Kuukauden levyartikkeli: Cisse Häkkinen – Summer party (Scandia, 1979)

Kirjoittajan kesäloman alkamisen kunniaksi heinäkuun levyksi valikoitui kesäpirskeet. Hurriganes-soittajien soololevyt ovat yksi kiehtova osa-alueensa suomalaisen kevyen musiikin historiassa. Cisse Häkkisen soololevyt sisältävät hyvän mielen musiikkia, mikä ei mullista maailmoja, mutta saattaa kuitenkin tuoda ainakin hetkeksi aikaa hyvän fiiliksen kuuntelijalleen.

Kun suositun yhtyeen jäsen julkaisee soolomateriaalia, siihen liittyy useimmiten tietynlaisia konventioita. Soololevyn julkaissut artisti ilmaisee, että hän haluaa vaihteeksi julkaista vähän toisenlaista materiaalia. Kriitikot taas tuppaavat arvostelemaan levyjä silkaksi rahastusyrityksiksi. Bändien jäsenten soololevyt ovat olleet jo pitkään täysin arkipäiväinen ilmiö musiikki- ja äänitemarkkinoilla, mutta joskus tämäkin ilmiö on lanseerattu. Uskaltaisin väittää, että 70-luvun suosituimpien bändien, kuten Hurriganesin ja Hullujussin, ansiosta ilmiö rantautui Suomeen 1970-luvulla. Toki esimerkiksi Wigwamin Pekka Pohjola ja Tasavallan Presidentin Jukka Tolonen olivat julkaisseet jo 1970-luvun alkuvuosina omia LP-kokonaisuuksiaan, mutta näille lahjakkaille muusikoille levytysmahdollisuus olisi avautunut todennäköisesti muutenkin. Hullujussi aloitti kaupallisten soololevyjen ilmiön, kun sen suosituin hahmo Viktor Kalborrek julkaisi vuonna 1975 oman albuminsa Con amore. Hurriganes hoiti kuitenkin soololevyprojektinsa huomattavasti menestyvämmin ja näkyvämmin.

Hurriganes nousi 1970-luvun puolivälin tienoilla ilmiömäiseen valtakunnalliseen suosioon. Jo ensimmäinen albumi Rock'n'roll all night long (1973) oli herättänyt melkoista pöhinää. Uudenlainen suoraviivainen rock-yhtye herätti suomalaisissa niin paljon kiinnostusta, että kyseisestä esikoisalbumista tuli lopulta Love Records -levy-yhtiön ensimmäinen kultalevylukemiin yltänyt äänite. Loppuvuodesta 1974 ilmestynyt Roadrunner oli lopullinen niitti, minkä myötä Hurriganesin suosio nousi järisyttävään mittakaavaan. Rocktriosta tuli Suomen ylivoimainen ykkösbändi, joka rikkoi yleisöennätyksiä ja mullisti koko suomalaisen musiikkimaailman kentän. Hurriganesista tuli 70-luvulla todellinen suomalainen Ilmiö isolla iillä, joka puhutteli 70-luvun nuorisoa siinä määrin, että yhtyettä on jopa luonnehdittu sukupolvikokemukseksi.

Hurriganes edusti suomalaisessa 70-luvun kulttuuri-ilmapiirissä poikkeuksellisia ilmiöitä. Suomalainen hurriganestohtori Petri Laukka on tutkimuksissaan luonnehtinut, kuinka Hurriganes edusti monella eri lähestymistavalla "kapitalismin henkeä". Hurriganes oli esimerkiksi häpeämättömän kaupallinen yhtye. Bändillä oli mediajulkisuus hallussa, se esiintyi mainoksissa ja siitä tehtiin jopa nuorisoelokuva Kuumat kundit (1976, ohjaaja Jussi Itkonen), joka oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Yhtye oli edelläkävijä muun muassa fanituotteiden suhteen. Myös Hurriganes-muusikoiden soololevyt syntyivät – ainakin osittain – kaupallisiin tarpeisiin. Rautaa oli taottava kun se on kuumaa, ja Hurriganes-manian ollessa suurimmillaan soololevyt menivät kuin kuumille kiville. Julkaisuajankohdaksi valittiin usein sopivasti kevät tai kesä, kun Hurriganesin varsinaiset albumit ilmestyivät miltei poikkeuksetta joulumarkkinoille.

