Euroviisut 2018: "Halleluja, mitkä viisut!" Netta lauloi viisut pois Euroopasta

"Halleluja, mitkä viisut" otsikoi Katso-lehti aikoinaan Israelin voittaessa Euroviisut vuonna 1979. Samoin voisi todeta myös tämän vuoden korkeatasoisen viisufinaalin jälkeen, kun kutkuttavan jännittävä äänestystrilleri huipentui Israelin neljänteen viisuvoittoon.

Vuoden 1979 lisäksi Israel on voittanut Eurovision laulukilpailun 20 vuoden sykleissä: 1978, 1998 ja 2018. Näillä kolmella voitolla Israel on osoittanut olevansa euroviisuperheessä melkoinen edelläkävijä ja uuden ajan airut.

Israel – edistyksellisin viisumaa?

"Me emme välitä politiikasta. Musiikki on meille tärkeintä", totesi vuonna 1978
Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen, joka kuitenkin luonnehti
voittonsa olevan lahja 30-vuotiaalle Israelin valtiolle.

Israelille ensimmäisen ykkössijan tuonut A-ba-ni-bi vuodelta 1978 on varhaisin viisuvoittoon yltänyt diskokappale. 1970-luvun viimeisinä vuosina läntisessä Euroopassa elettiin todellista diskohuumaa, joten Israel oli enemmänkin kuin aallonharjalla voittaessaan kilpailun kappaleella, joka muistutti edes etäisesti ajankohtaista ja trendikästä musiikkityyliä. Laulun säveltäjä Nurit Hirsh – yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä – on ollut merkittävä lasikaton rikkoja, sillä A-ba-ni-bi on ensimmäinen naissäveltäjän kynäilemä Euroviisut voittanut kappale. Nurit Hirsh oli myös yksi harvoista Euroviisujen naispuolisista kapellimestareista. Euroviisuissa oli orkesteri 43 vuoden ajan, mutta naiskapellimestarien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

Vuonna 1998 Israelin viisuvoittaja Dana International sai runsaasti julkisuutta transsukupuolisuutensa vuoksi. Kotimaassaan hänet tunnettiin aktiivisena seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana, joka oli äänekkäällä kampanjoinnilla saanut Israelin silloisen presidentin Ezer Weizmanin pyytämään anteeksi homovastaisia lausuntojaan. Suomalainen euroviisutohtori Mari Pajala on väitöskirjassaan Erot järjestykseen! – Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria (2006) tutkinut, miten Dana Internationalin transsukupuolisuutta käsiteltiin suomalaisissa mediakirjoituksissa. Pajala kirjoittaa, että vuonna 1998 "heteronormista poikkeavan sukupuolen käsitteleminen tuotti jonkin verran vaikeuksia, mikä näkyy suhtautumisessa Dana Internationalin naiseuteen". Esimerkiksi suomalaisissa iltapäivälehdissä Dana Internationaliin suhtauduttiin ivallisen humoristisesti ilmaisuilla "ah, niin naisellinen" tai häntä kuvattiin "läheltä edelleenkin melkoisesti miehennäköiseksi", koska toimittaja oli näkevinään Dana Internationalin leuassa parranhaivenia, joiden katsottiin "paljastavan" "alkuperäisen sukupuolen". Dana Internationaliin suhtauduttiin huvittuneesti myös Yleisradion viisulähetyksen selostuksessa, josta vastasivat vuonna 1998 Sami Aaltonen ja Maria Guzenina. Israelin esityksen päätyttyä Aaltonen lohkaisi, että Danalta puuttuu laulutaidon lisäksi "nykyään muutakin". Israelin jälkeen esiintymisvuorossa oli Saksan persoonallinen protestiesiintyjä Guildo Horn. Esitellessään saksalaisten viisuedustajan Aaltonen mainitsi edelliseen esitykseen viitaten, kuinka "heilläkin on friikkiä tyrkyllä". Pisteidenlaskun edetessä Aaltosella ja Guzeninalla luisui mopo rotkoon. Pettyneenä Suomen huonoon menestykseen Aaltonen sanoi repineensä pelipöksynsä. Siihen tuleva ministeri Guzenina katsoi asiakseen sutkauttaa, että Samilla on vaaleanvihreät kalsarit ja vaaleanpunaiset rintaliivit. Tähän Aaltonen keksi kommentoida: "Laitoin nämä rintsikat ihan Danan kunniaksi että nyt kuitenkin kun tässä näköjään tämä on tämä euroviisujen henki tänä vuonna niin." Viisujen jälkeen Suomen edustaja Marika Krook syytti lausunnoissaan Israelin voiton johtuneen seksuaalivähemmistöjen salaliitosta. Ylipäätään vuoden 1998 media-aineistossa toistuu näkemys, jossa Dana Internationalin sukupuolta pidetään lähinnä jonkinlaisena mainosvalttina. Vaikka translaki ei olekaan Suomessa vielä mennyt läpi, voitaneen silti olla tyytyväisiä, että asenteet ovat muuttuneet 20 vuodessa huomattavasti. Nykyään sukupuolensa korjauttaneista tuskin käytettäisiin samanlaisia halventavia ilmaisuja kuin Dana Internationalista vuonna 1998. Edelläkävijän rooli ei ole koskaan helppo.

