enkä missityyppinen."
(Lea Laven: Rotunainen, 1979;
sanat: Chrisse Johansson)
Näin lauloi levytyksessään kolmekymppinen Lea Laven. Myös Katri Helena oli mennyt kolmenkympin kynnyksellä levyttämään laulun nimeltään En ollut lady (1973). Mutta eiköhän viimeistään siinä vaiheessa, kun mittariin kertyy viisikymmentä ikävuotta ja yli kolmekymmentä vuotta aktiivista uraa viihdetaiteilijana, liene ehdottomasti ansainnut arvokkaalta kuulostavan Leidi-tittelin.
Tämä albumiartikkeliksi naamioitu erityisen pitkä kirjoitus on oikeastaan Leidit lavalla -produktion historiointia. Teksti koostuu neljästä osiosta. Aluksi taustoitan ilmiön koko kehityskaaren sen syntymisestä päätepisteeseen. Toisessa osiossa analysoidaan studioalbumia Leidit levyllä. Kolmannessa käsitellään Leidien konserttien rakennetta ja ohjelmistoa. Lopuksi on lyhyehkö jälkikirjoituksen omainen osuus otsikolla Leidien perintö elää.
Iskelmän naismestarit
Olisiko Leidit lavalla -projektia järjestetty jos Mestarit areenalla -ilmiötä ei olisi koskaan ollut? Laitetaan käsi sydämelle: tuskin olisi, ainakaan moisessa konseptissa ja suuruusluokassa. Leidien virallisessa viestinnässä kaikki yhteydet Mestareihin pyrittiin hälventämään ja kiertueen esikuvaksi mainittiin ruotsalainen Tre tjejer -kokoonpano, jonka muodostivat 50- ja 60-lukujen vaihteessa laulu-uransa aloittaneet Lill Babs, Siw Malmkvist ja Ann-Louise Hanson – Ruotsin Pirkko, Vieno ja Marjatta. Kytkös ruotsalaiseen trioon on ilmeinen: yksi Leidit-prosessin alkuunpanijoista oli Niklas Rosström, joka kuului 1990-luvulla Tre tjejer -kiertueiden taustajoukkoihin. Sekä Ruotsissa että Suomessa vaikuttanut Rosström oli luonnollisesti pohdiskellut ketkä suomalaiset naisartistit voisivat muodostaa vastaavanlaisen ryhmän.
Vuonna 1999 Suomessa elettiin Mestarit-huumaa. Kirkan, Hectorin, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin yhteisesiintymiset saavuttivat ällistyttävän suuren suosion: areenat toisensa jälkeen myytiin loppuun ja ensimmäisestä konsertista äänitetty tuplalevy viihtyi kuukausikaupalla Suomen albumilistan kärkisijoilla. Ylipäätään Mestareiden kiertue oli ensimmäinen kotimaisin voimin järjestetty suuren luokan areenakiertue. Konserttien puitteet hipoivat kansainvälisten tähtien esiintymisten mittasuhteita. Mestarit-ilmiön jyllätessä muun muassa lehtien yleisönosastokirjoituksissa väläyteltiin ajatusta "naismestareista". Eivätkös legendaariset suomalaiset naislaulajat voisi vastaavasti lyödä hynttyyt yhteen?
Katri Helena totesi Näin tehtiin Leidit -tv-dokumentissa noteeranneensa nuo kirjoitukset – joissa hänen nimensä ymmärrettävästi esiintyi – mutta ajatelleensa, ettei ole syytä lähteä matkimaan muiden kuningasideaa. Katri Helenan pitkäaikaisella levytuottajalla Esa Niemisellä oli kuitenkin toisenlaiset ajatukset mielessään.
Kesäkuussa 1999 – samalla kun Suomessa valmistauduttiin Mestareiden historialliseen Olympiastadionin konserttiin – lontoolaisessa katukahvilassa Esa Nieminen, Niklas Rosström ja Aarni Kuorikoski löivät viisaat päänsä yhteen. Miehet kehittivät idean näyttävästä showkiertueesta, jota tähdittäisivät pitkän uran luoneet iskelmäkuningattaret. Kolmikko on sittemmin paljastanut, että he olivat ensisijaisesti kaavailleet juuri niitä neljää artistia, jotka lopulta muodostivat Leideiksi nimetyn kvartetin.
Näin tehtiin Leidit -dokumentissa Katri Helena selosti kuinka Esa Nieminen tuli tapaamaan häntä mukanaan nivaska papereita. Jos nyt kuitenkin tehtäisiin tällainen show. Katri Helena vakuuttui ja vaikuttui Niemisen, Rosströmin ja Kuorikosken suunnitelmista. Alusta lähtien oli selvää, ettei naislaulajien yhteiskonserteissa toistettaisi epätoivoisesti Mestareiden menestysreseptiä, vaan tehtäisiin aivan omanlaisensa ohjelmallinen show. Katri Helena ilmaisi olleensa aivan myyty miesten hahmotelmalle, joten hänen oli helppo suostua mukaan. Kovinkaan pitkään ei tarvinnut maanitella myöskään Paula Koivuniemeä, Marion Rungia tai Lea Lavenia. Tarjolla oli kuin hopeavadilla suuri valtakunnallinen projekti, joka oletettavasti tarjoaisi runsaasti julkisuutta ja huomiota. Ilta-Sanomien Tv-lehden haastattelussa toukokuussa 2000 Lea Laven veisteli miettineensä kiertueelle osallistumista kokonaisen minuutin (Ilta-Sanomat Tv-lehti 10.5.2000). Kun "ykkösprioriteetit" vastasivat miesten kutsuun myöntyvästi elokuussa 1999, pyörät nytkähtivät käyntiin ja kiertuetta ryhdyttiin toteuttamaan.
Leidit lavalla yhdisti Katri Helenan (s. 1945), Marion Rungin (s. 1945), Paula Koivuniemen (s. 1947) ja Lea Lavenin (s. 1948). Kaikki neljä ovat kotimaisen iskelmämusiikin kestosuosikkeja, joiden levytysurat ovat alkaneet 1960-luvulla. Ensimmäisenä alalle ajautui teini-ikäinen Marion, joka levytti 15-vuotiaana ensilevytyksensä Brigitte Bardot (1961). Lopullinen ponnahduslauta suosioon koitti alkuvuodesta 1962, jolloin Marion edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Tipi-tiillä. Katri Helenan ensimmäinen levytys Poikien kuvat ikuistettiin elokuussa 1963 ja läpimurto Puhelinlangat laulaa maaliskuussa 1964. Paula Koivuniemen ensimmäinen visiitti levytysstudioon marraskuussa 1966 poiki saman tien hitin: Perhonen kohosi listoille ja avasi tien kansansuosioon. Lea Lavenkin ehti vielä 1960-luvun puolella korkata levytysuransa: hänen ensimmäinen singlensä Niin turhaan / Se on elämää äänitettiin lokakuussa 1969. Single nousi listoille ja B-puolen kappaleesta muodostui pienoinen menestys. Jokaiselle leidille on kertynyt melkoinen hittiputki ja he ovat vastaanottaneet vuosikymmenien saatossa lukuisia kultalevyjä, kukin heistä myös vähintään yhden timanttilevyn.
Neljä 1960-luvulla uransa aloittanutta kansansuosikkia. Kaksi vaaleaa ja heleä-äänistä, kaksi tummaa ja matalaäänistä laulajatarta. Sydämensä kotimaiselle iskelmälle menettänyt Ville Leinonen on kuvaillut Leidien artistiprofiileja hauskan oivaltavasti Yleisradion vuonna 2013 esittämässä Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa:
"Paula Koivuniemellä on tumma äänenväri, ja ne iskevimmät kappaleet on yömaailmallisia. Katri Helenalla taas tapahtuu ehkä päivällä enemmän ne kappaleet. Toisaalta sitten Lea Laven on ihan sydänyötä, jo suden hetken jälkeen. Niissä on hyvin vahvoja mielikuvia. Kun siihen otetaan vielä Marion, niin saadaan jo leidit lavalle! Koko Suomen naisten kirjo on siinä samassa." (Laine 2013, 25)Leidien tummat naiset – yö ja sydänyö – ovat kotoisin Pohjanmaalta, Paula Etelä-Pohjanmaalta ja Lea Pohjois-Pohjanmaalta. Heillä on sama syntymäpäivä 19. kesäkuuta, mutta kaksosia he ovat vain horoskooppimerkeiltään. Leidien konserteissa Lea Lavenin rooliksi lankesi vastata illan kohtalokkaimmista ja dramaattisimmista esityksistä. Lean vahva ääni pääsi oikeuksiinsa hänen tulkitessaan Niin tai Tumman naisen ja lehtikirjoitusten perusteella hän sai konsertista toiseen sooloesityksillään suurimmat suosionosoitukset. Luonnehdinnat dramaattinen ja kohtalokas kuvaisivat osuvasti toki Paula Koivuniemeäkin, mutta siinä missä Lea Lavenin esiintyminen huokuu tietynlaista vakavuutta ja arvokkuutta, Paulasta kehkeytyi lavalla seksikäs, flirttaileva ja kujeileva. Esimerkiksi hänen Hei, buonanotte -esitykseensä oli viritetty melkoinen eroottinen lataus. Seurasin itse 12-vuotiaana Leidien ensimmäistä konserttia Espoon LänsiAuto Areenassa ja muistikuvieni mukaan Paulan esiintymisten sensuelli värinä sai ujon hädin tuskin esipuberteetti-ikäisen nuorukaisen hieman hämmennyksiin...
Eroavaisuuksia on yhtä lailla Leidien vaaleaveriköissä: Pohjois-Karjalassa varttuneella Katri Helenalla ja Helsingin Kampissa ruotsinkielisessä juutalaisperheessä kasvaneella Marionilla. Jopa väitöskirjan arvovaltaisilla lehdillä on analysoitu kuinka supisuomalainen Katri Helena mielletään sinivalkoiseksi kansalliseksi symboliksi kun taas Marionia pidetään poikkeuksellisen kansainvälisenä suomalaistähtenä (Pajala 2006, 264–295). Marion menestyi 1970-luvulla Saksan liittotasavallassa ja hän levytti Britanniassa englanninkielisen LP-levyn vuonna 1978. Kansainvälisyyttä voisi indikoida myös menestyminen Eurovision laulukilpailuissa. Sekä Katri Helena että Marion ovat saaneet kunnian edustaa kahdesti Suomea Euroviisuissa. Sinivalkoinen Katri Helena saavutti viisukilpailussa sijat 14 ja 17, kansainvälinen Marion sijoittui suomalaisittain poikkeuksellisen hienosti seitsemänneksi ja kuudenneksi – joka olikin 33 vuoden ajan Suomen kaikkien aikojen paras viisusijoitus. Marionin ansioluettelo sisältää lukuisia pääpalkintoja kansainvälisistä edustustehtävistä, kuten esimerkiksi Bulgarian Kultaisen Orfeuksen laulufestivaaleilta (1968) ja Puolan Sopotin festivaaleilta, missä Marion on voittanut niin levy-yhtiöiden välisen kilpailun (1974) kuin yleisradioiden välisen Intervision laulukilpailun (1980).
Samaisessa Iskelmä-Suomi -dokumentissa Katri Helena vertaili itseään ja Paula Koivuniemeä:
"Paula on hieno leidi. Me oltiin Leidit Lavalla, mutta mä olisin kaivannut vähän heinää varpaitten väliin. Mä en voi kuvitella, että Paula korkkareissaan kaipaisi heinää." (Laine 2013, 30)Samankaltaisista lähtökohdista ja urakehityksistä huolimatta neljällä iskelmälaulajattarella oli omat profiilinsa ja vahvuusalueensa.