Albert Järvisen soololevy ilmestyi 1974.

Aivan ensimmäinen Hurriganes-jäsenen soololevy on Albert Järvisen julkaisema Ride on, joka julkaistiin Hurriganesin kahden ensimmäisen älppärin välissä vuonna 1974. Tätä levyä ei ole kuitenkaan syytä pitää varsinaisesti Hurriganes-oheismateriaalina. Albert Järvinen oli noteerattu jo ennen Hurriganesiin liittymistään sen verran lahjakkaana kitaristina, että hän olisi hyvin todennäköisesti päässyt esittelemään soittotaitojaan levylautaselle joka tapauksessa jossain vaiheessa. Itse asiassa Hurriganes-historiikeissa on tuotu esille näkemys, jonka mukaan Albert Järvisen kaltainen lahjakas muusikko oli edesauttanut levytysstudioiden ovien avautumista koko bändille. (Aaltonen 2011, 80–81; Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 206)

Seuraavat soololevyt ilmestyivät Hurriganes-hysterian ollessa kuumimmillaan. Cisse Häkkisen debyyttialbumi Teendreams julkaistiin heinäkuussa 1976 ja nousi kahdeksi kuukaudeksi Suomen albumilistan ykköseksi. Ile Kallion soololevy Irock ilmestyi kesällä 1977 ja myi kunnioitettavat 17 000 äänitettä hieman epätasaisesta kokonaisuudesta huolimatta. Remun ensimmäinen soololevy No panic taas saatiin levykauppoihin keväällä 1978. Keskittykäämme jatkossa tässä esseessä Cisse Häkkiseen, koska kirjoitus perustuu hänen äänitteensä ympärille.

Vaikka Remu oli Hurriganesin varsinainen laulusolisti, miltei jokaisella albumilla on raitoja, joissa solistina toimii basisti Cisse Häkkinen. Esimerkiksi esikoisalbumilla Cisse pääsee ääneen kappaleissa Sweet Sue, My sweet Lily ja Tiger. Vaikka Cisse on esittänyt Hurriganesin älppäreillä tiukkojakin rock-numeroita (kuunnelkaapa vaikka Love potion number 9 Hanger-albumilta vuodelta 1978), hänen bravuureikseen osoittautuivat balladit ja muu Hurriganesin tuotannon hempeämpi osasto. Laulajana Cisse Häkkinen ei luonnollisesti ollut mikään pavarotti, mutta ainakin omasta mielestäni hänellä oli miellyttävä äänenväri ja hän kykeni sopivan uskottavasti tulkitsemaan niin hempeitä lepertelyballadeja kuin elvisteleviä rokkejakin. Monien Hurriganes-asiantuntijoiden mielestä Cisse oli laulajana parhaimmillaan 70- ja 80-lukujen vaihteessa, eli juuri Summer party -albumin julkistamisen aikoihin.

