Jos kuitenkin biisi ratkaisee?

Aluksi voisi esittää muutamia tietokilpailukysymyksiä. Suomen kolme viimeisintä euroviisuedustajaa ovat olleet Krista Siegfrids, Softengine ja Pertti Kurikan Nimipäivät.

Keiden kahden ympärillä nähtiin ihan mieletön ennakkokohu ja hypetys? Aivan oikein, oikeat vastaukset ovat Krista Siegfrids ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Keiden uskottiin tuovan Suomelle toisen viisuvoiton? Aivan oikein, Krista Siegfridsin ja Pertti Kurikan Nimipäivien. Kuka ei herättänyt etukäteen minkäänlaista kiinnostusta, edes kotimaassaan? Kyllä, oikea vastaus on Softengine. JA SITTEN se olennaisin kysymys: KUKA NÄISTÄ kolmesta pärjäsi viisuissa kaikkein parhaiten. Niinpä, Softengine.

Suomen kolmen viimeisimmän viisuedustajan menestys laulukilpailussa on mennyt seuraavasti:

2013 Krista Siegfrids – Marry me; Finaalin 24. / 26, 13 pistettä
2014 Softengine – Something better; Finaalin 11. / 26, 72 pistettä.
2015 Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää; Sijoitus ei vielä tiedossa, semifinaalin 11–16.

Seuraava kysymys: MIKSI näistä kolmesta Softengine pärjäsi parhaiten? Tajunnanräjäyttävä vastaus: Koska Softenginellä oli paras biisi!

Koko tämän kevään suomalainen someälymystö on riehunut, ettei Euroviisuilla ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Väite ei kestä tarkastelua, jos tutkitaan Suomen kolmen viimeisimmän viisun menestystä. Softenginen kappale Something better ei ollut millään muotoa kliseinen ja stereotyyppinen "euroviisuhumppa" tai maailmanparannusballadi, vaan suoraviivainen rock-biisi, joka olisi varmasti olemassa ilman Euroviisujakin. Siis sellainen kappale, jonka mikä tahansa kansainvälisesti menestynyt suomalainen rock-yhtye voisi esittää ohjelmistossaan. Ja sen vuoksi se pärjäsi Euroviisuissa hyvin, Suomen mittakaavassa suorastaan erinomaisesti. Euroopassa katsojat ja viisuraadit ajattelivat, että tässä on kappale, jota voisi ehkä jopa kuunnella vapaaehtoisesti.

Krista Siegfridsin viisuesitys päättyi siihen, että Kristan ja hänen
taustalaulajansa Reetta Korhosen huulet koskettivat toisiaan
puolentoista sekunnin ajan. Tämä tulkittiin kannanotoksi samaa
sukupuolta olevien avioliittojen puolesta, minkä myötä
suomalaiset vakuuttuivat Kristan voittavan Euroviisut, koska
"viisut aina voitetaan jollain politiikalla".

Tässä valossa on äärimmäisen hupaisaa, että Suomessa kuvitellaan toistuvasti viisuvoiton tulevan jollain poliittisilla statementeilla. Krista Siegfrids keksi UMK-voittonsa jälkeen liittää Tahdon 2013 -kampanjan mukaan viisuesitykseensä, mikä ilmeni siten, että hän esityksen lopussa muiskutti siveästi puolentoista sekunnin ajan samaa sukupuolta olevaa taustalaulajaa. Siitähän suomalainen media innostui: NYT meillä on ensimmäistä kertaa Lordin jälkeen edustaja, joka rikkoo rajoja viisulavalla ja tekee jotain mieleenpainuvaa, hurjaa ja ajaa poliittista asiaa. Krista myi koko elämänsä promootiolle ja hoitikin sen kieltämättä ansiokkaasti. Viisuviikolla Malmössä vaikutti Kristan onnistuneen PR-työn myötä, että Suomi sai paikan päällä kilpailukaupungissa ennennäkemätöntä kansainvälistä huomiota. Joillekin tuli jopa lordimainen hypetys mieleen.

Mutta miksi menestystä ei tullut? Koska Kristan kilpailukappale Marry me oli turhanpäiväinen hilipatipippaa-ralli, jota ei ollut edes tuotettu kovinkaan korkeatasoisesti. Kristan huono sijoitus ei johtunut siitä, että Eurooppa olisi ollut suvaitsematon eikä hyväksyisi siveää lesbopusua tai samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Joissakin maissa tempaus varmasti herätti paheksuntaa, mutta on vaikea kuvitella sen vaikuttaneen menestykseen. Vai uskotteko, että Euroopassa on ollut tosiaan satoja tuhansia ihmisiä, jotka ovat Kristan överin ding dong -esityksen aikana ajatelleet, että "onpa hyvä biisi, tätä mä äänestän ehdottomasti. Eiku, eeenpä äänestäkään kun se harrastaakin syntiä lavalla". Jos jossain Itä-Euroopassa Kristan tempausta paheksuttiinkin, niin miksi Krista ei saanut pistevyöryä suvaitsevalta länneltä. Krista Siegfridsin Marry me sai finaalissa pisteitä viideltä maalta: San Marinolta, Israelilta, Saksalta, Ranskalta ja Tanskalta. Näistä maista kolmessa (San Marino, Israel ja Saksa) ei ollut laillistettu samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Samaa sukupuolta olevien avioliitto oli sen sijaan laillistettu Ruotsissa, Alankomaissa, Belgiassa, Islannissa, Norjassa, Espanjassa ja Portugalissa. Nämä maat jättivät KAIKKI Kristan manifestin tasa-arvoiselle avioliittolaille pisteittä. Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että Kristan floppi ei johtunutkaan Euroopan suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, että kilpailukappale Marry me ei ollut tarpeeksi hyvä pärjätäkseen viisuäänestyksessä.

Pertti Kurikan Nimipäivien ympärillä nähtiin tänä keväänä aivan ennennäkemätön hype. Hypessä oli toki paljon positiivista. Pertti Kurikan Nimipäivät on tehnyt aivan äärimmäisen arvokasta työtä kohentaakseen kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassamme. Uskon vilpittömästi, että tämän kevään jälkeen monien suomalaisten asenne on muuttunut avoimempaan ja hyväksyvämpään suuntaan. Mutta suomalaisten näkemykset yhtyeen euroviisupotentiaalista eivät perustuneet minkäänlaisille realistisille oletuksille.

Suomalainen älymystö tuntui ihan tosissaan olevan keväällä "torilla tavataan" -hokemien myötä vakuuttunut siitä, että Suomi voisi voittaa Eurovision laulukilpailun toisen kerran. Syyt olivat mitä moninaisempia. Esitettiin, että eihän Euroviisuilla ole mitään tekemistä musiikin kanssa, kysehän on silkasta poliittisesta tapahtumasta. Olen yrittänyt aikaisemmissa kirjoituksissa osoittaa, että euroviisuvoittoon vaaditaan myös musiikillisia ansioita. Niitä vaadittiin myös niin Lordilta kuin Conchita Wurstilta. On Conchita Wurstin laulutaitojen vähättelemistä esittää hänen voittaneen viisut vain sen vuoksi, että hän ajoi suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden asiaa. Pertti Kurikan Nimipäivät on varmasti esiintymisillään edistänyt kehitysvammaisten asemaa. Yhtyeellä oli Euroviisuissa asenne kohdallaan ja he hoitivat edustustehtävänsä kaikin puolin hienosti. Mutta hyvänkään asian edistäminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että pärjäisi laulukilpailuissa. On vaikea uskoa, että Pertti Kurikan Nimipäivien eilinen karsiutuminen johtuisi vain ja ainoastaan Euroopan suvaitsemattomuudesta. Jos kehitysvammaiset olisivat esittäneet tiistain semifinaalissa esimerkiksi Viron tai Belgian kilpailukappaleen, ne olisivat aivan varmasti päässeet finaaliin.

Euroviisut ei ole lähtökohtaisesti poliittinen tapahtuma, sanoo Hesarin toimittaja mitä tahansa. Kyllä, Euroviisut on koko 60-vuotisen historiansa aikana ilmentänyt Euroopan poliittista historiaa ja laulukilpailussa on ajoittain myös tehty politiikkaa. Mutta Euroviisujen poliittisuus on syntynyt ikään kuin "luonnostaan" tilanteissa, joissa kansallisvaltiot kohtaavat. Kilpailuun harvemmin lähdetään täysin tarkoituksella politikoimaan. Vaikka viisut kuinka ilmentäisivät Euroopan politiikkaa, se ei tarkoita sitä, että kilpailun politisoiminen takaisi hyvää lopputulosta. Ja tätä suomalaiset eivät tänä keväänä ymmärtäneet.

Israel teki "kristat" jo vuonna 2000

Suomalaiset ovat rakastuneet Lordin tarinaan. Kansakuntamme salaiseen muistiin on jäänyt asetelma, jonka mukaan Lordi rikkoi kaikkia rajoja viisulavalla ja onnistui lukuisten vastoinkäymisten jälkeen yllättämään kaikki voittamalla viisut. Sen jälkeen Suomessa on oletettu, että viisut voidaan voittaa seuraamalla mahdollisimman paljon Lordin "tarinaa". Jotkut uskoivat, että Teräsbetoni voittaa viisufinaalin, koska "hevillä ei hävitä". Kristaa verrattiin Lordiin, koska Krista Lordin tavalla "rikkoi rajoja" viisulavalla pienellä muiskautuksella (mainittakoon muuten, että viisulavalla nähtiin samaa sukupuolta olevien henkilöiden pikainen pusu jo 13 vuotta ennen Kristaa). Nyt Pertti Kurikan Nimipäivien uskottiin jälleen toistavan Lordin kaavaa. Uudenlainen ja rajoja rikkova yhtye uudella musiikkityylillä voittaa viisut samalla tavalla kuin Lordi yhdeksän vuotta sitten.

Suomalaisten kannattaisi nyt lopettaa Lordin perään haikailu. Uutta viisuvoittoa ei tule, mikäli yritämme epätoivoisesti toistaa vanhaa kaavaa. Tärkeintä olisi pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvä biisi ja toimiva esitys sekä etsiä jokin uudenlainen persoonallinen "talent" ja "ilmiö", eikä harrastaa laskelmointia vanhentuneilla keinoilla.

Pertti Kurikan Nimipäivien karsiutuminen on mielestäni ikävä juttu. Monet ovat sanoneet, ettei kyseisen yhtyeen edustuspaikassa ollut tarkoituskaan tavoitella voittoa vaan viedä hyvää asiaa eteenpäin. Tämä on mielestäni täysin oikeutettu ja hyvä näkemys. Ei Euroviisuissa ole pakko aina hampaat irvessä lähteä menestymään. Ei missään nimessä. Monet ilmaisivat eilen olevan ylpeitä suomalaisuudestaan, vaikka menestystä ei tullut – ja se on äärimmäisen hienoa! Mutta joistakin somereaktioista päätellen yllättävän monet suomalaiset taisivat kuitenkin uskoa, että Suomi voisi tänä vuonna ihan oikeasti voittaa kilpailun. Tämän tekstin tarkoituksena on pyrkiä selittämään, miksi monien hamuamaa voittoa ei tullutkaan pelkällä erilaisuudella ja poliittisella statementilla. Kyllä, kenties PKN:n mahdollisuudet olisivat olleet paljon paremmat, jos semifinaalissa ei olisi ollut noin paljon Itä-Euroopan maita. Kyllä, kenties PKN:n mahdollisuudet olisivat olleet paljon paremmat, jos Euroviisujen tulos ratkaistaisiin edelleen pelkästään yleisöäänestyksellä. Mutta jos ei kykene pääsemään semifinaalista jatkoon, on ihan turhaa olettaa, että olisi voinut voittaa, oli äänestäjien kokoonpano mikä tahansa.