Ennen Leidit-projektia Katri Helena ja Paula Koivuniemi tunsivat toisensa erittäin hyvin. Yhteisenä linkkinä heillä oli Esa Nieminen, joka oli toiminut pitkään molempien levytuottajana. Paula Koivuniemen ja Esa Niemisen yhteistyö oli alkanut vuonna 1980, joten Leidit-kiertueen koittaessa heidän symbioosinsa oli jatkunut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Katri Helenan tuottajaksi Esa Nieminen ryhtyi vuonna 1986. Esa Niemisellä on ollut siten merkittävä vaikutus Suomen kansan rakastamien iskelmäkuningattarien urakehityksiin.
Katri Helena: "1980-luvun puolivälissä alkoi yhteistyöni Esa Niemisen kanssa. Etsimme uutta levytuottajaa 1985, ja olin kuullut joitain Esan tuottamia levyjä Paula Koivuniemelle. Kysyin Jaakko Salolta, voisiko Esa ryhtyä minun tuottajakseni. Jaakko puhui asiasta Esalle, joka sanoi ryhtyvänsä mielellään siihen hommaan." (Katri Helena 2003, 35)Katri Helenan ja Paula Koivuniemen ystävyys syveni 1980-luvun viimeisinä vuosina. Koivuniemi oli henkinen tuki ja turva Katri Helenalle hänen aviomiehensä Timo Kalaojan elämästä erkaantumisen jälkeen. Vuonna 1991 Paula Koivuniemi juhli uransa 25-vuotistaivalta ja juhlakonserttinsa vierailevana tähtenä nähtiin tuolloin harvakseen esiintyvä Katri Helena. Hupaisassa ohjelmanumerossa naiset pallottelivat hittejään toisilleen. Katri Helena ja Paula Koivuniemi olivat solmineet yhteistyö- ja avunantosopimuksen, jossa he sitoutuivat ilmaisemaan suoraan toisilleen, mikäli esiintymiseen ilmaantuu kauheita maneereita.
1990-luvulla Esa Nieminen tuotti Katrin ja Paulan ohella supersuositun Arja Korisevan albumeja. Nieminen on ollut tuolloin Suomen menestyneimpien iskelmälaulajattarien levytysten laadunvalvoja. 90-luvulla kolmikkoa kutsuttiinkin "kolmen koon koplaksi" (Katri - Koivuniemi - Koriseva). Vielä alkuvuodesta 1999 – vain vuotta ennen Leidit-kiertuetta – Apu-lehti julkaisi kolmikosta laajan yhteishaastattelun teemalla kotimaisen iskelmämaailman sielunsisaret. Ajatuksen tasolla ei olisi ollut suinkaan mahdotonta, että iskelmäkuningattarien superkiertuetta olisikin tähdittänyt tämä kolmikko. Ja kun kyse oli kolmesta "koosta", ehkäpä joukkoa olisi voinut nimensä puolesta täydentää niin ikään 90-luvun ilmiö Kaija Koo, tosin ehkäpä Markku Impiön fantasiamaailmoista levytyksensä ammentanut Kaija Koo olisi tuntenut itsensä ulkopuoliseksi kolmen puhdasoppisen iskelmäsolistin rinnalla. Katri Helenan ja Kaija Koon tiet kohtasivat kuitenkin luontevasti vuonna 2012 Vain elämää -televisio-ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella. Leidit päätettiin kuitenkin koota Mestareiden tapaan 1960-luvulla aloittaneiden konkareiden varaan, joten vuonna 1989 levytysuransa aloittaneella Arja Korisevalla ei ollut vielä tässä vaiheessa legendojen kiertueelle asiaa.
Myös Lea Lavenille oli kertynyt juuri ennen Leidit-projektia kokemusta Esa Niemisen kanssa työskentelystä. Nieminen orkestereineen säesti Lavenin 50-vuotissyntymäpäiväkonserttia Tuo tumma nainen vuonna 1998 ja hän oli tuottamassa Lean syksyllä 1999 ilmestynyttä albumia Missä olit silloin. Vaikka Katri Helena ja Paula Koivuniemi olivat ennestään sydänystäviä, yhteistyö Marionin ja Lea Lavenin kanssa käynnistyi saumattomasti. Marion on kuvaillut tuntojaan ensimmäisessä elämäkerrassaan Minä ja Marion:
"Marion oli vuosien varrella tietysti kohdannut Katri Helenan, Paula Koivuniemen ja Lea Lavenin, mutta mitenkään erityisen tuttuja kollegat eivät hänelle olleet. Ensi hetkistä alkaen Marion saattoi kuitenkin huomata, että he eivät olleetkaan niin erilaisia – yhteinen sävel löytyi heti vaivattomasti. Jokainen oli toki oma luonteensa, mutta tutustuminen oli helppoa, sillä kaikessa tuli esille myös heidän elämänkokemuksensa ja ajatuksensa, ei vain ammattiminänsä. Kun oltiin niin pitkällä, että projekti työllisti jokaisen kokopäiväisesti, laulajat saattoivat mutkattomasti viettää vapaa-aikaakin yhdessä. Välipäivinä he saunoivat ja söivät hyvin hotelleissa. Kaikessa oli välittömyyden ja välittämisen tuntu. – – Mitään kiusallisia pettymyksiä ei matkan varrella ilmennyt, vaan päinvastoin tuttavuus pääsi syvenemään ystävyydeksi. – – Kaikilta riidoilta leidit välttyivät täysin, reipas, elämää paljon nähneitten naisten nauru sen sijaan väritti jokaista päivää." (Loivamaa, Bengtsson, Rung 2005, 215–219)
| Leidien konsertit 4.4.2000 Espoo, LänsiAuto Areena 6.4.2000 Lahti, Suurhalli 8.4.2000 Jyväskylä, Jäähalli 10.4.2000 Vaasa, Botniahalli 15.4.2000 Oulu, Jäähalli 17.4.2000 Kuopio, Kuopio-halli 18.4.2000 Lappeenranta, Jäähalli 19.4.2000 Mikkeli, Jäähalli 2.5.2000 Tampere, Jäähalli 3.5.2000 Tampere, Jäähalli 5.5.2000 Turku, Elysée Arena 6.5.2000 Turku, Elysée Arena 9.5.2000 Espoo, LänsiAuto Areena 4.8.2000 Vimpeli, Saarikenttä 10.8.2000 Joensuu, Laululava 17.8.2000 Helsinki, Hartwall Areena |
Vertailuasetelmaa Leidien ja Mestareiden välillä on vaikea välttää. Mestarit areenalla -projektin lähtökohtana oli yksi ainoa konsertti, joka toteutettiin Hartwall Areenassa lokakuussa 1998. Konsertin ja sen televisiotaltioinnin kirvoittama ylistävä palaute rohkaisi järjestämään areenakiertueen alkuvuodesta 1999. Leidien tapauksessa suunniteltiin saman tien valtakunnallista jäähallikiertuetta. Mestarit areenalla oli raivannut latua kotimaisin voimin järjestetylle suurkiertueelle ja Leidit lavalla seurasi perässä Mestareiden viitoittamalle tielle. Alusta lähtien oli selvää, että Leidien kiertue olisi puitteiltaan viimeisen päälle organisoitu megatapahtuma. Sekä Mestareiden että Leidien konserttikiertueet osoittivat suomalaisen viihdemaailman harpanneen kohti kansainvälistä tasoa. Esimerkiksi Turun Sanomien päätoimittaja Ari Valjakka kirjoitti Leidien konsertin jälkimainingeissa kolumnissaan seuraavasti:
"Viihde on kehittynyt Suomessakin harrastelijamaisesta illanviettopuuhasta kansantaloudellisesti varteen otettavaksi liiketoiminnaksi, tuhansia ihmisiä työllistäväksi elinkeinoksi. Se haistelee trendejä, hakee markkinarakoja, iskee kulutusvoimaan ja korjaa talteen viihteellistyvän yhteiskunnan kulutuskohteita hakevia rahoja." (Turun Sanomat 7.5.2000)
 |
| Leidien Hittiputki ja värikompositioiden mukaiset puuhkat. |
"Kaiken aikaa oli mietittävä, mikä [laulu] sopii mihinkin kohtaan. Kokonaisuuteen haluttiin ideoita, ajatuksia ja saumatonta sujuvuutta. Tavoitteena oli synnyttää ohjelmallisempi ilta kuin pelkkä laulusta toiseen ajelehtiva perinteinen konsertti." (Loivamaa, Bengtsson, Rung 2005, 217–218)Leidien ja Mestareiden konsertteja rinnastettiin konserttiarvosteluissa. Ilkka-lehden Tero Hautamäki suitsutti Leidien onnistuneen päihittämään Mestarit joillain osa-alueilla:
"Leideillä on muutamia sellaisia avuja, joita vuosi sitten Suomen villinneillä tosikkomaisemmilla Mestareilla ei ollut. Ensinnäkin tässä showssa on käsikirjoitus, toiseksi siinä on huumoria ja kolmanneksi siinä on rahtusen parempi meininki. En uskonut kirjoittavani näitä sanoja vielä eilen aamulla, mutta toisinaan sitä joutuu yllätetyksi." (Ilkka 11.4.2000)Pramean showkiertueen toteuttaminen edellytti mittavia valmisteluja. Esa Nieminen on valottanut syksyllä 2003 Selvis-lehden haastattelussa projektin työllistäneen häntä "puolitoista vuotta alusta loppuun". Haastattelija Pekka Nissilä luonnehti Leidien olleen suurimpia proggiksia, mitä kotimaisessa viihdemusiikissa oli siihen mennessä järjestetty.
Esa Nieminen: "Matsku oli loppuvuodesta [1999] selvillä, lähdössä oli 80 albumia pöydällä, kun haettiin biisejä. Tammikuussa aloin trenaamaan leidien kanssa pianolla – kimpassa, yksin tai kaksin. Puolitoista kuukautta joka päivä, niin että puolet päivästä he oli minun kanssa, ja puolet koreografilla tai puvustajalla. Treenivaiheen jälkeen alettiin tehdä levyä, sen jälkeen aloin treenauttamaan bändiä viikon verran, sitten leidit tuli siihen mukaan. Huhtikuussa oli ensi-ilta, ja olin mä ylpeä, kun muusikot soitti ja lauloi koko kakun ulkoa, kahden ja puolen tunnin konsertti. Teimme rundin, ja palasimme vielä elokuusta tekemään tilattuja lisäkonsertteja." (Selvis-lehti 3/2003)Ohjelmistoa harjoiteltiin aluksi Esa Niemisen toimistossa Pursimiehenkadulla Etelä-Helsingissä. Myöhemmin harjoituksia varten varattiin tila Pasilasta VR:n varikoilta.
Ennen ensimmäistä konserttia järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Leidit kommentoivat tunnelmiaan kiertueen valmisteluista:
Marion: "Tässä on tehty kymmentuntista päivää jo jonkin aikaa. Esitystä on hiottu ja harjoiteltu niin pitkään, että on mahtavaa päästä vihdoinkin lavalle."
Paula Koivuniemi: "Tähän kiertueeseen on ladattu niin paljon aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea tunnetta, että olemme todella innoissamme päästessämme viimeinkin tositoimiin." (Ilta-Sanomat 4.4.2000)Viihteellinen iskelmäspektaakkeli merkitsi tähtisolisteilleen uudenlaista aluevaltausta. Etenkin tanssi- ja koreografiaharjoituksissa lavoja kolunneet laulajat ajautuivat mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Mindy Lindblom pestattiin vastaamaan Leidien konserttien lavaliikunnasta ja hänen tehtävänään oli valmentaa neljästä iskelmälaulajattaresta sulavaliikkeisiä ryhmäliikkujia koreografisiin yhteiskuvioihin. Lea Laven tunnusti Näin tehtiin Leidit -dokumentissa aluksi kauhistelleensa mihin oli joutunut. Nopeasti kukin leideistä tottui uuteen ja lopulta Leakin kertomansa mukaan viihtyi harjoituksissa niin mainiosti, että aina oikein odotti malttamattomana seuraavia treenejä. Kaksi vuotta sitten 70-vuotishaastattelussaan Lea Laven muisteli Leidit-kiertuetta lämmöllä:
"Leidit aukaisi minulle uutta maailmaa. Sen jälkeen on ollut hirveän helppo mennä laulamaan konsertteihin. Jollakin tavalla se toi myöskin itsetuntoa, mikä ei ole mikään vahva lajini." (Helsingin Sanomat 18.6.2018)Jos Leidit joutuivatkin opiskelemaan kiertuetta varten uusia taitoja, megalomaaninen produktio tarjosi tervetullutta vaihtelua keikka-artistin arkeen. Tanssilavoilla ja ravintoloissa kiertäminen ei ole pelkästään glamouria vaan raakaa duunia, johon sisältyy paikoitellen inhorealistisia lieveilmiöitä. Leidien kiertueella neljä solistia saivat aistia pienoisen aavistuksen maailmantähtien kohtelusta. Henkilökuntaan kuului yli kolmekymmentä työntekijää. Kampaajat, meikkaajat ja puvustajat työskentelivät Leidejä varten, joten tähdet saattoivat keskittyä pelkästään laulamiseen ja esiintymiseen. Raili Hulkkonen meikkasi leidit ja Sonja Huopainen asetteli kampaukset. Leidit kehuivat vuolaasti kiertuejärjestelyjä. Heitä kohdeltiin kuin kuningattaria ja he saivat kaiken mahdollisen tuen, jonka esiintyvä taiteilija voi kaivata. Lea Laven valotti tätä näkökulmaa Ilta-Sanomien Tv-lehden haastattelussa toukokuussa 2000:
"Nythän valmiina olivat vaatteet, asusteet ja aina meikkaaja ja kampaaja. Omilla keikoilla on itse huolehdittava niistä." (Ilta-Sanomat Tv-lehti 10.5.2000)Kaiken kaikkiaan Leidien kiertueen aikana Suomen maanteillä matkasi kahden bussin, viiden rekan ja kuuden Saabin muodostama karavaani.
Valtavaa kiertuetta edelsi valtava promootio. Iltapäivälehdet uutisoivat Leideistä näyttävästi jo harjoitusvaiheessa. Aikakauslehdet haastattelivat neljää leidiä milloin yksin ja milloin yhdessä. Kiertueen alkamista edeltävänä viikkona Leidit esittivät Tuttu Juttu Show'ssa uudet kappaleensa Nää laulut rakkaudesta soi ja Laulun mä sain. Varsinkin televisiokanava MTV3:lla oli merkittävä rooli projektissa. Bumtsibum oli tauolla kevätkauden 2000 ja sen tilalla lauantai-iltaisin esitettiin Pertti Koivulan isännöimää viihdeohjelmaa Koivula ja tähdet. Lauantaina 25. maaliskuuta 2000 ohjelman lähetys oli pyhitetty vain ja ainoastaan Leideille ja sitä mainostettiin nimellä Koivula ja Leidit. MTV3 taltioi Leidien Espoon konsertin 9. toukokuuta, mistä editoitiin kaksi 45 minuutin pituista lähetystä. Toukokuun toisella viikolla Maikkari tarjosikin melkoista Leidit-huumaa. Salatut elämät jäi kesätauolle keskiviikkona 10. toukokuuta, minkä myötä arki-illan paras katseluaika vapautui Leideille. Torstaina 11.5.2000 klo 19.30 MTV3 välitti uusintana Maarit Niiniluodon toimittaman henkilökuvan Lea Lavenista (ensiesitys 18.12.1999). Perjantaina 12.5. samalla kellonlyömällä lähetettiin produktiota esitellyt dokumentti Näin tehtiin Leidit ja lauantaina 13.5. klo 20 vuorossa oli Leidien konserttitaltioinnin ensimmäinen osa. Toinen osa esitettiin viikkoa myöhemmin, lauantaina 20.5. klo 20. Ensimmäistä konserttilähetystä tapitti 858 000 silmäparia ja se oli MTV3:n viikon neljänneksi katsotuin televisio-ohjelma. Konserttilähetysten uusinnat esitettiin 25. elokuuta ja 1. syyskuuta 2000.
Keväällä 2000 Suomessa jaksettiin vitsailla kyllästymiseen asti naisvaltaan siirtymisestä. Tasavallan ensimmäinen naispresidentti Tarja Halonen astui virkaansa 1. maaliskuuta. Iltapäivälehdet juhlistivat kissankokoisin kirjaimin naisenergian riemuvoittoa, kun valtakunnan ykkösleidi Tarja Halonen kunnioitti läsnäolollaan Leidien avajaiskonserttia Espoon LänsiAuto Areenassa. Konsertin päätyttyä Leideille ja Tasavallan Presidentille järjestettiin lyhyt tapaaminen. STT:n haastattelussa Leidit kuitenkin katsoivat aiheelliseksi painottaa, että kokoonpano "ei tietenkään ole vihainen feministipartio" (STT 15.3.2000). Ilta-Sanomien uutispäätoimittaja Hannu Savola innostui Leidien ensimmäisen konsertin jälkeen näpyttelemään kolumnin, jossa hän kehui naislaulajien tähdittämän kiertueen olevan suorastaan ajan merkki:
"Leidit lavalla -kiertueen avajaiskonsertin tunnelma ja yleisön koostumus selittävät omalla tavallaan sitä, miksi presidentinvaaleissa kävi niin kuin kävi, miksi maassa on naispuolinen eduskunnan puhemies ja ennen pitkää myös ensimmäinen naispääministeri. Neljän kotimaisen musiikkiviihteen kestotähden – – yhteiskiertueesta on luettavissa monenlaisia viestejä ja musiikki uppoaa otolliseen maaperään. Esiintymisestä huokuu rautainen ammattitaito – jos kohta koreografiassa onkin toivomisen varaa – ja niin lavalta kuin katsomostakin pursuu vapautettua naisenergiaa. – – Leidit lavalla tekee kunniaa niin suomalaisen naisen osaamiselle kuin musiikkiviihteellekin." (Ilta-Sanomat 6.4.2000)Vaikka Leidien kohdalla puhuttiinkin viljalti naisenergiasta ja vahvojen naisten esiinmarssista, rehellisyyden nimissä on muistutettava, että Leidit lavalla oli hyvin pitkälti miehinen projekti. Prosessi ei lähtenyt esiintyjistä itsestään vaan sen primus motoreina olivat kolme miestä Esa Nieminen, Niklas Rosström ja Aarni Kuorikoski. Naiset eivät löytäneet toisiaan vaan heidät saatettiin yhteen. Leidien kiertuehenkilökunta koostui enimmäkseen miehistä ja heitä säestäneen 11-henkisen orkesterin kaikki soittajat olivat miehiä.
Leidien kiertue sujui onnellisten tähtien alla. Liput kävivät hyvin kaupaksi ja suurin osa konserteista oli loppuunmyytyjä. Sanomalehdet täyttyivät konserttiarvosteluista ja haastatteluista. Yleisönosastopalstoilla Leidejä kiiteltiin vuolaasti ikimuistoisesta elämyksestä. Iltapäivälehdet laativat hassunhauskoja juttuja, joissa pohdittiin kuka leidi olisi kukakin mestari (kyllä vain, sellainen on ihan aikuistenoikeasti tehty: Paula oli Kirka, Katri Helena Pave, Marion Pepe ja Lea Hector...). Leideille järjestettiin Helsingin Stockmannin tavarataloon pikainen esiintyminen, jonka jälkeen he jakoivat nimikirjoituksia. Visiitin aikana Stockan alakerta täyttyi ääriään myöten. Marionin ja Lea Lavenin entinen levy-yhtiö EMI Finland julkaisi kummankin tuotannosta tuplakokoelmat, joita mainostettiin näyttävästi televisiossa. Toisenlaistakin julkisuutta esiintyi. Ennen kiertueen alkamista television Uutisvuoto ilmoitti saaneensa kuvamateriaalia Leidit lavalla -konsertin harjoituksista, minkä jälkeen nähtiin insertti, jossa neljä vanhainkotimummoa esittivät mumisevaa laulua ja hakkasivat käsiään veltosti yhteen. Keväällä 2000 kuulin useaan otteeseen puhuttavan "mummokonsertista", vaikka yksikään Leidit lavalla -kiertueen tähdistä ei ollut täyttänyt edes 55 ikävuotta. Vielä kaksi vuosikymmentä sitten käsitys viisikymppisyydestä oli kovin erilainen kuin nykyään. Runsaasti huomiota sai myös Helsingin Sanomien NYT-liitteen (15/2000) Identtiset kaksoset -palsta, johon oli asetettu rinnakkain Teletapit ja Leidien konserttijuliste.
Onnistuneen kiertueen aikana kävi selväksi, että Leideille olisi enemmänkin kysyntää. Kiertueen molemmat Espoon-konsertit myytiin hyvissä ajoin loppuun ja palautteissa hämmästeltiin, miksi Leidit konsertoivat Espoossa mutta eivät Helsingissä. Onhan LänsiAuto Areenalta huikean pitkä nelisen kilometrin matka Helsingin ja Espoon kaupunkien maantieteelliselle rajalle. Ohjelmatoimisto Bluewest ilmoitti huhtikuussa, että loppukesästä järjestetään lisäkonsertteja, joista yksi tulee olemaan "yleisön pyynnöstä" Helsingissä. Alun perin Helsingin-konsertti suunniteltiin pidettäväksi Finnair Stadiumissa eli Töölön vastavalmistuneessa jalkapallostadionissa. Ympäristökeskus ei lämmennyt ajatukselle ulkoilmakonsertista asutuksen välittömässä läheisyydessä. Elokuuksi 2000 uudelle stadionille oli varattu jo kaksi Tina Turnerin konserttia ja näidenkin konserttijärjestelyjen suhteen viranomaiset olivat aluksi asettuneet poikkiteloin. Kolmas musiikkitapahtuma saman kesän aikana oli liikaa, joten Leideille sanottiin ei. Torstaina 20. huhtikuuta Ilta-Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin kaksi paheksuvaa kirjoitusta ympäristökeskuksen linjauksista:
"Helsinki haloo! Useimmissa kaupungeissa Leidit esiintyvät, Espoossa tuplasti, mutta eivät Helsingissä. Jo on aikoihin eletty. Helsinki saisi hävetä. Kyllä jokin paikka varmasti löytyy, jos ei Finnair Stadium. Onhan T. Turner ihan yes, mutta Leidit ovat tällä hetkellä aivan ainutlaatuisia ja tuskin tällaista uutta yhteistä esiintymistä ei tule toista kertaa." (Nimimerkki Fio Maravilla, Ilta-Sanomat Lukijan ääni 20.4.2000)
"Eikö ole suoranainen häväistys Helsinkiä/helsinkiläisiä kohtaan jos tänne ei saada Leidien konserttia? Olemme kulttuurikaupunki ja Helsinki täyttää 450 vuotta. Eikö tässä ole tarpeeksi hyviä, tärkeitä pointteja tuoda Suomen arvostetuimmat pitkän linjan naisartistit Finnair Stadiumille? Hävetkää Ympäristökeskuksen päättäjät. Pitäisi olla ylpeä siitä, että Leidit olisivat halukkaita täyttämään Hesan kotimaisella, loistavalla musiikilla!" (Nimimerkki Leidifanit Tuula ja Rauno, Ilta-Sanomat Lukijan ääni 20.4.2000)Finnair Stadiumille ei päästy mutta Hartwall Areena varattiin torstaiksi 17. elokuuta – Katri Helenan 55-vuotissyntymäpäiväksi. Ennen Hartwall Areenan päätöskeikkaa Leidit valloittivat Vimpelin Saarikentän 4. elokuuta ja Joensuun Laulurinteen 10. elokuuta.
