Kuukauden levyartikkeli: Pave Maijanen – Sirkus saapuu tivoliin (EMI Finland, 1994)

Kun Pave Maijanen on ollut tänä syksynä taas framilla, olisi korkea aika nostaa esille hänen uransa korkeatasoisin albumi, mikä ei suinkaan ole yksikään hänen kasariklassikoistaan, vaan vuonna 1994 ilmestynyt älppäri. Yamma yamman ja mönkään menneiden Euroviisujen jälkeen näyttämisen tarve oli varmasti suuri, minkä myötä syntyi kaunista tulosta. Sirkus saapuu tivoliin -albumi ei ole Maijasen myydyimpiä, mutta se tuotti pari menestynyttä radiohittiä.

Pave Maijanen on mielestäni yksi aliarvostetuimpia muusikoita suomalaisen kevyen musiikin kentällä. Miehen merkitystä populaarimusiikkimme hyväksi ei ole koskaan ymmärretty sillä laajuudella, minkä hän ansaitsisi. Pave Maijanen musiikin monilahjakkuutena ja todellisena ammattilaisena olisi ansainnut saavuttaa uransa varrella huomattavasti enemmän tunnustusta ja suitsutusta. Pave Maijasesta keskustellessa törmää silloin tällöin suorastaan asiattomaan vähättelyyn. Kun Helsingin Sanomat julkaisee Pavea ylistävän näkökulman, eikös Sininen zeppeliini lähde myöhemmin ironisoimaan Paven saavutuksia. Erityisesti suomalaisia rock-äijiä tuntuu edelleen kismittävän suuresti, kun 1970-luvun tiukka rockmies vaihtoi 1980-luvulla tyyliään suomenkieliseen "iskelmään". Ennen kaikkea rockväen vastenmielisyys tuntuu kanavoituvan kappaleeseen Jano. "Sit meni viimeistään maku, kun se rupes vetää jotain 'mul on jano' -tyyppistä kamaa." Mutta kuten tässäkin blogissa on aiemmin sivuttu, on täysin kohtuutonta kutsua Paven 1980-luvun tuotantoa iskelmäksi. Samoihin aikoihin, kun Lähtisitkö ja Jano ovat ilmestyneet, Suomessa iskelmämusiikkia levyttivät muun muassa Vera Telenius, Reijo Kallio tai Jamppa Tuominen, eikä Paven kansainvälisellä tatsilla sovitetulla musiikilla ollut mitään tekemistä edellä mainittujen artistien esittämän musiikkityylin kanssa. Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia (WSOY, 1998) onkin hieman osuvammin nimennyt Paven 80-luvun hittien genreksi crossover-popiskelmä.

Maijanen vuodelta 1984 on Paven
uran todellinen klassikkoalbumi.

Pave Maijasen tunnetuimmat 80-luvun hittikappaleet eivät myöskään edusta hänen tuotantonsa koko kuvaa. Jo Paven kasarialbumit ovat sisällöltään erittäin monipuolisia, eivätkä suinkaan sisällä pelkästään "crossover-popiskelmää". Esimerkiksi Maijanen-albumi (1984) ei ole pelkkää Lähtisitköä. Levyn tunnelmat vaihtelevat vaikuttavasta moniäänisestä a cappella -laulannasta (Lilja, ruusu ja kirsikkapuu) suoraviivaiseen rokkiin (Suuret sankarit) päättyen liki seitsemänminuuttiseen miltei taiteelliseen instrumentaalisävellykseen Syksy. Tai entäpä Maailman tuulet -albumi vuodelta 1987, jonka kymmenen kappaleen laulukavalkadissa liikutaan Jokainen on jotain -kappaleen a cappella -vedosta hulvattomaan rockrevittelyyn Kadonneen sydämen metsästäjä ja bluesvaikutteiseen tunnelmointiin Hiljaiset kilometrit. Puhumattakaan albumin vaikuttavasta ja pysäyttävästä nimikkokappaleesta.

Tekstittäjänä Pave Maijanen ei toki ole samanlainen yhteiskuntatarkkailija kuin Hector tai samanlainen verbaalilahjakkuus kuten Juice Leskinen tai Ismo Alanko, mutta Pave on kynäillyt lukuisia raflaavia tekstejä, jotka kuvaavat osuvasti ihmiselämän eri ulottuvuuksia. Esimerkiksi Elämän nälkä – sanoituksen tunnelmiin monet ovat varmasti samaistuneet elämänsä vaikeina hetkinä. Tai pysäyttävän hieno Ikävä, jota kuunnellessa moni raavas mies on punaviinihuuruissaan ruvennut illan pikkutunneilla avoimesti vollottamaan.

No joking -levy vuodelta 1991 ei enää
osoittautunut myyntimenestykseksi.

Pave Maijasen suomenkielinen ura alkoi vuonna 1981, kun hänen yhtyeensä Mistakes levytti Pidä huolta -klassikon. Varsinainen suursuosio alkoi kuitenkin vuodenvaihteessa 1984-85, kun Suomen kansa rakastui Lähtisitkö-kappaleeseen. Pave Maijanen nousi hetkessä suomalaisten artistien eturiviin, ja albumit Maijanen (1984) ja Palava sydän (1985) myivät molemmat timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Pave Maijanen on lakonisesti todennut, että näiden levyjen jälkeen hänen urallaan seurasi "tasainen alamäki". Maailman tuulet (1987) myi kuitenkin hienosti kultaa ja sitä seurannut Kuutamokeikka vuodelta 1990 menestyi myös mukavasti, vaikka myyntiluku ei enää ihan kultalevylukemiin oikeuttanutkaan. Kuutamokeikka viihtyi kuitenkin Suomen virallisella albumilistalla kunnioitettavat 17 viikkoa, sijoittuen listalla parhaimmillaan sijalle 4. Sen sijaan seuraavaa albumia No joking (1991) voisi luonnehtia kaupalliseksi flopiksi. No joking nousi albumilistalle vain yhden viikon ajaksi, vaatimattomalle 39. sijalle.

Yamma yamma -singlellä julkaistiin
myös englanninkielinen versio
kansainvälistä yleisöä silmällä pitäen.

Pave sai kuitenkin uuden nosteen uralleen alkukeväästä 1992, kun musiikin ammattilaisista koottu raati valitsi hänet yksimielisesti Suomen euroviisuedustajaksi laululla Yamma yamma. Paven nuorekas ja raflaava sävellys otettiin Suomessa aluksi innolla vastaan. Monet suomalaiset olivat vakuuttuneita, että Pave Maijasen kaltainen ansioitunut muusikko kääntää Suomen viisumenestyksen nousuun. Viisukeväällä julkaistiin Yamma yamman sisältänyt kokoelmalevy Kaikki nämä vuodet, joka menestyi listoilla huomattavasti paremmin kuin edellinen albumi. Euroviisut eivät sujuneet suunnitelmien mukaan. Yamma yamma jäi Malmössä järjestettävissä Eurovision laulukilpailuissa viimeiseksi. Suomen kansa käänsi takkinsa välittömästi: Yamma yamma, jota oli vielä ennen kilpailua pidetty kansainvälisenä ja menevänä, muuttui noloksi ja halveksittavaksi tekeleeksi. Pave Maijanen on useaan otteeseen kertonut, kuinka yksi hänen elämänsä kovimpia paikkoja oli nähdä Suomeen palattuaan iltapäivälehtien lööpit, joissa Paven kuvan vieressä luki isoilla kirjaimilla "Euroopan huonoin". Pave on monissa haastatteluissa todennut, kuinka Euroviisuihin lähteminen oli hänen uransa tuhoisin ja kamalin virhe, sillä viisujen jälkeen hänen uransa ajautui todelliseen syöksykierteeseen. Jos Pave Maijanen oli jo 80-luvulla menettänyt rock-uskottavuuttaan, Euroviisut ja varsinkin mönkään menneet Euroviisut olivat todellinen punainen vaate suomalaiselle musiikkimedialle, joka banalisoi Maijasen hetkeksi aikaa täysin. Kuten Pave on todennut lukuisissa haastatteluissa – sekä viimeksi omassa Vain elämää -jaksossaan – Euroviisujen jälkeen uralla tapahtui "totaalinen lopahdus".

Todellinen imagotyrmäys ja soolouran pahin alamäki. Ei ollut mikään ihme, että seuraavalla albumilla taisi olla melkoinen näyttämisen tarve. Pave Maijanen onnistuikin vuonna 1994 valmistamaan yhden uransa onnistuneimmista albumikokonaisuuksista. Sirkus saapuu tivoliin -pitkäsoitto julkaistiin vuoden 1994 joulumarkkinoille.

Edellisen albuminsa No joking Pave oli tehnyt hyvin pitkälti itse. Hän soitti miltei jokaista albumilla kuultavaa instrumenttia. Seuraavalle albumille Pave kokosi kuitenkin tanakan studiobändin aikansa eturivin muusikoista: Tommi Viksten (kitarat), J. P. Virtanen (koskettimet) ja Sami Kuoppamäki (rummut) maestron itsensä soittaessa bassoa, sähköurkuja, syntetisaattoreita ja joitakin kitaraosuuksia. Muusikkolistalta löytyy myös Nipa Nieminen, jonka suoritukseksi on merkitty "keittiö" ja "sauna". Levyn soundimaailma on todella tanakka ja voimakas, ja etenkin bassokuviot korostuvat sovituksissa erinomaisen hyvin.

Sirkus saapuu tivoliin -albumia alettiin valmistaa aluksi Paven vapaa-ajan asunnossa Kesälahdella Sarvisalossa elokuussa 1994. Viimeistely ja miksaus suoritettiin MTV Musiikkistudioilla syyskuussa. Albumi sisältää 12 laulua. Sävellykset ovat muutamaa coveria lukuun ottamatta Pave Maijasen käsialaa. Tapansa mukaisesti Paven sävellykset ja sanoitukset on tehty nimellä Maija Paavonen, tosin tämä oli viimeinen albumi, jossa tätä pseudonyymiä käytettiin. Sanoituksia Paven itsensä lisäksi on rustaillut Hector ja Neumann. Hector saapui kesällä mukaan Paven kesäasunnolle kynäilemään albumille muutamia tekstejä. Pave Maijanen on usein maininnut, kuinka hänen urallaan oli vaihe, jolloin sanoituksia ei meinannut syntyä millään, mutta onneksi apua sai läheiseltä yhteistyökumppanilta. Hector oli laatinut tekstejä jo No joking -albumille, ja olihan myös Yamma yamman sanoitus Hectorin käsialaa. Albumin sadosta julkaistiin kaksi CD-singleä: ensimmäinen sisälsi kappaleet Esplanadi ja Ja sinä tulet, toisella oli taas raidat Jos tahdot ja Kuinka tietää voin.

Levyn aloitusraita Jos tahdot on levyn varsinainen hittibiisi, ja se onkin sanoitukseltaan yksi Pave Maijasen uran onnistuneimpia. Tekstissä kuvataan osuvasti masentuneen ihmisen itseruoskintaa ja oivallusta kuinka unelmien toteuttamisessa suurimpana esteenä on yleensä ihminen itse. "Jos tahdot, sä voit voittaa / juuri sen joka pahin on / ilmaiseksi mitään et saa / mut jos teet sen saat palkinnon // Vihollinen seisoo siinä / sinun omissa vaatteissasi / mene nyt ja katso peiliin / ja näet vastustajasi." Mitäpä tuohon on lisättävää. Vain lauluntekijä itse tietää sanoituksen inspiraationlähteen mutta väkisinkin mieleen juolahtaa, että Yamma yamman jälkeinen uran totaalinen alamäki lienee vahvasti vaikuttanut tällaisen itsetilityssanoituksen syntymiseen. Jos tahdot -laulua soitettiin aktiivisesti radiossa alkuvuodesta 1995 ja se nousikin jopa radiolistan ykköseksi. Jos laulu olisi julkaistu aikoinaan Paven menestyskaudella 1980-luvulla, se olisi varmasti nyt suuri ikivihreä. Kappale on ehdottomasti yksi Pave Maijasen uran suurimpia helmiä.

Myös levyn kakkosraidassa Selänmitta maata pohdiskellaan elämän ulottuvuuksia. On aivan samantekevää miten elämänsä viettää, koska lopputulos on omaisuutta kartuttavalle herralle ja köyhälle rengille kuitenkin sama. Lopussa kun elämän maalinauha katkeaa, ei kenelläkään jää enempää kuin selänmitta maata. Sad but true. Samanlaista tematiikkaa on sivuttu monissa kappaleissa, kuten esimerkiksi iskelmämaailmassa Irwin Goodmanin Esileikkiä-kappaleessa (1988), jossa todetaan kuinka kaikilla on lopputuloksena vain kumpu nurkassa hautuumaan. Tai Juha Vainion Perunalaulussa (1981), missä mainitaan että ministerillä ja "kanisterilla" on aivan samanlainen päämäärä: maatua maassa. Musiikillisesti Paven Selänmitta maata muistuttaa hieman latinorytmien poljentoa, sujuvaa sovitusta ryydittää vierailevan muusikon Pepa Päivisen tenorisaksofonisoolo.

Kolmantena raitana kuullaan albumin vauhdikas nimikkobiisi, jossa J. P. Virtasen soittama hammond vie suorastaan kaoottisiin tunnelmiin. Viksten vetää kitarasoolossa ilmiselvää ilmavaa skata. Sirkus saapuu tivoliin -kappaleen on sanoittanut Neumann, jonka kanssa Pave oli tehnyt läheistä yhteistyötä Dingon kulta-aikana tuottaessaan yhtyeen huikeisiin myyntilukuihin yltäneitä albumeita. Ennen tämän levyn valmistumista Pave Maijanen oli soittanut koskettimia Dingon comeback-kokoonpanossa vuosina 1993-94. Pave Maijanen oli myös neljä vuotta aikaisemmin levyttänyt Neumannin kynäilemän kappaleen Kuutamokeikka, josta Neumann itse levytti oman versionsa vuonna 1996. Sirkus saapuu tivoliin -tekstissä kaikilla menee huonosti: joudutaan putkaan, ollaan verovaikeuksissa ja rutataan vahingossa mersu, eikä vakuutus korvannut kuin vain lasinpyyhkimet. Lopulta päästään jälleen pohtimaan elämän tarkoitusta, johon kuuluvat myös vastoinkäymiset ja kaaos: "Elämässä täytyy olla jokin salaisuus, kun hengissä heiluu ja koittaa päivä uus. On sirkusta tivoli ja siinä sen ihanuus." Siinä neumannilaista elämänfilosofiaa. Taidatkos sen sattuvammin sanoa. Teksti ilmentää hauskasti 1990-luvun alkuvuosien ajankuvaa. Tekstissä mainitaan niin Juha Föhr kuin Joel Hallikainenkin viiltävän ironista mustaa huumoria sisältävässä tekstinpätkässä: "Mä roikuin jo kaiteessa parvekkeen, kun vaimokin rakastui Hallikaiseen ja talkkari huusi: 'Älä hyppää kun vielä lakaisen'". Suorastaan nerokasta!

Pave Maijanen on uransa aikana saanut kehuja erityisesti tulkintojensa sävykkyydestä ja lauluäänen kauneudesta. Nämä ominaisuudet tulevat usein esille varsinkin rauhallisissa ja akustisissa balladeissa. Esimerkiksi Paven Vain elämää -vedoista eniten ylistystä sai versio Sannin Me ei olla enää me -kappaleesta. Sirkus saapuu tivoliin -albumilla ensimmäinen tällainen "maijas-balladi" on neljäs raita Ja sinä tulet – ja onnistunut balladi onkin. Kaipauksesta kertovassa laulussa Paven tulkitsijanlahjat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ja hänen lauluäänessään on erityisen hieno sointi.

Viides raita on albumin ensimmäinen cover, joka onkin ehdottomasti yksi albumin kohokohtia. Pave on vääntänyt suomalaisen folkmusiikin varhaisen klassikon Esplanadin ytimekkääksi rokiksi. Hootenanny trio levytti Esplanadin alun perin loppuvuodesta 1965. Jo ennen Irwin Goodmanin läpimurtoa Suomessa oli perustettu folkyhtyeitä, joiden laulut saattoivat olla paikoitellen hyvinkin kantaaottavia ja yhteiskuntakriittisiä. Hootenanny trion Keijo Räikkösen kynäilemä Esplanadi on ollut aikoinaan poikkeuksellisen piikikäs sanoitus. Se on varmasti ensimmäinen suomen kielellä levytetty kappale, jossa mainitaan muun muassa käsitteet sosiaalihuolto tai hyvinvointivaltio. Laulu kuvaa hyvin ironisesti, kuinka syrjäytynyt henkilö ei koe enää olevansa yhteiskunnalle kelvollinen jäsen. Siinä missä Hootenanny trion alkuperäinen versio noudattaa folk-musiikille tyypillisiä pelkistettyjä konventioita – missä säestyksestä vastaa ainoastaan kitara, huuliharppu ja banjo – Pave on sovittanut Esplanadin vauhdikkaaksi ja muhkeaksi rokiksi. Esplanadin päivittäminen juuri tämän albumin ilmestymisen aikoihin oli osuvasti ajoitettu. Vuonna 1994 Suomessa oli eletty jo monta vuotta koko yhteiskuntaa koskettaneen laman kourissa. Esplanadin sanoituksen tematiikka oli jälleen monen suomalaisen arjessa pelottavankin ajankohtainen. Juuri vuonna 1994 työttömyys oli Suomessa ennätyslukemissa. Esplanadi oli albumin toinen menestys ja se nousi radiolistalla parhaimmillaan toiselle sijalle.

Esplanadi oli päätynyt Paven repertuaariin mitä todennäköisimmin Back to the sixties -tapahtuman kautta. Vuokatin Katinkullassa järjestetyillä festivaaleilla Pave Maijanen, Hector ja Esa Kotilainen olivat lupautuneet esittämään 60-luvun kotimaisia folksävellyksiä. Ohjelmistoon päätyi Esplanadin ohella Bossen ja Robertin Nellyn palmikko, jonka Pave esitti muun muassa Mestareiden konserteissa.

Pave Maijasen albumeilla on kuultu useampiakin a cappella -vetoja. Näistä kuuluisin on ehdottomasti Maijanen-albumin aloitusraita Lilja, ruusu ja kirsikkapuu. Tällä levyllä a cappella -kiintiöstä vastaa nerokas versio How can I be sure -ikivihreästä. Laulun levytti alun perin The Young Rascals vuonna 1967 ja Dusty Springfield teki siitä oman versionsa 1970. Varsinaiseksi hitiksi laulu nousi kuitenkin vuonna 1972, kun David Cassidyn versio nousi brittilistan ykkössijalle. Irina Milan levytti laulun alun perin suomeksi itse tekemällään sanoituksella Kuinka tietää voin Milankolia-LP:lle vuonna 1974. Pave teki lauluun oman sanoituksensa, jonka nimi on myös Kuinka tietää voin. Versio on nerokas taidonnäyte, johon pystyy vain todellinen musiikillinen lahjakkuus.

Seitsemäs raita Se teki kipeää on hyvin tyypillinen Paven repertuaariin istuva pop-kappale, jossa kuullaan tarttuva kertosäkeistö ja onnistunut sovitus. Kahdeksantena kuullaan hauska ja kepeä "omaelämäkerrallinen" muisteloteos Muistan sen kuin jestödein. Pave on tehnyt tällaisen omaelämäkerrallisen laulun kerran aikaisemminkin: Pave's Mistakes -yhtyeen ensimmäinen levy vuodelta 1980 sisältää laulun 10 years boogie, jossa Pave kertailee 1970-luvun tapahtumiaan. Pave viitannee juuri tähän lauluun heti Muistan sen kuin jestödein alussa, sillä kappaleen alussa muistellaan 15 vuotta aikaisemmin tehtyä "yhtä buugia". Muistan sen kuin jestödein on ikään kuin jatko-osa 10 years boogielle. Laulussa on lukuisia intertekstuaalisia viittauksia Paven aikaisempaan tuotantoon: Pidä huolta, Musta Mercedes, Tanssivat kengät, Lähtisitkö, Palava sydän, Jano, Elämän nälkä, Jokainen on jotain ja Ikävä tulevat tavalla tai toisella mainituiksi. Laulussa otetaan kantaa rockväelle, joka ihmetteli Paven 80-luvun tyylinvaihdosta. "Ja monet hulluna taisi mua pitää / kun ei se ollut sitä rokkii eikä mitään / mut mä tuumin heikot sortuu ja jätkät vaan porskuttaa / sillä ainahan mä halusin vain sitä / ett' ruokalistalla on sitä sun tätä". Vaikka uran aikana menestyssuhdanteet ovat vaihdelleet suuresti, Pave vakuuttaa olevansa oikealla alalla. "Ylämäki, alamäki, oikeaa ja vasempaa / mut mua mutkaiselta tieltä ei millään irti saa / kuin korkeintaan kun maalinauha katkeaa".

Kiitos ja anteeks on reggaepoljennossa etenevä Hectorin sanoittama rakkauslaulu. Niille, jotka kritisoivat Paven musiikkia liian iskelmälliseksi, Kiitos ja anteeks taitaisi vain lisätä vettä myllyyn. Mielenkiintoisinta laulussa on sovitus, joka nojaa hyvin pitkälti syntetisaattoriääniin. Täysin merkityksettömänä anekdoottina mainittakoon, että Hector on sanoittanut urallaan kaksi Kiitos ja anteeks -nimistä kappaletta. Ensimmäinen on Kisu Jernströmin esittämä renkutus, joka jäi viimeiseksi Suomen euroviisukarsinnoissa 1987. Paven Kiitos ja anteeks on näistä kahdesta laulusta huomattavasti tyylikkäämpi.

Albumin toinen käännösbiisi on Animals-klassikko We gotta get out of this place, Hectorin kääntämänä On täältä nyt päästävä pois, jossa kuullaan karmaiseva nousevanauringontalomainen tarina henkisesti pahoinvoivasta perheestä. Laulun levytti alun perin Menneisyyden vangit vuotta aikaisemmin ilmestyneelle debyyttialbumilleen. Paven johdolla klassikko esitetään muhkeana ja mahtipontisena rokkina. Laulun säestys on oivaltava taidonnäyte ammattilaismuusikoilta.

Levyn viimeisessä balladissa Matkalla tähtiin pohdiskellaan jälleen syntyjä syviä. Muistan omasta lapsuudestani kuinka olin hirvittävän pettynyt, kun tämän niminen laulu ei ollutkaan kiehtova scifi-kertomus avaruusmatkailusta. Laulu on tunnelmallinen slovari, jossa ihminen pohtii omaa pienuuttaan katsoessaan yöllistä taivasta. Laulun tunnelmallisuuden luo syntetisaattoreilla luotu hieno äänimaailma, minkä myötä raita erottuu albumin muusta tarjonnasta.

Albumin omaperäisin laulu on jätetty viimeiseksi. Poika soitti rumpuja syntyi Paven kesäasunnolla Kesälahdella ilmeisesti krapulaisissa tunnelmissa. Pave lähti itse kirkonkylälle ostoksille, ja ostosreissun aikana asunnolle jäänyt Hector oli kirjoittanut erikoisen runon. Pave oli aluksi sitä mieltä, ettei tällaisella tekstillä ollut mitään tekemistä hänen albumiprojektinsa kanssa, mutta hän lopulta mieltyi runoon niin paljon, että päätti tehdä siihen sävellyksen. Poika soitti rumpuja on ilmeisesti levytetty jamittelumielessä studiolivenä, sillä laulun sovittajaksi on merkitty koko yhtye.

Sirkus saapuu tivoliin -albumi on kokonaisuutena upea taidonnäyte Pave Maijaselta. Biisit ovat hyviä ja albumin toteutus erinomaisen onnistuneine sovituksineen on laadukasta jälkeä. Albumi osoittaa myös Maijasen monipuolisuuden: folk-klassikko Esplanadin vääntäminen rokiksi tai How can I be suren a cappellaksi ovat nerokkaita vetoja.

Albumi ilmestyi aivan loppuvuodesta 1994, mutta se nousi listoille vasta tammikuun kolmannella viikolla, ilmeisesti Jos tahdot ja Esplanadi -kappaleiden radiomenestyksen myötä. Albumi viihtyi listalla kuusi viikkoa, parhaimmillaan se oli sijalla 27. Mistään huikeasta kaupallisesta menestystarinasta ei ollut kyse, mutta ainakin listasijoitusten perusteella albumi menestyi paremmin kuin Paven edellinen albumi No joking. Jos tahdot ja Esplanadi menestyivät erinomaisesti radiolistalla, joten Pave sai albumin myötä kaksi radiohittiä. Paven kokoelmalevyille on edellä mainittujen kahden levytyksen lisäksi sisällytetty tältä albumilta myös kaksi muuta singlebiisiä Kuinka tietää voin ja Ja sinä tulet sekä nimikkokappaletta Sirkus saapuu tivoliin. Joka tapauksessa albumi ei ainakaan omasta mielestäni saavuttanut sellaista menestystä, minkä se olisi ehdottomasti ansainnut, joten olisikin hienoa, jos tämä Pave Maijasen uran helmi löydettäisiin vielä joskus uudestaan.




Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt (Paven osalta löytyvät täältä) sekä Suomen albumilistat.