Mistä syistä juuri Jari Sillanpää on onnistunut nousemaan kaikista tangokuninkaallisista supertähdeksi, joka voi juhlistaa 20-vuotista uraansa Helsingin Olympiastadionilla. Syitä on varmasti lukuisia: toki Jari on poikkeuksellisen lahjakas, karismaattinen, filmaattinen ja esiintymistaitoinen – puhumattakaan onnistuneista levytysvalinnoista uran alkuvaiheessa, mitkä vain lisäsivät lupaavan tangokuninkaan suosiota entisestään. Mutta eräänä aspektina haluaisin nostaa esille seikan, että Jari on jo uransa alkuvaiheilla lähtenyt määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti laajentamaan repertuaariaan pois perinteisestä iskelmäraamista. Jo Jarin kolmas varsinainen albumi on kaukana perinteisestä iskelmälevystä: vuonna 1998 ilmestynyt Varastetut helmet on konserttitaltiointi, jossa Jari tulkitsee suuren viihdeorkesterin säestämänä ikivihreitä: maailmanlaajuisia evergreenejä ja kotimaisia klassikoita. Näissä tulkinnoissa Jari todella pääsee osoittamaan monipuolisuutensa ja lahjakkuutensa sekä käyttämään kaikkia hänelle suotuja lahjoja. Kaikella kunnioituksella, kaikissa Jarin iskelmälevytyksissä hänen taitonsa ei pääse kovinkaan hyvin esille (esim. Suomi-neidolle (1997), ihan totta...).
Varastetut helmet on syntynyt Jari-buumin ollessa suurimmillaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että menestys ei tullut tälle kaikkien aikojen tangokuninkaalle suinkaan kuin manulle illallinen. Tämän viikonlopun Iltalehden (8.8.–9.8.2015) Siltsu-liitteessä kerrotaan, kuinka ennen Tangomarkkinoiden voittoa eräällä Jarin tanssikeikalla oli yleisöä vain kahdeksan henkeä. Jari oli 1990-luvun alussa – karaokemenestyksestään innostuneena – lähettänyt demoja kahdelle suomalaiselle merkittävälle levymogulille: Jaakko Salolle ja Kassu Haloselle (Heiskari 1996, 58-59). Jaakko Salolta oli tullut rohkaisevaa palautetta, mutta hän totesi, että Sillanpään olisi ehdottomasti saatava nimeä ennen kuin levytys olisi mahdollinen. 1990-luvun alussa Tangomarkkinat oli noussut Suomessa kevyen musiikin vuosittaiseksi kohokohdaksi ja uusien iskelmäartistien ponnahduslaudaksi. Vuoden 1989 kuningatar Arja Koriseva oli noussut superjulkkikseksi ja myös muut tangokuninkaalliset, kuten Eija Kantola tai Heidi Kyrö menestyivät mukavasti iskelmämarkkinoilla. Jari tosin oli alun perin saanut kimmokkeen osallistua Tangomarkkinoille jo kilpailun alkuvaiheessa 1980-luvun puolivälissä, jolloin juhlava tapahtuma orkestereineen ja arvokkaasti pukeutuneine solisteineen teki Sillanpäähän vaikutuksen (Heiskari 1996, 39; Suhola 2004, 69-70).
 |
| Tällä levyllä kuullaan Jari Sillanpään ensimmäiset levytykset (1994). |
 |
| Tangomarkkinoiden historian suurimpia hetkiä on Jari Sillanpään spontaaninomainen reaktio tuloksen selvittyä. |
Uuden tangokuninkaan keikoilla kävi melkoinen pöhinä ja monet kyselivät levyn perään. Kun Jari Sillanpään esikoisalbumi ilmestyi tammikuussa 1996, suosio suorastaan räjähti käsiin. Satulinna oli tietysti levyn varsinainen niitti, vuotensa soitetuin kappale radiossa, mutta levyllä oli muitakin hittejä. Pariisi-Helsinki, Kaduilla tuulee ja Oot täydellinen soivat taajuuksilla tiuhaan tahtiin. Lupaavasti alkanut tangokuninkuus ja onnistunut debyyttialbumi tukivat toisiaan: Sillanpään menestys alkoi saada ennennäkemättömiä piirteitä. Keikkapaikoille oli satojen metrien jonoja, esiintymispaikoilla rikottiin yleisöennätyksiä, autoja oli parkkeerattu kilometrien päähän tanssilavasta, koska lähempänä ei ollut enää vapaita paikkoja... Sillanpää äänestettiin kyselyissä milloin seksikkäimmäksi mieheksi, milloin unelmavävyksi. Lehdissä ironisoitiin, kuinka Sillanpään naamalla voisi myydä vaikka näkkileipää. Jari Sillanpään debyyttialbumi päihitti nopeasti Kirkan saavuttaman ennätyksen ja siitä tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi (tähän päivään mennessä liki 273 000 äänitettä). Joululevy Hyvää joulua (1996) myi lähes 150 000 äänitettä. Toinen varsinainen albumi Auringonnousu (1997) oli yhtä lailla suurmenestys 160 000 äänitteen myynnillään – tällä hetkellä Suomen kaikkien aikojen 12. myydyin albumi. Vuosina 1996 ja 1997 Jari palkittiin kolmella Emma-patsaalla.