Iltalehden Tiina Holopainen kirjoitti viimeisestä konsertista erittäin positiivisen arvion:
"Kyllä se vaan niin on, että täältä Suomestakin löytyy ainakin neljä tinaturneria. Kun Katri Helena, Paula Koivuniemi, Lea Laven ja Marion Rung eilen yhdistivät voimansa, niin Areenan jylhät raamit kumisivat silkkaa naisenergiaa. Konsertti oli juuri sopiva sekoitus sähäkkyyttä, herkkyyttä, huumoria ja kaihoa. Jälkimmäistä juuri sen vuoksi, että kyseessä oli viimeinen Leidit lavalla -show. Lisää ei ole luvassa." (Iltalehti 18.8.2000)Kaiken kaikkiaan Leidit lavalla -kiertue sisälsi 16 konserttia. Yhteenlaskettu katsojamäärä oli laskelmien mukaan miltei 80 000. Konserttien ohella produktio poiki yllin kyllin medianäkyvyyttä ja kolme televisio-ohjelmaa (22 minuutin dokumentti ja kaksi 45 minuutin konserttitaltiointia). Raameiltaan Leidit lavalla oli ollut siihen mennessä suurimpia kotimaisin voimin toteutettuja viihdekiertueita. Seppo Roth kirjoitti Savon Sanomien arvostelussa konsertin merkinneen pitkän linjan taiteilijoille heidän työnsä arvostusta. Samalla massiiviset järjestelyt vaatinut korea show oli iskelmänkuuntelijoille osoitus siitä, että heidän kuuntelemaansa musiikkia pidetään muistamisen arvoisena arvokkaana kulttuurihistoriana. (Savon Sanomat 18.4.2000) Rothin terävä analyysi osuu oikeaan, sillä vielä vuonna 2000 kotimaisen iskelmäkulttuurin arvostaminen ei ollut yhtä itsestään selvää kuin nykyään. Valtakunnallinen Leidit-projekti voidaan helposti ajatella eräänlaisena iskelmämaailman oman hännän nostona. "Tämä [kiertue] on tehnyt viralliseksi sen, että me olemme ammattilaisia", määritteli Katri Helena Ilta-Sanomien haastattelussa 27. heinäkuuta 2000.
Katri Helenalle, Paula Koivuniemelle, Marionille ja Lea Lavenille Leidit lavalla edustaa epäilemättä uran kohokohtaa. Kukin leideistä teki kuitenkin kiertueen alkaessa selväksi, ettei kyse ole missään nimessä minkäänlaisesta jäähyväiskiertueesta. Paula Koivuniemi ylisti kokemusta Ilta-Sanomissa lokakuussa 2000, kun juhlavasta projektista oli ehditty palata arkeen: "Se oli ihmeellinen vuosi, meitä kohdeltiin kuin kuningattaria. Projektin jälkeen tuli tyhjä olo. En usko, että enää koskaan koen mitään Leideihin verrattavaa." (Ilta-Sanomat 21.10.2000) Yhtä lailla Leidit lavalla on eittämättä huipentuma konseptin ideoineelle ja musiikillisesta annista vastanneelle Esa Niemiselle, joka on tehnyt pitkän päivätyön kotimaisen kevyen musiikin parissa. Itse asiassa Leidit ovat esiintyneet kiertueensa jälkeen yhdessä kerran: syksyllä 2002 Tampere-talossa järjestettiin Esa Niemisen 50-vuotissyntymäpäiväkonsertti, joka huipentui Leidien yhteisesiintymiseen. Nelikko esitti kappaleensa Nää laulut rakkaudesta soi ja Laulun mä sain.
Studioalbumi Leidit levyllä
Leidit lavalla -kiertueen keskeisin oheismateriaali on maaliskuussa 2000 julkaistu studioalbumi, joka sai luonnollisesti nimekseen Leidit levyllä. Ääniterintamalla Leidien kohdalla toimittiin eri tavalla kuin Mestareiden, joiden ensimmäinen konsertti ikuistettiin tuplalive-CD:lle. Kuten edellä on selostettu, Mestareiden ja Leidien konserttien luonteet olivat aika lailla eri puista veistetyt, joten Leidien show ei olisi välttämättä toiminut liveäänitteellä parhaalla mahdollisella tavalla. Leidien esitys oli tarkoitettu myös katseltavaksi, ei ainoastaan kuunneltavaksi. Esimerkiksi Leidien lukuisat sikermät tuskin olisivat taipuneet käyttökelpoisiksi ja kuuntelua kestäviksi levytyksiksi.Esa Niemisen tuottama albumi Leidit levyllä on – albumin esipuheen mukaisesti – "Leidien lähtölaukaus yhteiselle taipalelle". Levy äänitettiin alkuvuodesta MusicMakers -studioilla Jetro Vainion johdolla. Miksauksesta ja ohjelmoinnista vastasivat Niemisen ja Vainion lisäksi Leri Leskinen ja Markus Kaarlonen. Albumilla musisoi peräti kymmenen muusikkoa, mikä oli vuonna 2000 iskelmälevytykselle suorastaan luksusta. Esa Niemisen kokoamassa ryhmässä musisoivat alansa huiput: Jartsa Karvonen (rummut), Sami Kuoppamäki (rummut), Häkä Virtanen (bassot), Juha Lanu (kitarat ja taustalaulu), Peter Engberg (kitarat), Leri Leskinen (kosketinsoittimet ja taustalaulu), Heikki Pohto (saksofonit, huilu ja taustalaulu), Jukka Tiirikainen (trumpetti, flyygelitorvi ja taustalaulu) ja Matti Lappalainen (pasuuna ja taustalaulu). Tuottaja-kapellimestari Esa Nieminen soitti pianoa ja koskettimia sekä vastasi myös taustalauluista. Sami Kuoppamäkeä ja Heikki Pohtoa lukuun ottamatta albumin soittajat säestivät myös Leidien konsertteja. Vaikka muusikkopoppoo on harvinaislaatuisen laaja tuon aikakauden iskelmälevylle, sovituksissa on pysytelty erittäin turvallisissa ja sovinnaisissa ratkaisuissa. Pieni ripaus särmää ei olisi ollut pahitteeksi.
Leidit levyllä koostuu 13 raidasta. Kukin leideistä valikoi tuotannostaan kaksi ikivihreää, joihin Esa Nieminen laati modernisoidut sovitukset. Mukana on lisäksi kaksi duettoesitystä, kaksi täysin uutta kappaletta ja muuan 16 hitistä koottu superpotpuri.
Laulun mä sain on syvällisempi ja koskettavampi laulu, joka kuultiin Leidien konserteissa varsinaisen ohjelmiston viimeisenä numerona. Pekka Ruuska oli ottanut vastaan haastavan tehtävän, jossa hän pyrki kielellistämään, mitä kaikkea laulaminen ja laulut merkitsevät näille neljälle naiselle, jotka ovat tehneet kokopitkän elämäntyön musiikin parissa. Iskelmälaulajan työ on kutsumusammatti, joka on antanut voimaa elämän kolhimissa hetkissä. Laulun mä sain ajaa asiansa toimivasti ja on "ajatuksia herättäväksi viihdeiskelmäksi" oikeastaan hyvinkin hyvä. Paula Koivuniemi on lähes jokaisen albuminsa ilmestyessä ilmaissut haastatteluissa, että uudella levyllä on yksi tunteita herättävä kappale, jonka levyttäminen kirvoitti koskettavuutensa tai omakohtaisuutensa vuoksi kyyneleet. Leidien levyllä se oli luonnollisesti Laulun mä sain. "Ja kuinka kertoisin että tänäänkin joka sekunnin, niin laulaa rakastin." Asian voisi varmasti ilmaista lyyrisemmin, mutta se on taatusti täysin totta. Kappale julkaistiin Nää laulut rakkaudesta soi -iskelmän tapaan singlenä, mutta se ei saavuttanut radiosoitossa vastaavanlaista menestystä kuin helpommin lähestyttävä iloinen ja positiivinen ralli.
Katri Helena on levyttänyt Leidien albumille uudet versiot ikivihreistään Katson autiota hiekkarantaa ja Paloma blanca. Sydämeni vuotaa verta joutuessani kritisoimaan maamme kiistatonta iskelmäkuningatarta, mutta ikäväkseni on todettava, että Katri Helenan sooloesitykset ovat Leidit levyllä -älppärin heikoimmat lenkit. Katson autiota hiekkarantaa on muovattu ihmeellisen laahaavaksi ja pitkäveteiseksi versioksi, josta uupuu kokonaan alkuperäisen Veikko Samulin sovittaman levytyksen (1979) lumovoima ja ainutlaatuinen tunnelma.
Katri Helena on kertonut Katson autiota hiekkarantaa -suuriskelmän syntyvaiheesta:
"Veikon kanssa olimme yhtä mieltä, että kokonaisuus oli hyvä, teksti ja melodia tukivat toisiaan loistavasti. Hän laulatti minulla tätä moneen, moneen kertaan studiolla, jotta saisimme nauhoitettua levylle mahdollisimman hyvän tulkinnan. Lopulta jo tuskastuin, että en kertakaikkiaan saa tästä enää yhtään parempaa. Sitten hyväksyttiin se versio, joka oli syntynyt. Katson autiota hiekkarantaa -laulun tein myöhemmin uudelleen kokoelmalevylle. Olin sitä mieltä, että uusi versio oli alkuperäistä paljon parempi. Mutta kun aikaa kului, huomasin, että vaikka teknisesti lauloinkin paremmin, ei ensiversion hurmaa voita mikään." (Katri Helena 2003, 34)Katri Helena ei ole levyttänyt tästä klassikostaan muita uudelleenversiointeja, joten edellä mainitussa sitaatissa hän viitannee juuri tähän Leidit levyllä -levytykseen. On totta, että Leidien levyn versiossa Katri Helena tulkinnallisesti varmasti antaa itsestään enemmän kuin alkuperäisessä äänityksessä, mutta hänen sanoihinsa "ei ensiversion hurmaa voita mikään" ei voi muuta kuin yhtyä.
Paloma blanca on tietenkin alun perin hollantilaisen George Baker Selectionin letkeääkin letkeämpi pop-hitti (1975), joka on päivitetty Leidien albumilla persoonalliseksi banaaliksi sambaksi. Tempo on sävelmälle turhan hidas eikä alkuperäisen version sujuvasta rullaamisesta ole jäänyt mitään jäljelle. Katri Helena ja Esa Nieminen olivat esittäneet laulusta vastaavanlaisen version Katri Helenan uran 35-vuotisjuhlakonsertissa joulukuussa 1998 ja ilmeisesti he pitivät sitä levylle ikuistamisen arvoisena. Myöhemmin tämä Paloma blancan sambaversio on päätynyt useammille Katri Helenan kokoelmajulkaisuille. Miksiköhän alkuperäinen levytys vuodelta 1975 ei ole kelvannut, vaikka se on huomattavasti onnistuneempi. Muutenkin olen kiinnittänyt huomiota, että Katri Helenan kokoelmilla on usein sivuutettu tyystin hänen 70-luvun puolivälin "purkkapop"-kausi. Ehkä sellainen ei sovi enää parhaalla mahdollisella tavalla henkistyneen sinivalkoisen äänen imagoon?
Marion oli valikoinut kaksi hittiänsä 1970-luvun puolivälistä, jolloin hän oli iloluontoisilla levytyksillään Suomen suosituimpia pop-tähtiä. El Bimbo (1975) ja Kylähäät (1976) olivat molemmat aikoinaan Suomen listaykkösiä. Kummankin laulun Marion oli alun perin levyttänyt Länsi-Saksassa paikallisen sovittajan Rudi Bauerin johdolla. 1970-luvulla kepeimpiäkin rallatuksia levytettiin suuren orkesterin säestämänä. Vaikka Leidien levyllä soittaakin tuon ajan iskelmälevyksi poikkeuksellisen laaja kokoonpano, sovitukset heijastavat vuosituhannen vaihteen iskelmäsoundia, joten Marionin hittien uusien versioiden sovitukset ovat persoonattomampia ja kliinisempiä verrattuna alkuperäisiin 1970-luvun levytyksiin. Leidit levyllä tarjoaa mielenkiintoisen kurkistusaukon: miltä El Bimbo ja Kylähäät olisivat kuulostaneet, jos ne olisivat millenniumin ajan tuotoksia. Toisaalta höpsöjen sanoitustensa vuoksi niitä tuskin olisi kelpuutettu levylle enää vuonna 2000. Mitä lähemmäs tätä vuosituhatta lähestyttiin, sitä enemmän Marioninkin levytyskappaleiden tekstit ottivat pinnallisen iskelmän sijaan vaikutteita elämänmakuisesta pop-musiikista.
Lea Laven oli niin ikään poiminut repertuaaristaan kaksi hittiä kultaiselta 1970-luvulta: Niin ja Tumma nainen. Oikeastaan nämä kaksi hänen uransa virstanpylvästä ilmestyivät vuonna 1974 samalla singlellä! Aluksi huomiota herätti singlekiekon A-puolen euroviisukäännös Niin ja myöhemmin listoille nousi B-puolen Tumma nainen, josta on muodostunut ajan saatossa suoranainen Lea Lavenin tavaramerkki. Kyseinen tuplahittisingle merkitsi Lea Lavenin lopullista läpimurtoa eturivin artistien joukkoon, vaikka hän olikin levyttänyt jo viitisen vuotta ja saavuttanut kohtuullisesti menestystä.
Lea Laven levytti vuonna 1986 uuden version Tummasta naisesta. Markku Johanssonin sovituksessa esimerkiksi intron romaniviulu on korvattu sähkökitaroilla ja syntetisaattoreilla. Leidit levyllä -albumin näkemys Tummasta naisesta mukailee hyvin pitkälti tätä vuoden 1986 levytystä. En tiedä johtuuko sitten miksauksesta vai studiotekniikasta vai mistä, mutta Leidien levyn Tummassa naisessa Lean ääni kuulostaa ajoittain jotenkin kireältä. Tätä ongelmaa ei ollut kuitenkaan millään muotoa havaittavissa Leidien konsertin televisiotaltioinnin Tumman naisen esityksessä.
Niin on suomenkielinen käännös italialaisen Gigliola Cinquettin euroviisusta Sì, joka sijoittui vuoden 1974 Eurovision laulukilpailuissa toiseksi ABBAn voittaessa Waterloolla. ABBAn kimalluksesta vähemmän mieltyneet olivat ja ovat edelleenkin suorastaan pöyristyneitä, kun "elämää suurempi" rakkausballadi hävisi moiselle kaupalliselle renkutukselle ja ulkomusiikillisia avuja hyödyntäneelle bändille. Niin on Lea Lavenille itselleen hänen tuotantonsa rakkaimpia lauluja ja artistin iloksi myös yleisön eniten toivomia. Leidien albumin soundimaailma on ymmärrettävästi kaukana menneiden vuosikymmenien isoja orkestereita hyödyntäneistä euroviisusovituksista, minkä seurauksena levyn Niin ei ole yhtä maaginen ja tunnelmallinen kuin aikoinaan 70-luvulla. Sovitus on kuitenkin toimiva ja tulkinnassa ei ole moitteen sijaa. Lean vahva ääni kantaa hienosti laulun pitkät nuotit.
Paula Koivuniemen levytykset ovat Leidit levyllä -albumin onnistuneimpia sooloesityksiä. Perhonen on Paulan esikoishitti, jonka hän levytti 19-vuotiaana syksyllä 1966. Yöllinen tarina katuja kiertävästä ja kiehtovaa kiellettyä elämää viettävästä laitapuolen kulkijasta sopii paremmin elämää nähneelle yli viisikymppiselle solistilleen – joskin 19-vuotiaan Paula Koivuniemen tulkinta oli toki osoitus nuoren lahjakkaan laulajattaren eläytymiskyvystä. Kuuleeko yö on italialaisen Ricchi e Poverin Come vorrei, jonka Paula versioi vuonna 1987. Tuolloin hänen pitkäsoitoilleen päätyi runsaasti italialaisia sävelmiä. Sekä Paulan tulkinta että Leidien levyn sovitus tukevat hienosti Tarleena Sammalkorven runollista sanoitusta vaikeasta elämäntilanteesta, jolloin mielessä liikkuu yön pimeinä tunteina jos jonkinlaisia ajatuksia. Paulan esitykset Leidien albumilla vetävät ehdottomasti vertoja laulujen alkuperäisille levytyksille – elleivät jopa päihitä niitä. Etenkin Kuuleeko yö tekee vaikutuksen.
Albumin duettolevytyksissä on saatettu yhteen tumma ja vaalea solisti. Paula Koivuniemi ja Katri Helena duetoivat ikonisen kasariklassikon Nothing's gonna change my love for you. Valinta on persoonallinen ja onnistunut, sillä laulun suomenkielinen versio Vaikka maailma minne veisi on jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle. Paula Koivuniemi levytti laulun soolona albumilleen Ilman minua vuonna 1986. Suomenkielisen sanoituksen rustaili Jukka Itkonen. Leidien duettoversion myötä aiemmin unohduksiin vaipunut suomenkielinen käännös on saanut uuden elämän. Paulan alkuperäinen levytys lienee jäänyt paitsioon sen vuoksi, ettei Nothing's gonna change my love for you ollut ilmestymisajankohtanaan Suomessa minkäänlainen listamenestys, vaikka sittemmin se on noussut ikivihreiden kategoriaan täällä Pohjolan perukoillakin.
 |
| Virallinen Leidit lavalla -pressikuva vuodelta 2000. © Juha Loikkanen |
Leidit levyllä -albumin ikimuistoisinta antia on ehdottomasti raita numero 13. Hittiputki, pituus: yhdeksän minuuttia ja 21 sekuntia. Legendaarinen potpuri, joka on albumin kansivihon sisäsivuilla luokiteltu "bonusraidaksi".
Hittiputki rakennettiin kuudestatoista rakastetusta ikivihreästä. Neljä levytystä kultakin leidiltä. Valtaosa kansakunnan salattuun muistiin sitkeästi takertuneita iskusäveliä. Esa Nieminen ja Leri Leskinen sovittivat hiteistä intensiivisen sikermän, jossa ei ole sekuntiakaan "löysää" tai turhaa ilmaa. Toki potpuriin on valikoitu lähinnä nopeita kappaleita, minkä vuoksi siinä ei ole merkittäviä tempon vaihteluita, jotka tekisivät kokonaisuudesta hajanaisen.
 |
| Leidien Hittiputken kappaleet ja alkuperäiset levytysvuodet. Ohje: Näin rakennat Leidien Hittiputken. Sääntö 1: Lea Laven laulaa jokaisen kierroksen viimeisen laulun. Sääntö 2: Sääntöä 1 ei kumota missään vaiheessa. Muutoin Paula etenee kierros kierrokselta alusta loppuun ja Marion lopusta alkuun. Katri Helena tyytyy jäljelle jääneisiin slotteihin. |
Lea Laven on omimmillaan vahvojen ja dramaattisten laulujen saralla, mutta hänen pitkälle uralleen on mahtunut kepeämpiä ralleja. Niitä edustavat Hittiputken Soley, soley, euroviisukäännös Niin se käy, rempseä Samppanjaa ja ikivihreä Syksyn sävel -voittaja Ei oo, ei tuu. Katri Helenan laajasta hittikavalkadista on riittänyt ammennettavaa: Katson sineen taivaan ja Paloma blanca ovat 1970-luvulta, Anna mulle tähtitaivas ja Vie minut 1990-luvun hittejä. Paloma blancaa lukuun ottamatta laulut ovat kotimaista alkuperää. Marionin hitit ovat kaikki hänen menestyskaudeltaan 1970-luvulta. Tom tom tom raikuu osittain englanniksi, kuten se aikoinaan Eurovision laulukilpailuissa esitettiin, ja El Bimbo lauletaan enimmäkseen saksaksi muistutuksena Marionin orastavasta kansainvälisestä suosiosta.
Hittiputken kotimaisuusaste on 6/16. Katrin kolmen laulun lisäksi suomalaisten säveltäjien kynästä ovat syntyneet Ei oo, ei tuu, Tom tom tom ja Kun kuuntelen Tomppaa.
Vaikka Paloma blanca ja El Bimbo ovat osa hittiputkea, niistä on levytetty Leidien albumille kokonaiset versiot, joten ne kuullaan levyllä kahteen kertaan. Hämmästyttävä ratkaisu, kun potentiaalisista levytyskappaleista oli varmasti runsaudenpulaa.
Leidien vastustamaton Hittiputki on osoittautunut vuosien saatossa kaikkien aikojen suomalaiseksi bileklassikoksi. Siitä huolimatta potpuri ei tuoreeltaan saanut täysin varauksetonta vastaanottoa. Vuonna 2000 ilmeni hämmennystä, koska niin Leidien levyllä kuin konserteissa "kaikki parhaat kappaleet" kuultiin ainoastaan sikermässä. Onhan kieltämättä eräänlainen rikos ihmiskuntaa kohtaa, että Leidit levyllä -albumilla on kokonaisena Jokainen päivä on liikaa ja esimerkiksi sellainen kansallisaarre kuin Katson sineen taivaan on typistetty osaksi hittiputkea. Aika on kuitenkin osoittanut, että Leidien Hittiputki oli nerokas innovaatio. Ja eiköhän Leidien oletettu kohdeyleisö ollut kuullut tummat silmät ja ruskeat tukat ja ei oo ei tuut moneen moneen otteeseen. Superpotpuri onnistui tarjoamaan jotain enemmän kuin mitä nämä kaikki laulut yksittäin esitettynä.
Jo vuoden 2000 aikana Hittiputki alkoi elää omaa elämäänsä. Sitä soitettiin baareissa ja yökerhoissa – etenkin sateenkaariväen suosimissa kuppiloissa siitä tuli erittäin suosittu. Suosio seksuaalivähemmistöjen keskuudessa on ollut niin merkittävää, että homomiehet ovat antaneet sikermälle lempinimen "Leidien hinttiputki". Leidien Hittiputkesta muodostui käsite. Eräänlaisen empiirisen havainnon tarjoaa Hittiputken saavuttamat suosionosoitukset Leidien kiertueen eri vaiheissa. Ensimmäisessä konsertissa huhtikuun alussa Hittiputki sai kyllä innostuneen vastaanoton mutta se oli katsojien silmissä ohjelmanumero muiden joukossa. Elokuun puolivälissä Leidien viimeisessä konsertissa suurelle yleisölle jo tutuksi tullut Hittiputki aiheutti suorastaan hurmoksellisen reaktion. Iskelmäkonsertille tyypilliseen tapaan katsojat Hartwall Areenassa seurasivat esitystä istualtaan mutta heti Hittiputken viimeisten tahtien ja loppupamauksen jälkeen penkkirivi toisensa jälkeen ampaisi haltioituneena ylös osoittamaan suosiota. Takamukset nousivat tuoleista kuin käänteisen dominoefektin lailla ja lopulta koko areena takakaarteen katsomoa myöten oli noussut seisomaan ja osallistumaan mielettömään huutomyrskyyn. Silloin ei osoitettu suosiota ainoastaan esiintyjille vaan myös Hittiputkelle, jonka yleisö sai kokea livenä.
Hittiputkeen on sittemmin törmätty monissa yhteyksissä: se on vakiinnuttanut asemansa esimerkiksi opiskelijabileiden ja baarien soittolistoilla. Se raikuu edelleen tänä päivänä sellaisissakin yhteyksissä, joissa ei muuten soi iskelmä. Hittiputki on genrerajat ylittävä kulttiklassikko. Yökerhojen DJ:t ovat kutsuneet raitaa kusitauokseen, koska yhdeksän ja puolen minuutin aikana ehtii käydä hoitamassa tarpeensa ja tanssilattia pysyy tyytyväisenä – tosin kerran eräs leipääntynyt levylässy kehtasi haukkua bailuklassikkoa yhdeksän minuutin painajaiseksi. Hittiputki on ikoninen monumentti 20 vuoden takaisesta Leidit lavalla -produktiosta. Ei tarvinne tähdentää, että suoratoistopalveluissa Hittiputki on Leidit levyllä -albumin menestynein raita. Spotifyssa sitä on tätä kirjoittaessa luukutettu 1,77 miljoonaa kertaa. Leidien levyn toiseksi kuunnelluimmalla levytyksellä Kuuleeko yö (hyvä valinta, en siis kehunut suotta) on hieman päälle 100 000 kuuntelua.
Esa Nieminen on ollut kotimaisen kevyen musiikin palveluksessa vuodesta 1978 lähtien. Frederikin Kolmekymppisen ja ehkäpä Anna Erikssonin parin suurhitin ohella Leidien Hittiputki lienee hänen elämäntyönsä suosituimpia ja parhaiten aikaa kestäviä teoksia. Esa Nieminen ja Leri Leskinen saisivat hyvästä syystä röyhistellä rintaansa: he ovat ideoineet ja sovittaneet Leidien Hittiputken.
Hittiputken lisäksi Esa Nieminen ja Leri Leskinen ovat sovittaneet Leidien albumilla uudet kappaleet Nää laulut rakkaudesta soi ja Laulun mä sain. Vaikka maailma minne veisi -duettoesityksen sovituksesta vastaavat Esa Nieminen, Leri Leskinen ja Markus Kaarlonen. Muut Leidit levyllä -albumin sovitukset ovat Esan omia.
Leidit levyllä -albumin julkaisivat yhteistyössä kaksi suurta levy-yhtiötä BMG Finland ja Warner Music Finland – tosin se sisältyi BMG:n katalogiin. Vuonna 2000 Paula ja Marion olivat BMG:n artisteja, Katri ja Lea levyttivät Warnerille. Leidit levyllä ilmestyi maaliskuun 20. päivä eli kaksi viikkoa ennen kiertueen alkua. Ensimmäisellä viikolla se debytoi albumilistan sijalla 19. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla levy kohosi listalla kymmenen myydyimmän joukkoon seitsemänneksi. Kiertue oli käynnistynyt ja levyn menekki lisääntyi. Korkeimmillaan Leidit levyllä oli albumilistan toisena. Kärkisijoituksen se saavutti toukokuun toisella viikolla (19/2000), jolloin Leidit nauttivat runsaasta mediahuomiosta televisiolähetysten ansiosta. Seuraavalla viikolla albumi oli Suomen kolmanneksi ostetuin. Leidit levyllä -listamenestys katsottavissa IFPI:n sivuilta.
Kesäkuun alkuun mennessä Leidit levyllä oli myynyt kultalevyyn vaadittavat 20 000 äänitettä. Vaikka albumin kokonaismyyntiluku – noin 23 000 myytyä levyä – on kalpea aavistus verrattuna Mestareiden livelevyn myyntilukuun (yli 130 000 kappaletta), kultalevy oli artisteilleen huomionarvoinen saavutus. Paula ja Lea olivat vastaanottaneet kultaa edellisen kerran 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Marionin edellisestä kultalevystä oli kulunut peräti 21 vuotta. Kultalevyt oli alun perin tarkoitus luovuttaa Leideille elokuun Hartwall Areenan konsertissa, mutta nelikko saikin ne haltuunsa heinäkuun 2000 lopussa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.
Olen kirjoittanut Leidit levyllä -albumista paikoitellen kriittiseen sävyyn. Kun ryhdyin suunnittelemaan tätä kirjoitusta, muistikuvieni mukaan en pitänyt levyä mitenkään erityisenä. Haluan ehdottomasti kaiken tämän jälkeen painottaa, ettei kyseessä ole missään nimessä mitenkään heikko esitys, vaan albumi on parhaimmillaan oikein mainio. Se on huolellisesti ja korkeatasoisesti tuotettu – ja onnistuneimmat vedot, kuten Kuuleeko yö tai Vaikka maailma minne veisi, ovat suorastaan erinomaisia iskelmälevytyksiä. Leidien uudet kappaleet ovat varsin miellyttäviä. Hittiputki on tietenkin omaa luokkaansa. Tuon ajan iskelmälevyille valitettavan tyypillinen halpahintaisuus loistaa poissaolollaan. Viime aikoina albumin antia kuunnellessani mieleeni ovat elävästi palanneet kahdenkymmenen vuoden takaiset muistot ja tunnelmat. Kevät, jolloin kuuntelin todella monena iltana suggestiivista Hittiputkea repeatina. Koskaan ei olisi saanut tarpeekseen, aina oli annettava sen soida vielä kerran uudestaan...
Leidien konserttiohjelmiston esittelyä ja ruodintaa
| Leidit lavalla -konserttien ohjelmisto: 1. Nää laulut rakkaudesta soi 2. Vain elämää Alkujuonto 3. Perhonen (Katri) 4. Puhelinlangat laulaa (Lea) 5. Tipi-tii (Paula) 6. Se on elämää (Marion) 7. Vasten auringon siltaa (Katri)* 8. Niin (Lea)* 9. Aikuinen nainen (Paula)* 10. Kylähäät (Marion)* 11. Juice Leskinen 50 vuotta: Jyrki Boy Norjalainen villapaita Viidestoista yö 12. Hei, buonanotte (Paula) 13. On elämä laulu (Katri) 14. Juha Vainion muistoksi: Sellaista elämä on 15. Suuria tunteita ja syksyn säveliä -potpuri: Nyt kun oot mennyt Meren taa Oven aukaisin Katson autiota hiekkarantaa Kriminal tango Rakkaus on hellyyttä Ei kauniimpaa Sua vasten aina painautuisin VÄLIAIKA 16. Mirjamin valssi (Marion) 17. Johnny blue (Katri) 18. Chanson d'amour (Lea) 19. Kuuleeko yö (Paula) 20. Viimeinen / Sinä lähdit pois 21. Tumma nainen (Lea) 22. Halleluja (Marion) 23. Vaikka maailma minne veisi (Katri ja Paula)* 24. Jokainen päivä on liikaa (Marion ja Lea)* 25. Kansainvälisten hittien sikermä: Woman in love (Katri) Believe (Paula) Flashdance... What a feeling (Marion) (Simply) The Best (Lea) Esa Nieminen: Bändin esittely / Kauan* 26. Hittiputki 27. Laulun mä sain 28. Encore-potpuri:* Juhannustanssit (Lea) Kun kellohame heilahtaa (Katri) My boy lollipop (Marion) Musiikki on niinku se on (Paula) |
| * tähdellä merkittyjä esityksiä ei sisällytetty MTV3:n konserttitaltiointiin. Tosin esityksestä Niin näkyi lyhyt pätkä dokumentissa Näin tehtiin Leidit. |
Leidien omien kappaleiden suhteen toimittiin kuitenkin viisaasti, sillä niiden osalta konsertti nojautui tunnettuihin hitteihin. Valtakunnallinen kiertue voitaisiin nähdä mahdollisuutena uuden tuotannon promootioon, jossa suurelle yleisölle "pakkosyötetään" uusia kappaleita. Esimerkiksi Katri Helenan ja Jari Sillanpään MeStarat-areenakiertue loppuvuodesta 2004 oli lähinnä solistien uusimpien albumijulkaisujen mainostilaisuus. Kukin leideistä oli levyttänyt albumin vuosina 1998 tai 1999, mutta jokainen esitti jossain vaiheessa iltaa vain yhden tuoreen kappaleensa ja nekin osana sikermiä.
Leidien konserttien musisoinnista vastasi 11-henkinen orkesteri, jonka jäsenistä suurin osa soitti myös Leidien studioalbumilla: Jartsa Karvonen (rummut), Häkä Virtanen (basso, kontrabasso), Juha Lanu (kitarat ja taustalaulu), Peter Engberg (kitarat), Leri Leskinen (kosketinsoittimet, haitari), Jukka Tiirikainen (puhaltimet ja taustalaulu), Matti Lappalainen (puhaltimet ja taustalaulu). Konserttikokoonpanoa täydensivät toinen kosketinsoittaja Marko "Puke" Kataja, lyömäsoittimia paukutteli Leevi Leppänen ja puhalinpoppoon kolmantena jäsenenä oli Jouko Nyqvist. Maestro Esa Nieminen johti orkesteria flyygelin takana ja osallistui innokkaasti taustalaulustemmoihin. Toisin kuin Mestareilla, Leidien konsertissa ei hyödynnetty jousisoittimia. Vaikka Leidien levyn sovituksissa pelattiin hyvin pitkälti varman päälle, livetilanteessa bändin soitanta oli huomattavasti vivahteikkaampaa ja siinä oli enemmän svengiä ja lennokasta ilmavuutta.
Aloituskappaleena esitettiin luonnollisesti Leidien "tunnussävelmä" Nää laulut rakkaudesta soi. Toiseksi yhteislauluksi oli valikoitunut Irwin Goodmanin Vain elämää. No, mikäs siinä, iloinen ikivihreä sävellys vei tunnelmat 1970-luvulle. Kappalevalinnoissa Esa Nieminen pyrki olemaan mahdollisimman tasapuolinen neljää tähtisolistiaan kohtaan, joten ehkäpä sen vuoksi turvauduttiin lainakappaleeseen.
Esa Nieminen: "Jokainen heistä tietää olevansa tällä kertaa yksi neljästä, kukaan ei tahdo eikä saa muita enempää huomiota." (Ilta-Sanomat 4.4.2000)
Katri Helena: "Kun Leidit lavalla -kiertue päättyi, nauroimme, että Esan pitäisi saada tekemästään työstä diplomi. Hän osasi ohjata kaikille tasavertaisesti lauluja ja esiintymisosuutta, ristiriitoja ei siksi päässyt syntymään." (Katri Helena 2003, 44)Tervetulojuonnon siivittämänä palattiin juurille. "Kaikki alkoi 60-luvulla" -osiossa leidit esittivät leukailevien kommenttien höystämänä toistensa läpimurtohitit. Katrilta kuultiin Perhonen, Lealta Puhelinlangat laulaa. Tipi-tii sai käheä-äänisen ja sensuellin Paula Koivuniemen tulkitsemana aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Marion lauloi Lean ensilevytyksen Se on elämää.
Viihdyttävän alkuosion jälkeen kukin leideistä tulkitsi soolona ikivihreän hittinsä. Kappalevalinnat alleviivaavat kuinka suuri merkitys italialaisella sävelaarteistolla on suomalaiselle iskelmälle. Vasten auringon siltaa, Niin, Aikuinen nainen ja Kylähäät ovat kaikki italialaista alkuperää. Vasten auringon siltaa ja Niin vieläpä saman esiintyjän – Gigliola Cinquetin – repertuaarista.
Kun Marion oli laulaa loilottanut Kylähäät-humppansa ja poistunut lavalta, kolme muuta leidiä olivat vaihtaneet keikkajulisteesta tutut värikkäät asunsa tummiin pukuihin. Illan ensimmäinen teemaosuus oli omistettu Juice Leskiselle, millä juhlistettiin sananikkarin 50-vuotissyntymäpäivää. Juice-potpuri koostui Jyrki boysta, Norjalaisesta villapaidasta ja Marion liittyi seuraan tulkitsemaan Viidestoista yö -klassikkoa. Laulu oli Marionille ennestään tuttu, sillä hän on esittänyt sitä konserteissaan 1980-luvun viimeisistä vuosista lähtien ja se on mukana vuonna 1989 julkaistulla Marion In Concert -LP:llä. Noina vuosina Marion halusi laulaa vakavampia sanoituksia sekä päästä eroon tekopirteästä imagostaan ja etelän gigoloiden perään haikailevista renkutuksista.
"Yhteisesti esitetty Juice Leskisen Viidestoista yö puri myös yleisöön. Sen, minkä leidit Aimo Massiselle hänen bravuurinumerossaan tunteessa häviävät, he tyylissä takaisin voittavat. Kappaleiden sovittajana ja orkesterin johtajana Esa Nieminen osoittaa olevansa tiellä iskelmämusiikin 2000-luvun Topi Kärjeksi, esimerkkinä tästä hänen uusi sovituksensa kappaleesta Kohti auringon siltaa." (Ari Valjakka, Turun Sanomat 7.5.2000)Jos Turun Sanomien päätoimittaja Ari Valjakka vertasi Esa Niemistä Toivo Kärkeen, Ilta-Sanomien uutispäätoimittaja Hannu Savola taas luonnehti "Leidien Arajärveä" uudempien aikojen Jaakko Saloksi (Ilta-Sanomat 6.4.2000).
Konsertti jatkui Paulan Hei, buonanotte -esityksellä, jota seurasi Katrin On elämä laulu – molemmat ovat 1980-luvun jälkipuoliskolta "iskelmän kriisin" vuosilta. Kylähäät, Hei, buonanotte ja On elämä laulu ovat Juha Vainion sanoittamia, joten konsertissa syntyi sopiva hetki muistella mestarisanoittajaa, jonka tekstejä jokainen leideistä on urallaan saanut levytettäväksi. Etenkin Katri Helena ja Paula Koivuniemi. Esa Nieminen on Juha Vainio -tutkimuksessa kertonut, että Junnuun otettiin aina yhteyttä, kun Katrin tai Paulan uusi levy oli työn alla (Henriksson 2010, 65). Junnu Vainion muistoa vaalittiin hänen soolotuotantonsa kappaleella Sellaista elämä on (1983). Laulussa on neljä säkeistöä – kuin luotu Leidien yhteisnumeroksi, jokaiselle oma säkeistö. Olikohan Lea Lavenilla muistikuvaa, että hän oli levyttänyt kyseisen kappaleen Radio-orkesteri Putkimiesten säestämänä vuonna 1993 Junnun muistoalbumille Matkan varrelta – Juha Vainion lauluja.
Koskettavan mutta sympaattisen Sellaista elämä on -yhteislaulun jälkeen esiteltiin konsertin kapteeni Esa Nieminen. Paula kuvaili häntä mieheksi, jonka kanssa he kaikki olivat olleet ja kauan. Katri Helena täydensi: "Jos emme olisi olleet tämän miehen kanssa, olisimme tänään omien miestemme kanssa kotona." Konsertin ensimmäisen puoliskon päätti hittisikermä, johon Esa oli pyytänyt kultakin leidiltä kaksi laulua. Sikermään kertyi neljä Syksyn säveleen osallistunutta laulua, joten se sai nimekseen "Suuria tunteita ja syksyn säveliä". Samalla oli korkea aika muistuttaa, että lavalla oli esiintynyt koko illan Syksyn sävelen hallitseva voittaja. Lea Laven voitti vuoden 1999 Syksyn sävelen Veikko Samulin upealla sävellyksellä Nyt kun oot mennyt, joka aloittaa sikermän. Vaikkei Nyt kun oot mennyt noussut yhtä suureksi menestykseksi kuin muutamat muut tuon ajan voittosävelmät – kuten esimerkiksi Marita Taavitsaisen André (1998) tai Kari Vepsän Onnenmaa (1996) – kilpailun voitto piristi Lavenin uraa, sillä 1990-luvulla hänellä oli ollut hittirintamalla hiljaisempaa.
Neljälle leidille on kertynyt lukuisia osallistumisia tähän legendaariseen laulukilpailuun. Voittoon ovat yltäneet Marion ja Lea Laven, joka on ansainnut Syksyn sävelen kuningattaren tittelin, sillä hän on ainoa kilpailun kahdesti voittanut naissolisti. Ensimmäinen voitto oli napsahtanut 20 vuotta aikaisemmin klassikolla Ei oo, ei tuu. Marion voitti Syksyn sävelen vuonna 1977 laululla Rakkaus on hellyyttä. Marion on kilpaillut Syksyn sävelessä 11 vuoden sykleissä: vuosina 1977, 1988 ja 1999. Vuoden 1988 rallatuksesta Oo mamma mia mia maa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta vuoden 1999 kilpailukappale Oven aukaisin oli Marionin mieleen niin paljon, että se pääsi mukaan Leidien hittisikermään. Laulu edusti Marionin kaipaamaa syvällisempää sanoitusmaailmaa.
Ironista kyllä, koko kansan Katri Helena ei ole koskaan voittanut Syksyn säveltä, vaikka hänen seitsemän kilpailukappaleen joukossa on sellaisia ikivihreitä kuin Syysunelma ja Mun sydämeni tänne jää. Kakkossijoja Katrille on sentään kertynyt kunnioitettavat kolme. Paula Koivuniemi on esiintynyt Syksyn sävelessä neljästi ja hänen osallistumisistaan tunnetuin on Sua vasten aina painautuisin, joka sijoittui kolmanneksi vuonna 1978. Se kuultiin Leidien konsertin sikermän päätöskappaleena.
Leidien konsertin toinen puoliaika käynnistyi hillityllä ja akustisella balladiosuudella. Osion aikana lavan esirippu pysyi kiinni, joten käytössä oli ainoastaan lavan etuosa. Hitaita lauluja säesti vain muutama muusikko. Marion aloitti Mirjamin valssilla (1981), minkä myötä saatiin muistuma Marionin levytysuran hienoimmasta kuriositeetista eli juutalaisista ja israelilaisista lauluista. Samalta vuodelta on Katri Helenan Johnny Blue, jonka liikuttava tarina sokeasta pojasta on värisyttänyt kuuntelijoita vuodesta toiseen. Lean kappale oli Chanson d'amour (1977) ja Paula pysäytti tunnelman Kuuleeko yö -tulkinnallaan.
"Hauskin veto oli nimittäin se kun hypättiin kunnolla kaikkien reviirien ja ennakko-odotusten yli ja ohi. Väliajan jälkeen mustaan nahkaan pukeutuneet leidit vetäisivät antaumuksella Nylon Beatin Viimeisen ja Ultra Bran Sinä lähdit pois. Etenkin Katri Helena otti kaiken irti Nylon Beatin lavanotkunnasta. Suhahtavat ässät olivat myös riemastuttavasti kohdallaan. Honotusfaktoria voisi vielä vahvistaakin." (Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 6.4.2000)2020-luvulla on totuttu musiikkityylien konvergenssiin ja Vain elämää -ilmiöön, joten tänä päivänä voi olla haastavaa samaistua 20 vuoden takaisiin asenteisiin, joissa Leidien yllätysvetoa saatettiin luonnehtia radikaaliksi rajojen rikkomiseksi.
Lea Lavenin kohtalokas Tumma nainen mainittiin useammissa arvioissa konsertin huippuhetkeksi, minkä yleisö palkitsi mahtavilla suosionosoituksilla. Aikaisemmin kirjoituksessa viitattiin iltapäivälehtien hassunhauskoihin juttuihin, joissa mestareita ja leidejä verrattiin toisiinsa. Näitä leikkimielisiä rinnastuksia ei tietenkään ollut tarkoitettu vakavasti otettaviksi, mutta mieleen juolahtaa vetää yhtäläisyysmerkit Lea Lavenin ja Pepe Willbergin välille. Molemmat taiteilijat antavat itsestään introvertin kuvan – jos nyt välttämättä halutaan kaihtaa ilmaisua syrjäänvetäytyvä – mutta he lumoavat kuuntelijat upeilla äänillään ja vahvoilla tulkinnoillaan. Yhteistä on sekin, ettei Pepe Willbergillä ja Lea Lavenilla ole ihan niin mittavaa hittiluetteloa kuin muilla kvartettiensa jäsenillä.
Sivuhuomautus: Olen aikoinaan kehittänyt Leidit lavalla -juomapelin. Säännöt ovat yksinkertaiset: katso YouTubesta Leidien konsertin Tumma nainen -esitys ja ota paukku joka kerta, kun kuvassa vilahtaa rumpali Jartsa Karvonen.
Esa Niemisen esitellessä konserttia säestäneen yhtyeen Leideillä oli jälleen aikaa käväistä garderoobeillaan. "Ladies and gentleman, it's discotime: Naisenergiaa lavalle!" Ytimekäs alkujuonto alustaa vauhdikkaan ja sähäkän Hittiputken, jonka Leidit esittävät puuhkat viuhuen. Laulun mä sain oli todella tarkoitettu illan viimeiseksi varsinaiseksi esitykseksi. Encore-esityksessä ei enää räväytetty, vaan tyydyttiin jälleen sikermään, vieläpä melko latteaan sellaiseen.
Koska näinä koronapäivinä ei ole muutakaan tekemistä kuin kirjoittaa ylipitkiä artikkeleita, voisin avata ajatuksia Leidien konserttiohjelmistosta. Vaikka katsojana aina pyrkii nauttimaan siitä, mitä taiteilija haluaa tarjota, väistämättä ajoittain tulee miettineeksi miksi jokin kappale on päässyt mukaan keikkasettiin ja jokin ei.
Lea Laven lauloi encorepotpurissa Juha Vainion Juhannustanssit (1965). Miksi? Oliko encoresikermän tarkoituksena olla jonkinlainen retrohenkinen tanssilavavisiitti, koska siinä kuultiin myös Katri Helenan vanhahtava foxtrot Kun kellohame heilahtaa (1998) ja Marionilta 1950-luvun klassikko My boy lollipop. Eikö tosiaan Lean omasta tuotannosta olisi ollut ammennettavaa? Aamulla rakkaani näin? Rotunainen? Kortit kertoo kohtalomme? Tai edes hupaisa Ali Baba, jolla Lea on riemastuttanut monilla keikoillaan. Toinen Leaan liittyvä pointti: miksi ensimmäisen näytöksen hittisikermään poimittiin Kriminal tango. Miljoonaan kertaan versioitu kappale, jota lukuisat suomalaiset laulajat ovat esittäneet 1960-luvulta lähtien. Lea Laven on levyttänyt kappaleen vuonna 1987 ja ottanut sen ohjelmistoonsa tanssilavoille, mutta eihän se ole hänen "oma" kappaleensa. Jos konsertin tuohon osuuteen haluttiin välttämättä juuri Lea Lavenin tulkitsema tango, hänellä olisi ollut repertuaarissaan tilanteeseen sopivia lauluja. Jos Rotunainen ei olisi sopinut parhaalla mahdollisella tavalla Leidit lavalla -konserttiin sanojensa vuoksi ("en ole leidi"), niin miten olisi ollut intohimoinen Vie meidät rakkauteen, joka oli iso hitti vuonna 1977.
Katri Helenan kohdalla kappaleiden seulominen oli varmasti haastavinta. Pelkästään hänen omista hiteistään olisi voinut koota vastaavanlaisen kokoillan areenakonsertin. Siksi onkin mielenkiintoista, että hän lauloi konsertissa kokonaisuudessaan On elämä laulu vuodelta 1986. On elämä laulu ei ole suinkaan huono iskelmä – kaukana siitä – mutta se oli hämmästyttävä valinta kokonaan esitettäväksi ottaen huomioon, että esimerkiksi Katson autiota hiekkarantaa, Katson sineen taivaan, Ei kauniimpaa ja Anna mulle tähtitaivas pääsivät vain osaksi sikermiä. Syysunelma, Mun sydämeni tänne jää, Nuoruus on seikkailu, Lintu ja lapsi, Äänesi mä kuulen eivät kelvanneet konserttiin lainkaan. On elämä laulu on Esa Niemisen sävellys ja Leidien kapellimestarin rojaltituloihin kertyi varmaan pienoinen potti lisää, kun omaa sävellystä esitettiin konsertista toiseen. Jos olisin itsevaltiaana saanut päättää, Katri olisi laulanut On elämä laulun sijaan Katson autiota hiekkarantaa, josta levytettiin kokonainen uusi versio Leidien levylle. Sekin on Juha Vainion sanoitus, joten Junnun muistelu olisi voinut toteutua samassa kohdassa alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Hiekkarannan paikalle ensimmäiseen hittisikermään olisi vapautunut tilaa Syysunelmalle, joka olisi siihen Syksyn sävel -kytköksensä vuoksi sopinut saumattomasti.
Marionin osalta olisin miettinyt olisiko Hallelujan sijaan esimerkiksi Intervision laulukilpailut voittanut Hyvästi yö ollut juhlavampi ja tyylikkäämpi valinta. Ehkäpä tosin Tumma nainen ja Hyvästi yö olisivat aiheuttaneet peräkkäisinä esityksinä dramaattisuuden ylitarjontaa.
Ylipäätään Leidien konsertti ei ollut mitenkään erityisen pitkä koko illan konsertiksi, joten en usko, että sen dramaturgia olisi erityisemmin kärsinyt, jos esimerkiksi kukin leideistä olisi esittänyt yhden kappaleen lisää. Valinnanvaraa olisi riittänyt. Eräänlainen teema olisi voinut olla ajatuksia herättävät laulut. Katrilta Äänesi mä kuulen tai Mun sydämeni tänne jää, Paulalta Aikaan sinikellojen tai Laulut kun kuolevat, Marionilta koskettava A jidishe mame (tai sitten se Hyvästi yö) ja Lealta Aamulla rakkaani näin. Tietenkin olisi voinut myös repäistä. Lea Laven levytti uransa varhaisina vuosina rokahtavaa musiikkia ja esimerkiksi Suzi Quatron Can the can -veto On ja ei olisi voinut räväyttää tunnelman kattoon. Ja mikäli Rotunainen ei olisi ollut paras mahdollinen valinta Leidit-konserttiin niin miten olisi ollut hauska Baccara-käännös Sorry, jos oon lady.
Mutta kaikki edellä kirjoittamani on vain spekulointia ja ajatusleikittelyä vaihtoehtoisella historialla. Leidien konsertti oli toimiva sellaisenaan ja teki vaikutuksen kymmeniin tuhansiin katsojiin.
Leidien perintö elää
Leidien konsertit saivat osakseen ylistävän palautteen ohella irvailua – niin hyväntuulista kuin aidosti pahansuopaa. Rock-Suomessa ylenkatsottiin iskelmäkulttuuria, minkä vuoksi koko projekti oli helppo mollauksen kohde. Leidien edustama iskelmämusiikki edusti populistista "kansan syvien rivien" viihdettä, mikä ei nauttinut arvostusta eliitin ja kulttuuriväen keskuudessa. Myös esimerkiksi Leidien esiintymisasut teilattiin kretongeiksi ja tyyliä kritisoitiin vähemmän imartelevilla ilmaisuilla. Eräät tahot osasivat kuitenkin ottaa huvittaviin piirteisiin toisenlaisen lähestymistavan.
Leidien konsertit sisälsivät kieltämättä runsaasti aineksia camp-estetiikalle ja kaikenlaisille kitsch-arvoille. Naiset lauloivat värikkäissä ja mielikuvituksellisissa kostyymeissä tunteellista iskelmäutopiaa pompöösillä lavalla, josta ei puuttunut valoja eikä värejä. Show oli pullollaan glamouria ja hivenen glitteriäkin. Eipä siis mitenkään yllättävää, että Leidit ovat mitä otollisimpia esikuvia drag-taiteilijoille. Jo ennen kuin Leidit olivat edes ehtineet aloittaa kiertueensa keväällä 2000, drag-artisti Pola Ivanka esitti show'ssaan Leidit lavalla -osion. Paula Koivuniemi on ollut inspiraationlähde maineikkaalle Mega-Paula-hahmolle.
Sateenkaarikansan arvostus Leidejä kohtaan oli aavistettavissa jo 20 vuotta sitten Leidien konserteissa. Vaikka valtaosa yleisöstä koostui keski-ikäisistä ja keski-iän ylittäneistä pariskunnista tai naisseurueista, konsertteihin saapui paikalle myös nuorempia miehiä, jotka hurrasivat erityisesti Paula Koivuniemelle. Tätä väestönosaa kutkutettiin oikeasta pisteestä Leidien kansainvälisten hittien sikermässä, jossa Katri Helena tulkitsi Woman in loven ja Paula Koivuniemi Believen. Ovathan laulujen alkuperäiset esittäjät Barbra Streisand ja Cher maailman tunnetuimpia homoikoneita.
Mies mekossa on toki hauskuuttanut suomalaisia aina jostain Esa Pakarisen Impi Umpilammen toilailuista lähtien. Jopa tanssiorkesteri Finlanders pyhitti vuonna 2000 15-vuotisjuhlakonsertissaan Leideille osuuden, jossa yhtyeen miespuoliset jäsenet olivat pukeutuneet leideiksi ja esittivät heidän tuttuja kappaleitaan. Konsertti televisioitiin MTV3:lle ja se sai juuri Leidit-osion ansiosta huomattavasti julkisuutta.
Drag-leidit lavalla -produktiosta katsottavissa klippejä Yle Areenasta.
Lähteet
Kirjallisuus:
Henriksson Laura (2010) Aivan kuin mainingit sois – Juha Vainion laulujen äärellä. Kustannusyhtiö Tammi, Helsinki.
Ikävalko Reijo (1998) Täyttä elämää – Kotkan poikii ilman siipii. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Katri Helena (2003) Tähtenä taivaalla – lauluja ja tarinoita. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.
Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.
Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.
Loivamaa Ismo, Bengtsson Niklas, Rung Marion (2005) Minä ja Marion. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Loivamaa Ismo (2015) Marion – Aidosti. Avain, Helsinki.
Pajala Mari (2006) Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
Journalistinen aineisto:
Apu 4/1999: Kinnunen Raila, Kaverit, kollegat.
Helsingin Sanomat 3.4.2000: Kotirinta Pirkko, Leidit ovat lähtökuopissa. (Luettavissa verkossa)
Helsingin Sanomat 6.4.2000: Kotirinta Pirkko, Leidit osaavat myös yllättää – Hittien lomassa pokeri kestää honotuksenkin. (Luettavissa verkossa)
Helsingin Sanomat NYT-liite 15/2000: Identtiset kaksoset.
Helsingin Sanomat 17.6.2018: Mattlar Mikko, Lea Lavenista tuli koko kansan suosikki, kun laulaja siirtyi iskelmään – "Harva rokkarinainen sai töitä siihen aikaan". (Luettavissa verkossa)
Ilkka 11.4.2000: Hautamäki Tero, Leidit lauloivat ja kansa nautti.
Iltalehti 4.4.2000: Oinonen Katariina, Leidit Lavalla tänään! – Presidenttikin katsomossa.
Iltalehti 5.4.2000: Hämäläinen Sanna, Aikuisten naisten ikimuistoinen ilta – Kultaiset muistot hellivät yleisöä Leidien avajaiskonsertissa.
Iltalehti 18.8.2000: Holopainen Tiina, Leidien upeat jäähyväiset.
Ilta-Sanomat 4.4.2000: Nyholm Tuomas, Suomen kovin tyttöbändi lähtee kiertueelle.
Ilta-Sanomat 5.4.2000: Nyholm Tuomas, Presidentti tarkasti Leidien rivit.
Ilta-Sanomat 6.4.2000: Savola Hannu, Naisenergiaa! – sitä on liikeellä.
Ilta-Sanomat 20.4.2000: nimimerkki Fio Maravilla, Leidit Stadiin!.
Ilta-Sanomat 20.4.2000: nimimerkki Leidifanit Tuula ja Rauno, Hävetkää, Leidien tyrmääjät!.
Ilta-Sanomat TV-lehti 10.5.2000: Saaristo Satu, Rankka konserttikiertue on pian ohi – Lea lähtisi uudelleen leidiksi.
Ilta-Sanomat 27.7.2000: Tukiainen Juhapekka, Iskelmän aateliset Leidit – Katri Helena, Lea, Paula ja Marion päättävät projektinsa kolmeen konserttiin.
Iltasanomat.fi 21.10.2000: On osattava lopettaa huipulla!. (Verkkolinkki)
Savon Sanomat 18.4.2000: Roth Seppo, Dame Spice Girls – Leidit lavalla on onnistunut show ja muistamisen arvoista kulttuurihistoriaa.
Selvis-lehti 3/2003: Nissilä Pekka, Esa Nieminen haluaa tuoda esiin – "Jotain muuta kuin Hiihtoliiton slaavimollia". (Luettavissa verkossa)
STT 21.10.1999: Tähtilaulajattaret esiintyvät yhdessä.
STT 5.1.2000: Iskelmän naismestarit konsertoivat kymmenellä paikkakunnalla.
STT 15.3.2000: Eerola Antti, Iskelmän naismestarit kimpassa.
Turun Sanomat 7.5.2000: Valjakka Ari, Työpaikkoja viihteen voimalla. (Luettavissa verkossa)
Televisiolähetykset:
Syksyn Sävel 1999 -voittaja Lea Laven - henkilökuva. Ensiesitys 18.12.1999, MTV3.
Näin tehtiin Leidit. Ensiesitys 12.5.2000, MTV3.
Leidit lavalla. Osa 1. Ensiesitys 13.5.2000, MTV3.
Leidit lavalla. Osa 2. Ensiesitys 20.5.2000, MTV3.
CD-julkaisujen kansitekstit:
Nieminen Esa, Rosström Niklas, Kuorikoski Aarni. Leidit levyllä (BMG Finland & Warner Music Finland, 2000).
Nikulainen Juha, Koikkalainen Jaripekka. Marion: Olkaa hyvä! – Kaikki singlet 1971–1986 (EMI Finland, 2005).
Salmi Vexi. Paula Koivuniemi: Kaikki parhaat (Warner Music Finland, 2001).
Norres Lasse. Arja Koriseva: 20 suosikkia – Hymyhuulet (Fazer Records, 1995).
Muut verkkolähteet:
Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Rumban 50 hittiä -listat 1992–2007 sekä Musiikkituottajien sivulta.
Vilkaisepas blogistani myös
Kuukauden levyartikkeli: Paula Koivuniemi – Yöperhonen (Edel Records, 2006)
Kuukauden levyartikkeli: Katri Helena – Vie minut (Fazer Records, 1995)
Kirka, Hector, Pave Maijanen & Pepe Willberg – Mestarit Areenalla (EMI / BMG Finland, 1999)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti