Kuukauden levyartikkeli: Arja Saijonmaa – Sånger från asfalt och ängar (WEA-Metronome Records, 1981)

Entinen(?) vasemmistolaislaulaja laulamassa juhlaorkesterin säestämänä Tukholman Poliisikuoron kanssa suomalaisia ikivihreitä ruotsiksi. Campia? No ehdottomasti! Juhlavaa? Sitäkin!

Arja Saijonmaan läpimurto Ruotsissa tapahtui varsinaisesti vuonna 1977, mutta hänen musiikkiprojektinsa lahden toisella puolella alkoivat jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Arja Saijonmaa esiintyi 1970-luvun puolivälissä Ruotsissa Mikis Theodorakisin musiikkiin perustuvassa musikaalissa – itseoikeutetusti, olihan hän ainoa pohjoismaalainen, joka oli kiertänyt mukana Theodorakisin maailmankiertueella. Yhteistyö Theodorakis-musikaalin kapellimestarin Ulf Björlinin kanssa jatkui, kun Saijonmaa ja Björlinin orkesteri tekivät Helsingin juhlaviikoille 1975 konserttikokonaisuuden ranskalaisista chansoneista. Tässä konserttikokonaisuudessa esiteltiin koko ranskalaisen musiikin kirjo keskiaikaisesta ritarirunoudesta aina Joseph Kosman nykyaikaisiin iskelmiin asti. Kokonaisuudesta julkaistiin myös Suomessa levy Huomenta sydämeni – Bonjour mon coeur ja lisäksi Yleisradio teki siitä omilla tv-studioillaan taltioinnin vuonna 1976.

Theodorakis-musikaalin myötä syntyi ajatus tehdä Theodorakis-levy Ruotsiin. Saijonmaan ja Theodorakisin yhteistyö oli päättynyt maailmankiertueeseen vuonna 1972, mutta viisi vuotta myöhemmin helmikuussa 1977 yhteistyö alkoi taas kukoistaa, kun Saijonmaa taustaryhmineen matkusti Ateenaan levyttämään Theodorakis-levyä Ruotsin markkinoille. Kreikan sotilasjuntta oli kukistunut vuonna 1974, minkä myötä Theodorakis oli saanut palata takaisin asumaan kotimaahansa. Sen myötä Theodorakisin musiikki alkoi saada hieman aikaisempaa "lempeämpiä" ja epäpoliittisempia sävyjä. Näitä uusia lauluja kutsuttiin laiki-lauluiksi, joiden teksteissä välitettiin havaintoja ihmiselämän arjesta. Vuonna 1977 valmistui Ruotsin markkinoita varten levy Det är tid att sjunga sånger. Theodorakis johti orkesteria ja lauloi joillakin raidoilla mukana. Uusien laiki-laulujen lisäksi mukana oli vanhempia Theodorakisin sävellyksiä nykykirjailijoiden runoihin.

Levy-yhtiö piti Det är tid att sjunga sånger -albumia kummajaisena ja marginaalimusiikkina. Kertoman mukaan levystä julkaistiin aluksi vain varovainen 5 000 äänitteen painos. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia levy nousikin Ruotsissa yllättävään suosioon. Lopulta sitä myytiin 100 000 äänitettä ja Saijonmaa vastaanotti albumista kultalevyn, elämänsä ensimmäisen. Saijonmaa kierteli levyn suursuosion vanavedessä ympäri Ruotsia esittäen Theodorakisin musiikkia. Suosio oli niin valtaisaa, että vuonna 1978 julkaistiin tupla-LP konserttitaltiointi, minkä myötä ruotsalaiset saivat levyhyllyihinsä lisää Theodorakisin musiikkia.

Vuonna 1979 Saijonmaa tutustutettiin chileläiseen maailmankuuluun Inti-Illimani -orkesteriin. He olivat olleet maanpaossa vuodesta 1973 lähtien, kun Augusto Pinochet kaappasi Chilessä vallan Salvador Allendelta. Tarkoituksena oli, että Saijonmaa voisi tehdä näiden chileläisten pakolaismuusikoiden kanssa saman, minkä hän oli tehnyt Mikis Theodorakisin kanssa. Musiikilla diktatuuri kumoon. Saijonmaa ja Inti-Illimani levyttivät Ruotsissa albumillisen Violeta Parran lauluja. Gracias a la vida taipui muotoon Jag vill tacka livet, ja siitä muodostui suuri ikivihreä Ruotsissa. Myös tämä levy myi Ruotsissa kultalevyyn oikeuttavat 100 000 äänitettä.

Saijonmaan menestys Ruotsissa herätti kiinnostusta hänen kotimaassaan. Vuonna 1979 Scandia Musiikki julkaisi Saijonmaan molemmat ruotsalaiset menestyslevyt suomeksi. Suomenkielisten levyjen sisältö on identtinen ruotsinkielisten kanssa. Taustat ovat täsmälleen samat, ainoastaan Saijonmaan ruotsinkielinen lauluraita on korvattu suomenkielisellä. Det är tid att sjunga sånger julkaistiin suomeksi nimellä Jokainen arkiaamu – Arja Saijonmaa ja Mikis Theodorakis Ateenassa ja Jag vill tacka livet nimellä Miten voin kyllin kiittää. Molemmilla levyillä suomenkielisistä sanoituksista vastaa ilmiömäinen runoilija Pentti Saaritsa; laulujen käännökset vastaavat täsmälleen alkuperäisiä vaativia tekstejä, pysyen silti runomitassa ja sisältäen vielä oivaltavia loppusointuja.

Saijonmaasta oli näin ollen tullut Ruotsissa eräänlainen maailmanmusiikin välittäjä. Hän oli tutustuttanut ruotsalaiset sekä kreikkalaiseen että eteläamerikkalaiseen musiikkiin, ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Syksyllä 1980 ilmoitettiin, että seuraavana projektina päätettiin tutustuttaa ruotsalaiset Saijonmaan kotimaan musiikkiperinteeseen. Jo loppuvuodesta 1977 Ruotsissa täystyöllistetty Arja Saijonmaa oli paljastanut Suomen Kuvalehden haastattelussa, että hänen mielessään kangastelevat suunnitelmat suomalaisten laulujen löytämisestä ja esittämisestä.

Vuonna 1981 Saijonmaa järjesti perinteiseen tukholmalaiseen Hamburger Börsseniin show'n, jossa hän esittelisi suomalaisen tangoperinteen ruotsalaisille. Saijonmaan oman kertoman mukaan ajatusta vieroksuttiin suuresti. Suomalainen tango miellettiin Ruotsissa omituiseksi ja aggressiiviseksi. Se edusti samanlaista negatiivista suomalaisuutta kuten alkoholisoituneet maahanmuuttajat, jotka aiheuttivat sosiaalisia ongelmia Ruotsissa. Suomalaisen tangoshow'n viihdearvoon ei luotettu, varsinkin kun kyse oli yhdestä Ruotsin arvostetuimmasta revyy-estradista. Saijonmaa piti kuitenkin päänsä ja suomalaiseen musiikkiin perustuva show järjestettiin. Mikkelin kasvatti Saijonmaa ilmaisi jo loppuvuodesta 1980 Apu-lehden haastattelussa, kuinka ruotsalaisten olisi korkea aika tutustua jo muuhunkin suomalaisuuteen kuin "suomenruotsalaisten kautta siilantuneeseen tietoon". Esityksestä kuvattiin televisiotaltionti, jonka Yleisradio välitti suomalaisille. Saijonmaan seuraavaa pitkäsoittoa ruvettiin rakentamaan show'ssa kuultujen laulujen ympärille.

Euroviisukapellimestarinakin toiminut
Anders Ekdahl on Sånger från asfalt
och ängar -levyn kapellimestari.

Saijonmaan kolmas ruotsalainen studioalbumi Sånger från asfalt och ängar sisältää 11 ikivihreää suomalaista sävelmää. Tangojen lisäksi siinä kuullaan humppia ja valsseja. Albumin kapellimestarina ja laulujen sovittajana toimi Anders Ekdahl. Albumilla säestyksestä vastaa kunnon orkesteri. Levytyksiä säestävät 11 studiomuusikkoa ja lisäksi jousiosuuksia soittavat itsensä Hovikapellin jouset. Kolmella raidalla Saijonmaan kanssa laulaa jylhästi Tukholman poliisikuoro. Ison orkesterin myötä moniin suomalaisen tanssikansan suosikkisävelmiin tulee mukaan aimo annos ruotsalaista mahtipontisuutta.

Ruotsinkieliset käännökset suomalaisiin ikivihreisiin on kynäillyt Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten professori Lars Huldén (virassa vuosina 1964–1989). Huldén, suomenruotsalainen kirjailija ja kielentutkija, oli kääntänyt aikaisemminkin muun muassa suomenkielisiä näytelmiä ja runoja ruotsiksi. Huldénin kynästä Kultaisesta nuoruudesta tuli Ljuvliga ungdom, Metsäkukista Skogsblommor ja Kotkan ruususta Kotkas ros. Levyn takakanteen hän on kirjoittanut esipuheen, jossa hän mainitsee suomalaisten olevan pieni ja syrjäinen kansakunta, jonka musiikkikulttuuri on muualla maailmassa tuntematonta. Suomalaisten sydämiin tehoavat erityisesti mollisävelmät ja melankoliset sanoitukset. Tästä syystä ei ole sattumaa, että muutama levyn lauluista onkin alun perin venäläistä alkuperää. Huldén mainitsee myös, kuinka suomalaiset tanssivat mielellään tangoa, josta on tullut Suomessa miltei kansallistanssi, sekä humppaa, joka on omaleimainen variaatio fokstrotista.

Kuten edellä tuli mainittua, levylle valikoidusta 11 "suomalaisesta" ikivihreästä kolme on itse asiassa venäläisiä lauluja: Uralin pihlaja, Rakastan sinua elämä sekä Elämä juoksuhaudoissa, joka perustuu tietojeni mukaan vanhaan venäläiseen valssiin.

Levytyksistä vanhin lienee Usko Kempin säveltämä Tulipunaruusut eli Eldröda rosor, joka levytettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1930. Saijonmaa esittelee omassa esittelytekstissään laulun kaikkien aikojen "klassisimmaksi" humpaksi. Muut levyn lauluista ovat syntyneet sodan aikana tai sen jälkeen. Suomalaisten sotakokemukset pääsevät mukaan lauluissa Elämä juoksuhaudoissa ja Syyspihlajan alla eli ruotsiksi Livet i löpgravarna ja Under höströnnen. Saijonmaa laulamassa Elämä juoksuhaudoissa saattaa kuulostaa hieman huvittavalta ajatukselta, sillä suomalaiset ovat mieltäneet laulun nimenomaan suomalaisten sodan kokeneiden artistien (sekä tietysti Tuntemattoman sotilaan Rahikaisen) esittämäksi. Elämä juoksuhaudoissa kuuluu kuitenkin edelleen Saijonmaan vakituiseen konserttiohjelmistoon. Saijonmaa puhaltaa suomalaisen sotilaan kaipuusta kertovaan kappaleeseen yleishumaanin sävyn, samalla tavalla kuin hänen toiseen bravuurinumeroonsa Partisaanivalssiin (Tänään en voi luokses tulla), jonka hän levytti vuonna 1985. Syyspihlajan alla lienee levyn varhaisin tangosävellys. Henry Theelin vuonna 1942 alun perin levyttämä tango – jonka sanoituksessa "punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois" – kuvastaa levytysvuotensa tunnelmia.

Suomalaista tangobuumia albumilla edustaa luonnollisesti myös itseoikeutetusti Se Legendaarisin Suomalainen Tango eli Unto Monosen Satumaa, ruotsiksi Sagolandet. Monosen sävellys on alun perin jo vuodelta 1949. Tangona se levytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1955 (Henry Theel), mutta vasta Reijo Taipaleen levytys vuodelta 1962 nosti laulun suosioon. Reijo Taipaleen Satumaasta katsottiin alkavan Suomen 60-luvun suorastaan äärettömät mittasuhteet saavuttanut tangobuumi, joka syntyi kenties jonkinlaisena vastaiskuna nuorison suosimalle rautalankamusiikille. Näin ollen Saijonmaan levyllä on edustettuna myös Suomen "uusin" tangobuumi.

Hieman toisenlaisia tangosävyjä levylle tuo Kotkan ruusu, jonka sanoitus on kaukana perinteisten tangojen maalailemista haavekuvista. Kotkan ruusu on ollut Saijonmaalle tuttu kappale vuodesta 1970 lähtien, kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen pyysi häntä laulamaan laulun 70-vuotissyntymäpäivillään. Kotkan ruusu sävellettiin aikoinaan jo vuonna 1941 erääseen kotkalaiseen näytelmään. Levylle sen ikuisti ensimmäistä kertaa Pauli Räsänen vasta vuonna 1969. Salaperäisestä kurtisaanista kertonut kappale kuuluu edelleen Saijonmaan konserttiohjelmistoon, mutta luvalla sanoen on todettava, ettei laulun ruotsinnos Kotkas ros ole ihan täysin onnistunein. Tarinan kääntäminen vieraalle kielelle on tuonut tekstiin tietynlaista töksähtelevyyttä. Kotkan ruusun kohokohtana monet pitävät neljännen säkeistön säkeiden kohtalokasta alkua: "Tänä yönä…" Ruotsinnos "I natska" toki kääntää tarinan suoraan toiselle kielelle, mutta ei toimi onomatopoeettisesti yhtä tehokkaalla tavalla. Albumille on valikoitu kolme erityyppistä tangoa, jotka oivaltavasti kuvaavat suomalaisen tangoperinteen laajaa kirjoa.

Valsseja levyllä edustavat Kultainen nuoruus, Metsäkukkia ja Uralin pihlaja. Ensinmainitun ruotsinkielinen versio Ljuvliga ungdom oli jopa jonkinasteinen menestys Ruotsissa ja se on julkaistu lukuisilla Saijonmaan ruotsalaisilla kokoelmilla. Kertosäkeistössä laulaa mukana Tukholman poliisikuoro. Tämäkin laulu levytettiin alun perin jo 1949, vaikka varsinaisesti monet mieltävät laulun nykyään Olavi Virran lauluksi. Olavi Virran legendaarinen levytys on vuodelta 1962.

Kansansävelmään pohjautuva Metsäkukkia levytettiin ensimmäistä kertaa instrumentaalina jo ennen sotia. Aune Haarla teki lauluun tekstin salanimellä A. Tuulos. Sanojen kanssa Metsäkukkia levytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1952. Saijonmaan levyllä Skogsblommor soi juhlavasti haitarin ja jousien säestämänä.

Uralin pihlajaa pidettiin Suomessa aikoinaan venäläisenä kansanlauluna, jonka sanoituksen uskottiin perustuvan venäläiseen kansanperinteeseen. Neuvostoliiton aikaisista tekijänoikeussyistä johtuen monet itärajan takaa peräisin olevat laulut ilmoitettiin länsimaisissa lähteissä tuntemattoman tekijän tekemäksi venäläiseksi kansanlauluksi. Myös tällä levyllä laulun tekijätietoihin on merkitty "trad." Sittemmin on osoitettu, että laulun ovat säveltäneet neuvostoliittolaiset Jevgeni Rodygin ja Mikhail Pilipenko. Laulun alkuperäisellä sanoituksella ei ole mitään tekemistä suomenkielisen version kanssa. Alkuperäisessä venäjänkielisessä tekstissä kerrotaan neuvostoliittolaisen tehdaskaupungin elämästä. Siitä en tiedä, perustuuko Saukin tekemä suomenkielinen teksti todella venäläiseen saagaan, mutta käännös alkuperäisestä se ei ole. Uralin pihlaja levytettiin Suomessa ensimmäisen kerran tiedettävästi vuonna 1961, mutta suurempaan suosioon se nousi vasta Kaisa Korhosen levytettyä sen 1969. Rönnen i Ural on musiikillisesti tämän albumin ehdottomia kohokohtia. Laulua ei esitetä perinteisesti nopeana tanssittavana valssina, vaan hitaampana balladina. Saijonmaan tulkinta tukee hienosti tarinan asetelmaa. Tukholman Poliisikuoro laulaa kertosäkeistössä komeasti mukana – kylmät väreet on taatut joka kerralla. Voi olla, että menetän nyt kaiken uskottavuuteni, mutta mielestäni Saijonmaan levytys on mahdollisesti paras ja vaikuttavin, mikä tästä ikivihreästä on tehty.

Itärajan takaa on myös Rakastan sinua, elämä eli Vad jag älskar dig, liv. Ikivihreä, jonka tekivät Suomessa tutuksi Georg Ots ja Kauko Käyhkö 1960-luvun alussa. Myös tällä levytyksellä Tukholman Poliisikuoro luo tunnelmaa komealla laulannallaan. Orkesteri aloittaa laulun hiljaisena, mutta lopussa meno yltyy melkoisen mahtipontiseksi, suorastaan teatraaliseksi.

Teatraalisuudesta puheen ollen, yksi levyn huikeimpia vetoja on ehdottomasti Georg Malmsténin alun perin veljelleen säveltämä Kohtalokas samba, Lars Huldénin kääntämänä Samba Katastrof. Levyllä säestävä orkesteri ottaa kaiken irti tästä vauhdikkaasta kansanomaisesta sambasta. Saijonmaa pääsee tulkinnassa esittämään näyttelijäntaitojaan: hän siirtyy luontevasti viettelevästä Tamarasta stressaantuneeseen Kalle Tappiseen. Myös aamun krapulaiset tunnelmat välittyvät niin Saijonmaan tulkinnasta kuin orkesterille tehdyistä sovituksellisista jipoista. Levytys sisältää kaksi mielenkiintoista kuriositeettia. Levytyksen lopussa orkesterin hanuristi soittaa oivaltavasti lyhyen pätkän Säkkijärven polkasta – lauluhan päättyy siihen, kun Kalle Tappinen toteaa, että Säkkijärven polkka vaimonsa kanssa olisi tullut halvemmaksi. Suomenkielisessä alkuperäisessä sanoituksessa Kalle Tappisella on 12 tenavaa, mutta Lars Huldénin ruotsinnoksessa lapsia onkin vain 11. ("Hon har skänkt mig elva ungar / flera av dem ganska små.")

Levyllä suomalaista iskelmäperinnettä edustaa myös Erik Lindströmin 1950-luvulla säveltämä Kylmä rakkaus eli Kall kärlek. Tällä raidalla levyn säestys kuulostaa kaikkein juhlavimmilta. Hovikapellin jouset tekevät tästä suomalaisesta laulusta kansainväliseltä kuulostavan estradisävelmän. Kappaletta kuunnellessa näen mielessäni Piukat paikat -elokuvasta tutun Sweet Suen johtamassa tahtipuikon kanssa orkesteria.

Albumilla on yhteensä 12 levytystä. Nimittäin 11 suomalaisen ikivihreän lisäksi levyn viimeiseksi raidaksi on ikuistettu Saijonmaan revyyssä kuultu Silja Line Blues, joka kertoo humoristisesti Suomen ja Ruotsin välillä pendelöinnistä ruotsinlaivoilla. Laulun on säveltänyt levyn sovittaja Anders Ekdahl, ja sanoituksen on tehnyt – ei enempää eikä vähempää kuin – Tove Jansson! Tyylilleen uskollisena Jansson on osannut havainnoida taitavasti ruotsinlaivan ilmiöitä seisovan pöydän tarjonnasta imelään vihreään drinkkiin.

Saijonmaa albumi Sånger från asfalt och ängar ilmestyi vuonna 1981 ja se on tiedettävästi ensimmäinen kokonainen pitkäsoitto, jossa levytettiin suomalaisia ikivihreitä ruotsiksi Ruotsissa. Saijonmaa on myöhemmin usein haastatteluissaan tuonut esille, kuinka hän on vienyt suomalaisen tangon Ruotsiin. Tätä lähetystyötä hän jatkoi uudelleen vuonna 1994 albumillaan La Cumparsita, joka sisältää pelkästään tangoja.

Levy julkaistiin suomeksi nimellä
Ruotsiin ja takaisin.

Saijonmaa oli omien sanojensa mukaan levyn ilmestymisen jälkeen jo jättämässä suomalaiset laulut taakseen, kunnes hänen suomalainen levytuottajansa Jaakko Salo otti yhteyttä ja ehdotti, että tämäkin albumi julkaistaisiin suomeksi Suomessa kuten Saijonmaan aikaisemmatkin ruotsalaiset levyt. Saijonmaa oli aluksi ajatuksesta kauhuissaan, sillä hän ei uskonut, että suomalaiset hyväksyisivät hänen tulkintansa näistä ikivihreistä. Levy kuitenkin tehtiin ja jälleen täsmälleen samalla reseptillä kuin Saijonmaan kaksi aikaisempaakin albumia eli hyödyntäen alkuperäisiä ruotsinkielisiä taustoja, vain lauluraidat korvattiin suomenkielisillä. Suomenkieliset tekstit olivat täysin alkuperäisiä. Saijonmaan kohdalla onkin äärimmäisen hupaisaa, että hänen kohdallaan suomalaisille tuttuakin tutummat laulut, kuten Kultainen nuoruus tai Kotkan ruusu piti ensin viedä käännöksinä Ruotsiin ennen kuin ne julkaistiin Suomessa. Suomenkielisen painoksen nimeksi tulikin Ruotsiin ja takaisin. Silja Line Bluesin käänsi suomeksi Saijonmaan hovisanoittaja, runoilija Pentti Saaritsa epäkaupallisempaan muotoon Ruotsinlaiva-blues.

Maaliskuussa 2015 julkaistussa Suomen Kuvalehden haastattelussa Saijonmaa tuo esille Jaakko Salon näkemyksen, jonka mukaan Arja Saijonmaa oli ensimmäinen artisti, "joka kipusi konserttilavoille esittämään Kultaista nuoruutta". Mielestäni voisi olla ihan oikeutettua väittää, että tämän albumin myötä monista suomalaisista tanssikansan suosikeista tuli ns. salonkikelpoisia. Laulut, joita oli aiemmin esitetty lähinnä maaseudun tanssilavoilla Suomen tanssivalle kansalle, esittelivätkin nyt maailmalle suomalaista kulttuuria. Humpat, tangot ja valssit päätyivät osaksi Saijonmaan world music -levytysrepertuaaria. Saijonmaa vei tanssilavojen suosikkisävelmät kulttuurinäyttämölle.

Sånger från asfalt och ängar ei myynyt Ruotsissa enää kultaa, mutta sen sijaan Suomessa Ruotsiin ja takaisin herätti sen verran kiinnostusta, että Saijonmaa vastaanotti albumista uransa ensimmäisen kultalevyn Suomessa. Näin ollen toimittaja Maarit Niiniluoto oli osoittanut melkoisia ennustajan lahjoja, kun hän oli kommentoinut vuonna 1977 kirjoittamassaan Suomen Kuvalehden Saijonmaa-haastattelussa Arjan suunnitelmia: "Ehkä suomalaiset laulut tuovat Arja Saijonmaan vielä takaisin kotiin."

Ruotsiin ja takaisin on Saijonmaan ensimmäinen suomalainen "iskelmäalbumi", minkä myötä hänen suosionsa laajeni kuuntelijakunnalle, joka ei tuntenut omakseen paatoksellista poliittista musiikkia tai sofistikoitunutta ja lyyristä maailmanmusiikkia.

   

YouTube: Arja Saijonmaa esittää Metsäkukkia / Skogsblommar.

Lähteet:

Arja Saijonmaan kokoelmalevyjen kansitekstit:

Rantala Juha: Jokainen arkiaamu – Kootut levytykset 1972–1979 (Rocket Records 2011).

Saijonmaa Arja: Sydämeni savuaa – Kohokohtia 1969–1989 (Warner Music Finland 2011).

Salo Jaakko: 20 suosikkia – Ystävän laulu (Fazer 1995).

Salo Jaakko: 20 suosikkia – Satumaa (Warner 2000).

Verkkolähteet:

Takkirauta-blogi: Uralin pihlaja (15.7.2007).

Journalistinen aineisto:

Apu 38/1980: Rautonen Markku, Entäs sitten, Arja?.

Suomen Kuvalehti 47/1977: Niiniluoto Maarit, Täällä ei voi hengittää, sanoo tähti Arja Saijonmaa kotimaastaan.

Suomen Kuvalehti 11/2015: Lehtinen Lauri, Arja Saijonmaa joutui kreikkalaisen median hampaisiin. (Verkkolinkki)