Eurovision laulukilpailun 2021 semifinaalit ovat kilpaillut ja Suomen edustaja Blind Channel äänestettiin ennakko-odotusten mukaisesti lauantain finaaliin. Toisen semifinaalin jatkoonpääsijöiden julkistaminen oli suomalaisittain hermoja raastavaa seurattavaa, mutta areenayleisön kannustushuudot Suomen puolesta ennen viimeisen finaalipaikan selviämistä kirjataan maamme euroviisuhistoriaan.
Torstain semifinaalin jälkeen Blind Channelin viisuesitys on kerännyt YouTubessa huimat katsojaluvut ja Dark sidea luukutetaan suoratoistopalveluissa ympäri Eurooppaa. Suomen asema ennakkoveikkauksissa on kohentunut: Suomi on noussut vedonlyönnissä seitsemänneksi. Suomen tämänvuotisen viisutaipaleen poikkeuksellisen hyvä mäihä jatkui vielä semifinaalin päätyttyä, sillä Suomi arvottiin esiintymään viisufinaalissa jälkimmäiselle puoliskolle.
Alkukarsinnassa Suomi kilpaili omassa poterossaan, joten Blind Channel onnistui luomaan huomattavan kontrastin kilpakumppaneihinsa. Finaalissa vastassa on Suomen pahimmaksi haastajaksi leimattu Italia. Italia luottaa tänä vuonna niin ikään rockin voimaan: Italian bändi Måneskin ja viisunsa Zitti e buoni komeilee vieläpä vedonlyönnin ykkösenä! Viisuharrastajat aprikoivat kahden rockehdokkaan välistä dynamiikkaa: rokottaako Italia Suomen pistesaalista vai syövätkö viisufinaalin kaksi rockviisua toistensa kannatusta. Suomen euroviisuhistorian tunteminen johtaa helposti pessimistiseen ajatteluun. Suomalaiset pelkäävät, että katsojat unohtavat esiintymisnumerolla 16 esiintyvän Blind Channelin, kun Italia jyrää finaalikavalkadin kolmanneksi viimeisenä ja on todennäköisemmin katsojien mielessä äänestysajan alkaessa.
Kiehtova asetelma Suomen ja Italian välillä innoitti tutkimaan Euroviisujen lähihistoriaa. Millaisen vastaanoton erilaiset rockgenreen kategorisoitavat kappaleet ovat saaneet viisuäänestyksissä?
Lauantain finaalin rockin kaksintaistelu muistuttaa osaltaan seitsemän vuoden takaista viisukilpailua. Silloinkin juuri Suomi ja Italia värittivät finaalikattausta rockiin kallellaan nojautuvilla sävelmillä. Vuonna 2014 viisujen rockkuninkuuden vei selkein lukemin Suomi. Softenginen Something better sijoittui kunniakkaasti sijalle 11. Italia sen sijaan pärjäsi totuttuun tasoonsa nähden poikkeuksellisen heikosti. Emma Marronen La mia città oli esityksensä puolesta vähintäänkin sekava, minkä vuoksi Italia romahti sijalle 21.
Tänä vuonna Italian osakkeet vaikuttavat lupaavimmilta kuin Suomen. Jos Euroviisut voitetaan tänä vuonna rockilla, ennakkoasetelmien perusteella Italian Måneskin on vahvempi kandidaatti kuin Suomen Blind Channel.
Pahimmassa skenaariossa pelätään vuoden 2008 toisintoa. Silloin viisujen särökitaroidenkiintiöstä vastasivat Teräsbetonin Missä miehet ratsastaa ja turkkilainen pitkän linjan bändi Mor ve Ötesi kappaleellaan Deli. Suomen laukkakomppinen huumorihevi ei enää viisujen loppukilpailussa purrut toivotulla tavalla (22. sija). Turkki menestyi tapansa mukaisesti hyvin ja sijoittui seitsemännelle sijalle. Euroviisulähetystä Yleisradiolle selostanut Jaana Pelkonen kuulosti äänestyksen edetessä hivenen epätoivoiselta Suomen jäädessä katveeseen: "Siellä on nyt se Suomen pahin rokkihaastaja kärjessä."
Yhtyeiden rinnastaminen toisiinsa ei missään nimessä ole relevanttia eikä kovinkaan hedelmällistä, mutta ehkäpä tämänvuotisessa asetelmassa on havaittavissa joitain yhtäläisyyksiä vuoteen 2008. Teräsbetoni saatettiin tulkita turhan helposti humoristiseksi kuriositeetiksi, kun taas Turkin yhtye on kotimaassaan yhteiskuntakriittinen apulantamainen kestosuosikki, jonka hienostuneempi tyyli kelpasi mukisematta musiikkikriitikoillekin. Yhtä lailla kaikkein negatiivisimmat äänenpainot ovat tuominneet Dark siden teiniangstiseksi uhoksi siinä missä Italian viisu Zitti e buoni on saavuttanut varauksettoman hyväksynnän puritaaniselta rockväeltä ja onnistunut lisäämään kiinnostusta Euroviisuja kohtaan sellaisessa kansanosassa, jota ei perinteisesti mielletä viisujen kohdeyleisöksi.
Vuonna 2008 tilanne oli sikäli erilainen, että Euroviisujen äänestys ratkaistiin ainoastaan yleisöäänestyksellä. Turkki tuppasi vuodesta toiseen haalimaan korkeita pistemääriä samoista maista. Mutta ei Mor ve Ötesin suosio ollut yksinomaan turkkilaisen diasporan ansiota. Esimerkiksi suomalaiset kartuttivat Delin pistesaldoa neljällä pisteellä.
Nykyään euroviisuäänestyksissä puolet pisteistä määrittelevät musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Jokaisen viisuvuoden äänestys on tietenkin erilainen, mutta mikäli äänestys noudattaa samanlaisia konventioita kuin aikaisempina vuosina, Suomen Dark siden oletetaan menestyvän paremmin yleisöäänissä. Vertailukohtaa voisi hakea esimerkiksi edellisen viisukilpailun Islannin edustajasta Hatarista, joka sijoittui finaalin yleisöäänestyksessä kuudenneksi, mutta raatien nihkeämpi suhtautuminen rokotti Islannin lopullista sijoitusta muutamalla pykälällä sijalle kymmenen.
On syytä tähdentää, etteivät raadit suinkaan karsasta kaikenlaista rokkia Euroviisuissa. Esittelen muutaman esimerkin.
Vuoden 2016 euroviisufinaalissa kilpaili kaksi esitystä, jotka oli helppo mahduttaa rocksapluunaan. Kyprosta edusti yhtye Minus One laululla Alter ego. Kyseisen kappaleen on itse asiassa säveltänyt ruotsalainen kehäraakkiviisukonkari Thomas G:son, jonka juuret ovat raskaassa musiikissa, mutta esimerkiksi Alter ego on pohjimmiltaan viihdyttävä schlager valeasussa. Georgian viisuedustajana oli kokoonpano Nika Kocharov and Young Georgian Lolitaz Oasis-tyylisellä autenttisella rockvedolla Midnight gold. Yhtyeen jäsenet olivat avoimesti hämmentyneitä, kun heidän viisukontekstissa marginaaliseksi leimattu kappaleensa eteni semifinaalista jatkoon. Georgian finaalipaikka oli raatiäänestyksen ansiota. Yleisöäänestyksessä Georgia olisi jäänyt semifinaalissa sijalle 11. (Mainittakoon sivujuonteena, että Thomas G:sonin kädenjälki kuuluu myös Georgian viisussa, mutta hänen osuutensa keskittyi lähinnä levytyksen tuotantopuolelle.)
Georgian raatimenestys jatkui lauantain finaalissa: raatiäänestyksen jälkeen Georgian pistesaalis oli 80, Kyproksen 43. Yleisöäänissä Kyproksen vähemmän rockuskottava "valeschlager" sijoittui paremmin: Kyproksen yleisöäänestyspistemäärä oli 53, Georgian vain 24. Kumpikaan vuoden rockedustajista ei pärjännyt mairittelevasti. Lopullisissa tuloksissa Georgia jämähti sijalle 20, Kypros pykälää alemmas.
Samana vuonna ensimmäisessä semifinaalissa rocktarjontaa ryyditti myös Montenegron Highway, joka vannoi vaihtoehtoisen rockin nimeen esityksessään The real thing. Raatiäänestyksessä kymmenes sija, mutta yleisö jätti tylysti toiseksi viimeiseksi 14 pisteellä.
Kaksi vuotta myöhemmin Eurovision laulukilpailujen finaalissa kilpaili kaksi rockvetoa, jotka esitettiin maiden omilla kielillä mutta jotka muutoin olivat aika lailla eri puista veistetyt. Albanian Eugent Bushpepa oli viisukilpailun lahjakkaimpia solisteja, joka esitteli äänivarojaan upeasti klassisessa folkrockissa Mall. Unkarin AWS räväytti viisuhistorian ensimmäisen hevibiisin Viszlát nyár (aitoa metalcorea, ei mikään Lordi tai Teräsbetoni).
Raadit rakastivat Albanian suoritusta. Peräti 126 pistettä ja seitsemäs sija raatiäänestyksessä. Yleisöltä Albanialle herui vain 58 pistettä. Lopputuloksena sija 11. Unkari ei istunut raatien pirtaan: vain 28 pistettä ja viidenneksi viimeinen sija. Yleisöäänestyksessä Unkaria muistettiin peräti 65 pisteellä. Unkarin sijoitus vuoden 2018 Eurovision laulukilpailussa oli 21:s.
Ikävä kyllä, lauantaisessa Italian ja Suomen "maaottelussa" voi olla samankaltaisuutta kuin tapauksissa Albania ja Unkari 2018. Italian Måneskinin rouheassa glam rockissa on enemmän "opistomainen" ote, kun taas Suomen viisu edustaa viihdyttävämpää vuosituhannen vaihteen nu metal -vaikutteista musiikkia (vaikka Blind Channel ei itse pidäkään siitä, että heidät nimetään kyseisen genren edustajaksi). Italian epäillään kelpaavan raadeille paremmin.
Ennakkotapausten etsiminen Euroviisujen menneisyydestä ei luonnollisesti ole koherenttia, eikä näitä pohdintoja ole syytä ottaa liian vakavasti. Euroviisuäänestyksiä ei voi ennakoida liikaa, koska ne eivät noudata vuodesta toiseen samaa kaavaa. Joka vuosi viisukilpailulla on oma uniikki draaman kaarensa ja uudet äänestäjät. Kun Suomen ja Italian viisut edustavat rockmusiikin eri koulukuntia, ei niiden välttämättä tarvitse syödä toistensa kannatusta. Kumpikin voi menestyä hyvin. Eivätkä katsojat äänestä laumamaisesti genren perusteella. Puhelimeen tartutaan, mikäli jokin esitys kolahtaa ja aiheuttaa hyvän fiiliksen.
Toivotaan siis, että tänä vuonna tulokset olisivat kuin vuonna 2005. Jo vuotta ennen Lordia Euroviisuissa kilpaili muutamia rocknumeroita. Sveitsi oli pestannut viisuedustajakseen virolaisen Vanilla Ninjan, tyttöbändin, jonka musiikki flirttaili raskaamman rockin kanssa. Norjalla taas oli tarjota Euroopalle hirtehinen ja showhenkinen glam rock -yhtye Wig Wam suoraviivaisella viihderokilla In my dreams.
Norja ja Sveitsi eivät ottaneet toisistaan mittaa samoilla apajilla, vaan menestyivät äänestyksessä miltei yhtä hyvin. Sveitsi oli kahdeksas 128 pisteellä ja Norja yhdeksäs 125 pisteellä. Mikä hienointa, jos sekä Blind Channel että Måneskin sijoittuisivat kärkisijoille.
Onneksi kumpikaan yhtyeistä ei suhtaudu viisutouhuun haudanvakavasti. Molemmat ovat ilmoittaneet fanittavansa toisiaan ja ilmaisseet tyytyväisyytensä, etteivät ole tänä vuonna Euroviisujen ainoita rocklähettiläitä. Bändeillä on yhteinen tavoitekin: rehabilitoida aidoilla instrumenteilla soitettavaa musiikkia. Italia ja Suomi kannustavat toisiaan, eivät kyräile.
Ja tietenkin kysymyksen voi asetella toisinkin päin: Viekö Suomi ääniä Italialta, ja siten mahdollisesti Italialta viisuvoiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti