Tänään valitaan Yleisradion 54. edustaja Eurovision laulukilpailuihin. Uuden Musiikin Kilpailun 2020 ennakkoasetelma vaikuttaa vahvasti siltä, että kuudesta ehdokkaasta yksi lähtee kilpailuun melkoiselta etumatkalta. Illalla selviää kestääkö Cicciolina-huuma loppuun asti vai päätyvätkö äänestäjät sittenkin suosimaan "euroviisustereotypioita" orjallisemmin noudattavia esiintyjiä, kuten esimerkiksi Tikaa tai Catharina Zühlkeä. Vai laukkaako pisimmälle kilpailun mustaksi hevoseksi uumoiltu Aksel Kankaanranta?
Sisällys:
|
Onneksi olkoon, Yleisradio!
Ensinnäkin on onniteltava Yleisradiota ja UMK-tuotantoa. Suomalaisten viisuharrastajien odotukset tämän vuoden UMK:ta kohtaan eivät olleet etukäteen kovinkaan korkealla. Kahdella edellisellä kerralla kokeiltu sisäisesti valitun esiintyjän konsepti ei ottanut Suomessa tulta alleen eikä tuottanut toivottuja tuloksia. Suomen-oloissa avoimeen kilpailuun palaaminen lienee ollut viisas ratkaisu. Edelleen Suomen eturivin tähdet karttavat Uuden Musiikin Kilpailuun osallistumista kuin ruttoa (sen sijaan ilmainen lähetysaika väliaikanumeron muodossa kelpaa edelleen oikein hyvin), mutta tämän vuoden kilpailuun on onnistuttu haalimaan sangen kiinnostava kuusikko. Kaikissa kilpailukappaleissa on omat ansionsa ja ne ovat tuotetut ammattimaisella otteella. UMK:n yhteistyö YleX:n lienee osaltaan edesauttanut sitä, että mukana on lupaavanoloisia tulokkaita ja suurin osa kilpailuehdokkaista edustaa ihan "oikeaa musiikkia", joka olisi olemassa euroviisukontekstin ulkopuolella. Kokonaistaso ei suinkaan räjäytä pankkia – ja artistikattauksen suurelle yleisölle tuntemattomille nimille on naureskeltu somessa – mutta Suomen euroviisuhistoriassa on koettu lukuisia huomattavasti heikompitasoisia karsintoja.
Lähtökohdat Suomen euroviisuedustajan etsimiseksi eivät totisesti olleet lupaavia. Viimeisen viiden vuoden aikana Suomen menestys Eurovision laulukilpailuissa on ollut erittäin vaatimatonta: neljä kertaa viidestä päätyi karsiutumiseen semifinaalissa ja sen ainoan finaalipaikankin tuonut Saara Aalto jäi Euroviisujen loppukilpailussa toiseksi viimeiseksi. Espanjankielisen Twitter-tilin Eurovisionarion julkaisema kuva on karua katseltavaa: Suomi on vihoviimeisenä listauksessa, jossa on paremmuusjärjestyksessä jokaisen Euroviisuihin osallistuneen maan parhaiten menestyneimmän viisun pistemäärä tuolta ajanjaksolta. (Listaus kattaa vain vuodet 2016–2019, mutta Suomen osalta tilannekuva ei muuttuisi miksikään, vaikka siihen kelpuutettaisiin myös vuoden 2015 tulokset mukaan, koska silloin Suomen edustaja jäi semifinaalin viimeiselle sijalle.) Poikkeuksellisen vaatimaton menestys tuskin on kohentanut Suomen viisuedustamisen houkuttelevuutta. Epäotollisista olosuhteista huolimatta UMK 2020:n ehdokasasettelu on kerännyt kiitosta euroviisuharrastajilta ulkomaita myöten.Tiedoksi:— Timo Haapala (@TimoHaapala) January 21, 2020
Suomen euroviisuedustajaksi ovat ehdolla Tika, Erika Vikman, Aksel Kankaanranta, F3M, Sansa sekä Catharina Zühlke.
UMK 2020 on noussut menneinä viikkoina puheenaiheeksi. Tai oikeastaan puheenaiheeksi on noussut eräs kilpailuehdokkaista. Erika Vikmanin Cicciolinasta on muodostunut helmikuun aikana melkoinen hitti ja kansakunnan yhteinen "guilty pleasure". Biisi on majaillut päivästä toiseen Suomen Spotifyn kuunnelluimpien kappaleiden joukossa. Spotifyssa raitaa on luukutettu yli 1,5 miljoonaa kertaa. Cicciolinaa on kuunneltu Spotifyssa kaksi kertaa enemmän kuin muita viittä ehdokasta yhteensä. YouTubessa suhdeluku on vastaavanlainen: Cicciolinan lyriikkavideota on katsottu miltei 1,25 miljoonaa kertaa. Toiseksi suosituimmalla Aksel Kankaanrannan Looking backilla katselukertoja on noin 215 tuhatta. Milloin viimeksi Suomen viisukarsinnoissa mistään kilpailukappaleesta olisi tullut etukäteen näin suurta hittiä? Mieleeni juolahtaa Shanghain valot vuodelta 2006 ja sekin taisi nousta suurimpaan suosioonsa vasta viisukarsintojen jälkeen. Krista Siegfridsin Marry me ja Saara Aallon Monsters menestyivät kyllä mukavasti, mutta nekin saavuttivat hittistatuksensa vasta tultuaan valituiksi Suomen viisuedustajaksi. Itse asiassa Cicciolina on Uuden Musiikin Kilpailun YouTube-kanavan kaikkien aikojen katsotuin video, vaikka vanhimmat videot ovat olleet eetterissä jo viiden vuoden ajan.
Koko UMK:n 2020 ennakkopöhinä on keskittynyt vain ja ainoastaan Cicciolinan ympärille. Cicciolina johtaa ylivoimaisesti kaikkia mahdollisia ennakkoäänestyksiä ja kappaleesta on jo väännetty hulvaton cover. Huoltoasemaparlamenteissa ja työpaikkojen kahvipöydissä ei aprikoida kuka lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin vaan vaihdetaan ajatuksia Cicciolinasta. Ennakkoasetelma tuo mieleen viiden vuoden takaisen UMK:n, jossa kaiken huomion vei ainoastaan Pertti Kurikan Nimipäivät muiden esiintyjien jäädessä statisteiksi.
Maailman nähdä voi niin kauniina?
Mökkitie Records -tiimin kynäilemä iskelmädiskokappale Cicciolina herättää voimakkaita näkemyksiä puolesta ja vastaan. Vähän Arttu Wiskarilta ja vähän enemmän Kikalta vaikutteita saaneessa voimaannuttavassa laulussa on ajan hengen mukainen feministinen sanoma, eikä Kikkaa inspiraationlähteenä varmasti katsota pahalla armon vuonna 2020: onhan Kikka kokenut viime vuosien aikana huikean arvonnousun esimerkiksi viime kesänä esitetyn radiokuunnelman ansiosta. Edelleen eräät suomalaiset viisufanit ovat katkeria, kun Kikka ei voittanut vuoden 1992 euroviisukarsintoja esityksellään Parhaat puoleni.
Cicciolina ihastuttaa ja vihastuttaa. Suomalaisten euroviisufanien foorumeilla kappale on aiheuttanut kiivaita sanasotia. UMK herättää pitkästä aikaa vahvoja tunteita, mitä voitaneen pitää yhdenlaisena onnistumisen merkkinä. Onko Cicciolina roskaa vai campia? Vai molempaa? Muut ehdokkaat eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista keskustelua ja polemiikkia.
Ennakkoasetelma vaikuttaa siis siltä, että tämän vuoden UMK:ssa on viisi enemmän tai vähemmän geneeristä poppista ja yksi "roska". Mutta roska on joskus paljon kiinnostavampaa ja kiehtovampaa kuin sliipattu tapetti.
Cicciolina on kirvoittanut perinteistä keskustelua kappaleiden "euroviisukelpoisuudesta". Kaikilla tuntuu olevan vankka mielipide siitä, kuinka "vanhanaikainen junttidiskokappale" pärjäisi Euroviisuissa. Vastaanotto ulkomailla on ollut tähän mennessä vähintäänkin lämmin (kas tässä esimerkiksi eräs esimerkki). Toki on muistettava, että tässä vaiheessa ulkomailta tuleva palaute tulee lähinnä euroviisukuplan sisältä aiheeseen perehtyneiltä alan harrastajilta.
Samalla päätään on nostanut jälleen iänikuinen kielikeskustelu. Kannattaako suomenkielistä kappaletta lähettää Euroviisuihin? Kunpa 2020-luvulla näistä ennakkoluuloista päästäisiin vähitellen eroon. Kolme vuotta sitten Eurovision laulukilpailu voitettiin kokonaan portugalinkielisellä esityksellä. Neljä vuotta sitten Ukraina lauloi voittoviisunsa kertosäkeistön krimintataariksi. Jos tarkastellaan suomen sukulaiskieliä, viron- ja unkarinkielisillä viisuilla on sijoituttu kymmenen parhaan joukkoon. Jos laulusta on välittyvä tunnetta ja energiaa, se välittyy millä tahansa kielellä. Suomen ulkopuolella annetussa palautteessa viisufanit ovat painottaneet Cicciolinan kiehtovan viehätysvoiman perustuvan osittain siihen, että laulu esitetään eksoottisella kielellä.
Miksi iloluontoista retrodiskoa lobataan näin kovasti viisuihin? Vastaukseksi voisin siteerata Helsingin Sanomien toimittajaa Juuso Määttästä, joka kirjoitti viime toukokuussa Tel Avivista erinomaisia reportaaseja ja analyyseja Euroviisuista. Daruden ja Sebastian Rejmanin karsiuduttua hän kirjoitti näkökulman otsikolla Suomen pitäisi ottaa Euroviisuissa oppia huonosti laulavasta 54-vuotiaasta miehestä, jonka kappaleessa ei ole mitään järkeä. Määttänen tuli seuraavanlaiseen johtopäätökseen: "Jos ei ole mahdollisuutta tai ideoita kunnon sekoiluun, aina voi luottaa totaaliseen idiotismiin."Mckhcifofuffodioissivknpaoyggeof— AJ 🇺🇦🇱🇹🇷🇸| Official Senhit stan account (@OneiroMou) March 4, 2020
ARGENTINA
Okicystfokidydueoogohocc
CICCIOLINA
"Eilinen semifinaali osoitti jälleen, että tervehenkinen typeryys toimii Euroviisuissa yllättävän hyvin. Lähes kukaan ei etukäteen uskonut, että pikkumaa San Marinoa edustavalla 54-vuotias turkkilaisella Serhatilla olisi mitään mahdollisuuksia päästä finaaliin. Serhatin kappale Say Na Na Na saattaa olla sanoituksiltaan yksi koko viisuhistorian tyhmimmistä, ja se on paljon sanottu. 'Say na na na, say na na na, You're not alone, so stand up, na na na, Be a hero, be the rainbow, and say na na na', Serhat laulaa lavalla lannettaan heiluttaen eikä yleisössä voi olla hymyilemättä. Tämä on aitoa viisumenoa. – – Serhat sai sekä Tel Avivin areenalla olleelta viisuyleisöltä että kisaa mediatilassa seuranneelta toimittajakunnalta raikuvat aplodit, yhdet illan suurimmista. Serhatista, hänen tyhmästä laulustaan ja onnettomasta suorituksestaan oli alkanut muodostua jo eräänlainen viisumeemi. Se toi ihmisille hymyn huulille ja jäi paljon paremmin mieleen kuin Suomen vakavahenkinen ja teemaltaan suorastaan masentava Look Away. Lopputulos: San Marino selvitti kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti paikkansa finaaliin. Suomi ei. Siinä on jotain, mistä meidän kannattaisi ottaa oppia, jos olemme ylipäänsä kiinnostuneita Euroviisuissa menestymisestä." (Helsingin Sanomat 15.5.2019)Eikö Cicciolina ole kuin suora vastaus Määttäsen kommenttiin. Cicciolina ei ole samanlainen kuin Say na na na eikä Erika Vikman ole Serhat – tangokuningatar Vikman osaa sentään todistettavasti laulaa siinä missä Serhatin laulusuoritus oli karaoketasoa – mutta Euroviisuissa on aina tilaa vähemmän vakavasti otettavalle kuplivalle riemulle. Kuten edellä mainitun Wiwibloggs-videon Deban kuvaili: "Some may call it trashy. I won't disagree. But this keeps you moving." Ja hänen lopputiivistyksensä oli sitäkin ytimekkäämpi: "Three minutes of fabulosity." Cicciolina on jo nyt onnistunut nousemaan puheenaiheeksi ja siinä on kaikki meemiainekset. Jos Cicciolina valitaan Euroviisuihin, toukokuussa Rotterdamissa viisufanien keskuudessa nähdään vuorenvarmasti kukkaseppeleitä, nunnakaapuja ja muuta asiaankuuluvaa rekvisiittaa.
Olennainen kysymys kuuluukin: äänestävätkö suomalaiset Euroviisuihin tänä vuonna jotain sellaista mistä aidosti itse tykkäävät vai äänestävätkö laskelmoiden jotain sellaista, mistä kuvittelevat muiden tykkäävän. Kannattaako Euroviisuihin lähettää jotain voimakkaita tunteita herättävää vai jotain kädenlämpöistä viisukavalkadin seinäruusuksi. Siinäpä illaksi pohdittavaa.
Dear @Yle_UMK @yleeurovision— Katja / Катя (@SchlagerKaty) March 4, 2020
This is your chance to select something that the Finnish public actually seems to like and something with personality. Haters are always gonna hate. Don’t you dare rigging the show against Erika. It would be an extremely stupid thing to do.
Xoxo
Varoituksen sanoja
Tietenkin on muistettava, että illan live-esitysten myötä ennakkoasetelmat voivat heittää täysin häränpyllyä. Mikäli performanssi suorassa lähetyksessä epäonnistuu tai on muuten huono, ei auta minkäänlainen ennakkosuosikin asema. Mieleen muistuu kolmen vuoden takainen edellinen avoimen kilpailun UMK, jossa suomalaiset viisuharrastajat olivat jo ennakkoon käytännössä valinneet Emma Sandströmin Euroviisuihin viisukliseellään Circle of light. Emman live-esitys meni kuitenkin osittain penkin alle ja ennakkosuosikki sijoittui kolmanneksi.
Lisäksi on otettava huomioon, ettei ennakkohuomio sosiaalisessa mediassa välttämättä merkitse tosipaikan tullessa mitään. Vuoden 2010 Suomen euroviisukarsinnoissa Eläkeläiset dominoivat mediatilaa ja kaikkia ennakkoäänestyksiä, ja heidän voittonsa vaikutti vuorenvarmalta, mutta niin vain kansan syvät rivit mobilisoituivat äänestämään Kuunkuiskaajia ja humppaorkesteri jäi kolmanneksi.
Tänä iltana kaikki voi mennä pieleen sen vuoksi, ettei tulosta ratkaista pelkästään yleisöäänestyksellä. Puolet pisteistä antaa kahdeksan nelihenkistä kansainvälistä raatia. Muissa maissa tällainen äänestystapa tuottaa ihan kelpoja viisuvalintoja, mutta Suomella on karmeita kokemuksia useamman äänestyskomponentin yhdistelemisestä. Kansankunnan kollektiiviseen muistiin on jäänyt katkera muisto 20 vuoden takaa, jolloin kansa äänesti viisuedustajakseen Nightwishiä, raati antoi korkeimmat pisteet Nylon Beatille – ja Suomea lähti edustamaan Eurovision laulukilpailuihin Nina Åström...
Kansainväliset raadit ovat olleet mukana UMK:ssa vuodesta 2017 lähtien. Kahdessa edellisessä sisäisen valinnan UMK:ssa raadit olivat lähinnä yhden hengen vitsiraateja, jotka koostuivat viisubloggareista ja viisukuplan sisäpiirissä viihtyvistä oman maansa kristasiegfridseistä ja muista tyrkkyjulkkiksista. Kansainväliset raadit olivat mukana lähinnä show-elementin vuoksi. Tänä vuonna Yleisradio on kuitenkin ilmoittanut, että tuomaristot ovat aitoja nelihenkisiä musiikin ammattilaisista koostuvia raateja. Suomen viisutuurin tietäen kaikki ainekset katastrofiin ja laimeaan kompromissivoittajaan ovat ilmassa. Toivottavasti näihin ilmeisiin sudenkuoppiin ei kompastuta, eivätkä raadit sössi viisuvalintaa. Mikäli raadit ovat tosikkomaisella tuulella, Cicciolinalla ei ole välttämättä äänestyksessä mitään jakoa, vaan korkeimmat pisteet sujahtavat sovinnaisemmille ehdokkaille.
Varokaa "täsmäiskuja" – Arviot kuudesta UMK20-kilpailijasta
Seuraavaksi mietteitä kuudesta kilpailukappaleesta esiintymisjärjestyksessä. Yhdestä on huomattavasti enemmän sanottavaa kuin muista.
1. Catharina Zühlke: Eternity
Tekijät: Marcia Sondeijker, Roel Rats, Josefin Myrberg, Henrik Tala, Catharina ZühlkeZühlke putkahti ensimmäistä kertaa julkisuuteen Idolsissa. Hän on porukan UMK-konkari, sillä kolme vuotta sitten hän oli mukana kappaleella Perfect villain. Zühlke oli Norma Johnin Leena Tirrosen ohella ainoa, jonka laulusuoritus onnistui suorassa lähetyksessä ja sen ansiosta hänet palkittiin toisella sijalla.
Penseyteni tätä kohtaan harmittaa, koska tiedän tiimin olevan tosissaan liikeellä. Ennakkopanostus ja -promootio on ollut melkoista. Zühlke todella osaa laulaa ja hänellä on selvästi intohimoinen tavoite päästä Euroviisuihin. Mutta. Minun mielestäni kappale kuulostaa siltä kuin kaikki mahdolliset euroviisukliseet olisi survottu lihamyllyyn ja tuloksena on kolmeminuuttinen rapsodia, joka alkaa siirappisena disneyballadina, kunnes yhtäkkiä halpahintainen biitti lähtee käyntiin ja sitten on vähän loreenia ja margaretbergeriä. Koskettava taustatarina, *check*. Mielikuvani on, että tekijät ovat lähteneet tavoittelemaan ukrainalaista tai azerbaidžanilaista menestysviisua mutta konkreettinen lopputulos kuulostaa sävelmältä, joka voisi ennemmin edustaa Maltaa tai San Marinoa, jotka ovat Suomen ohella perinteisiä Euroviisujen altavastaajia.
Varmaan sen vuoksi, että laulu kuulostaa kaikkein eniten "kuvitteelliselta euroviisulta", sitä on kuvailtu "täsmäiskuksi Euroviisuihin" ja arvostettu kulttuuritoimittaja Anton Vanha-Majamaa on tohtinut väläytellä jopa mahdollisuutta euroviisuvoittoon.
Anteeksi nyt vain. AINA kun suomalainen musiikkiteollisuuden toimija puhuu "täsmäiskusta Euroviisuihin" pitäisi hälytyskellojen soida ja lujaa. Näitä "täsmäiskuja" ovat vuosikymmenien varrella olleet muun muassa Pave Maijasen Yamma yamma, Edean Aava, Krista Siegfridsin Marry me tai Saara Aallon Monsters.
Kun Pave Maijasen Yamma yamma valittiin Suomen viisuedustajaksi vuonna 1992, Jaakko Salo onnitteli Yleisradion viihdetoimitusta: "Onneksi olkoon, kerrankin meillä on lähettää hyvä kappale Euroviisuihin." Jaakko Salo oli vuonna 1992 vaikutusvaltaisin musiikkialan toimija Suomessa.
Maria Guzenina oli vuoden 1998 euroviisukarsinnoissa musiikin ammattilaisista koostuneen raadin puheenjohtaja. Guzenina painotti puheenvuorossaan, että hänen raatinsa äänestää sen perusteella, mikä pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Raadin suosikki oli Edean Aava. Eurovision laulukilpailussa 1998 Aava sai pisteitä Ruotsista, Virosta, Norjasta ja Makedoniasta – kahdesta jälkimmäisestä yhden pisteen. Kaikki muut jättivät Aavan nollille. Oijoi, mikä kansainvälinen menestystarina.
Vuoden 2013 UMK:n raadissa istui merkittäviä musiikkialan ammattilaisia, jotka vannoivat Krista Siegfridsin pyyhkivän lattiaa Malmön Euroviisuissa. Marry me sijoittui viisufinaalissa kolmanneksi viimeiseksi, mutta Kristan lattianpyyhkiminen jätti sentään Irlannin ja Espanjan taakseen. Ja Saara Aallon Monsters oli mittatilaustyö ruotsalaisen euroviisutehtaan kovimmasta ytimestä. Ikävä kyllä Euroviisujen suhteen kokenutkin musiikkikriitikko sortuu arvioimaan kappaleita kuvitteellisten euroviisustereotypioiden kautta.
Ennakkosatsauksiin nähden Eternity on menestynyt vaisusti kuuntelu- ja katselumäärissä. Ehkä sekin indikoi laulun menestymismahdollisuuksista euroviisuraamien ulkopuolella. Olen pahoillani, mielestäni tämä on UMK-kattauksen kaikkein pahiten "tekemällä tehty" euroviisu.
2. Erika Vikman: Cicciolina
Tekijät: Janne Rintala, Mika Laakkonen, Erika Vikman, Saskia VanhalakkaKaiken aikaisemmin mainitun lisäksi Cicciolinan valinnan puolesta puhuisi sekin, että se kilpailisi toukokuussa Rotterdamin Euroviisuissa täysin omassa kategoriassaan. Tämän vuoden Eurovision laulukilpailuihin on valikoitu runsaasti balladeja ja ammattimaisia midtempo-tuotoksia. Cicciolina toisi tämän kevään viisukilpailuun jotain sellaista, mitä yksikään toinen maa ei.
Cicciolina on muutenkin virkistävä vastaisku nykyaikaiselle riskittömälle ja varman päälle tuotetulle popmusiikille. Nykypopin soundimaailma on useimmiten kapea. Cicciolinassa on rikkaita harmonioita ja melodiankulkuja. Muhkea taustasäestys on pullollaan täyteen ahdettuja raitoja.
Pahoin pelkään, että Erikan tiimi saattaa möhliä menestymismahdollisuutensa tänä iltana epäonnistuneella esityksellä. Vikman on lupaillut, että show on eeppinen. Usein suomalaisten käsitys "eeppisestä viisushow'sta" merkitsee yliyrittämiseen sortuvaa sekavaa ja pompöösiä esitystä, jossa on päälleliimattuja elementtejä ja joka menee överiydessään tahattoman koomiseksi. "More is more" -mentaliteetti ei ole poikinut menestystä: Saara Aallon Monsters-esitystä kritisoitiin siitä, että lavalla tapahtui liikaa ilman minkäänlaista relevanttia funktiota.
3. Aksel Kankaanranta: Looking Back
Tekijät: Joonas Angeria, Whitney Phillips, Connor McDonough, Riley McDonough, Toby McDonoughThe Voice of Finlandista tuttu Aksel Kankaanranta tulkitsee uskottavasti modernin popslovarin. Kansainvälisen tiimin valmistamaa tuotosta ei ole kynäilty varta varten Euroviisuja varten. Biisiä on verrattu esimerkiksi Sam Smithin tai James Arthurin tuotantoon. Kappale nojaa etenkin tunnelmaansa ja miellyttävään äänimaisemaansa. Sekä Spotifyssa että YouTubessa Looking back on saanut toiseksi eniten katseluita ja kuunteluita. Piileekö tässä mahdollisesti illan yllätysvoittaja? Euroviisuissa tyylikäs laulu voisi menestyä raatien äänestyksessä yllättävän hyvin, mutta kilpailu muita persoonallisempia balladeja vastaan voi olla armoton. Akselilla on hyvä ääni ja hän ei ole habitukseltaan persoonaton sliipattu poptähti, mikä lienee varmasti vain eduksi.
4. F3M: Bananas
Tekijät: Olli Äkräs, Hanna Ollikainen, Rafael ElivuoEnergisen trion poppis mukailee vuosituhannen alun pop-soundia. Bananasia on yleisesti luonnehdittu UMK-kuusikon heikoimmaksi lenkiksi. Euroviisuissa menestymismahdollisuudet olisivat melko olemattomat, mutta itse biisi on oikeastaan aika hauska ja viihdyttävä. Keventävä välipala illan musiikkitarjonnassa. Vaikka soundimaailma muistuttaa menneistä, sanoitus on tiukasti tässä päivässä.
5. Sansa: Lover View
Tekijät: Sansa, Yotto, Anton SoninPitkän linjan ammattilainen Sansa ei lähde kosiskelmaan viisuyleisöä vaan tekee tinkimättömästi omaa juttuaan ja tarjoaa kuusikon indieimmän vaihtoehdon. Erittäin laadukkaasti ja hienostuneesti tuotettua modernia elektronista popteosta voi varteenotettava musiikkikriitikkokin fiilistellä menettämättä katu-uskottavuuttaan. Taiteellisesti ansioitunut musiikkitaiteen teos, jossa on tarttumapintaa. Voisi tarjota Euroviisuissa monien kaipaaman virkistävän vaihtoehdon. Mutta vaikka euroviisuedustajaa ei pitäisikään valita kalkulaattorilla, viisukappaleen olisi vedottava suureen yleisöön, joten menestysmahdollisuuksien kannalta tällainen genre on aina riski.
6. Tika: I Let My Heart Break
Tekijät: Neea Jokinen, Timo Oiva, Oliver @ i-One Music, Lotus Wang, Sami Tamminen, Kalle MäkipeltoX-Factor -voittaja Tika Sevón Liljegren on loistava laulaja! Upealla äänellään hän myy keskinkertaisemmankin tekeleen. I let my heart break on muodollisesti pätevä voimaballadi. Mikäli Cicciolina ei voita, pidän Tikaa todennäköisimpänä voittajana. Tässä seurassa hän voi vaikuttaa ilmeiseltä voittajalta tulkitessaan vahvasti sielunsa syövereistä ammattimaisesti tuotettua balladiaan. Kansainvälisissä Eurovision laulukilpailuissa taso on kuitenkin paljon kovempi ja Tika joutuu kilpailemaan tosissaan muiden maiden yhtä taitavia vokalisteja vastaan. Naisten esittämiä balladeja on valittu Rotterdamiin useampia.
Summa summarum: Jossiteltavaa jää
Suomi kilpailee toukokuussa Rotterdamin Eurovision laulukilpailuissa toisessa semifinaalissa torstaina 14. toukokuuta. Tämäniltaisessa UMK-kuusikossa on näkemykseni mukaan neljä ehdokasta, joilla voisi olla edellytyksiä edetä Euroviisujen finaaliin: Eternity, Cicciolina, Looking back ja I let my heart break. (Nuivasta suhtautumisestani huolimatta Eternitya ei voi sulkea pois, sillä euroviisuraadit voivat pissata hunajaa sen kuullessaan ja joskus taitavalla esityksellä onnistutaan myymään keinotekoisempikin värssy.) Yksikään mainitsemistani kappaleista ei tule missään nimessä olemaan varma finalisti Rotterdamissa. Karsiutuminen loppukilpailusta on täysin mahdollinen skenaario, valitaan Suomen edustajaksi mikä tahansa.
Vuoden 2020 UMK on synnyttänyt kipakkaa mielipiteiden vaihtoa. Keskustelu jatkuu mitä oletettavimmin kiivaana toukokuuhun asti. Jos Cicciolina äänestetään Suomen viisuedustajaksi ja Rotterdamissa sen tie tyssää jo semifinaaliin, kappaleen vastustajat jälkiviisastelevat hamaan tulevaisuuteen, kuinka UMK-kavalkadin "viisumaisemmat" ja kansainvälisemmän kuuloiset ehdokkaat Tika, Zühlke tai Aksel olisivat pärjänneet paremmin kuin kotimainen junttidisko. Mikäli Cicciolina ei voita tänään, suomalaisten viisufanien enemmistö jää ikuisesti harmittelemaan, ettei varman hitin potentiaalia päästy testaamaan loppuun asti.
Loppukaneetiksi kirjoitan vastuuvapauslausekkeen: Näihin arvioihin ja raapustuksiin on luonnollisesti syytä suhtautua asianmukaisella varovaisuudella. Esimerkiksi vuosi sitten kirjoitin, että Darudella ja Sebastian Rejmanilla voisi olla mahdollisuudet sijoittua Eurovision laulukilpailuissa paremmalle sijalle kuin Saara Aalto. Mönkään meni. Ja pahasti.
Aiheesta muualla
Yle.fi: Anni Gullichsen, Näin seuraat UMK-finaalia – Katso myös tärpit tulevasta show'sta.
Scandipop: Finland's UMK 2020: Your Guide To The Final!
Aussievision: The Aussievision team rank Finland UMK 2020 songs 1st to 6th.
Vinyylin rahinaa: Jotain vanhaa, jotain uutta: Miljoonan markan pakarat & Cicciolina.
Ilta-Sanomat: IS:n viisuraati täräyttää tiskiin arvionsa UMK-kappaleista – yksi artisteista sai murska-arvion.
Eurovisionistin matkassa: Tänä vuonna me ollaan finaalissa!
Venlan maailma: UMK 2020 finalistit - ajatuksiani ja kuka on suosikkini?
Pipertäjän paratiisi: UMK 2020.
Eurovision.tv: Only songs performed in English do well?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti