Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2016–2025

Euroviisujen seuraaminen jäänee tänä vuonna vähiin – ellei kokonaan väliin. Tällä sivustolla ei kommentoida tavullakaan tämänvuotista viisukilpailua. Samasta syystä myös perinteistä UMK-katsausta ei tänä vuonna ilmesty.

Alkuvuodesta oli muodikasta fiilistellä vuotta 2016. Ajan hengen mukaisesti päätin lähteä trendiin mukaan. Tammi-helmikuussa 2016 julkaisin täällä UMK:n aikoihin kuusiosaisen kirjoitussarjan, jossa arvioin jokaisen Suomen euroviisukarsinnan ehdokkaita ja lopputuloksia. Sarja päättyi vuoteen 2015. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kirjoitin sarjaan jatko-osan, jossa käsittelen Uuden musiikin kilpailuja edellisen kymmenen vuoden ajalta. Samalla artikkeli on katsaus Suomen euroviisuhistoriaan, jota valikoidun aikarajauksen perusteella voisi luonnehtia kaksijakoiseksi.

Ilmaisen kirjoitussarjassa häikäilemättömästi omia subjektiivisia mielipiteitäni jokaisen karsintavuoden tuloksesta. Kerron christerbjörkmanmaiseen tapaan näkemykseni siitä voittiko oikea vai väärä laulu. Mikäli karsintatulos ei herätä sen kummempia tunnepurkauksia tai tuloksen tuomitseminen yksiselitteisen oikeaksi tai vääräksi on haastavaa, tyydyn toteamaan valinnan olevan "ihan ok". Todettakoon, että pelkkä lopputulos kansainvälisessä loppukilpailussa ei määritä näkemystäni. Huonostikin Eurovision laulukilpailuissa menestynyt laulu voi olla silti oikea valinta, jos karsinnassa ei ollut tarjolla parempaakaan. Vastaavasti Euroviisuissa hyvinkin menestynyt esitys voi tuntua väärältä valinnalta, mikäli vaikuttaa, että karsinnassa olisi ollut tarjolla vielä päräyttävämpi tai kiinnostavampi vaihtoehto.

Edelliset tekstit: (vuodelta 2016)
Suomen euroviisukarsinnat 1960-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1970-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1980-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1990-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009
Suomen euroviisukarsinnat 2010-luvulla (vuodet 2010–2015)

2016 – Eini voitti UMK:n

Suomen edustaja: Sandhja – Sing it away
Sijoitus Tukholmassa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 15. / 18, 51 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansalaisraadit

Sanokaa mitä sanotte, Sandhjan UMK-voitto ei ollut lähimainkaan niin yllättävä ja ennakoimaton kuin sittemmin on väitetty. Vuoden 2016 UMK:n lopputulosta on jälkeen päin tarkasteltu anakronistisesti ja jälkiviisaasti. Koska Sandhjan esitys Tukholmassa sujui miten sujui, ja koska UMK:ssa toiseksi sijoittuneesta artistista kehkeytyi saman vuoden syksyllä "suomalainen maailmantähti" Ison-Britannian X Factor -menestyksen myötä, karsintatulos näyttäytyi hämmästyttävältä.

UMK-finaalin alla Sandhjan Sing it away oli noteerattu varteenotettavimpien ehdokkaiden joukkoon. Sen osoittaa esimerkiksi vilkaisu Sanoma-konsernin lehtien ennakkoarvioihin. Helsingin Sanomien Mari Koppinen ihasteli: "Tässä on kisan paras paketti: sielukasta soul-laulua, tanssitaitoa ja – tässä kisassa ainutlaatuista – iloa!" UMK:n jälkeen hän intoutui ylistämään Sandhjan ja tiiminsä välitöntä iloa, hurmaavaa menoa ja vetoavaa hauskanpitoa. Niin ikään Ilta-Sanomien viisutoimittajista ja -asiantuntijoista koottu nelihenkinen raati äänesti Sandhjan jaetulle ykkössijalle positiivisten kommenttien saattelemana.

Ymmärrettävämpää kritiikkiä kirvoitti luonnollisesti tapa, jolla Sandhjan valinta euroviisuedustajaksi ratkesi. Vuonna 2016 UMK:n tulokseen vaikuttivat ratkaisevasti hieman hähmäiset kansalaisraadit, jotka koostuivat muun muassa kansanedustajista, suomenruotsalaisista, tubettajista, lapsista ja asfalttimiehistä. Raadit pisteyttivät Sandhjan ylivoimaiseen voittoon, vaikka yleisöäänestyksessä hän saavutti vain kolmanneksi eniten ääniä. Yleisöäänestyksen ykkönen oli Saara Aalto, vaikka ennen suoraa lähetystä annetuissa ennakkoäänissä hän oli vasta viidentenä. Saara Aalto oli jo tässä vaiheessa tullut kansalle tutuksi julkkikseksi, joten oletan hänen voittaneen yleisöäänestyksen nimellään – vähän kuten Jari Sillanpää aikoinaan putsasi äänestyksen kuin äänestyksen. Jos Saara Aallon kilpailukappaleen No fear olisi esittänyt joku Suomen kansalle täysin tuntematon laulajanalku – kuten esimerkiksi samaiseen kilpailuun osallistuneet Tuuli Okkonen tai Stella Christine – suomalaiset tuskin olisivat massoittain innostuneet äänestämään sitä Euroviisuihin. (Toki Saara Aalto oli esiintyjänä huomattavasti kokeneempi kuin edellä mainitut kaksi artistia.) Muistetaanhan kuinka Mikko Silvennoisen erittäin ansioitunut ura viisuasiantuntijana alkoi aikoinaan ehkä vähemmän hohdokkaasti tämän vuoden UMK:n "jälkimodulaatio"-osiossa, jossa hän luonnehti Saara Aallon muuttuneen kaapista ulostulon seurauksena kiinnostavaksi artistiksi.

Valitettavasti alisuoriutuminen Euroviisuissa merkitsi kuoliniskua Sandhjan musiikkiuralle. Artisti oli liian untuvikko viisulavalle – etenkin, kun vuoden 2016 Euroviisujen taso osoittautui yllättävänkin laadukkaaksi ja ammattimaiseksi. Globenissa Suomen esitys poronnahka-asuineen oli auttamattoman väkinäinen ja kotikutoinen – UMK:n pirskahtelevasta riemusta ei ollut tietoakaan. Näin ei ehkä olisi tarvinnut olla, mutta Yleisradio oli hassannut likimain koko viisubudjettinsa UMK:n järjestämiseen. Suomalaiset euroviisuharrastajat ovat jaksaneet hekotella viisutuottajien selityksille, kuinka Suomella ei ollut varaa panostaa kansainvälisessä kilpailussa muuhun kuin vähän "spesiaalimpaan mikrofoniin". Hämmästyttävää kyllä, Sandhjalla oli takanaan iso kansainvälinen levy-yhtiö (Sony Music), mutta ilmeisesti pulju ei pitänyt euroviisukeikkaa satsaamisen arvoisena. Vuoden 2015 Euroviisujen jälkimainingeissa ihastelin suomalaisten muuttunutta mentaliteettia. Heikosti menestyneitä viisuilijoita ei ollut enää vähään aikaan lytätty – päinvastoin, esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivien muusikot saivat semifinaalin jumbosijasta huolimatta kansallissankarien vastaanoton. Valitettavasti viisuvuosikerta 2016 palautti takaisin maan pinnalle: Sandhjan viisuesitystä jaksettiin mäiskiä päivästä toiseen iltapäivälehtien sivuilla. Ensimmäisten levytystensä ja keikkojensa perusteella musiikkipiirit hehkuttivat Sandhjaa maasta taivaaseen. Euroviisujen jälkeen kysyntä tyrehtyi tyystin, kuten Sandhja tilitti kolme vuotta viisureissun jälkeen Helsingin Sanomien haastattelussa.

UMK 2016:n musiikillisesti ansioitunein ehdokas oli tietenkin Mikael Saaren On it goes, mutta taiteellisesti haastavamman kokonaispaketin lähettäminen Euroviisuihin ei ole koskaan riskitöntä. Vuoden 2016 UMK:ssa saattoi olla kilpailijoita, jotka olisivat Tukholmassa yltäneet paremmalle sijalle kuin Sandhja. Koska Sandhjan voitto oli kuitenkin UMK:n puitteissa täysin ymmärrettävä ja koska UMK:n ehdokasasettelusta puuttui ilmiselvä viisumenestyjä, olosuhteisiin nähden Sing it away oli IHAN OK VALINTA. Vaisu sijoitus selittyy ensisijaisesti riittämättömällä työllä kansainvälisen esityksen hyväksi, ei niinkään väärällä valinnalla viisukarsinnassa.

Ja se vuoden suurin hitti. Vaikka Einin Draamaa sijoittui UMK:n finaalissa vasta seitsemännelle sijalle, kappale päätyi iskelmämyönteisten radiokanavien soittolistoille ja on lopulta ainoa vuoden viisuehdokkaista, joka on jäänyt elämään. Draamaa-hitin kynäili Janne Rintala, joka on niittänyt mainetta Mökkitie Recordsin kantavana voimana ja muun muassa Erika Vikmanin hittien kultasormena. Draamaa-kappaleen menestys oli kuin enne tulevasta: Rintalalla ja Mökkitien musiikilla tuli olemaan merkittävä rooli UMK:n uudelleenbrändäyksessä ja suomalaisen viisuinnostuksen kasvamisessa.

2017 – Behm voitti UMK:n

Suomen edustaja: Norma John – Blackbird
Sijoitus Kiovassa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 12. / 18, 92 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Kenties edellisen vuoden priorisointikritiikin seurauksena UMK:ssa luovuttiin alkukarsinnoista ja kaikki paukut säästettiin yhteen spektaakkelimaiseen lähetykseen isolla areenalla. Käytäntö on jäänyt pysyvänluonteiseksi. Vuonna 2017 se isolla lavalla esiintyminen osoittautui miltei jokaisen UMK-kilpailijan kompastuskiveksi. Kilpailukavalkadi koostui suurelle yleisölle enemmän tai vähemmän tuntemattomista nimistä. Aloittelijoiden ja amatöörien epävireiset laulusuoritukset yhdistettynä suomalaisten musiikkiohjelmien suorien lähetysten onnettomaan äänentoistoon ei vastannut käsitystä lauantai-illan huippuviihteestä. Viisulavalla esiintyminen ei ollut helppoa konkareillekaan: jopa ilmeistä hittipotentiaalia huokunut Jurekin tuottama My First Bandin Paradise kuulosti ja näytti suorassa lähetyksessä ihan platkulta.

Kaiken epämääräisen sekamelskan keskellä erottui yksi helmi. Leena Tirrosen ja Lasse Piiraisen muodostaman Norma John -yhtyeen esiintymisvuorolla olivat ammattilaiset asialla. Tirrosen kaunis ääni pääsi oikeuksiinsa ja kaksikon tunnelmallinen sävellys Blackbird heräsi eloon ja puhkesi kukkaan. Ylivoimainen voitto tuossa sakissa ei ollut yllätys. Toinen, jonka esiintyminen ei herättänyt välitöntä myötähäpeää, oli Catharina Zühlke ja hänet palkittiinkin ansaitusti toisella sijalla.

Viisukausi 2017 ei ollut suomalaiselle euroviisuharrastajalle helpoin mahdollinen. Suomessa juuri kenelläkään ei tuntunut olevan mitään hajuakaan viisuedustajastamme. Pitkin kevättä sai vakuutella yhdelle sun toiselle, että se on tosi hieno taiteellinen sävellys ja ne esiintyjät ovat oikeita ammattimuusikoita. Euroviisujen harjoitukset alkoivat Kiovassa ja kansainväliset viisureportterit ihastuivat Leena Tirrosen lumoavaan lauluun. Suomen osakkeet ennakkoveikkauksissa kohosivat ja viisufanit väläyttelivät top 10 -sijoitusta viisufinaalissa. Ennakkohehkutusten perusteella odotin riipaisevaa esitystä, mutta viisusemifinaalissa Suomen kolmeminuuttisen jälkeen jouduin toteamaan kisakatsomoseuralaisilleni: "Mä en nyt ollut ihan vakuuttunut." Eikä lopputuloksesta päätellen ollut moni muukaan. Kun kahta esiintymisvuoroa myöhemmin viisuestradin valloitti Portugalin Salvador Sobral, ei jäänyt epäilystäkään kenelle taideäänet ja Oikeasta Musiikista™ pitävien äänet kohdistuivat. Norma Johnin suorituksessa ei ollut moittimista, mutta se ei onnistunut sykähdyttämään odotusten mukaisesti.

Anyway, UMK 2017:ssa OIKEA LAULU VOITTI. Parempaakaan ei ollut.

UMK 2017:sta saattoi hyötyä eniten yllättävä taho. Espoon Metro Areenalla järjestettiin UMK:n suoran lähetyksen lisäksi monenmoista oheistapahtumaa. UMK:n preshow'ssa esiintyi muun muassa duo Behm & Ellis. Takahuoneessa sattuneesta selkkauksesta käynnistyi hämmentävä tapahtumaketju, jonka Rita Behm on selostanut Helsingin Sanomien haastattelussa. Tuotantoyhtiö M-Eazy Musicin poppoo oli epähuomiossa juonut Behmin viinipullon. Kimpaantunut aloitteleva lauluntekijä oli mennyt vaatimaan korvausta. Välikohtauksen lopputulemana Behm sai jalkansa yhtiön oven väliin ja pian hänen ääntään kuultiin Pikku G:n comeback-hitissä Solmussa. Siitä seurasi oma levytyssopimus ja muutamaa vuotta myöhemmin Hei rakas oli Suomen ykköshitti.

2018 – Saara Aalto ja puttaajien helmasynti

Suomen edustaja: Saara Aalto – Monsters
Sijoitus Lissabonissa: 25. / 26, 46 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 10. / 19, 108 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

UMK oli tarkoitus järjestää vuonna 2018 samalla formaatilla kuin edellisenä vuonna. Avoimen sävellyskilpailun saldon kuultuaan tuotantoyhtiö painoi paniikkinappulaa. Viisi vuotta myöhemmin Suomen Kuvalehden artikkelissa tuottaja Anssi Autio paljasti: "Vuonna 2018 näytti siltä, että kisan suurin tähti on (lastenmusiikkiyhtye) Hevisaurus. Siinä vaiheessa päätettiin, että me ei voida tehdä tällaista kautta." UMKiin lähetetyt demot heivattiin romukoppaan ja tuottajat lähettivät kutsun Saara Aallolle. Vihdoin ja viimein, huokaisivat useat viisuharrastajat. 2000-luvun mittaan yhä useampi maa oli luopunut niin kutsutuista perinteisistä euroviisukarsinnoista ja luotti sisäiseen valintaan. Yleisradio halusi pitää härkäpäisesti kiinni UMK:n brändistä, joten UMK-ruljanssi pyöri Saara Aallon esittämän kolmen potentiaalisen ehdokassävelmän ympärillä.

Saara Aalto on ymmärtääkseni artisti, jolle on ollut erittäin tärkeää omaan visioonsa luottaminen. Tuo tietynlainen omapäisyys lienee osaltaan vaikuttanut siihen, ettei hän ollut yltänyt sellaiseen suosioon kuin ammattitaito olisi edellyttänyt. Britannian X Factor -menestyksen jälkeen Saaralle avautuivat sellaiset ovet, jotka väistämättä vaativat tekemään kompromisseja valtavirran musiikkiteollisuuden edellyttämillä tavoilla.

Edellä mainitut seikat selittänevät myös Saara Aallon aikaisempia sijoituksia euroviisukarsinnoissa. UMK 2018:ssa sännättiin toiseen ääripäähän. Kaikkia mahdollisia riskejä kaihdettiin tilaamalla Saara Aallolle potentiaalisia kappaleita ruotsalaisen euroviisukoneiston syvimmästä ytimestä eli lauluntekijöiltä, jotka olivat olleet valmistamassa Ruotsin kahta aikaisempaa viisuvoittosävelmää Heroes ja Euphoria. Saara Aallon viisustrategia syyllistyi samaan kuin puttaajat usein golfviheriöllä: kun ensimmäinen lyönti on liian kova ja pallo liukuu reiästä ohi, golfaajan seuraava lyönti tuppaa taas olemaan turhan heiveröinen, jolloin pallo jää edelleen maalista.