Sinänsä ei ole yllättävää, että Dana Internationalin voitto hämmensi vuonna 1998. Olihan hänen vauhdikas eurodiskokappaleensa Diva aivan toista maata kuin aikaisemmat viisuvoittajat. 1990-luvulla Eurovision laulukilpailulla oli vanhahtava ja konservatiivinen maine. Kun muutoin Euroopassa tanssittiin dancen tahtiin, Euroviisuissa elitistiset raadit äänestivät voittajiksi festivaaliballadeja ja etnosävellyksiä, jotka unohtuivat välittömästi kilpailulähetysten päätyttyä. Dana Internationalin Diva oli uuden ajan airut, joka toi euroviisuinstituution kertaheitolla lopullisesti (silloiseen) nykyaikaan. Uudenlainen viisuvoittaja oudoksutti muun muassa sen vuoksi, että Dana International lauloi kaikkea muuta kuin puhtaasti. Selitys vallankumoukselliseen viisuvoittajaan juuri vuoden 1998 kilpailussa on kuitenkin äärimmäisen looginen, sillä tuolloin Euroviisujen tulos ratkaistiin ensimmäistä kertaa pääsääntöisesti yleisöäänestyksellä. Puhelinäänestäjät eivät ole raadissa istuvien tuomareiden tapaan virepoliiseja, vaan äänestävät esitystä, jonka aikana he viihtyvät parhaiten televisioruudun ääressä. Yleisö- ja raatiäänestysten väliset eroavaisuudet synnyttivät kutkuttavia tilanteita myös tämän vuoden viisuissa.

Netta Barzilai oli lavalla häpeilemättömästi oma itsensä ja voitti tämän vuoden
Eurovision laulukilpailut ylivoimaisesti. Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv

Ja nyt tänä vuonna Israel voitti Eurovision laulukilpailut jälleen uudenlaisella kappaleella ja esityksellä. Indie-esiintyjänä uransa aloittaneen loopperitaiteilijan Netta Barzilain voitossa monella on ollut pureskelemista. Edustaahan hänen viisunsa Toy nuorekkaine ilmaisuineen ja MadaBaka-biitteineen tähän mennessä moderneinta musiikkityyliä, jolla on voitettu Eurovision laulukilpailut. Monet Euroviisuja jo 1960- ja 70-luvuilta alkaen seuranneet vanhan liiton viisuharrastajat ovat pudistaneet päitään ja todenneet pudonneensa nykymusiikin kehityksen kelkasta kokonaan. Modernisointikehitys ja kilpailun pysyminen ajan hermoilla lienee Euroviisujen tulevaisuuden kannalta vain lupaava seikka.

Jos Dana Internationalin viisuvoiton vuonna 1998 katsottiin edustavan avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, sisältyy Nettaan ja Toy-viisuunkin kantaa ottavia aspekteja. Netta ei alistu viihdeteollisuuden luomaan naisesiintyjän muottiin, eikä suostu millään tavalla häpeilemään, vaan on avoimesti oma räiskyvä itsensä ja ilveilee ilmeikkäästi esiintyessään. Toy on vahva manifesti naisten itsemäärämisoikeuden puolesta ja heijastaa hienolla tavalla ajankohtaista #metoo-keskustelua. Kuten Barzilai totesi Tuomas Kasevan kirjoittamassa Helsingin Sanomien haastattelussa: "Haluan esitykselläni tukea kaikenlaisia tapoja olla nainen ja rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja." Voittopuheessaan lavalla hän kiitti äänestäjiä erilaisuuden hyväksymisestä: "Thank you so much for choosing different. Thank you so much for accepting differences between us. Thank you for celebrating diversity."

Kahden taiteellisemman voittajan jälkeen Euroviisut voitettiin vauhdikkaalla menobiisillä. Modernissa Toyssa on potentiaalia radiohitiksi. Jonkinlaiseksi ilmiöksi voittaja on jo osoittautunut, sillä katsojaluvut YouTubessa ja kuuntelijamäärät suoratoistopalveluissa ovat olleet melkoisen suuria. Variaatio viisuvoittajien välillä lienee vain ja ainoastaan hyvä asia. Kaikki eivät ole kuitenkaan olleet uudesta viisuvoittajasta mielissään. Kriitikot pelkäävät Euroviisujen muuttuvan Nettan voiton myötä jälleen levottomaksi sirkukseksi. Arvostelijoihin lukeutuu myös edellisen vuoden viisuvoittaja Salvador Sobral, joka oli ennen viisuja tölväissyt arroganteilla kommenteillaan Israelin edustussävelmää. Vielä tämän vuoden euroviisufinaalissa Salvador Sobral jatkoi ylimielistä käyttäytymistään esiinnyttyään väliaikanumerossa brasilialaisen legendan Caetano Veloson kanssa. Kun esityksen päätyttyä Veloso esitteli Salvador Sobralin, Sobral lausui mikrofoniin itseensä viitaten: "Bringing real music to Eurovision." Äänestyksen jälkeen saatiinkin todistaa kutkuttava tilanne, kun Salvador Sobral joutui luovuttamaan voittopystin kritisoimalleen Netta Barzilaille.

Sobralin ja muiden arvostelijoiden näkemyksissä kalskahtaa elitistinen ajattelutapa, jossa "oikeaksi musiikiksi" kelpuutetaan vain tietynlaiset syvällisiksi luonnehditut musiikkigenret. Kapeakatseisen ajattelutavan mukaan mikä tahansa keskinkertainen kansallisia ominaispiirteitä sisältävä vakava laulelma päihittää timanttisimmankin pop-kappaleen. Toyn luonnehtiminen pinnalliseksi ja turhanpäiväiseksi sirkuskappaleeksi on silkkaa laulun ansioiden vähättelyä. Kokonaispakettihan on suorastaan moniulotteinen. Vaikka laulussa ja esityksessä on humoristisia piirteitä, kuten kotkotukset ja tiputanssi-koreografia, laulussa on sanomaa, jota ei kuitenkaan esitetä yksinkertaisen alleviivaavasti. Toy on taidetta, jossa käsitellään tärkeää ja vakavaa aihetta. Kappale sopii räväkälle solistilleen erinomaisesti. Nettan tulkitsemana Toy kuulostaa aidolta ja omakohtaiselta. Netta esiintyi lavalla vilpittömänä omana itsenään inhimillisineen puutteineen päivineen. Biisiä monet ovat luonnehtineet voimaannuttavaksi kuuntelukokemukseksi. Onnistuneelle taideteokselle ominaisesti Toy jakaa mielipiteitä ja herättää voimakkaitakin tunteita.

Lienee pelkästään hyvä asia, että euroviisuvoittoa ei voi varmistaa kalkulaattorilla. Sen sai kokea tänä vuonna karvaasti Bulgaria, joka janosi edellisten vuosien nelos- ja kakkossijojen jälkeen voittoa. Vain Euroviisuja varten koottu keinotekoinen "superkokoonpano" EQUINOX kilpalauloi komeasti laskelmoitua tummanpuhuvaa soulia, mutta katsojat aistivat, kun sielu ja sydän puuttuvat. Netta on persoonallinen esiintyjä, jonka karisma ja anteeksipyytelemätön läsnäolo tunkeutui kameran läpi, kun taas Bulgarian viisikolla ei ollut minkäänlaista kemiaa keskenään. Bulgaria jämähti lopulta sijalle 14.

Israelin uuden televisioyhtiön KAN 11 taival Euroviisuissa alkoi erittäin lupaavissa merkeissä. Israelin perinteinen yleisradioyhtiö IBA lakkautettiin viime vuoden toukokuussa. Ensi vuonna KAN 11 -kanavan haasteena lienee järjestää Eurovision laulukilpailut. Israelin kisaisännyys on jo ehtinyt aiheuttaa polemiikkia.

Kun ikävä politiikka astuu kuvioihin

Vaikka Eurovision laulukilpailuun osallistuvat teknisesti yleisradioyhtiöt, käytännössä viisuissa kilpailevat valtiot. Israelin 20 vuoden välinen voittosykli on ajoittunut vuosiin, jolloin vuonna 1948 perustettu valtio on viettänyt juhlavuottaan. Euroviisuihin silloin tällöin liitetty nationalistinen aate on nostanut päätään muun muassa israelilaisten voittajien voittopuheissa. Esimerkiksi Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen totesi vuonna 1978 voittonsa jälkeen:

"Henkilökohtainen voitto ei minulle merkitse läheskään niin paljon kuin maani voitto. Tämä oli Israelin kansan voitto. Olen syntynyt ja kasvanut Israelissa ja edustan ensimmäistä sukupolvea juuri 30. juhlavuottaan viettävässä maassani. Tämä oli paras lahja, jonka saatoin maalleni antaa."

Dana International omisti viisunsa Diva kaikille maailman naisille ja määritteli viisuvoittonsa olevan voitto kaikille homoille – mutta myös kotimaalleen Israelille, joka vietti Danan voiton aikoihin 50-vuotisjuhlavuotta. Dana Internationalin luonnehdittiin antaneen kasvot modernille Israelille. Symboliikka oli voimakasta, kun äänestyksen jälkeen Dana saapui lavalle Jean-Paul Gaultierin suunnittelemassa linnunsiipisessä sulka-asussa Israelin lippua heiluttaen. Divan voittoesityksessä Dana International julisti laulun c-osassa juhlivalle yleisölle: "See you next year in Israel!"

Kaksi päivää Nettan viisuvoiton jälkeen vietettiin Israelin valtion 70-vuotisjuhlapäivää. Kyseisenä maanantaipäivänä Israelin ja palestiinalaisalueiden välillä käytiin lukuisia aseellisia ja väkivaltaisia konflikteja, jotka aiheuttivat poikkeuksellisen suuren määrän kuolonuhreja ja tuhansia haavoittuneita. (Yle.fi: Israelissa verisin päivä sitten vuoden 2014: Gazan rajalla yli 50 kuollut palestiinalaislähteiden mukaan) Yhdysvaltojen päätös siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin on kiristänyt entisestään israelilaisten ja palestiinalaisten välejä.

Ensi vuoden Eurovision laulukilpailut järjestetään näillä näkymin Israelissa. Tiedostavat poliitikot ovat pitkästä aikaa kiinnostuneita Euroviisuista ja vaativat boikotoimaan Israelissa järjestettävää laulukilpailua. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on tviitannut, että ensi vuonna Euroviisut järjestetään Jerusalemissa. Linjaus (joka ei tosin ole vielä millään tavalla virallinen) on poliittinen, sillä järjestäessään merkittävän kansainvälisen kulttuuritapahtuman Jerusalemissa, Israel pyrkii osoittamaan maailmalle kaupungin kuuluvan Israelille ja olevan maan virallinen pääkaupunki. Kilpailun järjestäminen kiistanalaisessa kaupungissa olisi tulkittavissa poliittiseksi provokaatioksi. Sen vuoksi Tel Aviv Israelin kulttuurisena keskuksena olisi suotavampi valinta kilpailun isäntäkaupungiksi. Sopisihan Euroviisujen kaltainen karnevalistinen ja värikäs tapahtuma muutenkin huomattavasti paremmin Välimeren homomekaksikin kutsuttuun Tel Aviviin.

Islannissa on kerätty nettiadressia, jossa vaaditaan boikotoimaan Israelissa järjestettäviä Euroviisuja. Adressiin on kertynyt lyhyessä ajassa jo yli 20 000 allekirjoitusta. Irlannissa vuoden 1994 euroviisuvoittaja Charlie McGettigan on niin ikään esittänyt, että Euroviisuja ei pitäisi ensi vuonna järjestää Jerusalemissa.

Israel on isännöinyt Eurovision laulukilpailua kaksi kertaa aikaisemmin, vuosina 1979 ja 1999. Molemmilla kerroilla kilpailu järjestettiin Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Israelin aikaisemmat kisaisännyydet eivät ole aiheuttaneet merkittävää boikotointiliikehdintää. Vuonna 1979 Turkki jättäytyi arabimaiden painostuksesta kilpailusta pois. Turkin televisioyhtiö oli jo valinnut itselleen edustussävelmän Jerusalemin Euroviisuihin, mutta Lähi-idän valtiot uhkasivat Turkkia peräti kauppasaarrolla, mikäli maan edustaja osallistuu Israelissa järjestettävään tapahtumaan. Vuonna 1999 Turkki kilpaili ilman suurempia ongelmia Jerusalemissa. Turkin-kysymys ei sitä paitsi liene ensi vuonna millään tavalla ajankohtainen, sillä Turkki ei ole osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuoden 2012 jälkeen, eikä todennäköisesti palaa kilpailuun ainakaan niin kauan kuin Erdoğan on vallassa.

Lopulliset päätökset ensi vuoden kilpailujärjestelyistä hyväksyy Euroopan yleisradioliitto EBU. EBUlla riittänee työsarkaa pyrkiä varmistamaan, ettei ensi vuoden Eurovision laulukilpailua politisoida liikaa. Joka tapauksessa lienee selvää, että Euroviisujen ja politiikan välisessä suhteessa ei ole suinkaan kirjoitettu viimeistä lukua. Poliittisesta perspektiivistä luvassa on mitä mielenkiintoisin viisuvuosi.

Euroviisujen nykyinen äänestys tarjoaa mitä loistavinta tv-viihdettä

Euroviisujen 2018 tulokset:

1. Israel 529 (317 + 212)
2. Kypros 436 (253 + 183)
3. Itävalta 342 (71 + 271)
4. Saksa 340 (136 + 204)
5. Italia 308 (249 + 59)
6. Tšekki 281 (215 + 66)
7. Ruotsi 274 (21 + 253)
8. Viro 245 (102 + 143)
9. Tanska 226 (188 + 38)
10. Moldova 209 (115 + 94)
11. Albania 184 (58 + 126)
12. Liettua 181 (91 + 90)
13. Ranska 173 (59 + 114)
14. Bulgaria 166 (66 + 100)
15. Norja 144 (84 + 60)
16. Irlanti 136 (62 + 74)
17. Ukraina 130 (119 + 11)
18. Alankomaat 121 (32 + 89)
19. Serbia 113 (75 + 38)
20. Australia 99 (9 + 90)
21. Unkari 93 (65 + 28)
22. Slovenia 64 (23 + 41)
23. Espanja 61 (18 + 43)
24. Iso-Britannia 48 (25 + 23)
25. Suomi 46 (23 + 23)
26. Portugali 39 (18 + 21)

Suluissa ensin pistemäärä
yleisöäänestyksestä ja sitten
raatiäänestyksen pisteet.

Jo aikoinaan 1960-luvun sosialistisessa Unkarissa ymmärrettiin, että tavallisten kansalaisten ja eliitin väliset ristiriidat loivat edellytyksiä loistavalle televisioviihteelle. Unkarissa televisioitiin 1960-luvulla musiikkikilpailua, jossa yleisöllä oli mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin. Sosialistisessa yhteiskunnassa suhtautuminen viihdemusiikkiin ei ollut ongelmaton. Viihteellinen kulttuuri ei sopinut Homo sovieticusin ihanteisiin, mutta koska kansalaiset kommunistisessa Itä-Euroopassa kuuntelivat lännen merirosvoradioita, sosialistisissa valtioissa katsottiin parhaaksi luoda omista lähtökohdista vastineita läntisille kulttuurituotteille. Unkarilaisessa laulukilpailussa raati koostui useimmiten poliitikoista ja musiikin ammattilaisista, jotka antoivat pisteensä sosialistisiin ihanteisiin sopiville esityksille. Kansalaiset, joilla ei ollut mahdollisuutta äänestää demokraattisissa vaaleissa, saattoivat laulukilpailun äänestyksessä näyttää keskisormea yhteiskunnalliselle järjestelmälle ja antaa äänensä sellaisille esityksille, joiden ei uskottu nauttivan raatien suosiota. Myöhemmin laulukilpailuista vastanneet tuottajat Unkarin kansallisesta televisioyhtiöstä myönsivät ymmärtäneensä, että yleisön ja raadin välinen konflikti oli koko ohjelman suosion salaisuus.

Eurovision laulukilpailuun lanseerattiin kaksi vuotta sitten uusi äänestysjärjestelmä, joka tekee läpinäkyväksi yleisöäänestyksen ja musiikin asiantuntijoista koostuvien raatien äänestyksen eroavaisuudet. (Äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016.) Tämän vuoden viisufinaalissa uusi äänestysjärjestelmä osoitti parhaat puolensa, sillä äänestyksessä koettiin lukuisia dramaattisia hetkiä, jotka tarjosivat mitä mainiointa televisioviihdettä. Jännitys säilyi loppuun asti, sillä voittaja oli selvillä vasta kun juontajat ilmoittivat Kyproksen sijoittuneen toiseksi yleisöäänissä.

Raatiäänestys on ollut kahdella aikaisemmalla kerralla hieman tylsää seurattavaa, koska raadeilla on ollut yksi ylivertainen suosikki, joka on voittanut raatiäänestyksen ylivoimaisesti selvällä marginaalilla. Tänä vuonna raatien pisteet jakautuivat tasaisemmin, mikä teki äänestyksestä mielenkiintoisemman. Raatiäänestys yllätti monet, sillä raatien ykkönen – Itävalta – ei lukeutunut suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon.

Yleisö areenalla reagoi voimakkaasti Ruotsin alhaisiin yleisöpisteisiin, mikä sai
juontajatkin hymyilemään leveästi.

Äänestyksen kiehtovimman käänteen tarjosi Ruotsin alhaiset pisteet yleisöäänestyksessä. Raatiäänestyksen jälkeen Ruotsin edustajan Benjamin Ingrosson osakkeet vaikuttivat erittäin lupaavilta: tuloksena oli toinen sija 253 pisteellä. Sitten oli yleisöpisteiden vuoro: Ruotsi, vain 21 pistettä, neljänneksi vähiten pisteitä yleisöäänestyksessä. "Sedan kom kallduschen", uutisoi Aftonbladet. Lopullisissa tuloksissa Ruotsi sijoittui seitsemänneksi 274 pisteen saalillaan. Ruotsin menestys raatiäänestyksessä on herättänyt voimakasta ärtymystä. Raadeista eroon haluavat ovat käyttäneet perusteluna Ruotsin tämänvuotista suosiota raatien keskuudessa. Onko oikein, että yleisöäänestyksessä neljänneksi vähiten pisteitä saanut raatilellikki sijoittuu virallisissa tuloksissa peräti seitsemänneksi? Ei välttämättä. Mutta. Kuinka odottamattoman dramaattisen käänteen nykyinen äänestysjärjestelmä tarjosikaan! Jos tämän vuoden Euroviisut olisi ratkaistu ainoastaan yleisöäänestyksellä, Ruotsin heikkoon menestykseen tuskin olisi kiinnitetty erityistä huomiota. Äänestyksen edetessä mahdollisesti itse kukin olisi havainnut, että kas vain, Ruotsi ei tänä vuonna menestykään kovinkaan hyvin. Nyt Ruotsin raatimenestykseen ärsyyntyneet katsojat saivat todellista balsamia haavoilleen, kun uusi järjestelmä katkaisi näyttävästi Ruotsin voitontien vähäisiin yleisöpisteisiin. Ruotsalaisia tuskin lohduttaa kilpailussa sijoittuminen "peräti" seitsemänneksi. Lissabonin Euroviisut tullaan muistamaan Ruotsissa kilpailuna, joka päättyi Ruotsin osalta nöyryyttävään "kylmään suihkuun". Tanskan viikinkisaaga sai yleisöäänestyksessä peräti viidenneksi eniten pisteitä. Vaikka Tanska sijoittui lopullisissa tuloksissa yhdeksänneksi – eli kaksi sijaa Ruotsia huonommin – Tanskassa oltiin varmasti tyytyväisiä ja iloisia hyvään sijoitukseen, siinä missä Ruotsin osalta kilpailu päättyi todelliseen pettymykseen. Euroviisut ei ole kilpaurheilua, jossa sijoitukset määrittelisivät suorituksen absoluuttista hyvyyttä tai huonoutta.

Sinänsä Ruotsin menestyksen merkittävä ero tuomari- ja yleisöäänestyksen välillä on ymmärrettävä. Asiantuntijaraadit antavat pisteensä ammattitaitoisesta työstä. Sitähän Ruotsin musiikkivideomainen lavaesitys ja millintarkka performanssi viimeiseen asti hiottuineen koreografioineen oli. Yleisöäänestyksessä mitataan toisenlaisia arvoja. Puhelimeen tartutaan, kun jokin esitys herättää tunteita. Siinä Ruotsin steriili esitys, joka olisi kaivannut edes jonkinlaisen inhimillisen särmän, ei onnistunut.

Ruotsin historiallisen huono menestys ilmeni myös Suomen puhelinäänestyksessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Ruotsi ei saanut Suomen yleisöäänestyksessä pistettäkään. Ruotsi jäi Suomen puhelinäänestyksessä 12. sijalle, kun tähän mennessä ruotsalainen viisu on saanut suomalaiselta yleisöltä huonoimmillaankin vähintään viisi pistettä – eli kuudenneksi eniten puhelinääniä. Sen sijaan Viroa me suomalaiset muistamme aina äänestää. Tänäkin vuonna Viro sai Suomen yleisöäänestyksestä täydet pisteet sekä semifinaalissa että lauantain finaalissa. Positiivisena kuriositeettina voisi mainita Unkarin hevibiisin saavuttamat kahdeksan pistettä Suomen puhelinäänestyksessä. Unkarin AWS oli suomalaisen yleisön keskuudessa suositumpi kuin Israelin Netta, joka sai Suomen yleisöäänestyksestä seitsemän pistettä.

Jos jotkut saavat olla närkästyneitä tämänvuotisten raatien toiminnasta, niin ukrainalaiset. Ukrainan edustajan Mélovinin Under the ladder jäi raatien jumboksi 11 pisteellä, mutta oli kuitenkin yleisöäänestyksessä peräti seitsemäs 119 pisteellä. Yhteistulos 130 pistettä oikeutti ainoastaan 17. sijaan, eli kymmenen pykälää huonompaan sijoitukseen kuin mihin Ukraina olisi sijoittunut pelkällä yleisöäänestyksellä.

Kävikö Suomi taas edellistä sotaa?

Suomen viisumenestys jäi jälleen odotettua vaisummaksi.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv

Saara Aallon sijoitus Lissabonin Euroviisuissa jäi huomattavasti ennakko-odotuksia heikommaksi. Suomen lahjakkain laulaja, jolle maailman ovet ovat olleet auki, jäi euroviisufinaalissa toiseksi viimeiselle sijalle. Saara Aalto hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Hänen laulusuorituksensa oli vahva ja virheetön sekä semifinaalissa että finaalissa. Jos vika ei ollut laulajassa, niin olisiko selitys vaatimattomaan sijoitukseen haettavissa laulusta tai esityksestä. Ainakin Ilta-Sanomien toimittajan haastattelemat ulkomaiset viisuasiantuntijat mainitsivat, että Suomen show olisi ollut liian monimutkainen ja sekava. Saara Aalto rakastaa visuaalisesti näyttäviä show-numeroita, mutta tukiko sirkusmaiseksi kritisoitu viisuperformanssi Monsters-kappaletta vai oliko esitys koottu ainoastaan irrallisista elementeistä, jotka – alankomaalaista viisuasiantuntijaa lainatakseni – oli "tungettu yhteen vain sen vuoksi, että näytetään, että osataan". Ylipäätään mittavan rekvisiitan raahaaminen viisulavalle taitaa olla passé. Monien muiden maiden esitysten visuaalisuus perustui valo- ja värimaailmaan, kuvakulmilla kikkailuun ja ruudussa näkyviin erikoisefekteihin.

Suomalaisen euroviisusivuston Viisukuppilan keskustelufoorumille kirjoitettiin finaalin jälkeisenä aamuna viisas viesti, johon oli kiteytetty erittäin osuvasti ja tyhjentävästi Suomen viisuesityksen ongelmia. Monsters taisi olla liian paljon ruotsalaisen hittiteollisuuden tuottama formaattieuroviisu. Euroviisuharrastajien keskuudessa on lanseerattu termi "floppaava fanisuosikki" sellaisille viisuille, jotka ovat erityisesti viisufanien mieleen, mutta pärjäävät sitten kilpailussa huonosti. Usein ne edustavat sellaista musiikkia, mitä ei voisi kuulla Euroviisujen ulkopuolella. Suomi taisi olla tänä vuonna juuri tällainen floppaava fanisuosikki. Kansainvälisen euroviisuklubiverkoston äänestyksessä, johon osallistui jäseniä yli 44 viisuklubista ympäri maailmaa, Monsters sijoittui peräti kolmanneksi. Vain viisufaneja miellyttävien formaattieuroviisujen aika on jäänyt auttamatta menneisyyteen. Esimerkiksi kolme viimeisintä euroviisuvoittajaa eivät millään tavalla vastaa mielikuvaa tyypillisestä laskelmoidusta viisuhumpasta. Saara Aalto on tähän mennessä hurmannut muun muassa ällistyttävillä monikielisillä esityksillään. Euroviisuissa jokaisella esiintyjällä on kolme minuuttia aikaa vakuuttaa eurooppalainen yleisö osaamisellaan. Saara Aallon monipuolinen lahjakkuus ei päässyt parhaalla tavalla esille ruotsalaista formaattiviisua esittämällä. Tungettiinko Saara kliseiseen ja stereotyyppiseen viisumuottiin, mikä ei tehnyt oikeutta hänen ammattitaidolleen ja kyvyilleen? 2010-luvulla Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattimaisemmaksi kilpailuksi, joten pelkällä ammattitaitoisella esiintyjällä ei enää pötkitä pitkälle. Kenties Saara Aalto tulee edustamaan Suomen euroviisuhistoriassa samaa jatkumoa Laura Voutilaisen, Jari Sillanpään ja Hanna Pakarisen kanssa: suvereeni, ammattitaitoinen ja osaava esiintyjä, jolla olisi ollut potentiaalia menestyä Euroviisuissa vaikka kuinka hyvin, mutta euroviisuedustus haaskattiin vääränlaiseen kappaleeseen tai ei-niin-onnistuneeseen esitykseen.

Koska Saara Aalto on kehottanut meitä kaikkia suomalaisia positiiviseen ajatteluun, on toki mainittava, että Suomen viisumenestys on ollut neljän vuoden ajan koko ajan paranemaan päin: Pertti Kurikan Nimipäivät jäi vuonna 2015 semifinaalissaan viimeiseksi, Sandhja oli semifinaalinsa neljänneksi viimeinen, Blackbird karsiutui täpärästi finaalista ja nyt tänä vuonna päästiin sentään loppukilpailuun asti. Menestyskäyrä osoittaa siis ylöspäin.

Tilastotietoja ja tulosten kommentointia

Kypros saavutti toisella sijallaan maan kaikkien aikojen parhaan sijoituksen Euroviisuissa. Kypros on nyt Portugalin voitettua useimmin kilpailuun osallistunut maa, joka ei ole vielä voittanut laulukilpailua.

Tšekki saavutti kuudennella sijallaan maansa parhaan sijoituksen. Se ei tosin ollut mikään yllätys, sillä tähän mennessä surkeasti menestyneen Tšekin paras sijoitus on ollut finaalin toiseksi viimeinen. Tšekin menestys osoittaa, että mikä tahansa maa voi pärjätä Eurovision laulukilpailussa. Aina kannattaa yrittää! Kannattaa yrittää lähettää jotain omalaatuista ja persoonallista, mikä ei ole kuitenkaan liian outoa euroviisukontekstissa.

Lauantain veikkauksessani veikkasin Israelin ja Kyproksen lisäksi Italiaa ja Ranskaa voittotaisteluun. Italia menestyikin hienosti sijoittumalla viidenneksi – peräti yhden pykälän paremmin kuin viime vuonna, jolloin Italia oli suuri ennakkosuosikki! Sen sijaan Ranskan menestys jäi odotettua vaisummaksi. Vielä raatiäänten jälkeen koskettava Mercy oli sentään kahdeksantena, mutta vaatimaton menestys puhelinäänissä tiputti Ranskan vasta sijalle 13. Mikä ei tosin Ranskan tämän vuosituhannen yleiseen menestykseen nähden ole mikään kelvoton saavutus.

Irlannin kohuakin herättänyt tanssiva poikapari oli finaalipäivänä noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi, minkä seurauksena Irlannista odotettiin vuoden todellista yllättäjää. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Irlanti jäi sijalle 16. Sen sijaan vuoden yllättäjä taisi olla Saksa. Michael Schulten riipaiseva Ed Sheeran -tyylinen balladi You let me walk alone sijoittui peräti neljänneksi, minkä myötä Saksa oli parhaiten menestynyt rahoittajamaa. Aikamoinen parannus maalta, joka on sijoittunut kolmissa edellisissä viisuissa viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi.

Raatien ykkössuosikki Itävalta sijoittui lopullisissa tuloksissa kolmanneksi. Vaikka Itävalta on onnistunut voittamaan Eurovision laulukilpailut kaksi kertaa, maa ei ole koskaan muulloin saavuttanut mitalisijoitusta. Joten Itävallan tämän vuoden komeaääninen viisuedustaja Cesár Sampson on heti Itävallan viisuvoittajien Udo Jürgensin ja Conchita Wurstin jälkeen maan menestynein euroviisuilija. Ensimmäistä kertaa viisuhistoriassa Itävalta ja Saksa sijoittuivat saman vuoden kilpailussa neljän parhaan joukkoon. Ainutlaatuinen saavutus mailta, jotka kolme vuotta sitten jakoivat viimeisen sijan nollalla pisteellä.

Norjalaisen viisulegendan Alexander Rybakin toinen viisumatka lässähti vetävästä esityksestä huolimatta ainoastaan 15. sijaan. Kenties Rybak joutuu nyt sisäistämään Herakleitosin ajatuksen: "Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat." Se mikä on vuonna 2009 tuoretta ja raikasta Euroviisuissa, voi aiheuttaa yhdeksän vuotta myöhemmin "tää on jo niin nähty" -fiiliksen.

Emäntämaa Portugali jäi ikävä kyllä finaalissa viimeiselle sijalle. Cláudia Pascoal vei 39 pisteen saalillaan Waldo’s peoplen saavuttaman ennätyksen kaikkien aikojen eniten pisteitä saavuttaneena viisufinaalin jumbona.

Lähteitä

Moriel, Liora (1999) Ylpeä laululintu – Dana International ja Eurovision laulukilpailut. Mari Pajalan suomennos julkaistu Lähikuvan numerossa 2–3/1999.

Pajala, Mari (2006) Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

Miklóssy, Katalin (2014) "Competing for popularity: Song contests and interactive television in communist Hungary". Teoksessa Miklóssy, Katalin – Ilič, Melanie (toim.): Competition in Socialist Society. Routledge, Lontoo, New York.

Apu 17/1978: Kinnunen, Raila, "Izhar lauloi viisut pois Euroopasta – Tervetuloa Israeliin".

Katso 18/1978: Jousi, Marjut, "Euroviisut päättyivät sekasortoon".

Katso 15/1979: Rasilainen, Raimo, "Halleluja, mitkä viisut".

Vilkaisepas blogistani myös

Euroviisut 2018: Ensi vuoden viisut Välimeren rannalla?

Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot