Euroviisut 2017: Kun informaatiosota rantautui Euroviisuihin

Euroviisuviikko vuoden 2017 osalta on alkanut. Kiovan viisukevättä ovat varjostaneet takeltelevat järjestelyt sekä koko euroviisuhistorian suurin poliittinen skandaali.

Vuoden 2016 Eurovision laulukilpailun finaali oli todellinen nöyryytysnäytelmä Venäjälle. Kilpailun voitti Ukrainan edustaja Jamala sävellyksellään 1944, jota vastaan Venäjä oli nostanut protestin ennen viisuja. Venäjän delegaation mielestä 1944 rikkoi laulukilpailujen sääntöjä, jotka kieltävät poliittiset viittaukset kilpailulaulujen sanoituksissa. 1944 viittasi toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin, kun Stalin pakkosiirrätti Krimin tataariväestön pois kotiseudultaan. Luonnollisesti laulu oli tulkittavissa kannanotoksi Krimin miehitystä vastaan, mutta Euroopan yleisradioliiton mielestä laulun sanoituksessa ei ollut suoria poliittisia viittauksia.

Kaiken lisäksi Ukraina tavallaan nappasi euroviisuvoiton Venäjän nenän edestä. Venäjän edustaja Sergei Lazarev ja viisunsa You are the only one oli ollut koko kevään 2016 Euroviisujen ylivoimainen ennakkosuosikki. Vedonlyöntitilastoissa ja etukäteisveikkauksissa Venäjän voitto vaikutti varmalta. Venäjän delegaatio oli satsannut ennennäkemättömän visuaaliseen esitykseen, johon oli varmasti palanut rahaa enemmän kuin mihinkään muuhun euroviisuesitykseen koskaan aikaisemmin. Kaikesta huolimatta Ukraina onnistui päihittämään Venäjän – vieläpä hyvin persoonallisella ja epätyypillisellä euroviisukappaleella.

Euroviisujen ja politiikan välinen suhde vaikutti vielä muutamia vuosia sitten lähinnä historialliselta ilmiöltä. Toki esimerkiksi IVY-maat ovat käyneet omaa nokkapokkaansa myös viisuareenoilla, mutta useimmiten Euroviisujen "poliittisuudella" viitattiin lähinnä menneiden vuosikymmenien tapahtumiin: 1960-luvun oikeistodiktatuureihin ja niiden demokratisoitumiseen 1970-luvulla, Kreikan ja Turkin väliseen konfliktiin, Israelin ja arabimaiden tulehtuneisiin väleihin sekä kylmän sodan päätyttyä itäisen Keski-Euroopan valtioiden "palaamiseen" länsieurooppalaiseen yhteisöön. Esimerkiksi viitisen vuotta sitten hädin tuskin saatettiin aavistaa, että koko Euroviisujen suurin poliittinen skandaali olisi vasta edessä. Mutta aina kun Euroopassa kuohuu, Eurovision laulukilpailu saattaa ajautua politiikan pelikentäksi.

Ukrainan viisuvoiton myötä Euroopan yleisradioliitto (EBU) tarjosi vuoden 2017 Eurovision laulukilpailujen järjestämisvastuuta Ukrainan yleisradioyhtiölle (NTU). Euroviisujen järjestäminen takaa isäntämaalle niin korvaamattoman suuren PR-arvon, ettei vuoden 1980 jälkeen yksikään yleisradioyhtiö ole kieltäytynyt kilpailun järjestämisestä. Krimin miehittämisen myötä Venäjän ja Ukrainan valtiolliset välit ovat olleet jäätävät, minkä vuoksi välittömästi alkoivat spekulaatiot siitä, aikooko Venäjä osallistua Ukrainassa järjestettävään laulukilpailuun.

Joulukuussa 2016 EBU oli käynyt neuvotteluja Ukrainan yleisradion kanssa Kiovan Euroviisujen järjestelyistä. Koska Ukraina on tällä hetkellä poliittisesti tulenarka valtio, viisujärjestelyihin liittyi runsaasti poikkeuksellisia aspekteja. EBU oli ottanut asialistalle Ukrainan asettamat Krimin miehitettyyn alueeseen liittyvät lait. Ukrainan nykyisen lain mukaan Krimin alueelle matkustaminen suoraan Venäjältä – käymättä Ukrainan rajatarkastusasemalla – on rajaloukkaus, mistä seuraa kolmen vuoden maahantulokielto Ukrainaan. Krimin miehittämisen jälkeen useat venäläiset artistit ovat käyneet esiintymässä Krimillä, minkä vuoksi he ovat saaneet maahantulokiellon ja joutuneet Ukrainassa viihdetaitelijoiden mustalle listalle. EBU olisi voinut asettaa Ukrainalle Krim-laeista joustamisen viisuedustajien kohdalla jopa ehdoksi Euroviisujen isännöimiselle. Näin ei kuitenkaan lopulta tehty, vaikka asiasta keskusteltiin. Juuri tämä päätös osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi porsaanreiäksi, josta Venäjän euroviisuvastaavat ottivat häikäilemättömästi kaiken irti keväällä 2017. Ukrainan yleisradioyhtiö NTU valitsi viisujen sloganiksi "Celebrate diversity", mikä sekin toi oman lisämausteensa tähän poliittiseen soppaan.

Vuoden 2017 Eurovision laulukilpailuun oli ilmoittauduttava lokakuussa 2016. Tässä vaiheessa Venäjän ykköskanava Pervyi kanal oli ilmoittanut Venäjän olevan osallistuvien maiden joukossa. Osallistuminen muuttui sitovaksi vuodenvaihteessa 2016–17, jonka jälkeen vuoden 2017 Euroviisuista ei voinut vetäytyä ilman sanktioita. Jokaisen osallistuvan yleisradiokanavan oli ilmoitettava EBUlle edustussävelmänsä maaliskuun 13. päivään mennessä.

Jo ennen maaliskuun virallista deadlinea oli kantautunut lukuisia huhuja, joiden mukaan Venäjä ei olisi kuitenkaan osallistumassa Kiovan Euroviisuihin. Esimerkiksi Suomessa uutisoitiin maaliskuun 1. päivä Venäjän duumanedustajan Vitali Milonovin räväkät lausunnot, joissa vaadittiin Ukrainassa järjestettävien viisujen boikotoimista:

"Milonov vertaa Ukrainan Euroviisuihin osallistumista siihen, että natsi-Saksassa olisi järjestetty vastaavaa laulukilpailu.
– Ei tulisi mieleenkään, että neuvostokansalaisia olisi lähetetty kuvitteellisiin 'Reichviisuihin'. Valitettavasti olemme tänä päivänä ei-toivottuja vieraita kiihkoilijoiden kaappaamassa maassa, jossa halutaan tuhota kaikki se hyvä, mitä meidän ja Ukrainan kansojen välillä on, Milonov perustelee boikottia uutistoimisto Ria Novostin mukaan." (Yle Uutiset 1.3.2017)

Maaliskuun alussa Venäjällä muun muassa keskusteltiin televisio-ohjelmassa Kiovan Euroviisujen boikotoimisesta. Euroviisuihin keskittyvä uutissivusto ESCKAZ.com, joka on ollut erityisen luotettava lähde juuri Itä-Euroopan maiden euroviisukäänteiden uutisoinnissa, kertoi venäläisten boikottimielialasta. Uusia huhuja kuultiin miltei päivittäin: toiset tahot olivat varmoja, että Venäjä aikoo vetäytyä kilpailusta, toiset tahot taas ilmoittivat vuorenvarmasti, että edustaja oli jo valittu.

Sunnuntaina 12. maaliskuuta iltamyöhään, eli vain juuri hetkeä ennen Euroviisujen virallista deadlinea 13. maaliskuuta, Venäjä ilmoitti viisuedustajansa olevan Julia Samoilova laululla Flame is burning. Venäjällä ei järjestetty minkäänlaista julkista euroviisukarsintaa, vaan Pervyi kanal valitsi edustajan sisäisesti. Valinta herätti alusta lähtien hieman hämmennystä. Edellisinä vuosina Venäjä oli lähettänyt kilpailuun maansa suosituimpia pop-tähtiä kilpailukappaleilla, joiden saattoi uskoa menestyvän Euroviisuissa hyvin. Vaikka Samoilova olikin menestynyt X Factorin -tyylisessä kykykilpailussa, hän oli Venäjällä sangen tuntematon. Myös kilpailukappale Flame is burning poikkesi melkoisen paljon musiikkityylistä, jota Venäjä oli suosinut viisuissa 2010-luvulla. Nykyaikainen länsimainen pop-musiikki vaihtui vanhanaikaiselta kuulostavaan slaavilaiseen iskelmään. (Toim. huom.! Näin iskelmämiehenä todettakoon, että henkilökohtaisesti itse pidän sävelmästä.) Luonnollisesti huomio kiinnittyi myös siihen, että Julia Samoilova esiintyi pyörätuolissa. Samoilova on menettänyt liikuntakykynsä ja hän sairastaa spinaalista lihasatrofiaa. Euroviisuissa oli ennen häntä kilpaillut vain yksi artisti pyörätuolissa (Puolan edustaja vuonna 2015).

Jokainen maa saa toki lähettää Euroviisuihin juuri sellaisen edustajan ja edustussävelmän kuin haluaa, mutta monet olivat haistavinaan Venäjän edustajan kohdalla palaneen pyörätuolin käryä. Nopeasti selvisikin, että Julia Samoilova oli esiintynyt Krimillä vuonna 2015 käymättä Ukrainan raja-asemalla, joten hän oli rikkonut Ukrainan lakia, minkä vuoksi hänellä oli maahantulokielto Ukrainaan. Euroopan yleisradioliitto joutui keskelle ennennäkemätöntä dilemmaa: isäntämaan lakeja on noudatettava, mutta kuinka ratkaistaan tilanne, jossa viisuedustajaksi valitulla artistilla on maahantulokielto. 22. maaliskuuta EBU tiedotti asiasta virallisesti.

Venäjän tempaus oli äärimmäisen nerokkaasti suunniteltu. Kiovan viisujen sloganiksi oli valittu "Celebrate diversity", ja mikä osoittaisikaan sen parempaa moninaisuuden juhlimista kuin pyörätuolia käyttävä esiintyjä viisulavalla. Kohussa huomio kiinnittyi helposti Samoilovan vammaan. Ukraina saatiin näyttämään pahikselta ja Venäjä uhrilta, kun se kieltää liikuntavammaisen artistin osallistumisen Euroviisuihin sydäntäsärkevän liikuttavalla esityksellä. Esimerkiksi Russia Today uutisoi näyttävästi 22. maaliskuuta, että Ukraina tulee kieltämään pyörätuolia käyttävän artistin osallistumisen Euroviisuihin. Samoilovan vammalla ei ollut kuitenkaan muutoin Russia Todayn uutisessa minkäänlaista merkitystä, joten sen mainitsemiseen otsikossa ei ollut kunnollisia perusteita. Tällaiset valinnat kielivät siitä, että Julia Samoilovan vammaisuus oli osa Venäjän propagandapeliä. Euroviisuihin erikoistunut Iltalehden toimittaja Mari Pudas kirjoitti 22. maaliskuuta näkökulmassaan monien ajatukset auki.

Venäjän viisuvalinta ei jättänyt Ukrainalle kuin huonoja vaihtoehtoja. Mikäli Ukraina pitäisi kiinni laeistaan, ensimmäistä kertaa euroviisuhistoriassa isäntämaa epäisi viisukilpailijan maahanpääsyn. Ukraina saisi runsaasti negatiivista julkisuutta, ei toimisi "euroviisuhengen" mukaisesti ja kilpailun slogan "Celebrate diversity" vaikuttaisi irvokkaalta. Mikäli taas Ukraina olisi joutunut Samoilovan vuoksi joustamaan Krim-laeista, se merkitsisi Ukrainalle todella merkittävää arvovaltatappiota: pienikin joustaminen rajaloukkauksessa voisi merkitä symbolista elettä sille, että Ukraina välillisesti tunnustaisi, ettei Krim ole enää osa Ukrainaa. Krim-laeista joustaminen olisi ollut merkittävä symbolinen voitto Venäjän voimapolitiikalle ja kansainvälisten sopimusten rikkomiselle. Ensin mainitun skenaarion taka-ajatuksena saattoi olla myös mahdollisuus testata, siirrettäisiinkö kilpailu kokonaan Ukrainasta pois. Euroopan yleisradion oli pakko reagoida tilanteeseen, jossa Euroviisuihin ilmoittautuneen televisiokanavan edustaja ei pääse matkustamaan lainkaan kilpailupaikalle. Esimerkiksi vuonna 2012 EBU ei olisi antanut Azerbaidžanille Euroviisuja järjestettäväkseen, mikäli se olisi estänyt Armenian osallistumisen kilpailuun. Armenian kansalaisilla ei ole oikeutta saapua Azerbaidžanin valtion alueelle. (Armenia vetäytyi kilpailusta myöhemmin omasta tahdostaan.) Ukrainan ja Venäjän tämänkeväinen viisukonflikti ei ollut kuitenkaan suoraan verrattavissa tähän viiden vuoden takaiseen Kaukasuksen tilanteeseen, sillä Samoilova ei ollut saanut maahantulokieltoa kansalaisuutensa vaan tekonsa vuoksi. Ja joka tapauksessa maaliskuussa Euroviisujen järjestelyt Kiovassa olivat jo edenneet sen verran pitkälle, ettei kilpailua enää siinä vaiheessa kovinkaan kevyin perustein siirrettäisi muualle.

Ukraina päätti ymmärrettävistä syistä pitää kiinni Krim-laeista, joten Julia Samoilovan maahantulokielto säilyi voimassa, vaikka EBUn edustajat olivat toivoneet siitä joustamista Euroviisujen ajaksi. 23. maaliskuuta EBU tarjosi Venäjälle mahdollisuuden esittää viisunsa videolinkin kautta. Samoilovan esitys olisi päässyt osaksi euroviisulähetystä ilman että hänen olisi tarvinnut saapua Kiovaan. Ehdotus etäesityksestä oli ennenkuulumaton, sillä Euroviisujen 62-vuotisessa historiassa kaikki kilpailuesitykset on esitetty kilpailuareenalla. Venäjä ei kuitenkaan suostunut erikoisjärjestelyyn.

Lopulta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin toivoa, että Venäjä lähettäisi euroviisuedustajaksi sellaisen esiintyjän, joka ei olisi rikkonut Ukrainan lakia. EBU oli vielä huhtikuussa valmis antamaan Venäjälle tilaisuuden vaihtaa viisuedustajaansa, vaikka virallisesti viisuedustaja olisi pitänyt vahvistaa maaliskuun 13. päivä. Lopulta 13. huhtikuuta Pervyi kanal ilmoitti, ettei se aio tänä vuonna edes näyttää euroviisulähetyksiä. Päätös merkitsi samalla Venäjän vetäytymistä, sillä jokaisen Euroviisuihin osallistuvan maan on näytettävä kilpailulähetykset suorana.

Mikäli Venäjällä ei ollut alun perinkään tarkoitus osallistua Kiovan Euroviisuihin, sen olisi virallisten sääntöjen mukaan pitänyt jo lokakuussa 2016 olla ilmoittautumatta kilpailuun. Silloin Venäjä ei olisi kuitenkaan voinut järjestää teatraalista vetäytymistä. Mitä todennäköisimmin keväällä 2017 tarkoituksena oli vain järjestää arvoton näytelmä, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa merkittävä arvovaltatappio Ukrainalle ja saada Venäjä näyttäytymään uhrilta. Venäjän tämän vuoden viisutempaus oli hybridisotaa, joka oli käsikirjoitettu ensisijaisesti oman maan kansalaisille. Venäjän viisuboikotti on nyt helpommin perusteltavissa, kun voidaan esittää isäntämaan evänneen sympaattisen esittäjän kilpailumatkan. Venäjän viisudelegaatio ei esimerkiksi osallistunut 13.–14. maaliskuuta Kiovassa järjestettyyn Euroviisujen joukkueenjohtajien kokoukseen, vaikka siihen osallistuminen on sääntöjen mukaan kaikille osallistujamaille pakollista.

Kevään 2017 aikana monet ihan älykkäät ja koulutetut suomalaiset ovat hämmästelleet, kuinka on mahdollista, että Ukraina kieltää Venäjän osallistumisen Euroviisuihin. Väite tällaisenaan ei missään nimessä pidä paikkansa. Venäjällä olisi ollut mahdollista lähettää esiintyjä, joka ei ole rikkonut Ukrainan lakia. Sellaisia laulajia lienee Venäjän kokoisessa valtiossa tuhansia. Kuitenkin esimerkiksi molemmat suomalaiset iltapäivälehdet ovat uutisoineet näyttävästi "Ukrainan kieltäneen Venäjän osallistumisen" (IS, IL). Kun kyse on informaatiosodasta, Venäjän voidaan tulkita "voittaneen", mikäli laajat kansankerrokset jäävät lopulta tällaiseen käsitykseen.

Jotkut euroviisuharrastajat olivat sitä mieltä, että EBU tarjosi liian paljon myönnytyksiä Venäjälle. Kun Krim-laeista joustamista ei asetettu Ukrainan viisuisännöinnin ehdoksi, jokaisen osallistuvan viisumaan olisi pitänyt ymmärtää lähettää esiintyjä, jolla ei ole maahantulokieltoa Ukrainaan. Mielestäni EBU toimi kuitenkin tapauksessa vähintään tyydyttävästi. Koska kyse oli kuitenkin mitä ilmeisimmin vain ja ainoastaan informaatiosodasta, oli ensisijaisen tärkeää, ettei kumpikaan osapuoli päässyt liian helposti "uhriutumaan". Etäesiintymisen tarjoaminen Julia Samoloivalle ja kaikista deadlinesta joustaminen siirsi pallon Venäjän puolelle. Venäjän oli itse aktiivisesti kieltäydyttävä kaikista EBUn tarjoamista myönnytyksistä. Mikäli Venäjä olisi vilpittömästi halunnut osallistua Kiovassa järjestettäviin Euroviisuihin, se olisi ollut mahdollista sangen helposti.

Euroviisuista "bannattu" Julia Samoilova esiintyy huomenna tiistaina 9. toukokuuta jälleen Krimillä Sevastopolissa. Mikäli lainsäädäntö ja maailmanpoliittinen tilanne säilyy ennallaan, hänen maahantulokieltonsa Ukrainaan kestää toukokuuhun 2020 asti.