 |
| Jari Sillanpään ja MTV Mediamusiikin vuonna 1994 alkanut yhteistyö päättyi Valkeaa unelmaa -singleen 1998. |
Jari Sillanpään ensimmäinen konserttikiertue Auringonnousu toteutettiin alkuvuodesta 1997. Konserttisalikiertueella Jari pääsi eroon perinteisestä tanssilavaprofiilista ja kykeni esittelemään show-miehen taitojaan. Syksyllä 1997 vuorossa olivat Varastetut helmet -konsertit, joissa Jari esitti frakissa ja smokissa ikivihreitä 65-henkisen Vantaan viihdeorkesterin säestämänä. Kapellimestarin puikkoa heilutti legendaarinen muusikko Markku Johansson, jonka kädenjälki on kuulunut lukuisten kotimaisten iskelmäklassikoiden sovituksissa. Jarin tulkinnat saavuttivat ylistäviä arvioita ja klassisten viihdeorkesterisovitusten luonnehdittiin tarjoavan hänen tulkinnoilleen arvoisensa puitteet. Jari Sillanpää oli konserttien jälkeen saanut paljon palautetta siitä, että hänen versionsa ikivihreistä pitäisi julkaista levyllä. Ajatus jäi tässä vaiheessa muhimaan, mutta kun vielä kesällä 1998 Jari sai "muistutusta" asiasta, hän päätti laittaa töpinäksi. Varastetut helmet -konserttitaltioinnista tuli VeiJari-tuotannon ensimmäinen albumi, tuotenumeroltaan VJCD-01.
Varastetut helmet -albumin materiaaliksi valikoitiin 13 laulua, jotka oli taltioitu Vantaan Martinus-salissa 13. lokakuuta 1997 järjestetyssä konsertissa. Tuotantoryhmän tavoitteena oli luoda albumista mahdollisimman ajaton kokonaisuus, joten kyse ei ole täysin perinteisestä livetaltionnista, sillä esimerkiksi keikkaspiikit on leikattu kokonaan pois. Oikeastaan ainoa osoitus levyn livepitoisuudesta ovat kappaleiden jälkeen kuultavat yleisön aplodit, jotka nekin alkavat kohteliaasti vasta kun viimeinenkin tahti on vaimentunut. 13 liveraidan lisäksi mukana on yksi "bonusraita": legendaarinen Disney-elokuvasävelmä When you wish upon a star, joka käytiin äänittämässä studiossa.
Levyn aloitusnumero Romanesca muistuttaa siitä, että Jari Sillanpää on tosiaan tangokuningas. Legendaarisen tanskalaisen tangosäveltäjä Jacob Gaden (sama mies on säveltänyt myös Tango Jalousien eli Mustasukkaisuutta) Romanesca oli Jari Sillanpään kilpailukappale Tangomarkkinoiden Raision semifinaalissa voittovuotenaan 1995. Kaikkien aikojen tangokuningas Sillanpää ei ollut kuitenkaan levyttänyt omille albumeilleen tangoja, vaikka hän vakuutteli vuosi tangovoittonsa jälkeen, kuinka "tango on ja pysyy minulle rakkaana" (Heiskari 1996, 54). Voittonsa jälkeen Jari oli laulanut levytysstudiossa vain tangot Tie naisen sydämeen sekä Ruusunoksa ja kyyhkynen. Näistä kumpikaan ei kuitenkaan päätynyt Sillanpään omille albumeille. Tie naisen sydämeen on Kaj Chydeniuksen säveltämä humoristisen tekstin sisältänyt tango, joka kuultiin Pekka Parikan ohjaamassa samannimisessä elokuvassa. Ruusunoksa ja kyyhkynen on taas Veikko Juntusen hieno sävellys, joka voitti Tangomarkkinoiden sävellyskilpailun vuonna 1996, ja kuten kilpailun konventioihin kuuluu, edellisen vuoden kuningas levyttää sävellyskilpailun voittajan. Romanesca on siis ensimmäinen Jari Sillanpään omalle albumille kelpuutettu tango.
Aloitustangon jälkeen levyllä liikutaan tunnelmasta toiseen: rauhallisia ja hillittyjä tunnelmia edustavat muun muassa Blue skies ja Unforgettable, vauhtia ja rytmiä levylle tuo Keinu kanssani, mahtipontisuutta taas Nature boy. Siinä ei ole mitään vastaan sanomista, kun Jari tulkitsee väkevästi sielunsa syövereistä: "The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return". Unforgettable yhdistää suomalaisia 1990-luvun ilmiöitä: Jari Sillanpään sekä Kauniit ja rohkeat. Onhan kyseessä Ridgen ja Brooken yhteinen kappale.
Yksi levyn suurimmista kohokohdista on ehdottomasti raita numero seitsemän: Sinua sinua rakastan. Vaikka Kaj Chydeniuksen sävelmä vuodelta 1968 on eittämättä legendaarinen, se on kuitenkin aikoinaan edustanut tietyllä tavalla "marginaalimusiikkia". Chydeniuksen tuohon aikaan säveltämät laulut kantoivat tietynlaista "vasemmistomusiikin" leimaa, vaikka laulujen sanoitukset eivät olisikaan sisältäneet mitään poliittista, ja varsinaisen "taistolaismusiikin" aika koittikin vasta muutamaa vuotta Sinua sinua rakastan -laulun ensilevytystä myöhemmin. Vuosikymmenien saatossa laulu on saanut kuitenkin "salonkikelpoisuuden", esimerkiksi Tapani Kansa oli ensimmäinen "kaupallinen" artisti, joka levytti oman versionsa sävelmästä (1982). Nyt Jari Sillanpään Varastetut helmet -albumilla laulu edustaa samaa jatkumoa, "helminauhaa", kuin suuret maailmanmusiikin klassikot. Jarin versio on onnistuneimpia, mitä tästä hienosta laulelmasta on koskaan ikuistettu: tulkinta tavoittaa Chydeniuksen sävelmän ja Aulikki Oksasen kirjoittaman runon vaatiman herkkyyden ja voimakkuuden. Jari Sillanpään mieltymys elokuvamusiikkiin sopii tähänkin kappalevalintaan: lauluhan on alun perin sävelletty Mikko Niskasen elokuvaan Asfalttilampaat (1968).
Kotimaista alkuperää on niin ikään Georg Malmsténin säveltämä Auringon lapset, joka sekin on itse asiassa elokuvasävelmä. Malmstén kynäili laulun samannimiseen virolais-suomalaiseen elokuvaan, joka valmistui vuonna 1932 (viroksi Päikese lapsed). Elokuva jäi kuitenkin Suomessa täysin tuntemattomaksi, sillä sitä esitettiin jostain syystä vain Virossa. A. Aimo teki sävelmästä tunnetun sotavuosina mutta nykyään kaikkein kuuluisin versio taitaa olla Tapio Rautavaaran levytys vuodelta 1951, missä reissumies osoitti osaavansa laulaa muutakin kuin vain kulkuriromantiikasta kertovia ralleja. Jari Sillanpää oli esittänyt laulua keikoillaan aikaisemminkin ja nyt se ikuistettiin levylle sangen komean ja mahtipontisen sovituksen ryydittämänä.
Raita numero 12 edustaa ehdottomasti levyn eliittiä. Espanjankielinen Granada tuli Jari Sillanpään keikkaohjelmistoon jäädäkseen. Granadan on säveltänyt meksikolainen Agustín Lara vuonna 1932. Granadan ovat levyttäneet sittemmin lukuisat tähdet Bing Crosbystä Frank Sinatraan. Jarille, kuten monille muillekin sukupolvensa edustajille, laulu on tullut kuitenkin alun perin tutuksi legendaarisen Baccaran diskoversion myötä. Jarin versio on tulta ja tappuraa, ja yleisö palkitsikin esityksen ruhtinaallisilla suosionosoituksilla. Jarin mieltymys Latinalaisen Amerikan musiikkirytmeihin on kuulunut aina hänen konserteissaan, ja vuonna 2008 hän järjesti latinomusiikin ympärille kokonaisen konserttikiertueen, josta julkaistiin myös konserttitaltiointi Al Ritmo Latino.
Granadan Jari on esittänyt Varastetut helmet -kiertueen jälkeen miltei jokaisella konserttikiertueellaan (Suhola 2004, 142). Granada on toinen albumin raidoista, joka sisällytettiin Jarin 10-vuotisjuhlakokoelmalle Parhaat (2005). Toinen onkin sitten levyn viimeinen liveraita, My way. Vaikka My way kuulostaakin hieman kliseiseltä valinnalta konsertin päätösraidaksi, laulu on Jarille erittäin merkittävä, sillä siitä tuli hänen ruotsinlaiva-aikojensa karaokebravuuri. Vaikka laivan baarimikon My way -vedot saivat yleisöltä paljon suitsutusta, Sillanpää on kertonut, että hänen karaokeinnostuksensa herätti myös ärsytystä työnantajassa, joka siirsi Jarin työpisteen kauemmas karaokebaarista (Heiskari 1996, 38-39). Tämän levyn esityksessä on aistittavissa symbolista arvoa: Jari on aikoinaan laulanut sävelmää karaoketaustan päälle ja haaveillut iskelmätähteydestä, mutta nyt hän on yksi Suomen eturivin artisteista, joka tulkitsee itselleen tärkeän laulun ylevästi ammattilaisorkesterin säestämänä.
My wayn jälkeen levyllä kuullaan vielä studiossa levytetty bonusraita When you wish upon a star. Koko suurta Vantaan viihdeorkesteria ei raahattu studioon yhtä levytettävää kappaletta varten, vaan tällä raidalla soittaa seitsemän muusikon kokoonpano. Jari on levyttänyt tästä Disney-klassikosta uuden version vuonna 2009 ilmestyneelle elokuvasävelmiä sisältäneelle albumilleen Kuin elokuvissa.
 |
| Hän kertoo sen sävelin -albumi vuodelta 2001 on Jarin seuraava älppäri, joka sisältää pelkästään ikivihreitä helmiä. |
 |
| Kuin elokuvissa vuodelta 2009 oli kunnianhimoinen projekti, joka käytiin äänittämässä Lontoossa. Levyllä Jari tulkitsee elokuvasävelmiä suuren orkesterin säestämänä. |
Jari Sillanpää on artisti, jonka profiiliin coverit kuuluvat olennaisena osana. Jari on koko uransa aikana konserteissaan esittänyt paljon omia versioitaan muiden levyttämistä ikivihreistä. Coverversioiden osuus on hänen konserteissaan edelleen suuri, vaikka hänelle on kertynyt runsaasti omaa levytysmateriaalia. Esimerkiksi vuosina 2013–2014 järjestetyn Liekeissä-kiertueen ohjelmistossa Jari keskittyi oman tuotantonsa osalta lähinnä suurimpiin menestyksiin ja muutoin konsertissa kuultiin monipuolisesti musiikkia Elton Johnista ABBA-potpuriin ja Michael Jacksonista Bohemian rhapsodyyn. Klassikot luovat omalta osaltaan viihdearvoa Sillanpään konsertteihin. Jari Sillanpää on 2000-luvulla levyttänyt monia tasokkaita albumeja (kuten esim. Määränpää tuntematon vuodelta 2003 tai Albumi vuodelta 2008), mutta samalla hän on näillä albumeilla pyrkinyt viemään tuotantoaan kauemmas perinteisestä viihdeiskelmästä syvällisempään tekstimaailmaan. Vaikka albumit ovat tasokkaita, väestönosa, joka haluaa tulla tanssilattialle tai konserttihalliin viihtymään, ei välttämättä jaksa koko illan keskittyä kuuntelemaan Jarin vakavampia lauluja. Yleisölle jo valmiiksi tutut ikivihreät on helpompi sulattaa. Ja kuten edellä on tullut todettua, ikivihreissä klassikkosävellyksissä Jari Sillanpään tulkitsijan taidot pääsevät oikeuksiinsa paljon paremmin kuin uusissa iskelmälevytyksissä. Tästä syystä on luontevaa, että Jari Sillanpää on levyttänyt näinkin monta coverkappaleisiin perustuvaa albumikokonaisuutta.
Lähteet
Kirjallisuus:
Heiskari Ilkka (1996) VeiJari. Jari Sillanpää – Tangokuningas 1995. Jari Sillanpää Oy, Helsinki.
Suhola Aino (2004) Jaettu jano – tänä iltana Jari Sillanpää. Kustannusyhtiö Otava, Helsinki.
Levyjen kansitekstit:
Sillanpää Jari. Varastetut helmet (VeiJari-tuotanto, 1998).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti