50/50 -äänestysjärjestelmä voi tarkoittaa mitä tahansa

50/50-äänestysjärjestelmät ovat yleistyneet viihteellisissä televisiokilpailuissa.
Esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa käytetään 50/50-äänestysjärjestelmää: Ohjelman raati pisteyttää tahollaan jokaisen suorituksen, mutta lisäksi suuri yleisö pääsee ilmaisemaan mielipiteensä puhelinäänestyksen myötä. Lähetyksen loppupuolella salainen laskentakonttori laskee puhelinäänet ja ynnää ne jollain tavalla tuomariäänten tulokseen, minkä seurauksena selviää, mikä tanssipareista tippuu ja ketkä pääsevät jatkoon. Tällaista kahden tasavertaisessa asemassa olevan erilaisen äänestyskomponentin käyttämistä kutsutaan 50/50-järjestelmäksi.

Myös euroviisuaiheisissa lähetyksissä käytetään viljalti 50/50-äänestysjärjestelmiä. Kansallisissa karsinnoissa 50/50-äänestyksiä on hyödynnetty pitkään. Euroviisuedustajan valintaan katsotaan tarvittavan niin suuren yleisön kuin erinäisten raatien näkemykset. Kansainvälisessä viisukilpailussa musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit ovat päässeet vaikuttamaan maakohtaisiin änestystuloksiin yleisöäänestyksen rinnalla vuoden 2009 finaalista lähtien.

Usein viihdeohjelmissa, joissa käytetään 50/50-järjestelmää, painotetaan television katsojille kuinka suurella yleisöllä on täysin yhtä suuri painoarvo kuin jollain raadillakin. Todellisuudessa äänestysjärjestelmänä 50/50 ei kuitenkaan kerro yhtään mitään. Olennaista on se, kuinka kahden eri äänestyskomponentin tulokset lasketaan yhteen. Tapoja on useita ja niillä voi olla hyvin erilaisia seurauksia.

Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi vuoden 2005 Ruotsin euroviisukarsintana toimineen Melodifestivalen-kilpailun finaali, joka päätyi raatien ja suuren yleisön erimielisyyteen.

Vuoden 2005 Melodifestivalenissa oli käytössä 50/50-äänestysjärjestelmä, jossa tulokseen pääsivät vaikuttamaan 11 alueraatia ja suuri yleisö puhelinäänestyksen myötä. 11 alueraadista kukin äänesti finaalin 10 ehdokasta järjestykseen ja antoi seitsemälle (7) parhaaksi katsomalleen pisteitä asteikolla 12 – 10 – 8 – 6 – 4 – 2 – 1. Eli siis raadin mielestä paras laulu sai 12 pistettä, seitsemänneksi paras yhden pisteen ja kolme heikointa jäi kokonaan pisteittä. Jos kaikilla 11 raadilla olisi ollut täsmälleen sama suosikki, se olisi saanut raatiäänestyksessä 11 x 12 pistettä eli 132 pistettä.

Raatien pisteytyksen jälkeen tulos näytti tältä: (esitykset lueteltu esiintymisjärjestyksen mukaan, sijoitus äänestyksessä perässä sulkeissa)

1. Martin Stenmarck – Las Vegas 102 (1.)
2. Linda Bengtzing – Alla flickor 15 (9.)
3. Nordman – Ödet var min väg 4 (10.)
4. Shirley Clamp – Att älska dig 86 (2.)
5. Sanne Salomonsen – Higher ground 35 (5.)
6. Caroline Wennergren – A different kind of love 28 (7.)
7. Alcazar – Alcastar 69 (4.)
8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 27 (8.)
9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 30 (6.)
10. Nanne Grönvall – Håll om mig 77 (3.)

Raatien suosikki oli siis ehdokas #1 Martin Stenmarck (102 pistettä), toisena #4 Shirley Clamp (86 pistettä) ja kolmantena #10 Nanne Grönvall (77 pistettä).

Yleisö taas oli antanut ehdokkaille ääniä seuraavasti:

1. Martin Stenmarck – Las Vegas 208 716 (2.)
2. Linda Bengtzing – Alla flickor 95 532 (8.)
3. Nordman – Ödet var min väg 111 684 (7.)
4. Shirley Clamp – Att älska dig 153 923 (5.)
5. Sanne Salomonsen – Higher ground 36 219 (10.)
6. Caroline Wennergren – A different kind of love 204 040 (3.)
7. Alcazar – Alcastar 165 497 (4.)
8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 130 021 (6.)
9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 40 437 (9.)
10. Nanne Grönvall – Håll om mig 373 928 (1.)

Yleisöäänestyksen ylivoimainen voittaja oli siis ehdokas #10 Nanne Grönvall, joka sai huikeat 165 212 ääntä enemmän kuin toiseksi sijoittunut ehdokas #1 Martin Stenmarck, joka oli raatiäänestyksen ykkönen.

Melodifestivalenissa 2005 käytettiin järjestelmää, jossa yleisöäänet muutettiin pisteiksi. Pistejärjestelmä noudatti samanlaista skaalaa kuin raatiäänestyksessä. Yleisöäänestyksen seitsemän eniten ääniä saanutta esitystä saivat pisteitä. Koska äänestysjärjestelmän sanottiin olevan 50/50, yleisöäänestykselle haluttiin antaa samanlainen painoarvo kuin raadeille. Koska raateja oli yksitoista, yleisöäänestyksen pisteskaala oli yksitoistakertainen. Eli toisin sanoen, yleisöäänestyksen seitsemän eniten ääniä saanutta esitystä saivat pisteitä asteikolla 132 – 110 – 88 – 66 – 44 – 22 – 11. Yleisöäänestyksen suosikki sai ikään kuin 11 x 12 pistettä, toiseksi sijoittunut 11 x 10 pistettä, kolmanneksi sijoittunut 11 x 8 pistettä jne...

Yleisöäänestyksen tulos pisteiksi muutettuna näytti seuraavalta:

1. Martin Stenmarck – Las Vegas 110 (2.)
2. Linda Bengtzing – Alla flickor 0 (8.)
3. Nordman – Ödet var min väg 11 (7.)
4. Shirley Clamp – Att älska dig 44 (5.)
5. Sanne Salomonsen – Higher ground 0 (10.)
6. Caroline Wennergren – A different kind of love 88 (3.)
7. Alcazar – Alcastar 66 (4.)
8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 22 (6.)
9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 0 (9.)
10. Nanne Grönvall – Håll om mig 132 (1.)

Ja kun raatien ja yleisöäänestyksen pisteet ynnättiin yhteen, saatiin tulokseksi:

1. Martin Stenmarck – Las Vegas 212 (102 + 110) (1.)
2. Linda Bengtzing – Alla flickor 15 (15 + 0) (10.)
3. Nordman – Ödet var min väg 15 (4 + 11) (9.)
4. Shirley Clamp – Att älska dig 130 (86 + 44) (4.)
5. Sanne Salomonsen – Higher ground 35 (35 + 0) (7.)
6. Caroline Wennergren – A different kind of love 116 (28 + 88) (5.)
7. Alcazar – Alcastar 135 (66 + 69) (3.)
8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 49 (27 + 22) (6.)
9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 30 (30 + 0) (8.)
10. Nanne Grönvall – Håll om mig 209 (77 + 132) (2.)

Tässä 50/50-järjestelmässä ei otettu millään tavalla huomioon yleisöäänten määrää. Ainoastaan laulun sijoitus yleisöäänestyksessä ratkaisi. Tästä syystä yleisöäänestyksen ylivoimainen ykkönen, ehdokas #10 Nanne Grönvall ja Håll om mig, sijoittui kilpailussa toiseksi häviten kolmella pisteellä voittajalle, ehdokas #1 Martin Stenmarckille. Äänestysjärjestelmässä ei huomioitu millään tavalla sitä, että yleisöäänestyksen voittajan ja toiseksi sijoittuneen välillä oli peräti 165 212 äänen ero. Äänestysjärjestelmä oli ennakkoon päättänyt, että yleisöäänestyksen ykkösen ja kakkosen välinen ero tulee olemaan 22 pistettä, oli niiden äänimäärät mitkä tahansa. Vastaavasti myös yleisöäänestyksessä toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneen välinen ero oli niin ikään 22 pistettä, vaikka puhelinäänissä niillä oli vain noin 4 000 äänen ero.

Vaan kuinka olisi käynyt vuoden 2005 Melodifestivalenissa, jos siellä olisi ollut käytössä äänestysjärjestelmä, joka on ollut käytössä kilpailussa 2010-luvulla. Nykyään yleisöäänet muutetaan pisteiksi aivan toisenlaisella tavalla, sillä nykyään äänien osuus kokonaispotista ratkaisee pistemäärän.

Nykyisessä järjestelmässä on niin ikään 11 raatia, jotka antavat kukin pisteitä seitsemälle parhaalle asteikolla 12 – 10 – 8 – 6 – 4 – 2 – 1. Raadit antavat yhteensä 473 pistettä eli 11 x (12 + 10 + 8 + 6 + 4 + 2 + 1). Myös yleisöäänestyksessä on jaossa 473 pisteen potti. Yleisöäänestyksen pistemäärä määräytyy laulun ääniosuuden mukaan. Jos yksi ehdokas saisi kaikki äänet eli 100 % äänistä, tuo ehdokas saisi täydet 473 pistettä. Ehdokas, joka saa esimerkiksi tasan 10,0 % äänistä saisi kymmenesosan 473 pisteestä, eli 47,3, pyöristettynä 47 pistettä. Ehdokas, joka saisi 20,0 % äänistä saisi viidesosan 473 pisteestä, eli 94,6, pyöristettynä 95 pistettä, jne...

Jos tämä äänestysjärjestelmä olisi ollut käytössä jo vuoden 2005 Melodifestivalenissa, yleisöäänestyksen tulos olisikin pisteytetty seuraavasti:

1. Martin Stenmarck – Las Vegas 65 (2.)
2. Linda Bengtzing – Alla flickor 30 (8.)
3. Nordman – Ödet var min väg 35 (7.)
4. Shirley Clamp – Att älska dig 48 (5.)
5. Sanne Salomonsen – Higher ground 11 (10.)
6. Caroline Wennergren – A different kind of love 63 (3.)
7. Alcazar – Alcastar 52 (4.)
8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 40 (6.)
9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 13 (9.)
10. Nanne Grönvall – Håll om mig 116 (1.)

Yleisöäänestyksen ykkösen ja kakkosen välinen ero olisi ollut 51 pistettä. Tällaisella pisteiden yhdistämistavalla lopullinen raatien ja yleisöäänestyksen yhteistulos olisi näyttänyt tältä:

1. Martin Stenmarck – Las Vegas 167 (102 + 65) (2.)
2. Linda Bengtzing – Alla flickor 45 (15 + 30) (8.)
3. Nordman – Ödet var min väg 39 (4 + 35) (10.)
4. Shirley Clamp – Att älska dig 134 (86 + 48) (3.)
5. Sanne Salomonsen – Higher ground 46 (35 + 11) (7.)
6. Caroline Wennergren – A different kind of love 91 (28 + 63) (5.)
7. Alcazar – Alcastar 121 (69 + 52) (4.)
8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 67 (27 + 40) (6.)
9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 43 (30 + 13) (9.)
10. Nanne Grönvall – Håll om mig 193 (77 + 116) (1.)

Nanne Grönvall olisi voittanut vuoden
2005 Melodifestivalenin, mikäli käytössä
olisi ollut sama äänestysjärjestelmä kuin
nykyään.

Vain muuttamalla äänien yhdistämistapaa kilpailu olisi saanut täysin toisenlaisen tuloksen, vaikka yleisö ja raadit olisivat äänestäneet täsmälleen samalla tavalla. Tällaisella äänten yhdistämistavalla Nanne Grönvall olisi voittanut kilpailun. Vaikka äänestysjärjestelmää on muutettu Melodifestivalenissa, molemmissa tapauksissa tapahtumaa on markkinoitu kilpailuna, jossa yleisöllä ja raadeilla on yhtä suuri valta, kun äänestyksessä käytetään 50/50-järjestelmää. On kuitenkin äärimmäisen ratkaisevaa millä tavalla kahden äänestyskomponentin tulokset ynnättiin yhteen.

Myös kansainvälisissä Eurovision laulukilpailuissa

on ehditty nykyisenä raatiaikana (eli vuoden 2009 finaalista lähtien) käyttää kahdenlaista äänten yhdistämistapaa.

Vuosien 2009 ja 2012 välillä jokaisen äänestävän maan pisteytyksessä huomioitiin ainoastaan yleisöäänestyksessä ja raatiäänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuneet esitykset. Raatiäänestyksen kymmenelle parhaalle annettiin perinteiset euroviisupisteet 12 – 10 – 8 – 7 – 6 – 5 – 4 – 3 – 2 – 1 ja vastaavasti myös yleisöäänestyksessä kymmenen eniten ääniä saanutta laulua pisteytettiin samalla tavalla.

Esimerkiksi vuoden 2009 Eurovision laulukilpailun finaalissa Suomen raati antoi kymmenelle parhaalle katsomalleen esitykselle pisteet seuraavasti:

Israel – 1 p.
Ruotsi – 2 p.
Bosnia-Hertsegovina – 3 p.
Armenia – 4 p.
Turkki – 5 p.
Ranska – 6 p.
Malta – 7 p.
Norja – 8 p.
Viro – 10 p.
Islanti – 12 p.

Suomen yleisöäänestyksen TOP-10 näytti taas tältä:

Kreikka – 1 p.
Venäjä – 2 p.
Ranska – 3 p.
Turkki – 4 p.
Azerbaidžan – 5 p.
Bosnia-Hertsegovina – 6 p.
Ruotsi – 7 p.
Islanti – 8 p.
Norja – 10 p.
Viro – 12 p.

Kun molemmat äänestystulokset olivat selvillä, tulokset ynnättiin yhteen, minkä perusteella määriteltiin Suomen pisteet viisufinaalissa.

12 Viro (22 = 12 + 10)
10 Islanti (20 = 8 + 12)
8 Norja (18 = 10 + 8)
7 Ruotsi (9 = 7 + 2)*
6 Bosnia-H. (9 = 6 + 3)*
5 Turkki (9 = 4 + 5)*
4 Ranska (9 = 3 + 6)*
3 Malta (7 = 0 + 7)
2 Azerbaidžan (5 = 5 + 0)
1 Armenia (4 = 0 + 4)

* tasatilanteessa yleisön tulos ratkaisee

Tässä äänestysjärjestelmässä oli aivan samantekevää sijoittuiko esimerkiksi puhelinäänestäjien suosikki raatiäänestyksessä viimeiseksi vai sijalle 11. Molemmissa äänestyskomponenteissa huomioitiin vain kymmenen kärki. Tällä tavalla raati sai nostettua Suomen pistesijoille Maltan ja Armenian, vaikka ne eivät sijoittuneet puhelinäänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon.

Vuonna 2013 viisuäänestyksessä tapahtui muutos. Muutos vaikutti niin kosmeettiselta, ettei sitä koettu edes tiedottamisen arvoiseksi, vaikka sillä oli merkittävät vaikutukset viisuäänestykseen.

Vuoden 2013 kilpailuun Euroopan yleisradioliitto EBU teki päätöksen, että jatkossa äänestykseen ei vaikuta enää vain kärkikymmeniköt vaan kaikki sijoitukset. Eli toisin sanoen, sekä yleisöäänestyksessä että raatiäänestyksessä kaikki viisuesitykset sijoitetaan järjestykseen. Näin ollen esimerkiksi euroviisufinaalissa voi käydä niin, että puhelinäänestäjien suosikki jää kokonaan pisteittä, mikäli raati on sijoittanut sen viimeiseksi.

Tämä oli syy, miksi Krista Siegfrids ei saanut finaalissa enää perinteisiä pisteitä Suomen naapurimailta. Kristaa on todennäköisesti puhelinäänestetty esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa aivan yhtä aktiivisesti kuin Suomen aikaisempiakin viisuesityksiä. Raadit olivat kuitenkin sijoittaneet Marry men jäännössijoille, minkä vuoksi Kristan yleisö- ja raatiäänien "keskiarvo" ei riittänyt pistesijoille.

Uudistetulla systeemillä pyritään vähentämään esimerkiksi naapurimaiden äänestämistä ja siirtolaisten vaikutusta viisuäänestykseen.

Erilaisten äänestystapojen vaikutusta on mielenkiintoista verrata tutkimalla esimerkiksi Suomen saamia pisteitä euroviisufinaaleissa äänestysjärjestelmien muuttuessa. Otetaan esimerkiksi Suomen saamat pisteet vuosien 2007, 2008, 2009 ja 2013 viisufinaaleissa:

	2007	2008	2009	2013
Viro	6	10	4	0
Ruotsi	12	7	4	0
Islanti	12	7	8	0
Tanska	4	0	0	2
Norja	4	4	0	0

Vuosina 2007 ja 2008 käytössä on ollut pelkästään puhelinäänestys. Vuonna 2009 siirryttiin 50/50 -järjestelmään, minkä myötä Suomen "automaattipisteet" pienenivät. Waldo's peoplea (2009) on todennäköisesti puhelinäänestetty näissä maissa aivan yhtä paljon kuin Suomen aikaisempiakin viisuja, mutta koska esitys ei ollut raatien keskuudessa suosittu (paitsi Islannissa), pistemäärät olivat aikaisempia vuosia pienempiä. Vuonna 2013 siirryttiin nykyiseen 50/50-järjestelmään, minkä myötä laulun on mahdotonta saada enää yhtään pistettä, ellei se nauti edes hieman kannatusta myös raatien keskuudessa.

Kun uusi 50/50-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2013, siitä ei tiedotettu juuri missään. Pienen yksityiskohdan kosmeettisen muutoksen ei uskottu kiinnostavan ketään, vaikka sillä oli merkittävät vaikutukset euroviisuäänestykseen. Uudessa järjestelmässä on kuitenkin eräs ominaisuus, jonka uskoisi herättävän euroviisukatsojien mielenkiinnon. Nykyinen järjestelmä antaa käytännössä raadeille enemmän valtaa kuin puhelinäänestäjille, vaikka tätäkin markkinoidaan reiluna 50/50-järjestelmänä.

Puhelinäänestys mittaa lähinnä sitä, kuinka monen ykkössuosikiksi esitys voi nousta. Suurin osa euroviisuäänestäjistä äänestää vain yhtä esitystä, sitä kaikkein suurinta suosikkiaan. Vaikka katsoja pitäisi kymmentä muutakin kilpailukappaletta hyvinä, hän äänestää vain yhtä esitystä. Vastaavasti hän ei voi millään tavalla osoittaa inhoamilleen esityksille epäsuosiota. Rautalangasta väännettynä: jos euroviisufinaalissa kilpailee 25 esitystä, tyypillinen viisukatsoja antaa yhdelle esitykselle ääniä, ja loput 24 jäävät ilman ääniä.

Raatien jäsenet sen sijaan laittavat kaikki kilpailukappaleet järjestykseen. Raati pääsee näin ollen suosimaan suosikkejaan mutta myös osoittamaan konkreettista epäsuosiota inhokeilleen. Raatiäänestys mahdollistaa negatiivisen äänestämisen. Puhelinäänestäjillä ei tätä valtaa ole, koska he eivät voi antaa miinusääniä inhoamilleen esityksille. Puhelinäänestyksessä viimeisille sijoille jäävät sellaiset kappaleet, jotka ovat saaneet vähiten ääniä. Raadit sen sijaan voivat tarkoituksella jättää vihaamansa kappaleet äänestyksen hännille. Raadilla on täten selvästi enemmän valtaa vaikuttaa viisutulokseen kuin katsojilla, vaikka järjestelmää markkinoidaan reiluna 50/50-äänestyksenä, jossa puhelinäänestäjillä on yhtä paljon valtaa kuin raatilaisilla.

Uusi äänestysjärjestelmä nousi uutisoinnin kohteeksi viime vuoden viisujen jälkimainingeissa Britanniassa. Britannian äänestyksessä oli käynyt siten, että puhelinäänestyksen voittaja, Puolan edustaja My Słowianie oli jätetty raatiäänestyksessä vihoviimeiselle sijalle. Kaikki brittiraadin jäsenet olivat sijoittaneet järjestäen Puolan esityksen viimeisille sijoille. Raatituloksen seurauksena Puola ei saanut pistettäkään Britannian äänestyksessä, vaikka se oli yleisöäänestyksen ykkönen. Uutisointi herätti spekulointeja, jonka mukaan raati olisi tarkoituksella pyrkinyt taktikoimaan oletetun yleisöäänestyksen voittajan pelistä pois.

Taulukko selvittää, kuinka Iso-Britannia on äänestänyt Puolan esitystä vuoden 2014 Euroviisuissa. Viisi raatilaista ovat jättäneet esityksen joko sijalle 24 tai 25. Raadin yhteistuloksessa Puola on jäänyt sijalle 25. Puhelinäänestyksessä Puolan sijoitus on ollut ensimmäinen. Laskettaessa yhteen raati- ja puhelinääniä Puola on sijoittunut sijalle 11. Euroviisuissa jaetaan pisteitä ainoastaan kymmenelle parhaalle, joten Puola ei saanut pistettäkään Isolta-Britannialta.

On vaikea uskoa EBUn olevan tyytyväinen mikäli raadit oivaltavat, että niillä on tällainen mahdollisuus taktikoida viisuäänestyksessä. Käytännössä raadit voivat äänestää pelistä pois kaikki oletetut yleisön suosikit, joista raatien jäsenet eivät satu pitämään.