ESC 2016 – Poliittinen jälkinäytös

61. Eurovision laulukilpailut saatiin viime viikolla päätökseen, mutta jälkijupinat ovat jatkuneet edelleen aktiivisina kuluneen viikon aikana. Keskusteluissa erityistä huomiota on herättänyt Ukrainan voittoviisun 1944 poliittiset aspektit. Kansalaiskeskustelujen perusteella voittanut sävelmä on politisoinut läpeensä koko laulukilpailun. Näiden viljalti esitettyjen näkemysten vuoksi päätin pyhittää viimeisen tämän vuoden viisuja käsittelevän blogipostauksen ikuisuusaiheeseen eli Euroviisujen poliittisuuteen.

Voittiko Ukraina viisut politiikalla?

Ollaan toki rehellisiä. Ilman muuta Jamalan 1944 on myös poliittinen kannanotto. Siihen on syy, että ukrainalaiset haluavat kertoa juuri tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa tarinan, jossa kerrotaan ventovieraiden tunkeutumisesta Krimille. Siihen on syy, että laulu on haluttu lähettää Ukrainan euroviisukarsintoihin tiedostaen, että se voi parhaimmillaan saada kuulijakunnan sadoista miljoonista eurooppalaisista. Viisujen jälkeen kansalaiskeskusteluissa on kuitenkin toistunut käsittämättömän usein väite, jonka mukaan Ukraina olisi voittanut kilpailun pelkästään politikoimalla. Euroviisut ovat kantaneet tämän vuoden kilpailun perusteella leimaa, jonka mukaan kilpailussa voi pärjätä ainoastaan ajamalla poliittista agendaa. Ikään kuin laulussa 1944 ei olisi mitään muita ansioita kuin sen poliittiset viittaukset.

Väitteet, joiden mukaan Ukraina voitti Eurovision laulukilpailun pelkästään poliittisista syistä ovat tietenkin täysin idioottimaisia, eikä idioottimaisia väitteitä vastaan pitäisi lähteä argumentoimaan. Euroviisuissa on nähty ja kuultu vuosikymmenien saatossa lukuisia poliittisia kannanottoja, jotka eivät ole hätyytelleet voittoa. Esimerkkinä voitaisiin mainita juuri Ukrainan edellinen selkeästi poliittinen viisu Razom nas bahato, joka kilpaili Ukrainan itsensä isännöimissä Euroviisuissa vuonna 2005. Razom nas bahato oli Ukrainassa vellonneen Oranssin vallankumousliikkeen tunnussävelmä. Laulun esittäneen GreenJolly-ryhmän riveissä nähtiin paikallinen Paleface ja kitaristikin muistutti etäisesti hieman nuorta Paavo Arhinmäkeä. Oranssin vallankumouksen tapahtumista oli kulunut vasta puoli vuotta, ja Ukrainan oranssi liike nautti Länsi-Euroopan varauksetonta tukea. Eurooppalaiset seurasivat aktiivisesti joukkoviestimien välityksellä, kuinka Neuvostoliitosta irtautunut kansakunta yritti katkaista viimeisetkin siteensä Venäjän hallinnon ikeestä. Ukrainan vallankumousviisu otti suoraan kantaa Eurooppaa kuohuttavaan tapahtumaan. Ukrainalla olisi voinut olla potentiaalia vastaanottaa roppakaupalla sympatiaääniä, varsinkin kun valtio toimi vielä vallankumouksen jälkimainingeissa laulukilpailun isäntämaana. Politikointi ei kuitenkaan auttanut. Ukraina jäi omissa kotikilpailuissaan epätyypillisellä euroviisullaan vaatimattomalle 20. sijalle ainoastaan 30 pisteen saaliilla.

Vuonna 2015 Armenia esitti laulun Face the shadow, jossa laulettiin 100 vuotta aikaisemmin tapahtuneesta Armenian kansanmurhasta, joka on edelleen merkittävä historiapoliittinen kiista. Armenia on saanut traagisten tapahtumien ja vastapuolen ehdottoman kiistämisen vuoksi Länsi-Euroopalta rutkasti sympatiaa. Vaatimaton musikaalisävelmä ja epävireinen livelaulanta ei kuitenkaan saanut eurooppalaisia syttymään. Politikoinnasta huolimatta Armenia sijoittui 16. sijalle 34 pisteellä. Viime vuonna Suomen edustajaksi valitun Pertti Kurikan Nimipäivien piti käydä hakemassa Suomelle viisuvoitto, koska yhtyeen katsottiin edistävän ihmisoikeuksia ainutlaatuisella tavalla. Ei tullut voittoa, vaan semifinaalin jumbosija. Siitä huolimatta, että Suomen karsintakilpailu UMK:n aikana kaikenkarvaiset "viisuasiantuntijat" kävivät julistamassa, että viisut voitetaan aina jollain poliittisella agendalla.

Väitteet siitä, että Ukraina olisi tänä vuonna voittanut Euroviisut vain ja ainoastaan politiikalla on pöyristyttävää vähättelyä Ukrainan voittoesityksen ansioita kohtaan. Ukrainan viisun sävellyksellisiä ansioita ovat kehuneet lukuisat musiikin asiantuntijat. Sävelkulkuja on kuvattu hypnoottisiksi ja rytmiä transsiin vaivuttavaksi. Laulun esittänyt Jamala oli viisufinaalin taitavimpia laulajia ja hän pääsi laulussa esittelemään laajaa äänialaansa. Jamala on myös uskottava tulkitsija, joka onnistui vaikuttavasti ja väkevästi esittämään tarinansa kiperästä aiheesta. Viisua on kuvattu aavemaiseksi ja ahdistavaksi. Ukrainan voittolaulussa 1944 on euroviisuksi poikkeuksellisen vahva tunnelataus, joka jää vaivaamaan mieltä. Riehakkaissa euroviisubileissä Ukrainan esitys sai juhlijat hiljentymään. Se on saanut katsojat herkistymään ja liikuttumaan. Esityksessä oli ainutlaatuinen intensiivisyys, jonka ansiosta Ukrainan esitys oli pitkän viisufinaalilähetyksen dramaturginen kohokohta. Ukrainan viisussa on elementtejä, jotka tehosivat niin musiikin asiantuntijoista koottuihin raateihin kuin kotona television äärellä istuneisiin puhelinäänestäjiin. Vaikka Ukrainan laulussa olisikin ollut täysin epäpoliittinen sanoitus, esityksessä oli paljon ominaisuuksia, joiden ansiosta se olisi voinut ilman muuta voittaa laulukilpailun.

Valitettavasti tässä tasapäisyyttä rakastavassa maailmassa vaikuttaa siltä, että mikäli euroviisuvoittajassa on edes jotain hieman epätyypillisempää, niin juuri sen erilaisen elementin uskotaan olevan ratkaisevin syy voittoon. Käsittelin aihetta tässä blogissa jo helmikuussa 2015 kirjoituksessa Riittääkö pelkkä erilaisuus viisuvoittoon? Siinä nostin esille, kuinka esimerkiksi vuonna 1998 israelilaisen Dana Internationalin väitettiin aikoinaan voittaneen viisut pelkästään "seksuaalivähemmistöjen salaliiton" vuoksi. Ajatuksenjuoksun logiikka menee sillä tavalla, että Dana Internationalin uskottiin voittaneen Euroviisut vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hän oli joskus menneisyydessä korjauttanut sukupuolensa, eikä kilpailusävelmässä Diva nähty ilmeisesti minkäänlaisia ansioita. Lordin voiton syyksi on esitetty ainoastaan maskit ja erilaisuus, vaikka yhtyeen viisuesityksessä oli paljon muitakin ansioita. Conchita Wurstin voiton syyksi on väitetty ainoastaan karvoitusta hänen kasvoillaan ja sen myötä hänen edustamaansa viestiä erilaisuuden hyväksymisestä. Ikään kuin Conchitan upealla lauluäänellä ja vaikuttavan pysäyttävällä esityksellä ei olisi ollut minkäänlaisia vaikutuksia hyvään kilpailumenestykseen. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että Ukrainan Jamala tulee edustamaan jatkumoa tässä samassa sarjassa, ja hänen kohdallaan tullaan hamaan ikuisuuteen asti väittämään hänen voittaneen viisut vain ja ainoastaan poliittisista syistä.

Ukrainan voittoviisun 1944 poliittisuus on herättänyt närää, koska Eurovision laulukilpailuun ei saisi sekoittaa politiikkaa. Yllättävän laajat kansankerrokset vaikuttavat olevan tietoisia siitä, että Euroviisujen säännöt kieltävät politikoinnin. Euroviisujen sääntöihin on kirjattu tarkalleen näin:

"No lyrics, speeches, gestures of a political or similar nature shall be permitted during the ESC. No swearing or other unacceptable language shall be allowed in the lyrics or in the performances of the songs. No messages promoting any organization, institution, political cause or other, company, brand, products or services shall be allowed in the Shows and within any official ESC premises (i.e. at the venue, the Eurovision village, the Press Centre, etc.)."

Sääntöpykälä ei loppujen lopuksi ota kovinkaan yksityiskohtaisesti kantaa mihinkään. Näkemykseni mukaan säännön tarkoituksena on lähinnä varmistaa Euroviisuista vastaaville tahoille veto-oikeus, jossa se voi tarvittaessa vedota sääntöön, mikäli jonkin kilpailukappaleen katsotaan ylittävän hyvän maun rajat. Sääntöä on sovellettu ratkaisevasti vain yhden ainoan kerran. Vuonna 2009 Euroopan yleisradioliitto EBU hylkäsi Georgian Moskovan viisuihin valitseman kappaleen We don't wanna put in. Sen lisäksi sääntöpykälän vuoksi muutamien viisujen sanoituksiin on tehty muutoksia. Ukrainan vuoden 2005 viisusta Razom nas bahato sensuroitiin suorat viittaukset presidentti Juštšenkoon ja Espanjan viisusta 2008 Baila el chiki chiki niin ikään maininnat espanjankielisten maiden poliitikoista. Vuoden 2015 Armenian euroviisun alkuperäinen nimi oli Don't deny, mutta EBU kehotti sääntöön viitaten muuttamaan laulun nimen neutraalimpaan muotoon ja siitä tuli Face the shadow.

Jamalan 1944-viisussa ei suoranaisesti ajettu minkäänlaista poliittista agendaa. Politiikkaa on mahdoton riisua kokonaan pois kulttuurista. Politiikka on läsnä kaikkialla urheilukilpailuista lähtien. Jos kaikki mahdollinen politiikkaan liittyvä olisi kirjaimellisesti kiellettyä Euroviisuissa, aika moni kilpailukappale rikkoisi siinä tapauksessa sääntöjä. Helsingin Sanomien toimittaja Tuomas Kaseva kirjoitti osuvasti ansiokkaassa näkökulmassaan:

"Mutta päätös päästää 1944 mukaan oli ainoa oikea. Viisuissa ei pidä sallia kirjaimellisia hyökkäyksiä jotakin maata kohtaan, se on selvä. Mutta jos oman suvun tositarinasta ei saisi laulaa mutta seteleillä voi mielin määrin varmistella voittoaan, kertoisi se jotain perinpohjaisen vastenmielistä Euroviisuista.
Jos sunnuntain vastaisena yönä ajatuksemme palasivat hetkeksi Krimille, hyvä. Moni taisi sitä paitsi ensi kertaa edes kuulla Krimin tataareista ja heidän historiastaan."

Ja kuten viisut voittanut Jamala sen itse totesi: "Taiteessa on kyse siitä, että jaetaan jotakin, mikä on tärkeää tässä maailmassa."

Poliittisesti kiinnostava viisuvuosikerta 2016

Vaikka on kohtuutonta väittää Ukrainan voittaneen vuoden 2016 Eurovision laulukilpailut pelkästään politiikalla, on myönnettävä, että vuoden 2016 viisut olivat poliittisessa mielessä kiinnostavimmat pitkään aikaan. Kun Euroopassa kuohuu, Euroviisuista voi tulla poliittinen pelikenttä. Uusi käytössä ollut äänestysjärjestelmä huipentui juuri Venäjän ja Ukrainan väliseen kaksintaisteluun. Kaksi valtiota, joiden välit ovat jännittyneessä tilassa, kisasivat viime metreille asti koko Euroopan nähden viisujen voitosta. Vuoden 2016 Eurovision laulukilpailut tulevat jäämään historiaan juuri tästä syystä. Tulevaisuudessa juuri tämä vastakkainasettelu tullaan näkemään yhtenä symbolisena osoituksena Ukrainan ja Venäjän välisessä konfliktissa. Viisutulos voidaan nähdä Daavidin ja Goljatin taisteluna, jonka heikompi osapuoli voitti. Asetelmaa korostaa entisestään, että Venäjä kilpaili viisuissa isolla rahalla, visuaalisesti näyttävällä show'lla ja kaupallisella kilpailukappaleella. Venäjä oli myös koko kevään vedonlyönnin ylivoimainen ykkössuosikki. Ukrainan taloudellinen tilanne on tällä hetkellä heikko, eikä Ukrainan delegaatiolla ollut varaa samanlaisiin erikoisefekteihin kuin Venäjällä. Silti Ukraina onnistui päihittämään ennakkosuosikki-Venäjän ja vieläpä haastavammalla laululla ja epätyypillisellä euroviisulla.

Venäjän Sergei Lazarev oli koko kevään Euroviisujen suurin ennakkosuosikki
mutta joutui lopulta tyytymään kolmanteen sijaan

Viisutulosta on kritisoitu muun muassa sen vuoksi, että joidenkin näkemysten mukaan raadit olisivat poliittisista syistä antaneet tukensa Ukrainalle. Raatiäänestyksessä Ukraina sijoittui toiseksi 211 pisteellä, kun taas Venäjä jäi viidenneksi 130 pisteellä. Arvostelijat ovat hämmästelleet, miten Venäjän suuri ennakkosuosikki Sergei Lazarev ja viisunsa You are the only one jäi raatiäänestyksessä niinkin alas, vaikka se oli yleisöäänestyksen ylivoimainen ykkönen 361 pisteellä. Ukraina sijoittui yleisöäänestyksessä toiseksi 323 pisteellä. On tietenkin mahdollista, että joidenkin maiden raadit ovat halunneet äänestystuloksellaan osoittaa poliittista tukeaan Ukrainalle, mutta voisiko Venäjän "heikko" sijoitus raatien keskuudessa johtua yksinkertaisesti siitä, että raadit tekivät vain työnsä kunnolla. Vaikka Venäjän viisu oli tuotettu viimeisen päälle ja esitys oli näyttävä, niin itse sävellyksen musiikilliset ansiot eivät ehkä kuitenkaan olleet kovinkaan ainutlaatuiset. Siinä missä Måns Zelmerlöwin Heroes-viisuvoittajassa toisinnettiin 2010-luvun tyypillisen pop-musiikin (à Aviici ja David Guetta) elementtejä, Venäjän You are the only one kuulosti laululta, joita Euroviisuissa kuultiin runsaasti jo edellisen vuosikymmenen puolella. Esimerkiksi Suomen raadin puheenjohtajan Jurekin lausunnot myötäilevät edelläkuvailemaani näkemystä. Yleisö antaa äänensä esitykselle, joka onnistuu vaikuttamaan heidät ensinäkemältä parhaiten. Venäjän visuaalisesti upea show varmasti kiinnitti jokaisen katsojan huomion. Raatien tehtävänä on kuitenkin ruotia kilpailukappaleiden musiikillisia ansioita ja kiinnittää huomiota sellaisiin aspekteihin, jotka eivät välttämättä saa suurelta yleisöltä huomiota.

Norjaa Kiovan Euroviisuissa vuonna 2005 edustaneen Wig Wam -yhtyeen
solisti Åge Sten "Glam" Nielsen osoitti tukensa Ukrainan oranssille liikkeelle.

Vuoden 2017 Eurovision laulukilpailut järjestetään näillä näkymin Ukrainassa. Kansalaiskeskusteluissa on jo ehditty pohtia kykeneekö maa toimimaan nykyisessä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa viisuisäntänä. Hyvin todennäköisesti pystyy. Ukrainalla on jo kokemusta Euroviisujen järjestämisestä, sillä vuoden 2005 kilpailut järjestettiin Kiovassa. Silloinkin valtiossa kuohui, kun loppuvuodesta 2004 Oranssi vallankumousliike ryhtyi protestoimaan epäreiluja presidentinvaaleja vastaan. Oranssin vallankumouksen jälkimainingeissa Euroviisujen järjestelyt ajautuivat retuperälle. Euroviisujen ylimpänä valvojana toiminut Svante Stockselius on myöhemmin kertonut, että hän oli jo siirtämässä vuoden 2005 kisaisännyyden toisen maan yleisradioyhtiölle. Stockselius sai ärähtelyidensä jälkeen Ukrainan valtionjohtoa myöten vakuuttelut sille, että valtio tulee pitämään kaikin tavoin huolta kilpailujärjestelyjen onnistumisesta. Lopulta Ukraina selvisi Euroviisujen järjestämisestä moitteettomasti.

Jos haluaa ajatella optimistisesti, niin Eurovision laulukilpailun järjestäminen saattaa olla juuri sellainen tapahtuma, mitä Ukrainan kaltainen valtio tässä tilanteessa tarvitsee. Vuoden 2017 Eurovision laulukilpailujen järjestäminen voi nousta Ukrainan historiassa samanlaiseen asemaan kuin esimerkiksi vuoden 1952 Olympialaiset ja Armi Kuuselan voitto Miss Universum -kilpailuissa Suomelle. Molempien edellämainitun kahden kansainvälisen tapahtuman on tulkittu vaikuttaneen suomalaisten kansalliseen itsetuntoon ja sävyttäneen sodanjälkeisen Suomen kansainvälistä asemaa. Keväällä 2017 kovia kokenut Ukraina saa olla viikon ajan Euroopan katseiden kohteena ja keskipisteenä. Tilanne saattaa muistuttaa vuosien 2001–2002 asetelmaa, kun Viro ensimmäisenä Itä-Euroopan valtiona voitti Euroviisut ja sai kilpailut järjestettäväkseen. Viron valtionjohto piti molempia tapahtumia ainutlaatuisina ja historiallisina valtionsa kehityksen kannalta. Viisuvoiton myötä virolaiset poliitikot runoilivat Viron todistaneen olevan täysiverinen eurooppalaisvaltio, joka harppaa Euroopan ytimeen laulaen. YLEn Elävässä arkistossa on hauskoja uutispätkiä Viron viisuvoitosta ja kisajärjestelyistä. Euroviisujen järjestämisen virolaiset kokivat ainutlaatuisena mahdollisuutena tehdä maataan tunnetuksi eurooppalaisille ja hälventää länsieurooppalaisten ennakkoluuloisia stereotypioita köyhästä neuvostovaltiosta.

Armenian ja Azerbaidžanin välienselvittely sai uuden luvun 

Vuoden 2016 Eurovision laulukilpailut olivat poliittisesti erittäin mielenkiintoiset muistakin syistä kuin vain Ukrainan ja Venäjän välisestä vastakkainasettelusta. Myös muut IVY-maat pitivät huolta siitä, ettei politiikkaa ja Euroviisuja eroteta toisistaan. Huhtikuussa 2016 Armenian ja Azerbaidžanin rajakonflikti Vuoristo-Karabahissa kärjistyi aseellisiin taisteluihin. Sen seurauksena Armenian ja Azerbaidžanin välienselvittely Eurovision laulukilpailuissa sai tänä vuonna uuden luvun. Armenian edustaja Iveta Mukuchyan heilutteli ensimmäisen semifinaalin lähetyksessä artistilämpiössä Vuoristo-Karabahin tasavallan lippua. Tempaus oli vastoin Euroviisujen sääntöjä, sillä tänä vuonna EBU oli asettanut tarkat määräykset sille, millaisia lippuja Euroviisuihin saa tuoda mukaan, eikä Vuoristo-Karabahin lippu täyttänyt näitä kriteerejä, sillä yksikään valtio ei ole tunnustanut Vuoristo-Karabahin tasavallan itsenäisyyttä.

Semifinaalin jälkeisessä jatkoonpääsijöiden lehdistötilaisuudessa sattui kiusallinen tilanne, kun azerbaidžanilainen toimittaja esitti vastalauseensa Armenian artistin tempaukselle. Toimittaja ilmaisi mielipiteensä tilanteessa, jossa paikallisen toimittajan olisi pitänyt esittää kysymys Azerbaidžanin omalle edustajalle Samralle. Armenia sai semifinaalitempauksestaan varoituksen ja uhkauksen, että maa tullaan diskaamaan kilpailuista, mikäli se vielä virallisissa yhteyksissä käyttää Vuoristo-Karabahin lippua. Armenian edustaja Mukuchyan ilmoitti julkisuuteen, että hän halusi lipulla osoittaa toivovansa rauhaa Vuoristo-Karabahin alueelle. Finaali-iltana lauantaina kilpailuareena Globenin yläpuolella lenteli pienkone, joka kantoi perässään lakanaa, jossa luki Karabach ♥ Iveta. Vielä ei ole tiedettävästi todistettu, mikä taho oli tempauksen takana. Kyseessähän saattoi mahdollisesti olla Armenian poliittisten vastustajien sabotointiyritys saada maa diskatuksi kilpailusta.

Armenia ja Azerbaidžan ovat selvitelleet Vuoristo-Karabahin konfliktia ennenkin Euroviisuissa. Armenia oli Kaukasuksen valtioista ensimmäinen, joka liittyi euroviisuperheeseen. Vuosi oli 2006. Kahdella ensimmäisellä osallistumiskerrallaan Armenia pärjäsi kilpailussa hyvin, minkä myötä Azerbaidžan havahtui tilanteeseen ja halusi myös päästä osaksi tätä laulukilpailua, jossa sen vihollismaa näyttäytyi positiivisessa valossa. Azerbaidžan ilmoittautui ensimmäistä kertaa Eurovision laulukilpailuihin vuonna 2008. Potentiaalisia ehdokkaita maan ensimmäiseksi euroviisuedustajaksi ruodittiin jopa Azerbaidžanin kulttuuriministeriössä asti. Ministeriön edustaja Vugar Jamalzadeh antoi lausuntoja Azerbaidžanin motiiveista liittyä euroviisuperheeseen:

"It is necessary for us to win Eurovision song contest where our undesired neighbors will participate."

Vuoden 2009 Eurovision laulukilpailuissa Moskovassa jokaista kilpailuesitystä edelsivät modernilla teknologialla valmistetut videopostikortit, joissa nähtiin vuorossa olevan maan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Armenian postikorttiin oli päätynyt Vuoristo-Karabahissa sijaitseva erittäin kuuluisa monumentti, jota yleisimmin Länsi-Euroopassa kutsutaan sen englanninkielisellä nimellä We are our mountains. Monumentti näkyi semifinaalilähetyksessä Armenian postikortissa. Azerbaidžan teki postikortista välittömästi protestin, koska sen mielestä monumentti ei missään nimessä kuulunut Armenialle. Finaalilähetystä varten monumentti leikattiin pois Armenian postikortista, vaikka se muuten säilyi samanlaisena. Myöhemmin finaalilähetyksen aikana Armenia pääsi kuitenkin kostamaan Azerbaidžanille. Kun kilpailun äänestysvaiheessa oli Armenian äänestysvuoro ja lähetyksessä otettiin yhteys Armenian pisteidenlukijaan Sirusho Harutyunyaniin, armenialaiset olivat valinneet taustakuvaksi juuri tuon samaisen kiistanalaisen monumentin, ja vilahtipa kuva monumentista myös Sirushon paperialustalla, josta hän oli lukevinaan pisteet.

Vuoden 2009 Euroviisujen jälkeen maailmalla kohistiin uutisesta, jonka mukaan azerbaidžanilaiset, jotka olivat äänestäneet viisuissa Armeniaa, joutuivat kuulusteluihin Azerbaidžanin Kansallisen turvallisuuden ministeriöön ja tekemään kirjallisen selvityksen äänestyspäätöksestään. Peräti 43 azeria oli uskaltautunut äänestämään Armeniaa. EBU:lla ei ollut valtuuksia puuttua Azerbaidžanin toimiin, mutta seuraavasta vuodesta lähtien sääntöihin lisättiin, etteivät euroviisuäänestyksen teletietotunnisteet saa joutua vääriin käsiin.

Vuonna 2011 Azerbaidžan voitti Eurovision laulukilpailut ja maa sai järjestettäväkseen seuraavan vuoden kilpailut. Armenia oli alun perin osallistumassa kilpailuun, sillä se olisi mahdollistanut melkoisen arvovaltatappion Azerbaidžanille. Armenian kansalaisilla kun ei ole mitään asiaa Azerbaidžanin maaperälle. Azerbaidžan ei olisi kuitenkaan voinut sulkea Armeniaa pois kilpailuista, sillä silloin EBU olisi evännyt Azerbaidžanilta kisaisännyyden. Jokaisella EBU:n jäsenvaltiolla on oltava tasapuoliset mahdollisuudet osallistua kilpailuun. Azerbaidžanin olisi näin pitkin hampain täytynyt hyväksyä Armenian delegaatio mukaan Bakun Euroviisuihin. Myöhemmin kuitenkin Armenian esiintyvien taiteilijoiden ammattiliitto vetosi Armenian yleisradioon. Ammattiliitto ei halunnut, että yksikään armenialainen esiintyjä joutuisi tilanteeseen, jossa sen olisi esiinnyttävä vihollisvaltion järjestämässä tapahtumassa. Vetoomuksen seurauksena Armenia päätti vetäytyä vuoden 2012 Eurovision laulukilpailuista.