Laura Voutilainen – Kosketa mua (Helsinki Music Company / Bonnier, 2007)

Laura Voutilaisella on ongelma. Hän haluaisi olla muutakin kuin vain perinteinen iskelmätähti. Mutta hänen levynsä tuppaavat menestymään sitä paremmin mitä enemmän ne miellyttävät iskelmäyleisöä. Vuosituhannen vaihteessa Laura pyrki karistamaan iskelmäimagoaan, mutta uudet tyylit eivät herättäneet yleisössä toivottua vastakaikua. Muutaman kokeilevamman levyn jälkeen Laura Voutilainen levytti albumin, joka oli "myönnytys hänen iskelmäyleisölleen". Ja se kannatti. Keväällä 2007 ilmestynyt Kosketa mua oli menestys, joka nosti Laura Voutilaisen jälleen kultalevysarjaan ja iskelmälaulajien eturiviin.

Kun Laura Voutilainen nousi vuodenvaihteessa 1993–94 raketin lailla suureen suosioon, useat eri tahot kiinnittivät huomiota 18-vuotiaan iskelmälupauksen poikkeuksellisen pikkuvanhaan imagoon. Keväällä 1994 Helsingin Sanomat kirjoitti Voutilaisesta:

"Hän näyttää matkan päästä ikäistään vanhemmalta. Vaalea, tupeerattu tukka, huolellinen meikki ja jakkupuku. Normaalioloissa ei murkkuiästä juuri selvinnyttä saisi sellaiseen survotuksi." (Helsingin Sanomat 27.3.1994)

Laura Voutilaisella ei ollut uransa alussa juuri lainkaan sananvaltaa tyylinsä suhteen. Sen sanelivat Lahdessa vaikuttaneet ohjelmatoimisto Uniartist ja tuotantoyhtiö Unirecords, joita luotsasivat Ari ja Hannele Laurila. Laurilat olivat kehittäneet valmiin sapluunan, johon vain etsittiin sopivaa solistia. Levytettäviä lauluja oli valmiina albumillinen. Levy koostuisi enimmäkseen bosnialaisen Hari Mata Hari -yhtyeen kappaleista, joihin Turkka Mali oli kirjoittanut suomenkieliset sanoitukset. Kun Laura Voutilainen saapui koelauluun, tuotantoryhmä tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että oikea laulaja oli löytynyt. Laura Voutilaisella ei ollut minkäänlaista omakohtaista tuntumaa iskelmämusiikkiin, mutta niin vain hänen tulkitseminaan slaavilaiset kaihoiskelmät – olkoonkin, että levyn suurin hitti Kerran on sävelletty Suomessa – upposivat suomalaisten melankolisiin sieluihin kuin veitsi sulaan voihin. Laura Voutilaisen tammikuussa 1994 ilmestynyt esikoisalbumi oli vuotensa myydyin kotimainen levy huikealla yli 116 000 äänitteen myyntimäärällään. (Kalenterivuoden 1994 aikana vuotensa myydyin kotimainen levy oli Taikapeilin Suuri salaisuus, mutta myöhemmin Laura Voutilainen päihitti Taikapeilin myyntilukeman.)

Laura Voutilaisen uran alkuvaiheita käytiin läpi hänen Vain elämää -televisiosarjan jaksoissa, jotka esitettiin 1. ja 2. kesäkuuta 2017 Nelosella. Voutilaisen ikätoveri poplaulaja Irina avautui ajatuksistaan, joita Lauran ensilevy hänessä aikoinaan herätti: "Mä muistan silloin kun se sun ensimmäinen levy tuli – etkös sä oo siinä se nalle kainalossa? – niin mä mietin sitä jotenkin silleen, että apua, että miksi mun ikäinen mimmi haluaa vetää näitä biisejä? Tykkääkö se oikeesti tästä musasta?"

Debyyttialbumin aikainen Laura Voutilainen olikin hyvin pitkälti Lauriloiden lanseeraama "tuote". Edellämainitussa Helsingin Sanomien artikkelissa kuvaillaan, kuinka Hannele Laurila "alkoi luoda Lauran hahmoa" ja "oli puoli vuotta omistautunut Lauralle". Ari Laurila säesti vieressä: "Meillä on nuori tyttö, jonka on tarkoitus kasvaa naiseksi meidän musiikkimme mukana." Laura itse olisi halunnut esittää ennemmin Heart-tyylistä rockmusiikkia. Laura Voutilaisen ensimmäinen keikka tanssilavalla oli samalla hänen ensimmäinen käyntinsä tanssilavalla. Iskelmäummikosta tuli iskelmäkansan suursuosikki. Vasta omien levytystensä ja keikkojensa myötä Laura Voutilainen tutustui suomalaiseen iskelmäkulttuuriin.

Laura Voutilaisen ja Hannele Laurilan managerisopimusriitaa puitiin oikeudessa vuoden päivät vuosina 1994–1995. Voutilaisen vapauduttua Lauriloiden ikeestä jatkotuotannon suhteen oltiin varmasti vaikeiden valintojen edessä. Yhtäältä pidettiin tärkeänä, ettei artistin imago olisi pahasti ristiriidassa hänen siviiliminänsä kanssa. Toisaalta upeasti menestyneen esikoisalbumin julkaissut levy-yhtiö Fazer halusi luonnollisesti varmistaa, että seuraava albumikin kävisi hyvin kaupaksi, joten liian radikaali tyylimuutos nähtiin turhan suurena riskinä kaupallisen levytysteollisuuden lainalaisuudet huomioon ottaen.

Laura Voutilaisen toisen albumin Kaksi karttaa (1996) tuottajaksi kutsuttiin 1990-luvun maineikkain iskelmäsäveltäjä Kassu Halonen – Kassuhan oli vastannut muun muassa Kirkan ja Jari Sillanpään myyntiennätyksiä takoneista albumeista. Halonen onnistui tehtävässään sangen hyvin. Hän päivitti Laura Voutilaisen musiikkityylin vanhahtavista balkansävelistä ajanmukaisempiin 90-luvun iskelmäsoundeihin. Laulujen sanoitusmaailmakin istui hivenen sopivammin parikymppisen sielunelämään. Toki Kaksi karttaa on monella tavalla hyvin sovinnainen iskelmälevy, joten tuotantoryhmä lienee ollut varovainen ja pyrkinyt pelaamaan varman päälle sen suhteen, että uusi materiaali kelpaa ensimmäisen albumin kuuntelijakunnalle. Lopputulokseen saivat kaikki asianosaiset olla tyytyväisiä: Kaksi karttaa myi platinaa.

Kolmannella albumilla Etelän yössä (1998) mentiin selvästi nuorekkaampaan suuntaan. Musiikkityyliä vietiin lähemmäs poppia, esimerkiksi aloitusraita Kone kuumenee on Antti Kleemolan säveltämä tanssittava menobiisi. Kappalevalikoimaan poimittiin myös pari nuorekasta käännösbiisiä. Levyn kansikuvissakin poseeraa jo itsensä ikäisen näköinen laulaja hammaskoruineen – esikoisalbumin tätilook jakkupukuineen oli jäänyt menneisyyteen. Etelän yössä -albumilla Laura Voutilainen sai eritoten kiitosta upeista balladitulkinnoistaan: älppärin slovarit Vuoksi sun, Niin kuin meren hiekkaa ja Ennen sua ovatkin Voutilaisen onnistuneimpia levytyksiä. Etelän yössä -albumilla Voutilainen löysi "oman äänensä" ja tämän levyn tyylikkäissä balladitulkinnoissa alkaa olla kuultavissa hänen laulutyylilleen ominaisia persoonallisia vibratoja. Etelän yössä -albumista Laura Voutilainen pokkasi jälleen kultalevyn.

1990-luvun jälkipuoliskolla Laura Voutilainen aloitti maineikkaat konsertti- ja showkiertueensa. Näissä tilaisuuksissa hän pääsi näyttämään todellisen ammattitaitonsa ja monipuolisuutensa. Yleisö haukkoi henkeään: eihän Laura Voutilainen olekaan mikään humppatanssittaja vaan uskomattoman lahjakas kansainväliset kriteerit täyttävä estraditaiteilija. Varhaistuotannon iskelmälevytykset eivät tehneet oikeutta Voutilaisen osaamiselle. Voutilaisen hämmästyttävästä professionaalisuudesta on onneksi saatu nauttia lukuisissa yhteyksissä näiden vuosikymmenien aikana, kuten esimerkiksi keväällä 2015 Tähdet tähdet -televisio-ohjelman toisella tuotantokaudella, jossa Voutilainen klaarasi tyylin kuin tyylin – oli genrenä sitten kantri, kasarihevi tai hip hop.

Puolet sun auringosta (2001) oli
ensimmäinen albumi Laurana
ilman Voutilaista.

Vuosituhannen vaihduttua Laura Voutilainen uudisti imagonsa täysin. Hiukset lyhenivät ja sukunimi hävisi esiintyjänimestä. Tanssilavoja kiertävä iskelmälaulaja Laura Voutilainen oli historiaa. Nyt hän oli energinen Laura, joka alkoi esittää modernimpaa pop-musiikkia. Uusi genre oli varmasti lähempänä artistin omia musiikkimieltymyksiä. Samoihin aikoihin levy-yhtiöissä ja radiokanavissa podettiin jonkinasteista "iskelmäallergiaa", joten tyylimuutos sai vaivattomasti levy-yhtiön siunauksen. Lauran levy-yhtiö Fazer oli sulautunut osaksi monikansallista Warner-jättikonsernia, minkä seurauksena iskelmätuotanto rajattiin murto-osaan entisestä. Lauran uutta puolta esiteltiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2001 ilmestyneellä albumilla Puolet sun auringosta. Kappaleiden tekijätiimissä tapahtui melkoinen sukupolven vaihdos: kun edellisillä älppäreillä lauluja olivat säveltäneet vanhan liiton iskelmämiehet Kassu Halonen ja Veikko Samuli, Puolet sun auringosta -albumilla musiikista vastasivat muun muassa Mika Toivanen, Leri Leskinen, Jiri Nikkinen ja Maki Kolehmainen. Levyn hitiksi nousi En mielestäin sua saa. Puolet sun auringosta ylitti kultalevyrajan keväällä 2002 – joskin levymyynti piristyi, kun Laura Voutilainen valittiin alkuvuodesta 2002 Suomen euroviisuedustajaksi ja albumista julkaistiin uusi viisukappaleella Addicted to you vahvistettu euroviisupainos.

Syksyllä 2003 vuorossa oli jälleen uudenlainen Laura-levy. Tuohon mennessä hän oli levyttänyt ainoastaan muiden tekemiä lauluja, mutta nyt aika oli kypsä Lauran omille sanoituksille. Päiväkirja-albumilla Laura peilasi henkilökohtaisia ajatuksiaan ja tuntojaan. Laulujen sanoitusmaailma oli huomattavasti aikaisempaa syvällisempi ja omakohtaisempi. Sovittajat loihtivat entistä modernimpia äänimaisemia. Päiväkirja-levyllä tehtiin lopullinen pesäero iskelmälaulaja-Voutilaiseen. Enää ei laulettu kauniisti kukkivasta kotimaasta, muisteltu ikimuistoista kesää tai katsottu tähtiin hopeisiin. Uudenaikainen Laura esitti sennimisiä kappaleita kuin Stereofoniaa tai Pakkomielle. Päiväkirja oli artistille itselleen tärkeä albumi, mutta ikävä kyllä suuri yleisö jäi kylmäksi. Kaikki Lauran aikaisemmat albumit olivat myyneet vähintään kultaa. Päiväkirja oli Suomen virallisella albumilistalla vain yhden ainoan viikon ajan. Iskelmänkuuntelijat vieroksuivat Lauran uutta persoonallista tyyliä, eikä hän onnistunut tavoittamaan tarpeeksi hyvin uutta kuuntelijakuntaa. Päiväkirja-albumin heikon menestyksen vuoksi yhteistyö levy-yhtiö Warner Music Finlandin kanssa päättyi.

Laura Voutilainen on vuosien saatossa
kokeillut monenmoisia tyylejä.

Elokuun 19. päivä 2004 uutisoitiin kahdesta käänteestä suomalaisessa musiikkiteollisuudessa. Ensinnäkin vaikutusvaltaiset levymogulit Asko Kallonen ja Niko Nordström jättivät BMG:n ja perustivat oman levy-yhtiön, joka sai nimekseen Helsinki Music Company. Toisekseen Laura ilmoitti perustaneensa oman levymerkin, jonka kautta hän julkaisisi seuraavat levytyksensä. Vuosina 2004–2005 Laura levyttikin useampia singlejä uudelle Butterfly-levymerkilleen. Keväällä 2005 ilmestyi kokonainen omaehtoisesti valmistettu albumi Tässä hetkessä. Tuotannosta vastasi Laura Voutilaisen silloinen aviomies Juha Heikkilä ja Laura oli itse säveltänyt ja sanoittanut merkittävän osan albumin kappaleista. Levyn julkaisusta ja jakelusta vastasi uudehko levy-yhtiö Bonnier Amigo Music Finland. Tässä hetkessä jatkoi Lauran persoonallista linjaa. Suuri yleisö ei vieläkään oikein lämmennyt, mutta kvantitatiivisella lähestymistavalla tarkastettuna Tässä hetkessä menestyi hitusen paremmin kuin Päiväkirja: Päiväkirja oli nimittäin Suomen albumilistalla vain viikon, Tässä hetkessä peräti kaksi viikkoa. Päiväkirjan paras (ja ainoa) sijoitus listalla oli 24, Tässä hetkessä sijoittui pykälää paremmin sijalle 23. Kovinkaan varauksetonta suosiota eivät saavuttaneet myöskään Lauran tuplakokoelman Lauran päiväkirja (2006) uudet kappaleet Ensivaikutelmaa ja Helminauhapoika, vaikka ensinmainitulle suotiinkin kiitettävästi radiosoittoaikaa.

Myös uuden Helsinki Music Company (HMC) -levy-yhtiön julkaisujen jakelusta vastasi Bonnier Amigo Music Finland. Näin Lauran ja HMC:n tiet kohtasivat. Kun musiikilliseksi vastaavaksi saatiin Maki Kolehmainen, kasassa oli tiimi, joka ryhtyi suunnittelemaan syksyllä 2006 Lauran seuraavia levytysprojekteja. Kolehmaisen kanssa Laura oli toki tehnyt yhteistyötä aikaisemmin: Lauran euroviisuedustuskappale Addicted to you on Kolehmaisen käsialaa ja lisäksi Laura oli levyttänyt Kolehmaisen sävellykset Sano että tunnet kuumeen (2001), Odotan niin, Paikkaan parhaaseen, Miehen kyynelistä (2003) ja Jos tänne jään (2005).

Laura Voutilainen edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Tallinnassa vuonna 2002. Suomen delegaatio lähti kyseisiin viisukilpailuihin suurin odotuksin. Pitkästä aikaa Suomen viisuedustus oli ammattitaitoisissa käsissä. Edustussävelmä Addicted to you kuulosti kansainväliseltä popkipaleelta ja kesti hyvin vertailun muiden maiden kilpailukappaleisiin. Tallinnan Euroviisut päättyivät kuitenkin Suomen osalta järisyttävään pettymykseen. Addicted to you jäi äänestyksessä viiden viimeisen joukkoon sijalle 20. Monien arvioiden perusteella muutoin niin valovoimainen Laura ei ollut viisulavalla parhaimmillaan – diplomaattisesti ilmaistuna – eikä hän päässyt näyttämään parasta osaamistaan. Myös kansainvälisen loppukilpailun esiintymisasua ja tyyliä kritisoitiin enemmän tai vähemmän suorasukaisilla ilmauksilla. Suomalaisia euroviisuharrastajia jäi harmittamaan alisuorittaminen viisulavalla, sillä Lauralla uskottiin olevan oikeanlaista potentiaalia viisuestradille. Monet viisufanit toivoivatkin Lauralle toista mahdollisuutta ja hänen pyrkivän uudelleen Suomen viisuedustajaksi. Vuonna 2005 Laura oli mukana Suomen viisukarsintalähetyksissä vierailevana esiintyjänä. Määrätietoinen taiteilija kuitenkin ilmoitti, etteivät Euroviisut sopineet parhaalla mahdollisella tavalla hänen silloisiin suunnitelmiinsa ja esimerkiksi Suomen viisukarsintojen finaalissa hän esitti euroviisujen sijaan omintakeisen tulkinnan John Lennonin Imaginesta.

Syksyllä 2006 ilmoitettiin Lauran olevan yksi 12 kutsuartistista, jotka kilpailevat vuoden 2007 euroviisukarsinnoissa. Lehdistötilaisuudessa Laura kertoi, että häntä oli pyydetty useamman kerran palaamaan viisukilpailuun. Ajatus oli kypsynyt hänen mielessään ja viisi vuotta oman viisureissunsa jälkeen hän koki olevansa jälleen valmis euroviisuleikkiin – ja olihan vuonna 2007 tarjolla ainutlaatuinen tilaisuus edustaa Suomea omissa kotikilpailuissa Helsingissä.

Vuoden 2007 euroviisukarsintoihin kukin esiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Osa kutsuartisteista lähinnä hyödynsi viisukarsintoja uuden tuotantonsa promoamiseen – Yleisradio tarjosi viisukarsintalähetyksillä ilmaista televisioaikaa lauantai-illan parhaassa katseluajassa. Useammat kilpailijat olivat myös selvästi satsanneet vain yhteen kilpailuesitykseen toisen jäädessä pakolliseksi pahaksi, joka täytyi vetäistä, koska formaatti edellytti kultakin kutsuesiintyjältä kahta kilpailuehdokasta. Laura tarjosi piristävän poikkeuksen esittämällä kaksi erilaista numeroa: suomenkielisen balladin Kosketa mua ja englanninkielisen diskobiisin Take a chance. Molemmat laulut ovat Maki Kolehmaisen ja Mats Tärnforsin säveltämiä ja sovittamia ja Tracy Lippin ja Mats Tärnforsin sanoittamia. Kosketa mua -laulun sanoitustiimin täydensi Martti Vuorinen.

Kosketa mua on sielukas italialaishenkinen iskelmä, jonka sovitus kasvaa oikeaoppisesti loppua kohden. Sävellys sopii Lauralle erinomaisesti: viimeisen minuutin aikana Laura pääsee revittelemään äänirekisterillään. Laulu kuulostaisi italialaisvaikutteiselta ilmankin sen alleviivaavaa tehokeinoa: toisen säkeistön alussa Flavio Cristilli tulkitsee pari ensimmäistä säettä italiaksi. Osuus on kieltämättä irrallinen, mutta laulu oli ehdolla Euroviisuihin, joissa on vuosikymmenien saatossa kuultu lukuisia eri kielten sekamelskoja. Euroviisukarsintojen esityksessä Flavio Cristilli esiintyi pianon takana. Sittemmin keikoilla Laura on esittänyt laulusta kokonaan suomenkielisen version.

Take a chance on varsin geneerinen groovahtava diskokappale, joka toi väistämättä mielleyhtymiä Addicted to youhun. Sävellys ei ollut genressään erityisen innovatiivinen, mutta koko projektin juju olikin kappaleeseen laadittu taidokas kabareetyylinen esitys tanssiryhmineen, koreografioineen, tuoleineen ja knalleineen. Performanssissa Laura Voutilainen laittoi kaiken ammattitaitonsa likoon: vaikka häntä kieputeltiin esityksessä ties missä asennoissa, laulusuoritus pysyi tasaisen varmana koko ajan. Kuka muu suomalainen "iskelmätähti" kykenisi moiseen show'hun yhtä vakuuttavasti? Toisaalta joidenkin kriittisimpien äänenpainojen mukaan Take a chance -esitys olisi sopinut euroviisulavan sijaan paremmin ruotsinlaivan yökerhoon – ja olihan Madonna käyttänyt vastaavanlaista reseptiä 1990-luvun alussa Blond Ambition -maailmankiertueellaan. Laura on tosin taitavampi laulaja kuin Madonna.

Laura esitti kilpailukappaleensa viisukarsintojen neljännessä alkukarsinnassa 10. helmikuuta 2007. Ennen lähetyspäivää hän oli mennyt antamaan Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan hän halusi kilpailukappaleistaan Take a chancen etenevän jatkoon:

"Jos edustaisin euroviisuissa Suomea, esittäisin mieluummin englanninkielisen, menevän kappaleen. Kosketa mua sopii ehkä toisiin tarkoituksiin paremmin." (iltasanomat.fi 10.2.2007)

Tämä siitäkin huolimatta, että Laura kuvaili Kosketa mua -laulua erityisen merkitykselliseksi:

"Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, minua rupesi itkettämään. Olin toivonut tekijöiltä tietynlaista biisiä, ja se oli juuri sellainen." (iltasanomat.fi 10.2.2007)

Jotenkin niin tyypillistä Suomessa, että musiikillisten ansioiden sijaan mietitään minkälainen oikeanlaisen euroviisun pitäisi mukamas olla. Kansa totteli kiltisti artistin toivetta. Alkukarsinnan puhelinäänestyksessä Lauran äänet jakautuivat seuraavasti: Kosketa mua 38 % – Take a chance 62 %. Joitakin suomalaisia euroviisuharrastajia äänestystulos jäi harmittamaan: valittavana oli joko hyvä biisi tai hyvä show, ja tällä kertaa show veti pidemmän korren.

Laulujen säveltäjäkin kertoi myöhemmin olleensa "erityisen tyytyväinen" Kosketa mua -biisiin. Viisukuppilan haastattelussa toimittaja Anna Muurinen kysyi Maki Kolehmaiselta olisiko hän toivonut sen etenevän Suomen karsintojen finaaliin Take a chancen sijaan. Vastauksessaan Kolehmainen asetti sanansa seuraavasti:

"En lähde sillä spekuloimaan, kansahan asian päätti. Olin tyytyväinen kumpaankin kappaleeseen, mutta jokin Kosketa mua -laulussa onnistui henkilökohtaisella tasolla paremmin. Take a chance on mielestäni kyllä ihan onnistunut tanssibiisi." (Viisukuppila 25.6.2007)

Mainittakoon, että myös pitkän linjan kulttuuritoimittaja Pirkko Kotirinta kirjoitti Helsingin Sanomissa pitäneensä Kosketa mua -kappaletta Suomen euroviisukarsintojen 2007 parhaana ehdokkaana.

Suomen euroviisukarsintojen finaali kilpailtiin 17. helmikuuta 2007 Turun Caribiassa. Kilpailun tulokset ratkaistiin kaksivaiheisella puhelinäänestyksellä: ensimmäisellä kierroksella kolme eniten ääniä saavuttanutta esitystä etenivät kaiken ratkaisevaan superfinaaliin. Lordin jälkimainingeissa suomalaisten näkemys hyvästä euroviisusta oli rahtusen kapeakatseinen, joten superfinaaliin jatkoivat kattauksen kolme raskainta rockesitystä: Hanna Pakarinen, Lovex ja hevipiireissä suureen suosioon noussut Thunderstone. Lauran Take a chance sijoittui rokin jylläämissä viisukarsinnoissa kunniakkaasti neljänneksi. Take a chance sai 8 988 ääntä, kolmantena superfinaaliin yltäneen Thunderstonen äänimäärä oli 10 997.

Helmikuun euroviisukarsinnoissa Laura Voutilainen esiintyi vielä artistinimellä Laura. Kevään 2007 aikana valmistui pitkäsoitto, joka toi Lauran takaisin iskelmällisempään suuntaan. Kokeilevammat albumit Päiväkirja (2003) ja Tässä hetkessä (2005) eivät olleet menestyneet toivotulla tavalla. Näillä levyillä Laura oli päässyt kokeilemaan siipiään ja näyttämään mikä on naisiaan, mutta vuonna 2007 Maki Kolehmaisen johdolla päätettiin luoda albumi, joka olisi myönnytys Lauran perinteiselle iskelmäyleisölle. Sille yleisölle, joka oli aikoinaan nostanut hänet huipulle. Paluun juurille osoitti konkreettisesti sekin, että Laura päätti palauttaa Voutilaisen esiintyjänimeensä. Laura oli jäänyt kansalle vieraaksi, mutta Laura Voutilaisesta suomalaisilla oli mielikuva.

Maki Kolehmainen oli 2000-luvun alkaessa aloittanut läheisen yhteistyön Suomessa asuvan venäläisen säveltäjän Viktor Drobyshin kanssa. Drobysh on kynäillyt hittejä lukuisille venäläisille poptähdille. Drobyshin ansiosta Kolehmainen sai jalansijaa itärajan takaisessa musiikkibisneksessä. Maki oli noihin aikoihin aktiivisesti mukana muun muassa Venäjän Idolsin eli Fabrika zvjozdin tuotantoryhmässä – ohjelma oli tuohon aikaan erittäin suosittu Venäjällä – ja hän oli tuottamassa esimerkiksi poplaulajatar Valerijan ja Fabrika-tähti Natalia Podolskajan levytyksiä. Maki Kolehmainen hyödynsi Venäjän-suhteitaan ja tarjosi Laura Voutilaisen levytettäväksi lauluja, jotka olivat havaitut hyviksi Venäjän musiikkimarkkinoilla. Tavallaan Maki Kolehmainen turvautui täsmälleen samanlaiseen reseptiin, jolla Lauran ensimmäinen levy oli aikoinaan rakennettu: suomenkielisiä käännösversioita itäeurooppalaisista sävelmistä. Tämä ystävyys, yhteistyö ja avunanto toimi molempiin suuntiin, sillä Valerija oli levyttänyt venäjänkielisen version Lauran euroviisukappaleesta Addicted to you. Natalia Podolskaja edusti Venäjää Eurovision laulukilpailussa vuonna 2005 laululla Nobody hurt no one, jossa oli erittäin vahva suomalaisedustus: laulun oli sanoittanut suomalainen Jussi-Pekka Järvinen (kansainvälisellä taiteilijanimellään J. P. Chase), se oli äänitetty Suomessa, siinä soittivat suomalaiset muusikot, musiikkivideo kuvattiin Tavastialla ja euroviisuesityksessä musisoivat Teijo Jämsä, Toni Hintikka ja Viktor Drobyshin poika Valeri Drobysh. (YouTube: Natalia Podolskaja kertoo Huomenta Suomessa euroviisunsa suomalaisedustuksesta)

Alkuvuodesta 2007 julkaistiin euroviisukarsintaehdokkaiden ohella kolmas Lauran levytys Rakkautta ei piiloon saa. Valerija oli levyttänyt tämän Drobyshin sävellyksen venäjäksi nimellä Neshnost moja. Suomenkielisen sanoituksen kirjoitti Maki Kolehmaisen bändikaveri Heidi Puurula eli Aikakoneen Vera, joka oli aikaisemmin kynäillyt sanoituksia paitsi Aikakoneelle myös muun muassa Kirkalle ja Heidi Kyrölle. Rakkautta ei piiloon saa sai erinomaisen positiivisen vastaanoton. Helmi- ja maaliskuun vaihteessa 2007 se kohosi Radio Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi. Myös Iskelmä-radion listalla laulu viihtyi pitkään kymmenen parhaan joukossa. Varsinkin Lauran vanhan liiton fanit olivat huojentuneita. Suorasukaisimpien kommenttien mukaan Voutilainen oli palannut harharetkiltään. Lauletaanhan Kosketa mua -kappaleessakin: "miks' monta vuotta harhailin?" Rakkautta ei piiloon saa oli parhaimmillaan radioiden kolmanneksi soitetuin kappale ja se sijoittui latauslistalla korkeimmillaan yhdeksänneksi ja noteerattiin Rumban 50 hittiä -listalla sijalla kuusi. Rakkautta ei piiloon saa oli selvästi Lauran suurin hitti sitten En mielestäin sua saa -kappaleen (2001).

Euroviisuehdokkaat ja Rakkautta ei piiloon saa tarjosivat lupaavaa esimakua Laura Voutilaisen albumille, joka ilmestyi levykauppojen hyllyille 25. huhtikuuta 2007. Levy nimettiin viisukappaleen Kosketa mua mukaan.

Helsinki Music Company kuvaili levyn sisältöä osuvasti tiedotteessaan:

"Kyseessä ei ole puhdas iskelmälevy, vaan jotain uutta, iso askel eteenpäin kevyen musiikin saralla. Laura itse tiivistää kokonaisuutta: 'Se on myönnytys yleisölle. Modernisoitua iskelmää ja monipuolisesti muutakin. Maki Kolehmainen on tehnyt yhteistyötä useista eri kansallisuuksista tulevien musiikintekijöiden kanssa, joten vaikutteita kuullaan muun muassa Venäjältä.' Laura on siis palaamassa uskollisten faniensa pitkäaikaisesta syleilystä koko kansan omaisuudeksi. Ensimmäinen, Rakkautta ei piiloon saa -sinkkulohkaisu räjäytti pankin ja on nauttinut radioasemien TOP 10-listasijoituksista jo 10 viikon ajan."

Lauralla oli tapana kirjoittaa albumiensa kansilehtiin lyhyitä saatesanoja. Niiden perusteella voisi saada ainakin jonkinasteisen käsityksen siitä, miten taiteilija itse koki oman urakehityksensä.

Puolet sun auringosta -albumi (2001) oli ensimmäinen levy Laurana. Uutta tyylisuuntausta Laura luonnehti unelmaksi: "Palaset putoilevat kohdalleen kun samaan unelmaan uskovat lyöttäytyvät yhteen taikka vain ohittavat pysähtyen hetkeksi. Ja unelma on askeleen lähempänä."

Omaehtoinen Tässä hetkessä -albumi (2005) oli ytimekkäästi: "Tähänastisen elämäni paras lätty!"

Kosketa mua -albumilla Laura kiitteli vuolaasti uskollisia kuuntelijoitaan: "Fanit, kuulijat ja seuraajat: Kiitos, että olen saanut toteuttaa itseäni, kokeilla siipiäni, olette pysyneet siitä, vaikka kaikki tekemiseni eivät ole aina aivan kolahtaneet. Tämä levy on kokonaisuudessaan kunnianosoitus Teille."

Kosketa mua -albumi onkin epäilemättä Laura Voutilaisen iskelmällisin sitten vuonna 1998 julkaistun Etelän yössä -levyn. Älppärin musiikkityyli on silti kaukana esikoislevyn vanhanaikaisesta ja hieman tunkkaisesta iskelmäsoundista. Kosketa mua -levyn sisältöä voisi luonnehtia raikkaaksi iskelmäpopiksi. Albumi koostuu melodisista sävellyksistä, jotka on tuotettu modernilla otteella. Ei tanssilavahumppaa, vaan 2000-luvun iskelmäsoundia, jossa ei kaihdeta turvautua tarvittaessa taustabiitteihin ja sähkökitaroihin. Iskelmämusiikkia, mutta ei vailla särmää.

Valerijan repertuaarista on poimittu albumille peräti neljä levytystä: Rakkautta ei piiloon saa -hitin lisäksi Vaarallinen yllätys (Tanets dlja dvoih), Timanttinen tähti (Tšasiki) ja Tunnet sen (Ja letšu). Nämä käännöskappaleet edustavat ehdottomasti albumin parasta antia. Kosketa mua -albumi alkaa upeasti: aloituskappale Rakkautta ei piiloon saa on erinomainen, kuten myös kakkosraita Vaarallinen yllätys, joka on aivan loistava menobiisi – se tempaisee mukaansa heti lennokkaasta ja sähäkästä introsta pitäen otteessaan koko neliminuuttisen kestonsa ajan. Nimensä mukaisesti timanttinen Timanttinen tähti on albumin toiseksi suurin hitti. Se valloitti iskelmäpainotteisten radiokanavien soittolistat kesällä 2007, jolloin Rakkautta ei piiloon saa oli jo ehditty soittaa puhki. Timanttinen tähti oli parhaimmillaan radioiden 15:ksi soitetuin kappale ja 50 hittiä -listalla sen korkein sijoitus oli 18. Venäjä-coverit osoittautuivat melkoisiksi menestyksiksi, mutta ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Suomen iskelmännälkäinen kansa mieltyi slaavilaisiin kaihoisiin mollimelodioihin.

Venäjän-tuliaisten ohella albumilla on levytyksiä, joiden alkuperä on espanjankielisillä musiikkimarkkinoilla. Valmiina on espanjalaisen popyhtyeen La Oreja de Van Goghin menestyshitti Dulce locura vuodelta 2006. Aurinkokesä on suomenkielinen versio yhdysvaltalaisen latinotähden Julieta Venegasin maailmanlaajuisesta megahitistä Me voy, joka nousi useammissa maissa listojen kärkeen. Alkuperäisen kappaleen virallisen musiikkivideon näyttökerrat YouTubessa hipovat vaikuttavaa 200 miljoonaa. Dramaattinen Valmiina istuu erinomaisen hyvin albumin yleisilmeeseen, mutta Aurinkokesä on älppärikokonaisuudessa hitusen irrallinen kepeä ja harmiton ralli, joka kieltämättä sopisi paremmin tanssilavaorientoituneemmalle iskelmälaulajalle.

Heidi Puurula vastaa Kosketa mua -albumin jokaisen kuuden käännöskappaleen suomenkielisistä sanoituksista. Hänen uraansa ja lauluntekemisen työskentelytapoja käsiteltiin laajasti Selvis-lehden haastattelussa loppuvuodesta 2010. Lasse Wikmanin kirjoittamassa artikkelissa Puurula taustoitti Laura Voutilaiselle laadittuja tekstejä:

"Viime vuosien aikana olen saanut sukeltaa venäläisten sävelten maailmaan, kun teimme materiaalia esimerkiksi Laura Voutilaiselle. Sävellysten kaunis melankolia istui täydellisesti äitiyslomani uupuneeseen tunnelmaan. Olen molempien lasteni päiväunien aikana kirjoittanut paljon, suurin piirtein 30 julkaistua laulua. Sävelten tumma sävy kohtasi minussa auenneet tunteet ja löysin itsestäni jälleen uuden kuvaston: kaipausta, tsehovilaisia sadepäiviä, menetettyä rakkautta, yksinäisyyttä ja nostalgiaa. Hyvänä esimerkkinä ovat kappaleet Palaa ja Rakkautta ei piiloon saa, ne ovat täyttä tragediaa. On ollut ihanaa sanoittaa vaihteeksi toiselle artistille, Lauran tapauksessa se on kuin tekisi käsikirjoitusta suureen showhun. Olemme molemmat dramaattisia naisia." (Selvis-lehti 4/2010)

Maki Kolehmainen on luonut suhteita myös länsinaapurin lauluntekijöihin. Yhdessä ruotsalaisen Thomas Thörnholmin kanssa ovat syntyneet albumin kappaleet Tiedän sen ja Vedet kirkastaa. Vaikka Tiedän sen sortuu tusinaballadin helmasyntiin, laulu sopii Laura Voutilaisen äänelle erinomaisesti. Levytystä kuunnellessa huomio kiinnittyy siihen, kuinka lahjakas tulkitsija Voutilainen onkaan parhaimmillaan. Slovarit tarjoavat hänelle parhaat edellytykset ilmaisuvoimaisille tulkinnoille. Laura herättää keskinkertaisemmankin balladin eloon. Vedet kirkastaa taas on sopivan rosoinen laulu parisuhderiidasta. Laura Voutilainen on osallistunut itse laulun sanoittamiseen.

Vuonna 2006 ilmestyneen Lauran päiväkirja -tuplakokoelman tekstiliitteeseen Laura Voutilainen on kirjoittanut kalenterivuodestaan 2005: "Täytän maagiset 30 vuotta ja on aika katsoa taakseen, ja sitten tähän hetkeen. Tästä alkaa aikuiselämä, ajattelen." Sanat osoittautuivat enteellisiksi ainakin siinä mielessä, että Kosketa mua -albumille päätyi kappale nimeltään Aikuiselämää. Vaasalaisen Janne Hyödyn säveltämän kantripopin alkuperäinen englanninkielinen versio My lasting one kilpaili vuoden 2005 euroviisukarsinnoissa, jossa sen tulkitsi suomenruotsalainen Linda Rönnholm. Viisufanien keskuudessa elävän huhun mukaan My lasting one oli ollut kyseisten viisukarsintojen esiraadin äänestyksen ykkönen. Vuoden 2005 euroviisukarsintoihin lähetettiin yli 500 demoa ja arvovaltaisen raadin mielestä kaikkein paras oli kolmen tähden kädenlämpöinen helposti unohdettava kantripop. On se hämmästyttävää, ettei Suomi ollut lähelläkään euroviisuvoittoa ennen Lordia... My lasting one jäi oman alkukarsintansa yleisöäänestyksessä viimeiseksi. Ikäväkseni on todettava, että Aikuiselämää on kovatasoisen Kosketa mua -albumin heikoin lenkki. Harmillista sikälikin, kun Laura Voutilainen on itse kirjoittanut laulun suomenkielisen sanoituksen.

Kaiken kaikkiaan Kosketa mua on erinomaisen onnistunut iskelmälevy. Se taitaa olla oma suosikkini Laura Voutilaisen albumeista. Laura Voutilainen oli tullut tutuksi iskelmälaulajana ja hän on aina ollut iskelmäkansan suosikki siitäkin huolimatta, ettei iskelmä alun alkaen ollut hänen ominta musiikkiaan. Erilaisilla musiikkityyleillä levymyynti romahti. Kosketa mua -albumille syntyi erinomaisen hyvä sapluuna: iskelmämusiikkia mutta tämän levyn "iskelmä" on paljon enemmän särmikkään esittäjänsä itsensä näköistä – ainakin verrattuna hänen 90-luvun levytystuotantoonsa. Lahjakas Laura Voutilainen on esittänyt konserteissaan monenmoista musiikkia ja ehkäpä juuri tämän monipuolisuuden piikkiin voidaan laskea Kosketa mua -albumin muutamat yleislinjasta poikkeavat kappaleet (Take a chance, Aurinkokesä, Aikuiselämää...).

Kosketa mua -albumi ja etenkin sen suurin hittikappale Rakkautta ei piiloon saa nostivat Laura Voutilaisen jälleen kotimaisten iskelmälaulajien eturiviin. Rakkautta ei piiloon saa oli Radio Suomen – maan kuunnelluimman radiokanavan – soitetuin levytys vuonna 2007. Vaikka Rakkautta ei piiloon saa oli kiistatta menestys, vuonna 2007 iskelmäväen suosikeista ei enää kohonnut koko kansan tuntemia ikivihreitä. Tästä saatiin raadollinen osoitus keväällä 2015, jolloin Laura Voutilainen kilpaili Waltteri Torikan kanssa Tähdet tähdet -televisio-ohjelman finaalissa. Finalistien oli esitettävä yksi laulu omasta tuotannostaan ja Voutilainen oli valinnut kappaleekseen Rakkautta ei piiloon saa. Waltteri Torikka voitti äänestyksen ja myöhemmin esimerkiksi Ilta-Sanomien toimittaja Marja Nyman pohti Lauran hävinneen muun muassa "oman tuotantonsa lattean biisin" vuoksi ja luonnehti muutenkin kappaleen olevan "osalle yleisöä lähes tuntematon". Asetelma oli toki sikälikin epäreilu, että vastassa oli oopperan parissa meritoitunut Waltteri Torikka, jolla ei ollut "omaa" kappaletta, minkä vuoksi hän sai osiossa tulkita kaikkien tunteman ikivihreän Hopeinen kuu.

Kosketa mua debytoi Suomen albumilistalla ilmestymisviikollaan sijalla yhdeksän. Jo se oli siihen mennessä Lauran paras albumisijoitus 2000-luvulla. Seuraavilla viikoilla meni vielä paremmin: parhaimmillaan Kosketa mua oli Suomen albumilistan kuudentena (kolmannella viikollaan 20/2007). Kymmenen myydyimmän joukossa Kosketa mua viihtyi ensimmäiset neljä viikkoa. Levyjä ostava kansanosa oli jälleen löytänyt Lauran. Yhteistyö uudessa levy-yhtiössä alkoi siis oikein lupaavissa merkeissä. Kaiken kaikkiaan listaviikkoja kertyi kunnioitettavat 23. Maaliskuussa 2008 albumin myynti ylitti kultalevyrajaan vaadittavat 15 000 äänitettä. Myyntimenestys osoitti konkreettisesti Laura Voutilaisen palanneen kotimaisen iskelmäkentän huipulle.

Hienon menestyksen seurauksena seuraava albumi valmistettiin samanlaisella reseptillä. Esimakua uusista lauluista kuultiin huhtikuussa 2008, jolloin ensiesityksensä sai tulevan pitkäsoiton nimikkobiisi Palaa. Väkevä powerballadi on alun perin Natalia Podolskajan Pozdno. Kokopitkä albumi julkaistiin lopulta kesän 2008 viimeisinä päivinä. Helsinki Music Company mainosti ylpeänä levyä tiedotteessaan:

"Suomen valovoimaisimpiin artisteihin kuuluva Laura Voutilainen julkaisee 10. albuminsa Palaa 27. elokuuta. Uuden albumin tekijätiimistä löytyy tuttuja nimiä. Maki Kolehmainen on toiminut tuottajana, kuten Lauran edelliselläkin, reilusti yli kultaa myyneellä, Kosketa mua levyllä. Yhteensä Lauran levyjä on myyty yli 250 000. Uuteen Palaa-albumiin ollaan tutun iskelmän lisäksi haettu tunnelmia slaavilaisesta tummuudesta ja italialaisesta tulisuudesta."

Laura Voutilaisen toinen menestyskausi oli huipussaan Palaa-levyn valmistuessa, joten albumi oli nimensä mukaisesti tosi kuumaa kamaa: se debytoi Suomen albumilistan neljäntenä ja nousi seuraavalla viikolla kolmanneksi, mikä sivusi Voutilaisen ennätystä albumilistalla. (Kaksi karttaa oli yltänyt niin ikään toisella listaviikollaan niin ikään kolmanneksi loppukesästä 1996.) Otsikkobiisin lisäksi hitiksi ylsi Monta monta – Natalia Podolskajan Žar-ptitsa – joka oli pitkään Iskelmä-radion listan ykkösenä.

Ei kahta ilman kolmatta. Syyskuussa 2009 julkaistu Sydänjää-albumi rakennettiin tutulla kaavalla. Levyn ilmestymisen aikoihin tehtiin kuitenkin selväksi Sydänjään jäävän viimeiseksi tällä reseptillä valmistetuksi levyksi ja esimerkiksi lehtijutuissa älppäriä kutsuttiin albumitrilogian viimeiseksi osaksi. Näin solisti kuvaili levyä, jolle sisällytettiin viisi hänen omaa sanoitustaan:

"Tämä oli kolmas albumi samalla tiimillä, joten työskentely oli helppoa. Tekemisen riemu toivottavasti kuuluu levyltä. Tunsin, että levyn tekeminen oli parhaimmillaan kuin terapiaa. – – Tekstejä tuli helpommin tälle levylle. Se johtuu varmasti siitä, että liiallinen itsekritiikki on poistunut. Elämänkokemusten myötä olen tullut lempeämmäksi itseäni kohtaan." (Etelä-Suomen Sanomat 30.9.2009)

Sydänjää ei enää yltänyt samanlaiseen menestykseen kuin edeltäjänsä, mutta esimerkiksi sellaiset kappaleet kuten Salamataivas, Kuulta kyselen ja Varastetut aarteet kutkuttivat iskelmän kuuntelijoita ja nousivat iskelmäradioiden suosikeiksi. Kokonaisuutena Sydänjää on oikein hyvä albumi, vaikkei se olekaan samanlainen hittiparaati kuin Kosketa mua. Vuonna 2010 iskelmäkansan kestosuosikki Laura Voutilainen palkittiin Iskelmä-Finlandia -tunnustuksella.

Näinä vuosina Helsinki Music Company -levy-yhtiö myytiin Warner Music Finlandille, joten levy-yhtiöfuusion myötä Laura Voutilainen palasi takaisin vanhaan yhtiöönsä.

Venäjä-trilogian valmistuttua oli aika kokeilla uutta. Syksyllä 2011 ilmestyi Islannissa äänitetty tunnelmallinen albumi Ihmeitä, joka poikkesi merkittävästi aikaisemmista iskelmälevyistä. Meditatiivinen ja pieneleinen Ihmeitä lienee Laura Voutilaisen levytystuotannon taiteellisin teos. Sanoitukset olivat huomattavasti keskivertoiskelmiä syvällisempiä. Lauluja kirjoittivat muun muassa Timo Kiiskinen, Markus Koskinen, Tuure Kilpeläinen ja Esa Kaartamo. Kriitikot kehuivat pieteetillä valmistettua korkeatasoista kokonaisuutta, mutta suuri yleisö ei ottanut albumia vastaan yhtä varauksettomasti kuin kolmea edellistä iskelmälevyä. Ihmeitä oli albumilistalla muutaman viikon ajan, parhaimmillaan nipin napin kahdenkymmenen myydyimmän joukossa. Laura Voutilaisen uralla oli ongelma. Hänellä olisi rahkeita esittää paljon vaativampaa ja haastavampaa musiikkia kuin tavanomaista iskelmäpoppia ja hän halusi osoittaa sen myös levytysvalinnoissaan. Mutta suomalaiset ostivat hänen levyjään sitä todennäköisemmin mitä iskelmällisempiä ne olivat.

Lauran ja Warner Music Finlandin yhteistyö oli aikoinaan päättynyt Päiväkirja-albumin (2003) vaatimattomaan menekkiin. Sama kuvio toistui uudelleen: massasta poikkeavan Ihmeitä-levyn jälkeen Lauran ja Warnerin tiet erkanivat jälleen. Ja taas pelastavaksi enkeliksi riensi Maki Kolehmainen, joka tuotti Lauran seuraavan albumin: KokoNainen julkaistiin keväällä 2013. Levy-yhtiönä oli Universal Music Finland. KokoNainen sisältää menevämpää ja tanssittavampaa Lauraa – levyllä kuullaan myös Lauraa räppäämässä (kappaleessa Sankarittarien yö). Albumi edustaa tyypillisellä tavalla 2010-luvun trendikästä popmusiikin soundia: vuosikymmenen edetessä musiikkityylien raja-aidat kaatuivat, minkä seurauksena kaupallista poppia ja iskelmää on yhä vaikeampi erottaa toisistaan. KokoNainen-albumin lauluntekijäjoukossa on samoja nimiä kuin Venäjä-trilogian levytyksissä, joten sitä voisikin pitää trilogian "neljäntenä osana" tai "spin-offina". KokoNainen on varsin mainio albumi, joka harmittavasti jäi turhan vähälle huomiolle.

Kesällä 2016 kuului kummia. Laura Voutilainen oli siirtynyt Pekka Ruuskan johtaman Kaiku Recordings -levy-yhtiön rosteriin. Ensimmäinen julkaisu uudessa levy-yhtiössä oli Petri Somerin ja Mikko Karjalaisen kynäilemä balladi Olet mulle enemmän, joka julkaistiin joulukuussa 2015. Toinen single olikin sitten jotain aivan muuta: Rafael Elivuo ja Suvi Vainio tekivät Lauralle revittelevän ja nykyaikaisen EDM-vaikutteisen menopalan Miks ei. Nyt Laura Voutilaisen levytys tavoitti aivan uudenlaista kuuntelijakuntaa. Kappale keräsi suoratoistopalveluissa miljoonia kuuntelukertoja ja sitä soitettiin radiotaajuuksilla, jotka eivät aikaisemmin olisi voineet kuvitellakaan kelpuuttavansa Laura Voutilaisen lauluja soittolistoilleen. Vastaavanlaista suosiota saavutti seuraavakin kappale, rempseä Mä en kestä. Neljäkymmentä ikävuotta täyttäneenä Laura Voutilainen kuulostaa nuoremmalta ja freesimmältä kuin koskaan uransa aikana. Liekö ihme, sillä taustajoukoissa häärivä Rafael Elivuo on tehtaillut hittejä esimerkiksi Isac Elliotin, Tippa-T:n tai Anna Abreun – anteeksi, nyt taisin tehdä kaikkien aikojen faux pas'n, siis ABREUn – kaltaisille tähdille.

Kesäkuussa 2017 päivänvalonsa näki Laura Voutilaisen viimeisin albumi Miks ei, joka tiedotteen mukaan myi ennakkoon kultaa. Albumilistalla levy debytoi hienosti kolmantena – sivuten toistamiseen Lauran ennätystä. Ykkösenä ja kakkosena olivat Vain elämää -televisio-ohjelman kuudennen tuotantokauden esityksistä kootut kokoelmat, joissa Laura Voutilainen oli mukana. Näinä striimiaikoina albumien listasijoituksilla ja jalometallitunnustuksilla ei ole enää samanlaista arvoa kuin fyysisten äänitteiden aikana – yksittäisten kappaleiden kuuntelumäärät suoratoistopalveluissa vaikuttavat koko "albumin" menestykseen. Joka tapauksessa Miks ein saavuttamat komeat lukemat osoittivat, että Laura Voutilaisella meni taas lujaa ja hän oli jälleen kultalevyn arvoinen artisti. Miks ei aloitti hänen uransa kolmannen menestyskauden – eikä tämänkertaisella hitillä ollut enää mitään tekemistä iskelmän kanssa. Suomalaiset olivat vihdoinkin valmiita ottamaan vastaan Laura Voutilaisen, joka on enemmän kuin iskelmälaulaja. Ehkäpä Laura Voutilaisella ei ole enää ongelmaa.

Kuten Laura Voutilainen asian tiivisti omassa Vain elämää -jaksossaan kesäkuussa 2017: "Mua on nähty tosi monessa jutussa mukana. Sitä ei välttämättä ole aina katottu ihan hyvällä. Loppujen lopuksi mä oon tullut siihen tulokseen, että musiikki on säveliä, jotka laitetaan peräkkäin. Kun sinne ympärille laitetaan erilaisia soittimia, niin ne värähtelee – kaikessa on kyse tunteen välittämisestä. Genretuijottaminen on ihan uumenista."

Lähteet

Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Laura Voutilaisen CD-julkaisujen kansiteksit:

Laura: Puolet sun auringosta (Warner Music Finland, 2001).

Laura: Tässä hetkessä (Bonnier Amigo Music Finland, 2005).

Laura Voutilainen: Lauran päiväkirja – Kaikki parhaat (Warner Music Finland, 2006).

Laura Voutilainen: Kosketa mua (Helsinki Music Company / Bonnier Amigo Music Finland, 2007).

Journalistinen aineisto:

Helsingin Sanomat 27.3.1994: Ilse Rautio, Suloinen tuote – Laura Voutilainen kantaa viestiä vuosisatojen takaa.

Helsingin Sanomat 19.2.2007: Pirkko Kotirinta, Olisin valinnut Lauran. (Luettavissa verkossa)

Ilta-Sanomat 19.8.2004: Merja Asikainen, Laura jätti levy-yhtiönsä. Artikkelin Paula Koivuniemi turkissa, Sanille pidennetyt hiukset – Julkkisten uusi tyyli! kainalojuttu.

Ilta-Sanomat 19.8.2004: Pasi Kostiainen, Asko Kallonen perustaa oman levy-yhtiön.

Iltasanomat.fi 10.2.2007: Panu Karhunen, Laura haluaa menevän kappaleen viisufinaaliin. (Verkkolinkki)

Iltasanomat.fi 10.5.2015: Marja Nyman, Laura Voutilainen palasi nostalgisiin tunnelmiin. (Verkkolinkki)

Iltasanomat.fi 10.5.2015: Miia Hiiri, Waltteri Torikka voitti Tähdet tähdet -kisan!. (Verkkolinkki)

Etelä-Suomen Sanomat 30.9.2009: Laura Voutilainen julkaisi uuden levyn. (Verkkolinkki)

Selvis-lehti 4/2010: Lasse Wikman, Heidi Puurula matkalla. (Verkkolinkki)

Televisiolähetykset:

Vain elämää, kausi 6: Lauran päivä. Ensiesitys 1.6.2017, Nelonen.

Vain elämää, kausi 6: Lauran päivä jatkuu. Ensiesitys 2.6.2017, Nelonen.

Verkkolähteet:

Viisukuppila 25.6.2007: Anna M., Haastattelu: Maki on täysverinen euroviisumies.

Viisukuppila 4.7.2007: Levyarvostelu: Euroviisuprinsessa Laura slaavilaisessa lennossa.

Minun Venäjäni – Моя Россия 10.9.2007: Taneli Dobrowolski, Musiikki yhdistää.

Balkanin Lauluntekijät Tuotannot -tietokanta: BALKANIN TEKIJÄT SUOMEN ÄÄNILEVYILLÄ: LAURA VOUTILAINEN (1993).

Venäjän ja lähimaiden sävelmiä suomeksi -tietokanta: VENÄJÄN JA LÄHIMAIDEN SÄVELMIÄ SUOMEKSI (THE EAST COUNTRIES' SONGS IN FINNISH): LAURA VOUTILAINEN/ KOSKETA MUA- ALBUMI (ALBUM) (2007).

Kaiku Entertainment 2.6.2017: Laura Voutilaisen Miks ei -albumi on myynyt ennakkoon kultaa.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta.

Vilkaisepas blogistani myös

Laura Voutilaisen lyhyt oppimäärä

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009

Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)

Johanna Kurkela – Marmoritaivas (Warner Music Finland, 2007)