitään tekemistä iskelmän kanssa. Lämminhenkiseksi ja raikkaaksi kuvailtu Ylivoimainen edustaa juuri sellaista 2000-luvun suomipoppia, joka miellyttänee sekä iskelmäväkeä että katu-uskottavia tahoja. Ylivoimainen raikunee kesällä ämyreistä niin Helsingin trenditerasseilla kuin Kuhmoisten Sahanrannan ravintolassa. Kuumaa ammentaa samasta melankolisesta sielunmaisemasta kuin esimerkiksi Egotrippi tai Olavi Uusivirta. Robinin viisuun verrattuna Ylivoimainen kuulostaa ihailtavan luonnolliselta ja luontevalta eikä hampaat irvessä tekemällä tehdyltä.

Yhtyeen suhdanteet ovat muutoinkin suotuisat. Kuin pohjustaakseen UMK-proggista musiikkieliitti palkitsi Kuumaan Emma-gaalassa vuoden yhtyeenä. Kuumaa päihitti muun muassa Apulannan ja JVG:n! Kuumaa on siis tällä hetkellä tosi kuumaa kamaa.

Mutta olennaisin kysymys kuuluukin: onko yhtyeen tähtäin todella Eurovision laulukilpailussa? Toistaako Kuumaa viimevuotisen Youngheartedin kohtalon? Kotimarkkinoille hitti, jota kansakunta ei äänestä, koska ei näe potentiaalista viisuedustajaa. Mikäli tavoitteena on ollut hitti kotiyleisölle, tavoite on jo saavutettu – ja vieläpä komeasti!

3. Käärijä – Cha cha cha

Tekijät: Jere Pöyhönen, Aleksi Nurmi, Johannes Naukkarinen, Jukka Sorsa

Alkuvuoden musiikkitapaus ei ole jättänyt kylmäksi – mikä on tietenkin viisumenestyksen kannalta lupaava merkki. Käärijän osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun on kirvoittanut valtaisaa mielenkiintoa euroviisuharrastajissa ympäri maailmaa. Cha cha chan julkaisun jälkeen Suomen kertoimet Euroviisujen vedonlyönnissä ovat laskeneet, ja tilastoissa Suomi on tällä hetkellä peräti kolmantena. Vedonlyöntitilastoilla ei ole tietenkään vielä tässä vaiheessa – kun suuri osa kilpailukappaleista on valitsematta – minkäänlaista relevanttia merkitystä, ja faktantarkastajat ovat muistuttaneet, että Suomi käväisi ennakkoveikkausten kakkosena silloinkin, kun Saara Aalto ilmoitettiin Suomen viisuedustajaksi. Lopputulos jäi melkoisen kauas toisesta sijasta...

Käärijän hullunkurinen kolmeminuuttinen yhdistelee elektroa, industrial metalia, räppiä ja melodista tanssittavaa poppia. Kokonaisuuden energialataus on omaa luokkaansa ja tämänkaltaista hulluttelevaa kreisiä menoa ei ole koettu juuri koskaan aikaisemmin Suomen viisuhistoriassa. Käärijällä on kokonaispaketti kasassa. Eri tyylien sekoitteleminen on Euroviisuissa johtanut usein surkuhupaisiin viritelmiin, joilla yritetään epätoivoisesti miellyttää laajaa yleisösegmenttiä, mutta lopulta kukaan ei viehäty. Mutta sitten on Bohemian rhapsodyn kaltaisia mestariteoksia, joiden koko viehätys perustuu taidokkaaseen eri genrejen fuusioon. Cha cha cha kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan, sillä kappaleen vaihdos aggressiivisesta Prodigy-tyylistä amispoppiin toimii ällistyttävän luontevasti.

Kaiken hehkutuksen perusteella meillä lienee tässä nyt käsissämme uniikki kokonaisuus, jonka potentiaalin kansainvälisessä viisukilpailussa testaisi mielellään – meni syteen taikka saveen. Suomi ei ole koskaan pärjännyt Euroviisuissa mairittelevasti kädenlämpöisillä perinteisillä popeilla ja balladeilla – aina muut maat ovat onnistuneet paremmin. Somekommenteissa ja vloggareiden reaktioissa on väläytelty jopa Suomen mahdollista viisuvoittoa. Tällaiset puheet voi tietenkin vielä jättää omaan arvoonsa, mutta ainakaan Käärijä ei jäisi Liverpoolissa seinäruusuksi. Ylipäätään Käärijän edustusmatka voisi olla kokonaisvaltaisen viihdyttävää seurattavaa, sillä hän on mitä valloittavin hahmo, jolta odottaisi jos jonkinmoisia toilailuja. Vaikka Käärijällä on musassa ja meiningissä melkoisesti pilkettä silmäkulmassa, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän laatisi sävellyksiään tosissaan suurella sydämellä.

Skeptikot ovat nostaneet päätään iänikuisilla mantroilla: "ihanko oikeasti tällaisella Euroviisuihin" ja "voiko suomenkielinen kappale menestyä". Cha cha chata voisi verrata Serbian viimevuotiseen käsienpesupläjäykseen In corpore sano (5. sija) tai Islannin Hatarin hurjaan Hatrið mun sigraan (10. sija), jotka molemmat esitettiin omilla kielillä. Serbian viisun sanoitusta eivät ymmärtäneet edes serbialaiset, mutta niin vain omintakeinen ja vangitseva esitys upposi viisulavalta käsin kansainväliseen yleisöön. Mikäli Käärijä onnistuu viisulavalla saamaan aikaiseksi samanlaisen intensiteetin ja energialatauksen kuin musiikkivideossaan, ei liene mitään merkitystä, että sanat mongerretaan kielellä, jota hädin tuskin kukaan hallitsee. Tunnereaktio katsojissa on taattu. Sitä paitsi, eikö kulunut sanonta väitä, että suomea kyllä ymmärretään, kunhan sitä puhuu tarpeeksi kovaa.

4. Keira – No business on the dancefloor

Tekijät: Teemu Brunila, Axel Ehnström, Jason Ok

The Voice of Finlandin tuotantokausia tehtaillaan liukuhihnatahtia, mutta harva lahjakas vokalisti löytää paikkansa auringossa. Viime vuoden finalistinelikkoon yltänyt Keira Lundström onnistui herättämään tuottajaguru Jukka Immosen huomion. Immosen kautta Keira tutustui Teemu Brunilan, Axel Ehnströmin ja saksalaistuottaja Jason Ok:n biisileirituotokseen No business on the dancefloor ja ihastui siihen ikihyviksi. Ehnström edusti 12 vuotta sitten Suomea Euroviisuissa Paradise Oskarina.

UMK:n kuopuksen kilpailusävelmä ei häikäise omaperäisyydellä. Kokonaisuuden erikoisuus on syntetisaattoreilla luotu huiluriffi, joka voisi olla se sopivasti ärsyttävä persoonallinen kuriositeetti, jolla kappale erottuu kaikista muista vastaavista klubihiteistä – ja ehkä se on juuri se huiluosuus, joka saa kuulijan sanoituksen mukaisesti kieppumaan kuin Harry Potter. Siltikin euroviisukontekstissa huilu ja huilumies assosioituu helposti hallitsevan viisuvoittajamaan Ukrainan viimeaikaisiin menestysviisuihin.

Vaikka varsinaiset nousut ja huipennukset uupuvatkin, voi silti yhtyä UMK:n valintaraadin perusteluihin: "No Business On The Dancefloor on varmasti yksi vakuuttavimpia debyyttisinkkuja, mitä Suomessa on kuultu aikoihin."

5. Benjamin – Hoida mut

Tekijät: Atso Soivio, Benjamin Peltonen, Iivari Suosalo

Nykyajan lieveilmiöitä ovat somejulkkikset, jotka ryhtyvät taiteilijoiksi ja kirjailijoiksi. Benjamin Peltoselle avautuivat levytysstudioiden ovet vuonna 2014 ja hänen englanninkieliset pop-kappaleensa saavuttivat suitsutusta Suomen rajojen ulkopuolellakin. Vähitellen Benjamin muutti laulukielensä suomeksi ja vuosi vuodelta kappaleet ovat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja esiintyjän itsensä näköisiksi. Benjaminia on tituleerattu suomalaisen popin queer-esikuvaksi.

Benjaminin UMK-kipale Hoida mut on kuin yhdistelmä Erika Vikmania ja Isaac "Sexmanen veli" Seneä. Retropopiskelmää (homo)eroottisella tvistillä ja häpeämättömällä asenteella – tosin hätkähdyttääkö 2020-luvulla tällainen enää ketään muuta kuin kaikkein konservatiivisinta kansanosaa. Perinteen nimeen vannovat viisufanit ovat kiitelleet sovituksen kasarivaikutteita. 1980-luku tulee mieleen myös muutoin suomenkielisen laulun englanninkielisistä lainoista, jotka kieltämättä muistuttavat menneiden vuosikymmenien kielisääntöä kiertäviä euroviisuja. Paitsi, että 80-luvulla Euroviisuissa ei kuultu näin trendikästä musiikkia.

Benjaminin kohdalla suurin jossittelu liittyy hänen laulutaitoonsa. Kaikki tietävät, ettei hän ole äänivaroiltaan mikään varsinainen pavarotti. Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattitaitoisemmaksi kilpailuksi ja edelleen päävokalistin on laulettava osuutensa livenä. Ne ajat, jolloin kilpailut täyttyivät laulutaidottomista solisteista ovat jääneet armotta menneisyyteen. Hoida mut tulee jäämään elämään Benjaminin repertuaariin ja kesäksi se löytänee tiensä pride-teemaisille soittolistoille.

6. Lxandra – Something to lose

Tekijät: Alexandra Lehti, Amy Kuney, Belinda Huang, Minna Koivisto

Toisin kun Benjamin Peltonen, Alexandra Lehti on kerännyt vuosien saatossa kiitosta laulusuorituksistaan. Häntä on suitsutettu ulkomaillakin, mutta se jokin, mitä voisi kutsua lopulliseksi läpimurroksi antaa vielä odottaa itseään. Kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt UMK-sävelmä on kilpailun ainoa balladi.

Something to losea on luonnehdittu UMK 2023:n taiteellisesti ansioituneimmaksi kokonaisuudeksi. Solisti on kiistämättä lahjakas, vaikka hänen laulutavassaan on nykyajalle ominaisia muodikkaita maneereja, joilla yritetään tavoitella sielukkuutta ja omakohtaisuutta.

UMK:n finaalissa Lxandra on palkittu hyvällä esiintymisnumerolla, joten onnistuneella esityksellä kisan slovari voi menestyä äänestyksessä odotettua paremmin. Viisumenestyksen kannalta Something to losen kaltainen indiehaahuilu on riski. Kappale kasvaa useammalla kuuntelukerralla, mutta Euroviisuissa kappaleen pitäisi mennä kerralla kaaliin. Raatiäänestyksessä menestys voisi olla kohtalainen, mutta yleisöäänestyksessä luvassa olisi kylmää kyytiä. Muutoinkin Lxandran touhu vaikuttaa sellaiselta, ettei introvertilla taideballadilla ole pyrkimyskään kosiskella massoja.

7. Portion Boys – Samaa taivasta katsotaan

Tekijät: Mikael Forsby, Raimo Paavola, Mikko Tamminen

Portion Boysin vauhti on kiihtynyt viime vuosina ja poppoosta on tullut Suomen johtavia bilebändejä, jonka viihdyttävä junttimeininki auttaa rahvasta hetkeksi irtautumaan arkimurheistaan. Samaa taivasta katsotaan on asenteeltaan taattua Portion Boysia höystettynä euroviisukliseillä. Euroopan maita ja kulttuurisia stereotypioita luetellaan siihen malliin, että kokonaisuutta voisi kuvitella euroviisuparodiaksi ellei suoranaiseksi kettuiluksi menneiden vuosikymmenien viisukappaleille, joissa yritettiin epätoivoisesti huomioida eri maiden katsojat. Nina Åström taisi olla A little bitissä (2000) tosissaan, Portion Boysin jäsenet sentään eivät. Vai ovatko? Onko sillä mitään merkitystä.

Samaa taivasta katsotaan ei mahda olla optimaalisin valinta Suomen viisuedustajaksi, mutta biisi tulee varmasti raikumaan kansankerrosten suosimissa juottoloissa. Tanssilattialla nousuhumalassa on helppo osallistua laulun Kimi Räikköseen liittyviin välihuudahduksiin. ("Joo!", "Kyl-lä!")

Kimi Räikkönen mainitaan biisin avainkohdassa, mutta onneksi hän on päässyt maailmankartalle muutoinkin. Ehkä hänen mainitsemisensa Suomen euroviisukappaleessa olisi yhtä hupaisaa kuin islantilaisten mielestä oli nelinkertaisen maailman vahvimman miehen Jón Páll Sigmarssonin mainitseminen maan pölhössä huumoriviisussa Sókrates (1988). Sisäänpäin lämpiävä kansallinen sisäpiirihuumori on harvoin ollut valttia Euroviisuissa.

Kovin taisto käydään vasta lauantain finaalissa

Eurovision laulukilpailu järjestetään toukokuun toisella viikolla Liverpoolissa. Tänä vuonna Euroviisujen osallistujamaiden lista on hieman suppeampi kuin aikaisempina vuosina. Euroopan koilliskulman valtio liittolaisineen on ymmärrettävästi suljettu ulos Eurovisio-yhteistyöstä, mutta lisäksi heikkenevä taloustilanne on laittanut itäisen Euroopan yleisradioyhtiöiden kukkaronnyörit tiukille. Liverpoolin viisuihin on ilmoittautunut 37 maata. Vähäisemmän osallistujamäärän vuoksi semifinaalit ovat totuttua pienemmät. Suomi kilpailee ensimmäisessä semifinaalissa tiistaina 9. toukokuuta. Suomen semifinaalissa kilpailee vain 15 esitystä, joista totuttuun tapaan kymmenen äänestetään lauantain finaaliin. Vain viisi maata karsiutuu, joten Suomella on tänä vuonna erinomaiset edellytykset edetä lauantain finaaliin. Varsinainen tiukka kisailu käydäänkin vasta lauantain loppukilpailussa, johon osallistuu perinteiseen tyyliin 26 maata. Edellisen kerran Suomella oli yhtä helppo semifinaali vuonna 2014, jolloin mukana oli niin ikään 15 maata, eikä Softenginellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia jatkaa lauantain finaaliin.

Tänä vuonna Euroviisujen semifinaalit ratkaistaan ainoastaan yleisöäänestyksellä. Käärijän Cha cha cha vaikuttaa ilmeiseltä tapaukselta, joka menestyy kansainvälisessä viisukilpailussa paremmin puhelinäänestyksessä kuin raatien keskuudessa. Mikäli Käärijä valitaan Suomen viisuedustajaksi, semifinaalissa ei tarvitse pelätä tuomaristojen oletetun "elitistisen" äänestyskäyttäytymisen torpedoivan hänen kilpailumenestystään. Vastaavasti esimerkiksi Robinin tai Lxandran kuvittelisi menestyvän raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä, mutta semifinaalissa ei ole mahdollisuutta raatien vetoapuun. Toisaalta tiistain semifinaalissa Käärijällä olisi vastassaan Kroatian hirtehinen pumppu Let 3, jonka koheltavan show'n sokkiarvo on yhtä lailla melkoisen korkea.

Aiheesta muualla

Yle.fi: Sandra Saulo, UMK23-finalistit on julkaistu – heistä yksi edustaa Suomea Euroviisuissa.

Yle.fi: Kaikki UMK-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!.

YleX: Iiro Myllymäki, Kaikki UMK-kappaleet arvioitavana - Robin Packalenia käy sääliksi ja kisan yllättäjä on nerouden äärellä.

Yle.fi: Ville Vedenpää, Analyysi: UMK:n finaalista on tulossa kutkuttavan arvaamaton.

Helsingin Sanomat: Juuso Määttänen, Robin Packalenin kappale on armoton pettymys, mutta onneksi UMK tarjoaa upean yllätyksen.

Suomen Kuvalehti: Tero Alanko, Kilpailu, jota ei voi kuin voittaa.

Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, Kolme ulkomaalaista euroviisuasiantuntijaa rankkasi UMK23-finalistit – yksi saa pelkkää hehkutusta: "Tämä on täydellinen!".

Iltalehti: Mari Pudas, Ismo Puljujärvi, Yllätysykkönen! IL jakoi leijonat ja lampaat UMK-artisteille.

Retropop: Onko UMK 2023 voitto kahden kauppa? Käärijä ja KUUMAA ovat napanneet etumatkan Spotifyssa – katso kuinka paljon ehdokkaita on kuunneltu.