Yksi Cissen suurimpia suosikkilauluja oli Raul Wikströmin kynäilemä My only one, jonka Jim and The Beatmakers oli levyttänyt vuonna 1964. Hurriganes oli ottanut laulun keikkaohjelmistoonsa, ja Cisse olisi halunnut levyttää sen jo vuonna 1974 Roadrunner-albumille. Remu oli kuitenkin torpannut idean, koska Hurriganesin levy ei saa kuulostaa liian "lollipopilta". Roadrunnerille päätyi kuitenkin toinen Cissen bravuurinumero I will stay. Remun tokaisu on sangen osuva, sillä tuon laulun alkuperäinen esittäjä oli tanskalainen The Lollipops -yhtye. My only one saavutti kuitenkin keikoilla niin suurta suosiota, että se päätettiin levyttää seuraavalle Crazy days -albumille (1975). My only one osoittautui levyn ylivoimaisesti suurimmaksi hitiksi, joka menestyi erinomaisesti esimerkiksi Nuorten sävellahjan äänestyksissä ja pysyi miltei puoli vuotta Suomen singlelistalla. Hurjamaineisen ja rajun rockbändin kolmannen albumin suurimmaksi hitiksi osoittautui siis hempeä rakkauslaulu. My only one on Cisse Häkkisen uran ylivoimaisesti suurin menestys, mikä yhdistetään häneen tavaramerkin omaisesti.

My only one -laulun suursuosio herätti ajatuksen siitä, että voisiko Cisse Häkkinen tehdä kokonaisen oman albumillisen nostalgisia popklassikoita. Albumin valmistaminen syntyi myös hieman poikkeukselliseen tarpeeseen, sillä Remu tarvitsi jonkinlaisen projektin itselleen. Remu oli saanut alkuvuodesta 1976 vankeustuomion, koska hänen asunnostaan oli löytynyt pieni määrä huumausaineita. Remu selvisi kuitenkin rangaistuksesta vankeinhoidon kokeiluohjelmaan kuuluvalla siviilityöllä. Tuomion sai suorittaa päivätyössä, kunhan aina illaksi palasi takaisin kaltereiden taakse. (Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 143) Remun päivätyö löytyi toki luontevasti levy-yhtiö Love Recordsista ja yhtenä projektina hän ryhtyi Cissen soololevyn tuottajaksi. (Aaltonen 2011, 131–132)

Cisse Häkkisen ensimmäinen soolo-LP
Teendreams julkaistiin kesällä 1976.
Hurriganes-maniassa levy nousi
listaykköseksi ja myi kultaa.

Cisse Häkkisen soololevy Teendreams koottiin sangen yksinkertaisista aineksista: Cisse valitsi älppärille My only onen hengessä 12 oman nuoruutensa suosikkikappaleitaan. Albumi on siis puhdas cover-levy, jossa Cisse esittää omannäköisiä versioitaan 50- ja 60-luvun vaihteen pop-klassikoista, kuten Livin' doll, Sealed with a kiss tai Beautiful dreamer. Kriitikot lyttäsivät albumin ala-arvoiseksi rahastukseksi, mutta Hurriganes-mania oli suomalaisen nuorison keskuudessa niin kova, että Teendreams osoittautui melkoiseksi myyntimenestykseksi. Heinäkuussa 1976 ilmestynyt albumi oli kahden kuukauden ajan Suomen albumilistan ykkönen. Levy oli kesän 1976 suosituin suomalainen rock-LP. Syksymmällä Cisse vastaanotti Teendreamsista kultalevyn. Hurriganes-historiikkeihin on jäänyt elämään Cissen toteamus: "Sanotaan, että se on roskaa. Kultalevyn arvoista roskaa."

Teendreams sisältää ehdottomasti omat kohokohtansa. Niitä ovat levyn onnistunut aloitusraita Lessons in love tunnelmallisine pianointroineen à Hillel Tokazier, menevä Calendar girl, svengaava Saturday night out tai sovitukseltaan onnistunut Gypsy woman. Kaikesta huolimatta on kuitenkin ehkä ymmärrettävä lyttäävien kriitikoidenkin näkemyksiä. Muutamien laulujen sovitukset kuulostavat melkoisen nopeasti väsätyiltä ja halpahintaisilta. Näkemystä tukee Hurriganes-historiikki, jossa todetaan seuraavasti: "Levytyssessiot sujuivat rennosti. Turhia paineita ei otettu – eikä ollut tarvekaan ottaa. Joitakin sovituksia hiottiin hieman enemmän, osaa ei juurikaan. Cisse onnistui toisissa tulkinnoissa paremmin, toisissa mukiin menevästi". (Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 153) Joka tapauksessa, kuten historiikki jatkaa, kyseessä oli "pirteä partylevy", jonka tarkoituksena oli välittää hyväntuulista kepeää pop-musiikkia Suomen nuorisolle.

Vaikka Teendreams onkin Cissen soololevyistä legendaarisin ja suosituin, omasta mielestäni Cissen seuraava levy on kokonaisuutena onnistuneempi. Keväällä 1979 Cisse rupesi kokoamaan toista sooloälppäriään, joka valmistettiin täsmälleen samalla reseptillä kuin Teendreamskin. Jälleen kerran Cisse päätti tuoda kesämarkkinoille hyväntuulisen bilelevyn, jossa hän versioi oman nuoruutensa pop-klassikoita 50- ja 60-lukujen taitteesta. Levyn nimeksi tulikin osuvasti Summer party.

Summer party äänitettiin kuitenkin aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin kolme vuotta aikaisemmin julkaistu Teendreams. Teendreamsin julkaisun aikoihin Hurriganes oli Suomen ylivoimainen ykkösbändi. Vuonna 1979 yhtyeen suosio oli Suomessa melkoisessa syöksykierteessä. Nuoriso oli innostunut rockabilly-ilmiöstä, jonka ykkösnimenä Suomessa toimi yhtye Teddy and the Tigers, sekä punkista ja uudesta aallosta. Aikaisemmin timanttilevyjä haalineen Hurriganesin vuonna 1978 ilmestynyt albumi Hanger ei myynyt edes kultaa. Levy-yhtiökin oli vaihtunut Love Recordsin talousongelmien vuoksi Scandiaan, jolla oli paremmat kansainväliset verkostot. Hurriganeshan oli noussut sangen suureen suosioon Ruotsissa ja läpimurtoa yritettiin myös Tanskassa ja Britanniassa.

Summer partyn levykansitaidetta.

Summer party -levy äänitettiin maaliskuussa 1979 kolmessa äänityssessiossa. Levyllä musisoivat Cissen lisäksi Hillel Tokazier (koskettimet), Ronnie Österberg (rummut) sekä bändikaveri Ile Kallio (kitarat), joka tosin lopetti Hurriganesissa ennen levyn ilmestymistä. Summer party oli ensimmäinen levy, jonka Cisse toteutti ilman Remu Aaltosta. Vaikka levy on äänitetty sangen nopealla aikataululla, albumi kuulostaa soundimaailmaltaan ja tekniseltä toteutukseltaan korkeatasoisemmalta kuin Teendreams. Summer party on tanakka 13 laulun menevä kokonaisuus hyvän mielen musiikkia, joka ei mullista maailmoja mutta saa ehkä hetkeksi aikaa kuulijan suupielet ylöspäin. Albumilla on Teendreamsiin verrattuna vähemmän slovareita – oikeastaan ainoa selkeä hitaampi kappale on päätösraita Only sixteen – joten levyllä riittää hyvää menoa. Cissen itsensä tekemät sovitukset ovat sujuvia ja ytimekkäitä. Näissä letkeissä versioissa on todella keskitytty itse asiaan ja otettu niin sanotusti "löysät pois". Suurin osa raidoista on hädin tuskin kaksi ja puoli minuuttia pitkiä. Kaksi raitaa ovat jopa alle kaksiminuuttisia. Vaikka albumi ei sisälläkään musiikillisesti mitään kovinkaan innovatiivista ja mullistavaa, ja sovitukset ovat melko yksinkertaisia ja helppoja, älppäri ajaa tarkoituksensa: levyllä on tarkoitus myydä hyvää fiilistä ja sitä Summer partylla todella riittää! Koko albumin kuunteleminen vie vain reilut puoli tuntia, mutta elämässään voisi käyttää puolituntisen huomattavasti huonomminkin.

Summer partyn ehdoton kohokohta on heti sen ensimmäinen raita Be Bob Boogie Boy. Cissen versio Gene Vincentin vuonna 1958 julkaistusta rock'n'rollista on äärimmäisen tiukka veto, joka svengaa kuin hirvi. Vincentin originaaliversiossa kuultu saksofonisoolo on korvattu Ilen ytimekkäällä kitarasoololla. Levytys on ehdottomasti yksi Cissen laulu-uran ehdottomia kohokohtia, eikä ole mikään ihme, että juuri tämä levytys julkaistiin singlenä – toisella puolella raita A5 Don't throw your love away.

Hyvä meno jatkuu myös kakkosraidalla Come on little angel, jonka laulutrio The Belmonts levytti alun perin vuonna 1962. Vanhan ajan pop-klassikot ovat muuttuneet Cissen sovittamina raflaaviksi rokeiksi, joskin albumin soundit ovat kuitenkin huomattavasti pehmeämpiä kuin Hurriganesin albumeilla.

Jos levyn kolmas raita Kind of a drag (alun The Buckinghams -yhtyeen hitti vuodelta 1967) edustaakin kahteen ensimmäiseen lauluun verrattuna hieman laiskempaa vetoa, niin svengaava meininki palaa uomiinsa taas neljännessä raidassa You're sixteen (orig. Johnny Burnette 1960). Cissen ytimekäs versio on huomattavasti menevämpi kuin esimerkiksi Scandialle muutamaa vuotta aikaisemmin laulusta levytetty Tapani Kansan suomenkielinen versio Olet kuusitoista (1975, sov. Olli Heikkilä). Kuusitoistakesäisistä on albumilla siis kaksi laulua, sillä kuten edellä jo todettiin, levyn päätösraitana kuullaan Only sixteen.

Kaksi seuraavaa biisiä pysyvät uskollisina levyn yleislinjalle. Don't throw your love away levytti alun perin The Orlons vuonna 1963, mutta laulusta tuli hitti seuraavana vuonna, kun The Searchers teki laulusta coverversion. Täsmälleen samanlainen kohtalo kävi myös laululle The shoop shoop song (It's in her kiss), jonka ensilevytti Merry Clayton vuonna 1963, mutta hitiksi laulu nousi Betty Everettin levytettyä sen seuraavana vuonna.

Levyn A-puoli päättyy vielä oikein poikkeuksellisen menevästi, sillä Cissen versio Marmeladen tarttuvasta hitistä Wait for me Mary-Anne on yksi albumin onnistuneimmista vedoista. Sovituksessa kirsikkana kakun päällä on Hillel Tokazierin tarttuva pianoriffi. Laulu on myös albumin tuorein, sillä originaali on levytetty niinkin myöhään kuin 1968 ja rock'n'rollin sijaan alkuperäinen levytys tuo jo hieman mieleen purkkapop-musiikille tyypillisiä konventioita. Jostain syystä Cissen levylle laulun nimi on lyhennetty yhdellä kirjaimella muotoon Wait for me Mary-Ann.

B-puolen aloittaa yksi levyn rokahtavimmista vedoista. Chuck Berryn Promised land on sovitettu tiukaksi rockiksi ilman alkuperäiselle versioille (1965) ominaisia rock'n'roll -konventioita. Berryn alkuperäinen levytys päättyy kitararevittelyyn, joka feidautuu pois, ja samanlaiseen ratkaisuun on päädytty myös Cissen versiossa.

Promised landin rock-tunnelmista palataan takaisin levyn popahtavampaan yleisilmeeseen Elvis-klassikko Return to senderin myötä. Tästä laulusta mainittakoon, että Cissen versio on tuhat kertaa onnistuneempi kuin laulusta myöhemmin levytetty suomenkielinen versio Saat postikortin, jonka levytti Jamppa Tuominen vuonna 1989. Cissen esikoisalbumi Teendreams sisältää Sealed with a kiss -klassikon, jossa nuoren pariskunnan on erottava kun kesä päättyy. Tällä levyllä laulussa See you in September kuullaan päinvastainen tarina. Kesäksi on erottava, mutta toivottavasti näemme toisemme taas syyskuussa. See you in september oli levytetty ensimmäistä kertaa jo vuonna 1959, mutta hitti siitä tuli vasta vuonna 1966 The Happenings -yhtyeen versiona. Tämän hieman rauhallisemman laulun jälkeen albumilla jatkuu jälleen hyvä meno, kun Cisse ottaa käsittelyyn The Hollies -hitin Yes I will (I'll be true to you). Raita on albumin pisin, kestoltaan peräti huikeat 3 minuuttia 10 sekuntia.

Levyn kaksi viimeistä raitaa kuultiin myös Hurriganesin keikkaohjelmistossa. Cisse oli esittänyt keikoilla jo pitkään Sam Cooken klassikkoa Only sixteen (1959) ja nyt se päätyi hänen levytysrepertuaariinsa Summer partyn päätösraidaksi. Laulu on albumin ainoa selkeä slovari, joka erottuu rauhallisemmalla pianovetoisella sovituksella muuten kitaravoittoisella levyllä. Soundimaailmaltaan erottuu myös albumin rokahtavin veto, Everly Brothersin kappale Price of love, joka taas kelpuutettiin levyn ilmestymisen jälkeen Hurriganesin ohjelmistoon. Price of love olisi sovituksensa puolesta sopinut hyvin tuon ajan Hurriganesin albumeille, joiden yleisilme oli tuohon aikaan huomattavasti Cisse Häkkisen soololevyjä rankempi. Price of loven Hurriganes esitti muun muassa Tukholman keikalla elokuussa 1979, josta SVT teki taltioinnin.

Cisse Häkkisen Summer party nousi toukokuussa 1979 Suomen 19. myydyimmäksi levyksi ja vielä kesäkuun aikana se pysyi kolmenkymmenen myydyimmän albumin joukossa. Levyn suosio jäi siis huomattavasti Teendreamsia vaatimattomammaksi. Hurriganes ei ollut levyn ilmestymisen aikoihin enää kuuminta hottia, joten pelkällä Hurriganesin nimellä ei saavutettu huikeita myyntilukuja. Albumi kuitenkin onnistui nousemaan listoille, joten kyseisenä vuonna Scandia julkaisi varmasti lukuisia kannattamattomampiakin levyjä.

Kun Summer party lopulta ilmestyi toukokuussa 1979, Hurriganes oli kokenut jo suuria mullistuksia. Ile Kallio, joka oli ollut turhautunut bändikaveriensa toimintaan epäonnistuneella Britannian-kiertueella, jätti yhtyeen ja Albert Järvinen palasi takaisin kitaristiksi. Hurriganesin "perinteisen" superkokoonpanon palaaminen herätti huomattavasti mediahuomiota, mutta valitettavasti kolmikon paluulevy Jailbird (1979) osoittautui niin ikään vaatimattomaksi myyntimenestykseksi. Tällä albumilla on muuten yksi Cissen ehdottomasti parhaita soolonumeroita – Pretty Mona. Onneksi 1980-luvulla Hurriganes koki jälleen uuden nousun ja paluun eturivin bändien joukkoon. Vuonna 1980 julkaistu äärimmäisen onnistunut albumi 10/80 näytti lopulta uusille yrittäjille mistä kana kusee, ja Hurriganes palasi takaisin kultalevykantaan. Myös kaksi seuraavaa Hurriganes-levyä Fortissimo (1981) ja Rockin' (1982) myivät kultaa, mutta tämän jälkeen Hurriganesin tarusta alkoi olla ammennettu jo kaikki, mitä ammennettavissa oli. Vuonna 1984 bändi jäi määrittelemättömäksi ajaksi tauolle.

Hurriganesin hajoamisen jälkeen
julkaistu I love you anyway vuodelta
1985 on Cisse Häkkisen kolmas ja
viimeinen sooloalbumi.

Cisse Häkkinen, joka oli toiminut Remun uskollisena apulaisena vuodesta 1971 lähtien, jäi Hurriganesin lopettamisen jälkeen tyhjän päälle. Elämästä katosi merkitys, kun säännöllinen työrupeama ja rocktähteys oli taaksejäänyttä elämää. Vuonna 1985 Cisse pyrki jatkamaan muusikon uraansa julkaisemalla kolmannen soololevynsä I love you anyway, jonka hän valmisti yhdessä Albert Järvisen kanssa. Cissen kolmas soololevy tehtiin aivan toisenlaisella reseptillä kuin kaksi aikaisempaa. Nyt ei luotettu pelkästään covereihin, vaan Cisse ja Albert kynäilivät albumille toinen toistaan rajumpia rokkeja, jotka Cisse tulkitsi raa'alla rockäänellä. 50- ja 60-lukujen popklassikoiden nyyhkytraagiset tarinat ja lepertely olivat tällä levyllä historiaa ja ne korvattiin suoraviivaisella englanninkielisellä äijärokilla. On kuitenkin todettava, että ainakin omasta mielestäni tämän levyn parhaimmisto löytyy sen balladipuolelta: Come prima ja Sami-pojalle omistettu nimikkobiisi I love you anyway ovat Cissen kolmannen ja viimeiseksi jääneen soololevyn huipentumia. Valitettavasti I love you anyway ei menestynyt senkään vertaa mitä Summer party ja levy jäi täysin unohduksiin. Myös Hurriganesin paluuyritys vuonna 1988 osoittautui fiaskoksi. Cisselle tarjottiin jopa suomenkielistä uraa. Hänen oli tarkoitus levyttää Harri Saksalan kynäilemät kappaleet Sä sekoitat mun pään ja Kultaa ja hohtavaa hopeaa mutta suunnitelmat kariutuivat. Jälkimmäinen laulu päätyi muuten Katri Helenan (!) levyttämäksi hänen Almaz-levylleen vuonna 1988.

Cisse Häkkisen soololevyt on julkaistu
myös CD-formaatissa.

Cisse Häkkinen menehtyi maksakirroosiin tapaninpäivänä 1990. Perinnöksi häneltä jäi mittava elämäntyö Hurriganesin basistina ja toisena laulajana sekä kolme soololevyä, joista ainakin allekirjoittaneen mielestä keskimmäinen Summer party on kaikkein mainioin kokonaisuus. Love Recordsin äänitearkiston omistanut Siboney julkaisi Teendreamsin CD-painoksen vuonna 1991 ja uudelleen remasteroituna vuonna 2007. Cissen kahden viimeisimmän soololevyn oikeudet olivat Fazer Finnlevyllä, joka julkaisi molemmat levyt vuonna 1991 samojen kansien alla 2 alkuperäistä -sarjassa. Fazerin ostanut Warner Music Finland julkaisi vuonna 2001 Summer partyn ja I love you anywayn yksittäisinä remasteroituina painoksina. Vuonna 2008 2 alkuperäistä -sarjan kokoelmasta julkaistiin uusintapainos.

Lähteet

Aaltonen Honey, Kontiainen Vesa, Starck Kjell (2002) Hurriganes. Johnny Kniga Kustannus, Helsinki.

Aaltonen Honey (2011) Cisse Häkkinen. Johnny Kniga Kustannus, Helsinki.

Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu, Salo Markku (1998) Jee Jee Jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Porvoo.

Laukka Petri (2014) Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa – Kuinka rock valtasi suomettuneen Suomen. Into-Kustannus, Helsinki.