Lissabonin viisulavalla Saara Aalto hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Hänen laulusuorituksensa oli virheetön. Hän pusersi Monstersista kaiken mitä puserrettavissa oli. Ruotsalainen viisupop ei kuitenkaan tarjonnut hänelle mahdollisuutta esitellä ydinosaamistaan eikä hänen lahjakkuutensa päässyt loistamaan täydessä potentiaalissaan. Yleisradio ei säästellyt loppukilpailuesityksessä, mutta kesäteatterin kulissien roudaaminen viisulavalle ei enää vuonna 2018 herättänyt vau-efektiä. Yhä useammat maat kikkailivat modernimmilla tavoilla, kuten televisiokuvaan liitetyillä erikoisefekteillä. Myös Suomen esiintyjien ylöspanoa ja tanssijoiden sotilasunivormuja olisi kannattanut miettiä uusiksi...

Vaikka Suomen alhaiselle sijoitukselle voisi olla helppo naureskella, numerot eivät kerro koko totuutta. Saara Aallon ansiosta Suomi sentään eteni kolmen vuoden tauon jälkeen Euroviisujen finaaliin. Hänet äänestettiin jatkoon ehkä yhdessä koko euroviisuhistorian kovatasoisimmassa semifinaalissa, jossa kilpailu oli kovaa. Osallistujia oli peräti 19, joten liki puolet esityksistä karsiutui. Ei vähäpätöinen saavutus Suomen euroviisutaipaleella!

Kolmen kappaleen kutsuartistikisojen tuomitseminen on ehkä älytöntä, mutta todettakoon, että vähistä vaihtoehdoista OIKEA LAULU VOITTI. Thomas G:sonin säveltämä Domino oli niin turhanpäiväinen tusinaballadi, ettei sillä olisi ollut mitään saumoja, vaikka UMK-lavalla Saara Aalto vaikuttikin nauttivan sen tulkitsemisesta eniten.

2019 – Yön pimein hetki ennen auringonnousua

Suomen edustaja: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away
Sijoitus Tel Avivissa: ei finaalissa (sijoitus I semifinaalissa 17. / 17, 23 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Eurovision laulukilpailun maine oli Suomessa niin surkealla tolalla, että uuden kutsuartistin houkutteleminen viisuedustajaksi oli "helvetin vaikeaa", kuten UMK:n tuottaja Anssi Autio tilitti avoimesti Ilta-Sanomien haastattelussa. Suomen eturivin artistit – ja heidän taustavaikuttajansa – karttoivat Euroviisuja kuin ruttoa. Darudekin oli aluksi sanonut ei, mutta hetken asiaa pähkäiltyään ja vaimon kanssa neuvoteltuaan päättänyt sittenkin vastata kutsuun myöntävästi – varsinkin kun hänen lupailtiin saavan vapaat kädet viisuprojektin toteuttamiseen.

Ilmoitus Suomen euroviisuedustajasta herätti aluksi positiivisia reaktioita. Viisufanit ympäri maailman odottivat mielenkiinnolla, mitä oman genrensä legenda tarjoilee viisuympyröissä. Sandstormin tekijän meemiarvo ei ainakaan hälventänyt huomiota. Darude ja Sebastian Rejman olivat aikaisemmin levyttäneet yhdessä kappaleen Moments (2015), joka sai viisufaneilta varovaisia hyväksyviä nyökkäyksiä. Vielä enemmän innostuttiin Daruden ja australialaisen JVMIEn tuoreehkosta aikaansaannoksesta Timeless (2018). Ne kelpasivat työnäytteiksi muusikolta, jonka isoimmista hiteistä oli kulunut miltei kaksikymmentä vuotta.

Darude poistui omalta mukavuusalueeltaan vokaalipopin suuntaan ja esitteli UMK:ssa kolme geneeristä kappaletta, jotka kuulostivat ennemmin albumin yhdeksänneltä tai kymmenenneltä raidalta kuin tykiltä hittisingleltä. Biisien julkaiseminen ei aiheuttanut oikein minkäänlaista pöhinää. UMK:n katsojaluku oli historiansa alhaisin. Pahaenteisistä ennusmerkeistä huolimatta pienen valonpilkahduksen mahdollisti Look awayn livetoteutus, joka oli todennäköisesti visuaalisesti näyttävin ja innovatiivisin suomalainen viisuesitys tuohon mennessä. Turun Logomon lavalla kokonaispaketti vaikutti kehityskelpoiselta. Ikävä kyllä, Suomen akuankka-tuuri iski jälleen, ja UMK-esityksen kuutiota jäänsulamis- ja tulvavesigrafiikoineen ei voinut sellaisenaan siirtää Euroviisujen lavalle, joten koko projektin punainen lanka vesittyi täysin.

Suomen viisutuotanto oli fiksoitunut ajatukseen, että sisäisesti valitun kutsuartistin olisi oltava eturivin hittinimi tai ennestään kansainvälisesti tunnettu tähti. Siinä vaiheessa, kun anttituiskut, robinit, isacelliotit kieltäytyivät kaikki kategorisesti viisuedustuksesta, olisi kannattanut vaihtaa strategiaa. Päätyä esimerkiksi valitsemaan taitavaksi tiedetty yleislaulaja, kuten Diandra (tai joku muu Elämäni biisi -ohjelman solistipoolista) ja kehottaa Suomen ansioituneimpia hittimaakareita säveltämään hänelle mahdollisimman onnistuneita kolmeminuuttisia. Suomen viisuilusta vuonna 2019 on jäänyt sellainen mielikuva, että Yleisradion kädet olivat sidotut sen jälkeen, kun Darude ainoana riittävän meritoituneena artistina suostui mukaan euroviisuleikkiin omilla ehdoillaan. Lopputulos oli sitten mitä oli. OIKEA LAULU VOITTI.

2020 – Mies ja ääni -periaate päihitti ennakkosuosikin

Suomen edustaja: Aksel Kankaanranta – Looking back
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 50 % yleisöäänestys + 50 % kansainväliset raadit

Vuosikymmen vaihtui ja UMK koki uudelleenbrändäyksen. Kutsuartistien konsepti ei ottanut Suomessa tulta alleen eikä tuottanut toivottuja tuloksia, joten formaatinmuutos oli väistämätön. UMK:n evoluutiossa toteutui metamorfoosi, kun tästä vuodesta alkaen alkoi yhteistyö radiokanava YleX:n kanssa. YleX:n musiikkipäällikkö Tapio Hakasen astuessa puikkoihin UMK löysi vihdoin ja viimein sapluunan, jolla se löi itsensä läpi ja vakiinnutti asemansa suomalaisten keskuudessa. Samalla alkoi toteutua UMK:n tuottajien jo alun alkaen esittämä toive, että ohjelma esittelisi uutta kiinnostavaa kotimaista pop-musiikkia, eikä toimisi pelkästään leimallisesti euroviisuedustajan valintatilaisuutena.

Myös Erika Vikman oli luonut nahkansa uudelleen solmittuaan levytyssopimuksen Mökkitie Recordsin kanssa. Janne Rintalan ja kumppaneiden tuotoksesta Cicciolina muodostui alkuvuoden 2020 ilmiö. Ensimmäistä kertaa sitten Pertti Kurikan Nimipäivien (2015) Suomen euroviisun valintatilaisuudessa oli mukana puheenaihe, josta kansakunta kohkasi. Suomalainen viisuharrastaja hihkui, kun UMK:hon oli eksynyt todellinen "megahitti". Vähänpä silloin tiedettiin. Kuten Listablogin Timo Pennasen listaus (tammikuulta 2024) osoittaa, Cicciolina ei edes ollut mikään valtaisa listahirmu verrattuna tuleviin jättimenestyksiin. (Cicciolina oli 54:ksi menestynein hitti kaikista Suomen euroviisukarsintoihin osallistuneista kappaleista. Esimerkiksi Ram pam pam ja Ylivoimainen ovat viiden menestyneimmän hitin joukossa.)

UMK:n ennakoimaton lopputulos synnytti pienoisen kalabaliikin. Pitkästä aikaa Suomen viisuvalintaa kommentoitiin kiitettävällä aktiivisuudella. UMK 2020:n yllätys ei ollut kuitenkaan siinä, että kansainväliset raadit torppasivat Cicciolinan voiton. Se oli odotettavissa oleva skenaario. Varsinainen jymypaukku oli Aksel Kankaanrannan menestys yleisöäänestyksessä. Kärkikaksikon ääniero oli suorastaan mitätön, ei edes kahta prosenttiyksikköä. Siihen nähden millainen menestys Cicciolina oli ollut ennen kilpailua striimilukemissa, Erika Vikmanin olisi pitänyt voittaa yleisöäänestys mennen tullen selkein lukemin. Täysin tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta ilman minkäänlaista ennakkohössötystä onnistui haalimaan lähes yhtä paljon puhelinääniä kuin mediatilaa suvereenisti dominoinut voittajasuosikki. Cicciolina kaatui vähemmän mairittelevaan live-esitykseen, joka ei onnistunut myymään kappaletta katsojille parhaalla mahdollisella tavalla. Kaunisäänisen Aksel Kankaanrannan eleetön ja tunnelmallinen esitys sen sijaan onnistui paremmin ja Looking back erottui tyylikkyydellään edukseen.

UMK:n jälkeen keskustelu kävi kiivaana, mutta pian suomalaisten arki täyttyi oikeista huolista. Yksitoista päivää UMK:n jälkeen EBU ilmoitti Eurovision laulukilpailun perumisesta koronapandemian vuoksi.

Euroviisuharrastajat ovat spekuloineet, kuinka Rotterdamin viisuissa 2020 olisi käynyt, jos covid ei olisi pysäyttänyt maailmaa. Vaikka Aksel Kankaanrannan Looking back on pätevä popballadi, epäilen, että se olisi edustanut Suomen viisuhistoriassa samaa jatkumoa kuin Blackbird tai joku Kari Kuivalaisen Päivä kahden ihmisen tai Geir Rönningin Why?: viisukilpailun päätyttyä suomalaiset olisivat sadatelleet, että miten eurooppalaiset eivät taaskaan osanneet arvostaa meidän musiikillisesti ansioitunutta sävelmäämme. Vaikka Akselin UMK-voitto oli sinällään looginen, liputan silti team Cicciolinan puolesta. Se olisi tarjonnut viisukontekstissa jotain uutta ja omalaatuista. VÄÄRÄ LAULU VOITTI

2021 – Uusi Suomi

Suomen edustaja: Blind Channel – Dark side
Sijoitus Rotterdamissa: 6. / 26, 301 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 5. / 17, 234 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

UMK:n katsojaluvut kasvoivat kasvamistaan ja kilpailuehdokkaista kehkeytyi hittejä jo hyvän aikaa ennen loppukilpailua. Esimerkiksi Teflon Brothersin ja Pandoran yhteistyön hedelmää I love you luukutettiin pitkin alkuvuotta 2021 lukuisissa eri yhteyksissä.

Vielä Daruden ja Sebastian Rejmanin viisureissun aikoihin Suomi vaikutti euroviisuosallistujamaiden takapajulalta. Sitten tapahtui olennainen sukupolvenvaihdos: 1990-luvulla syntyneiden Blind Channelin poikien DNA:sta uupui täysin suomalaisille viihdetaiteilijoille ominaiset euroviisukompleksit. Yhtye näki Eurovision laulukilpailun vain ja ainoastaan mahdollisuutena kansainväliseen läpimurtoon. Bändin jäsenet tekivät myös kovasti työtä tavoitteensa eteen. UMK-finaalin alla Blind Channelin voitto ei vielä vaikuttanut läpihuutojutulta, sillä esimerkiksi Spotifyssa edellä mainittu I love you ja Iltan Kelle mä soitan olivat keränneet enemmän kuuntelukertoja. Lavalla Blind Channelin kundit päättivät näyttää mistä kana kusee ja lopulta Dark side valittiin näytöstyyliin Suomen viisuedustajaksi. Dark siden televisioesitys tarkkaan mietittyineen kuvakulmineen ja koreografioineen oli pop-estetiikan taidonnäyte, joka osoitti suomalaisen euroviisuosaamisen ottaneen muutamassa vuodessa valtavia harppauksia.

Lopputulos Rotterdamissa on suomalaista euroviisuhistoriaa. Vuoden 2021 Euroviisuissa tuhkasta syntyi uusi Suomi, joka fenix-linnun lailla liiteli vähitellen viisuperheen supervaltojen keskuuteen. OIKEA LAULU VOITTI.

2022 – Hittejä ja idoleita

Suomen edustaja: The Rasmus – Jezebel
Sijoitus Torinossa: 21. / 25, 38 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 7. / 18, 162 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

UMK:n menestystarina jatkui jatkumistaan. Euroviisuharrastajat ympäri maailmaa hehkuttivat tapahtumaa vuosikertansa tasokkaimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi viisukarsinnaksi. UMK:n suosio oli ollut niin merkillepantavaa, että Euroopan yleisradioliitto EBU oli kohottanut Suomen eräänlaiseksi euroviisuperheen mallioppilaaksi, ja Yleisradion edustajilta pyydettiin Euroviisujen yhteydessä lyhyttä esitelmää onnistuneen karsintaformaatin ja -brändin luomisesta.

UMK 2022 esitteli vuoden suosituimman suomalaisen hitin. Bessin läpimurto ja Ram pam pam -kappaleen menestys oli ihanteellinen osoitus UMK:n suomista mahdollisuuksista. Jälkeen päin kansainvälisiä viisufoorumeita myöten on voivoteltu, kuinka "Bess was robbed" ja väitetään The Rasmuksen voittaneen viisumatkan pelkällä nimellään. Todennäköisemmin Bessin mahdollisuudet tyssäsivät vähemmän koherenttiin live-esitykseen. Vaikka UMK 2022 oli monella rintamalla kiistaton onnistuminen, suomalaisen suoran televisiolähetyksen onneton äänentoisto yhdistettynä sekaviin esityksiin latisti tunnelmaa. Pahiten ilmiöstä kärsi Isaac Senen hurtti savolainen homoerotiikka (Kuuma jäbä), joka oli suorassa lähetyksessä lähinnä kaoottista kakofoniaa.

Suomalaisetkin ovat unohtaneet, ettei Ram pam pam sijoittunut yleisöäänestyksessä edes toiseksi vaan vasta kolmanneksi. Edelle ylsi Rasmuksen ohella Cyan Kicks, jonka esitys oli kilpailun onnistunein – mutta valitettavasti kappaleensa Hurricane ei ollut riittävän vahva. Oliveran intiimi balladi lukeutui niin ikään UMK-lähetyksen onnistujiin, mutta hänen sävelmänsä olisi hukkunut Torinon slovarisuohon.

UMK 2022 oli tasainen kilpailu. Useamman ehdokkaan potentiaalin olisi mielellään testauttanut kansainvälisellä viisulavalla, mutta kilpailukavalkadista puuttui sellainen Blind Channelin Dark siden kaltainen täydellinen leka. Ei kymppiä, mutta monta kasin pakettia. The Rasmus paransi Torinon viisulavalla kuin sika juoksuaan. Hienosti sujuneen viisuesityksen myötä bändin jäsenet saattoivat palata selkä suorina takaisin Suomeen. Siinä suhteessa OIKEA LAULU VOITTI, mutta samoin voisi todeta, vaikka UMK olisikin päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

2023 – Kotimaisen populaarimusiikin virstanpylväs

Suomen edustaja: Käärijä – Cha cha cha
Sijoitus Liverpoolissa: 2. / 26, 526 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 1. / 15, 177 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Armon vuonna 2023 kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Aikaisempina vuosina UMK:n suoraa lähetystä vaivanneet tekniset vajavaisuudet oli korjattu. Äänentoisto ei enää kuulostanut perunalta ja kamera-ajot olivat viimeisen päälle sekunnintarkasti suunnitellut. UMK toteutettiin samanlaisella pieteetillä kuin kansainväliset euroviisuesitykset. Suomen viisutuotanto oli tavoittanut tason, jossa euroviisukarsintojen kruununjalokivi Ruotsin Melodifestivalen oli piehtaroinut jo vuosikymmenet. Jos Robin Packalenin Girls like you -esitys trampoliineineen ja voltteineen olisi kilpaillut vaikkapa vuoden 2017 UMK:ssa, se olisi ollut siihen mennessä upein suomalainen viisushow koskaan. Vuonna 2023 se oli vain yksi ehdokas muiden joukossa.

Suomalaiset hurahtivat Käärijään ja hänen ansiostaan koko euroviisuinstituutioon. Cha cha cha ei tehnyt pelkästään viisuhistoriaa vaan suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Lähes 200 miljoonaa Spotify-striimiä suomenkieliselle kappaleelle on saavutuksena omaa luokkaansa. Kaikkien aikojen suomalainen viisukevät huipentui Liverpoolin loppukilpailuun, josta Suomen delegaatio kotiutui moraalisena voittajana. OIKEA LAULU VOITTI.

UMK oli yhtäältä Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus ja toisaalta uusien hittien esittelyfoorumi. Cha cha chan jälkeen vuoden toiseksi menestynein suomalainen hitti oli Kuumaan Ylivoimainen, joka kuitenkin sijoittui UMK:n yleisöäänestyksessä vasta viidenneksi. Äänestystuloksen ja listamenestyksen kesken ei esiinny korrelaatiota.

2024 – Wunder gibt es immer wieder

Suomen edustaja: Windows95man – No rules!
Sijoitus Malmössä: 19. / 25, 38 pistettä (sijoitus I semifinaalissa 7. / 15, 59 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Käärijän jälkimainingeissa suomalaisista kuoriutui euroviisuhullu kansakunta. UMK:sta muodostui niin kotimaisen musiikin kuin viihdetapahtumien vuosittainen merkkipaalu, joka kenraaliharjoitustaan myöten täyttää yleisökapasiteetiltaan maan suurimman areenan.

Ennakkoarvioissa harva veikkasi Windows95mania Suomen viisuedustajaksi, minkä vuoksi odottamaton lopputulos aiheutti jonkin verran tyrmistystä. Ennusmerkit olivat kuitenkin ilmassa: UMK:n kenraaliharjoitusraporttien mukaan Nokia Arenan katsomo oli hullaantunut äänekkäimmin No rulesista. Suoran lähetyksen aikana vilkaisu Twitter-X:ään (helmikuussa 2024 eteläafrikkalaissyntyinen miljardööri ei ollut vielä totaalisesti turmellut alustaa, joten siellä oli vielä ajoittain relevanttia kommunikointia) osoitti, että taiteilija Keisterin, Henri Piispasen ja kumppaneiden räväkkä kikkelihuumori oli tehnyt suurimman vaikutuksen sekä tiedostavissa hipsteripiireissä että kansan syvien rivien keskuudessa. Windows95manin No rules! päihitti ennakkosuosikin viittaa kantaneen Sara Siipolan popballadin Paskana.

Windows95manin voittoon vaikutti kaksi seikkaa: UMK:n tasapaksu ehdokasasettelu ja koherentti esitys. Rapvaikutteisten kappaleiden yliannostuksen vuoksi äänestyksessä tuppasivat menestymään massasta poikkeavat kokonaisuudet. Muille kilpailijoille suunnitellut esitykset sortuivat tarpeettomaan yliyrittämiseen ja liialliseen kikkailuun. Ilta-Sanomien Tatu Onkalo kielellisti ongelman:

"Valitettavasti itse kilpailijoiden esitysten suhteen mopo oli taas kerran karannut käsistä. UMK:lla on vuosi toisensa jälkeen vimma saada jokainen esitys näyttämään valtavalta spektaakkelilta ja esitellä lavalla mitä villeimpiä visioita. Artisteille tämä tarkoittaa ansaa, johon he aina vain tuntuvat lankeavan. – – Ainoa, joka onnistui käyttämään tilanteen hyväkseen, oli Windows95man. Hänen esityksensä ei olisi voinut olla liian överi, joten Ylen tuotantotiimin ylitsepursuava ideatynnyri ei ollut ansa, vaan vahvuus. Muiden artistien kappaleet latistuivat esitysten tilpehöörin alle, mutta No Rules nousi livessä uusiin korkeuksiin."

Alkusokista toipuminen vei aikansa, mutta loppujen lopuksi Malmön viisulavalla Suomen viisuedustus sujui mainiosti ja esiintyjät osoittautuvat mitä sympaattisimmiksi kaiffareiksi. Pitäisikö jopa todeta, että IHAN OK VALINTA, varsinkin kun Sara Siipolan Paskana ei kuitenkaan vaikuttanut ilmiselvältä viisumenestyjältä – toki viisufinaalin raatiäänestyksessä hän olisi oletettavasti haalinut suuremman pistesaaliin.

2025 – Ennätysten vuosi

Suomen edustaja: Erika Vikman – Ich komme
Sijoitus Baselissa: 11. / 26, 196 pistettä (sijoitus II semifinaalissa 3. / 16, 115 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 75 % yleisöäänestys + 25 % kansainväliset raadit

Suomalaisten viisuinto ei osoita laantumisen merkkejä. UMK-lähetyksen katsojaluku oli liki 1,5 miljoonaa (tavoittavuus 2,27 miljoonaa). Uskomaton lukema suoratoistopalveluiden ja sosiaalisen median aikakaudella. Edellisen kerran vastaavia katsojamääriä mitattiin 1990-luvun alkuvuosien viisukarsinnoille. UMK:n yleisöäänestyksessä rikottiin kaikkien aikojen ääniennätys: 342 543 kappaletta. Sillä päihitettiin mennen tullen menneiden vuosikymmenien postikorttiäänestysten määrät. Edellinen ennätys (280 542) oli vuodelta 2004, jolloin euroviisukarsinnat voitti Jari Sillanpää. Suomalaiset näköjään mobilisoituvat, kun haluavat äänestää yhdeksän vuoden takaisen Tangomarkkinoiden voittajan viisuedustajakseen...

Varsinaista kilpailuasetelmaa ei oikein ollut, koska säpinä keskittyi hyvin pitkälti UMK:n kuningattaren ja hänen revanssinsa ympärille, vaikka luonnollisesti Erika Vikmanin suorasukainen ja ilkikurinen tyyli herätti myös suunnatonta vastustusta. Olin väläytellyt mielessäni tapahtumaketjua, jossa Viivi olisi ollut tämänkertainen akselkankaanranta, joka olisi pysäyttävällä tulkinnallaan repinyt sydämet katsojien rinnasta ja katkaissut Erika Vikmanin kuningatartien. Viivin esitys oli kuitenkin hämmästyttävän vaisu ja hänen koskettava rakkauslaulunsa Aina tuntuu unohtuneen UMK:n jälkeen, vaikka etukäteen siitä povattiin pop-klassikkoa. Myös UMK:n toinen tähtäin osui maaliin: Nelli Matulan Hitaammin hautaan (yleisöäänestyksen neljäs sija) julistettiin vuodenvaihteessa viime vuoden soitetuimmaksi radiohitiksi.

Erika Vikmanin viisuesitys Ich komme sisälsi tarpeellisen implisiittisen kannanoton. Vuonna 2025 konservatiiviset arvot nostavat pelottavasti päätään ja nuoret miehet tuntevat vetoa misogyynisiin arvoihin. Erika Vikman ei ole moisesta moksiskaan eikä hän suostu pienentämään itseään saati asettumaan sovinnaisuuden raameihin. Hän on vapautuksen keskisormi kaikille ankeuttajille. Euroviisufinaalissa viisuareenalla Suomen esitystä seuranneet Erika-kannatushuudot fanien keskuudessa kertovat, kuinka tärkeitä rohkeat ja häpeilemättömät esikuvat ovat vähemmistökansalle. Se on paljon merkittävämpää kuin sijoitus laulukilpailussa.

Suomen asema Euroviisuissa on kääntynyt kymmenessä vuodessa päälaelleen. Ich komme keräsi Euroviisujen yleisöäänestyksessä yli sata pistettä – ja suomalaiset viisukatsojat olivat hurjan pettyneitä. 2010-luvulla olisimme kiljuneet riemusta ja rynnänneet torille juhlimaan.

OIKEA LAULU VOITTI, jos kohta esimerkiksi Goldielocks olisi ollut yhtä lailla varmasti upea viisuedustaja.

Euroviisut 2025: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 69. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Jokin kappale kuulostaa levyllä vakuuttavalta, mutta lavalla solisti osoittautuukin kehnoksi livelaulajaksi. Vastaavasti ajoittain vasta live-esitys viisulavalla koko komeudessaan herättää sävelmän uudella tavalla henkiin.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 16 osallistujaa, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Äänestystapa: yleisöäänestys.

Tämäniltaiseen äänestykseen osallistuu 16 kilpailijamaan lisäksi suorista finalisteista Iso-Britannia, Ranska ja Saksa. Äänestystulokseen vaikuttaa myös muun maailman (rest of the world) online-äänestys, joka antaa omat euroviisupisteensä kymmenelle parhaalle.

1. AUSTRALIA: Go-Jo – Milkshake man

Kuten koululaisvaaleissa ehdokas äänestysnumerolla 69 kerää aina mielettömän äänivyöryn, yhtä keskenkasvuisen hauskaa on ollut todeta, että Eurovision laulukilpailujen vuosikerta numero 69 sisältää kolme teemaan sopivaa kappaletta, jotka kaikki kilpailevat tänään. Niistä ensimmäisenä eetterissä Australian pirtelömies, jolla on valikoimassaan liuta ejakulaatioeufemismeja.

Australian maaseudulla varttunut Marty Zambotto oli nuorena aussifutari, mutta sittemmin musiikki vei mennessään ja nykyään hän on Australian striimatuimpia artisteja. Milkshake man on mukaansatempaavaa älyvapaata hömppää: "Kun minä sanon 'makiaa', te sanotte 'nam nam'." Kasariajan televisiosarjan hahmoa muistuttava Go-Jo saapuu blenderistään monenmoisissa vaatetyyleissä ja lopuksi heilutaan yläosattomissa. Urheilumenneisyys ilmenee hänen kropassaan, jonka nähtyään moni varmasti mielellään maistaisi hänen crème brûléetään.

Yleisesti Australiaa veikataan finaaliin. Australia kuuluu kuitenkin niihin epäonnisiin maihin, joilta puuttuvat viisuäänestyksestä kaverit, joten yksikään piste ei tule ilmaiseksi. Menneinä vuosina Australian alhaiset yleisöpistemäärät ovat ällistyttäneet. Go-Jon laulusuoritus on pitkin kevättä herättänyt huolta, mutta harjoitusraporttien mukaan mies on ryhdistäytynyt viisuviikolla.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

2. MONTENEGRO: Nina Žižić – Dobrodošli

Balkanin lilliputtivaltio palaa Euroviisuihin muutaman vuoden tauon jälkeen. Viisutuottaja ei kovinkaan lämpimästi toivottanut maata tervetulleeksi takaisin sijoittamalla geneerisen balladin pahamaineiselle esiintymisnumerolle kaksi.

Viisukonkari Nina Žižić on kokenut yhden euroviisuhistorian tökeröimmistä oikeusmurhista. Vuonna 2013 hän edusti maataan yhdessä Who See -hiphopduon kanssa rajoja rikkovalla karnevalistisella Igranka-esityksellä. Yleisöäänestyksessä Montenegron sijoitus oli neljänneksi paras, mutta snobit raadit nyrpistivät nenäänsä innovatiiviselle biisille, joten se ei päässyt edes finaaliin. Vuoden 2013 semifinaalitulokset muistuttavat kuinka ahterista raadit voivat pahimmillaan olla. Mitään yleisön rakastamaa vääränlaista viihdyttävää ei saa palkita pisteillä, vaan Euroviisujen loppukilpailu on täytettävä sovinnaisilla balladeilla ja harmittomilla poppiksilla.

Tälläkään kertaa tuskin sujuu paremmin. Montenegron viisussa ei ole sinällään mitään vikaa: perushyvin tuotettu balladi ja taitava solisti. Kokonaisuus on vain täydellisen unohdettava. Jotkut kiinnittivät huomiota, että tiistain semifinaalissa kaikki omakieliset viisut etenivät jatkoon. Montenegron finaalipaikka olisi vielä yllättävämpi kuin Portugalin. Onneksi sentään Serbia äänestää tänään, joten sieltä lienee luvassa 12 pistettä.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

3. IRLANTI: Emmy – Laika party

Irlannin viisukarsinnan voitti norjalainen Emmy Kristiansen ysäridiskopastissillaan, joka henkii ihanan viatonta pienen lapsen toiveajattelua: kunpa neuvostoliittolaisen teknisen kokeilun seurauksena Laika ei olisikaan menehtynyt vaan hänellä olisi avaruudessa ikuiset bileet.

Puritaanisille musiikkikriitikoille Irlannin höpsöttely lienee viisuvuosikerran pahin kirosana, mutta Laika partylla on vannoutuneet kannattajansa, jotka eivät voi vastustaa esityksen ehkä hölmöä mutta taatusti tarttuvaa koukkua: Bam bam ba ra ram bam bam bam bam bam... Finaalipaikka voi olla siinä ja siinä. Persoonallisella sokeroidulla äänellä laulavan Emmyn livesuoritus on herättänyt ristiriitaisia arvioita.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

4. LATVIA: Tautumeitas – Bur man laimi

Latvian eteeriset metsänkeijukaiset vastaavat semifinaalikattauksen etno/folk-henkisestä kiintiöstä.

Latvia laulaa viisunsa ensimmäistä kertaa kokonaan omalla kielellään sitten vuoden 2004. Bur man laimi kilpailee omassa sarjassaan ja esitys näyttää visuaalisesti mageelta, mutta epäilen kuitenkin pakanariittisen kansanmusiikkivaikutteisentuokion jäävän kuriositeetiksi. En kaadu takamukselleni, vaikka Latvia änkeäisikin finaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

5. ARMENIA: Parg – Survivor

Ruotsin Melodifestivaleniin osallistuu vuosittain "ruotsi-rokkeja", joiden rockuskottavuus on rokkipoliisien mielestä pakkasen puolella, ellei suorastaan syväjäässä ikiroudassa. Jostain käsittämättömästä syystä genren edustaja on päätynyt Armenian euroviisuedustajaksi.

Kymmenen lauluntekijää on työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Joukossa on ehkä yksi armenialainen, mutta viisufanit tunnistavat tekijäjoukosta nimet Thomas G:son ja Peter Boström. Ilmeisesti kukin säveltäjistä tunki oman ideansa mukaan, sen verran sekavasta kolmeminuuttisesta on kyse. Pargev Vardanian ärjyy mustissa nahkahousuissaan ja yläosattomissa hengetöntä ja sielutonta musiikkia. Nolo tekele. Onneksi Armenia nykyään karsiutuu, jos viisunsa ovat heikkoja.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

6. ITÄVALTA: JJ – Wasted love

Yhtenä suurimpana ennakkosuosikkina Baselin viisulavalle seilaa Lentävä itävaltalainen, joka esittelee äänivarojaan menetetyn rakkauden perään haikailevassa poperassa.

Kontratenori Johannes Pietschin lauluääni on aiheuttanut kylmät väreet viisufaneissa. "Mitäs ihmeellistä tuossa on", tuhahdan minä, joka joskus kuuntelee klassista musiikkia ja käy jopa oopperassa. Itävallan mustavalkoisessa esityksessä meri myrskyää sitä mukaa, kun tunteet kuohuvat. Riipaisevan balladin loppupuolella alkaa yllättävä teknojytä, joka pistää miettimään, että uhka vai mahdollisuus. Pilaako se tunnelman täysin vai tekeekö se juuri Wasted lovesta niin uniikin ja persoonallisen kevyen musiikin teoksen. Vaikka tiedostan JJ'n viisupaketin taidot, kokonaisuus ei puhuttele sillä tavalla kuin ilmiselvän viisuvoittajan pitäisi. Media on kehystänyt viisuvuoden KAJ'n (viihdyttävä huumori) ja JJ'n (vakava balladi) väliseksi vastakkainasetteluksi, minkä seurauksena viisuseuraajat ovat jo leiriytyneet jommankumman koulukunnan kannattajaksi.

PS. Toivottavasti Itävallan finaalipaikkaa ei paljasteta heti aluksi, jotta Mikko Silvennoiselle tarjoutuu mahdollisuus lohkaista: "Mutta missä on JJ?"

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

ISO-BRITANNIA: Remember Monday – What the hell just happened?

Trio laulaa upeasti yhteen käsittämätöntä sekamelskaa, joka muistuttaa Ponille kyytiä -komediasarjan musiikkivideoparodioita.

Positiiviset puolet ensin: Remember Mondayn yhteislauluharmoniat ovat ihanan nautinnollista kuultavaa. Sitten miinukset. Ensikuulemalta reaktioni menivät suurin piirtein seuraavasti:

Ensimmäiset 20 sekuntia: rauhallinen intro vaikuttaa lupaavalta, varmaan alustaa johonkin kiehtovaan.

Seuraavat 20 sekuntia: laulavatpa he tosiaan hienosti, toinen intro(?) antaa ymmärtää, että tästä kehkeytyy vielä herkullinen kokonaisuus.

Taas seuraavat 20 sekuntia: ai tämä onkin tällainen high school -musikaalinumero. Vaikuttaa veikeältä.

Toinen minuutti alkaa: eipäs ollut high school -musikaalikaan, eihän tässä ole päätä eikä häntää.

Kappale on suurin piirtein puolessa välissä: ei herranjestas sentään, tämähän on ihan kauheeta paskaa.

Nuoremmat valistavat somessa, että Ison-Britannian musiikkivideo on tehty Tiktok-näkyvyyttä silmällä pitäen. Luulenpa, että kotikatsomoissa vanhemmat ihmettelevät viisun nimen mukaisesti What the hell just happened?. "No clue but I liked it." Epäilen, mahtaako kuinka moni pitää näkemästään ja kuulemastaan.

Ison-Britannian viisu on lauantaina lakmustesti raadeille. Euroviisutuomareilla on ajoittain ikävä taipumus palkita taitavat laulajat, vaikka itse sävellys olisi sisällötöntä sekundaa. Remember Mondayn jäsenet ovat taitavia, mutta antavatko tuomarit pisteitä ihan mille tahansa, jos vain laulusuoritus on mallikas.

Arvioni: 1 / 5

7. KREIKKA: Klavdia – Asteromáta

Z-sukupolven Nana Mouskouri tulkitsee koskettavan slovarin, joka ammentaa omasta musiikkiperinteestä.

Kreikalle tarjottiin erinomainen esiintymispaikka. Kaikkien sekamelskaisten sillisalaattien välissä ylväs ehyt balladi vahvaääniseltä solistilta kuulostaa virkistävältä. Ei yllättäviä tyylilajien muutoksia, ei teknojumputuksia eikä dance breakia. Vain hienoinen taustakomppi, joka kantaa kokonaisuutta luontevasti eteenpäin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

8. LIETTUA: Katarsis – Tavo akys

Liettualaisen postpunk-bändin maailmantuskainen biisi tuskin vie suuria massoja katarsikseen, mutta tarjoaa rosoisimman vaihtoehdon vuoden euroviisukavalkadissa.

Katarsis luottaa omaan juttuunsa eikä ole millään muotoa lähtenyt tekemään euroviisua, vaikka tuulikone löyhyttääkin jääkatseista angstisen Nick Carterin näköistä solistia. Liettua on tupannut saavuttamaan tasaisen varmasti kannatusta yleisöäänestyksessä. Ehkäpä liettualaiset ympäri Euroopan aktivoituvat äänestämään, kun viisunsa lauletaan vielä omalla kielellä. Tänäänkin Liettuan vakioäänestäjistä Irlanti, Iso-Britannia ja Latvia osallistuvat äänestykseen ja ne tarjonnevat hyvän pistepohjan, josta ponnistaa eteenpäin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 2 / 5

9. MALTA: Miriana Conte – Serving

Suomalainen mediakenttä on yksinkertaistanut tämänvuotisten Euroviisujen asetelman Erika Vikmanin ja KAJ'n väliseksi. Todellisuudessa Erika Vikmanin varsinainen taistelupari on Maltan Miriana Conte, joka niin ikään julistaa häpeämättömyyden ilosanomaa.

Maltalaisten neronleimaus oli yrittää ympätä yksi maltankielinen sana muutoin englanninkieliseen viisuun. Kant tarkoittaa maltaksi laulamista – ja sehän olisi ratkiriemukasta, jos serving-sanan jälkeen viisussa vain randomisti mainittaisiin tuo maltankielinen ilmaisu. BBC kuitenkin tiedosti, etteivät Britannian viranomaiset hyväksyisi alatyyliseltä kuulostavaa ilmaisua televisiolähetyksessä, joten kant-sana sensuroitiin vedoten Euroviisujen sääntöihin. Maltalaisten uhriutumisperformanssi sensuurin iskettyä oli ehkä lapsellista, mutta toisaalta se toi runsaasti huomiota Maltan viisuedustajalle. Ympäri Eurooppaa laadittiin otsikoita Maltan kohutusta Kant-viisusta. Viisuyleisö Baselin areenalla huutanee katsomosta kiellettyä sanaa oikeissa kohdissa.

Maltan viisua ei ole syytä typistää pelkäksi tuhman sanan kilpailukappaleeksi. Sanoituksessa on muutoinkin kannattamisen arvoista sanomaa: "miksi antaa muiden asioistamme päättää, kun voisimme viettää huippuelämää." Miriana Conte ja burleksitanssijansa jumppapalloissaan kehottavat nauttimaan omannäköisestä elämästä. Ilman kohuakin Maltan viisu erottuu edukseen. Vanhan liiton viisuharrastajat eivät tietenkään ymmärrä tästä hölkäsen pöläystäkään, mutta Miriana Conten kohderyhmä onkin Gen Z. Resepti muistuttaa jossain määrin Netta Barzilaita.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

10. GEORGIA: Mariam Shengelia – Freedom

Terveisiä Sopotin Interviisuista! Gruusian sosialistista neuvostotasavaltaa edustaa Mariam Shengelia.

Georgia on poliittisessa ristitulessa. Länsimieliset ovat tällä hetkellä alakynnessä, kun Venäjän suuntaan haikailevat ovat nousseet niskan päälle. Someparlamentti on julistanut Georgian yleisradion valinneen sisäisesti euroviisuedustajaksi artistin, joka on mieluinen valtion nykyiselle hallinnolle. Freedom edustuskappaleen nimenä olisi siinä tapauksessa varsin irvokas. Nostalgisella jatsahtavalla viihdeballadilla on musiikilliset ansionsa, mutta Euroviisujen yleisöäänestysmenestyksen kannalta tällainen paketti on toivoton tapaus. Onneksi naapurimaa-Armenialta herunee jokunen piste.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

RANSKA: Louane – Maman

Ranskan laulajatar tulkitsee hiekkamyrskyssä balladin ylisukupolvisesta äitiyden kokemuksesta. Oma kompleksinen äitisuhde näyttäytyy erilaisena, kun on itse tullut äidiksi.

Periranskalainen chansonballadi on vedonlyönnissä korkealla. Yhtäältä on mahdollista, että Maman menestyy lauantain raatiäänestyksessä erinomaisesti. Toisaalta Ranskalla on ollut taipumusta flopata muodollisesti pätevillä kokonaisuuksilla, joten kenties sijoitus onkin La Zarra / Madame Monsieur / Bilal Hassani -tyyliin tulostaulun keskivaiheilla. Ehkäpä Ranska olisi hyötynyt jos euroviisufinaali olisi tänäkin vuonna kilpailtu edellisten vuosien tavoin äitienpäivän aattona. Tavanomainen slovari tuskin syrjäyttää Charles Aznavourin La mammaa ikonisimpana ranskalaisen musiikkimaailman äitilauluna.

Arvioni: 3 / 5

11. TANSKA: Sissal – Hallucination

Torstain semifinaalissa riittää asennemimmejä. Färsaarilla syntynyt Sissal Niclasen on saanut esitettäväkseen harmillisen yhdentekevän tekeleen.

Jotain mätää Tanskanmaalla, sillä tanskalainen viisuedustaja ei ole edennyt 2020-luvulla kertaakaan viisufinaaliin. En usko(nut) putken katkeavan tällä Melodifestivalenin ylijäämäjytkeellä, jota on ollut valmistamassa seitsemän tekijää (muun muassa ruotsalainen Linnea Deb). Veikkaan, että tekoäly olisi kyennyt täsmälleen samaan lopputulokseen. Sittemmin viisupojat ovat hehkuttaneet Hallucinationia mahtavaksi ja vakuutelleet Tanskan karsiutumisputken katkeavan. Kumpi osapuoli hallusinoi? Se selviää tänä iltana. Propsit kuitenkin lahjakkaalle kainostelemattomalle artistille.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

12. TŠEKKI: Adonxs – Kiss kiss goodbye

Matias Mäkysen playboy-kaksoisveli on stailannut itsensä köyhän miehen Freddie Mercuryksi ja yrittää hurmata Euroopan jylhällä eroballadilla.

Slovakialaista Adam Pavlovčinia on kehuttu sävykkääksi laulajaksi, joka esittelee mahtipontisessa viisussaan niin matalaa kuin korkeaa rekisteriä. Kiss kiss goodbyen loppupaisuttelu ei ole mitään ohkaista. Mutta voi, miksi tähänkin on lisätty yllättävä muusta kappaleesta irrallinen tanssibiittiosuus? Lisäksi harjoitusklippien perusteella esiintyjän tyyli vaikuttaa ennemmin tahattoman koomiselta kuin harkitulta. Tšekki lukeutuu niihin maihin, jotka eivät saa viisuäänestyksissä pistettäkään automaattisesti. Voisikohan tässä olla tämän semin Belgia – yllättävä floppaava fanisuosikki? Näinkö Tšekin viisudelegaation ilta päätyy humalaiseen apatiaan?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

13. LUXEMBURG: Laura Thorn – La poupée monte le son

Luxemburgin retroiskelmä on sekä kunnianosoitus että tarpeellinen päivitys 60 vuoden takaiselle euroviisuvoittajalle.

Luxemburg saavutti yhden viidestä euroviisuvoitostaan vuonna 1965 France Gallin tulkitsemalla ikiklassikolla Poupée de cire, poupée de son. Serge Gainsbourgin kynäilemä pop-hitti sisälsi kannanoton silloiselle musiikkiteollisuudelle, joka laittoi hädin tuskin täysi-ikäiset laulajattaret tulkitsemaan rakkauslauluja, vaikka heillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta aiheesta. Tapaus sai myöhemmin äärimmäisen vastenmielisiä piirteitä, sillä 17-vuotias France Gall joutui itse ilmiön uhriksi. Gainsbourg antoi Gallin levytettäväksi muun muassa kappaleen Les sucettes ja nuori naiivi solisti kuvitteli vilpittömästi laulavansa laulua tikkukaramellien imeskelystä. Totuuden valjettua France Gall traumatisoitui eikä myöhemmin mielellään muistellut millään tavalla yhteistyötä Gainsbourgin kanssa.

Vuonna 2025 Luxemburgin uuden sukupolven nukke ei ole enää setämiesten marionetti, vaan johtaa itse päättäväisesti oman elämänsä lankoja ja nostaa volyymiään jos vain on tarvis. Kaiken ylituotetun sliipatun ja täyteen ahdetun teollisen nykymusiikin keskellä perinteinen vanhanaikainen iskelmä nannatteluineen on raikas tuulahdus. Vilpittömästi haluan uskoa, että viisuäänestäjien keskuudesta riittää kannatusta tälle.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4 / 5

14. ISRAEL: Yuval Raphael – New day will rise

Traditionaalinen monikielinen viisuballadi on aiheuttamassa tämänhetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa viisuvuoden suurimmat jännitteet.

Näin toimii netanjahulainen hasbara. Täysin puhtaasta sattumasta paras mahdollinen viisuedustaja Israelille sattui olemaan artisti, joka selvisi lokakuussa 2023 Hamasin verilöylystä. Harjoitusraporttien mukaan Yuval Raphael ei olekaan tulkitsijana niin huippulahjakas kuin on annettu ymmärtää, mutta tärkeintä lieneekin koskettava taustatarina. Sillä yritetään manipuloida euroviisukatsojien mieltä ja pyritään hakemaan ymmärrystä puolitoista vuotta jatkuneelle Gazan moukaroinnille. Israelin valtiolliset viestinnän instituutiot ovat jälleen lanseeranneet Euroviisujen ajaksi massiivisen äänestyskampanjan ympäri maailman. Minkä takia maa, joka hehkuttaa olevansa moniääninen avarakatseinen parlamentaarinen demokratia (lehdistönvapausindeksin sija 112 / 180) tarvitsisi moista kilven kiillotusta. Israel on panostanut tämänvuotiseen viisuedustukseen miljoonabudjetin. Silloin kun minä olin nuori, euroviisuedustukseen hassasivat tolkuttomia summia sellaiset valtiot kuten Venäjä, Valko-Venäjä, Azerbaidžan... Ensinäkemältä Israelin esitykseen roudattu kimalteleva kattokruunu vaikutti näyttävältä, mutta oikeastaan se muistuttaa tyyliä, jota pitävät hienona ainoastaan luokkanousun tehneet white trash -perheiden kasvatit. "Täysin epäpoliittisen" propagandaviisun New day will rise lopun hepreankielinen osuus on Vanhan testamentin Laulujen laulusta. Kuin silmänisku eräille Israelin fanaattisille kannattajille, jotka jo kieli pitkällä odottavat, että Netanjahu Trumpin tukemana ennallistaisi Gazan – ja tuhatvuotinen valtakunta olisi askeleen lähempänä.

Viime vuonna Malmön Euroviisuissa äänekkäät boikotointivaatimukset synnyttivät vastareaktion, jossa Israeliin myötämielisesti suhtautuvat mobilisoituivat euroviisuäänestyksessä ja varmistivat pistevyöryn. Pro Israel -väki piti tulosta kansan tahdon ilmaisuna, mutta ainakaan Israelin viisu Hurricane ei pärjännyt kilpailun jälkeen suoratoistopalveluiden listoilla toisin kuin muut Euroviisuissa kärkisijoille yltäneet kappaleet. Tämän euroviisuvuoden mielenkiintoisimpia kysymyksiä onkin: toistuuko sama masinointi tänä vuonna. Äänestävätkö Euroopan attekalevat taas Israelin yleisöäänestyksen kärkeen? Vai onko suurin polemiikki Israelin viisuosallistumisen ympärillä laantunut. Tarjoaako Ukrainan viisumenestys mahdollisen esimerkkiskenaarion: vuonna 2022 Ukraina keräsi yleisöäänestyksessä kaikkien aikojen pistepotin 439, mutta seuraavana vuonna pistemäärä oli "vain" 189.

Israel äänestetään ulkomusiikillisista syistä jatkoon, ja kyllähän tällainen perushyvä balladi selvittäisi joka tapauksessa muutenkin tiensä jatkoon.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

SAKSA: Abor & Tynna – Baller

Itävallassa varttuneet unkarilaisen Bornemiszan perheen sisarukset Attila ja Tünde eli Abor ja Tynna voittivat Saksan heikkotasoisen talent-euroviisukarsinnan ja saavuttivat edustussävelmästään hitin.

Ich komme oli UMK:n voittaessaan ensimmäinen saksaksi nimetty euroviisu 13 vuoteen, mutta kolme viikkoa UMK:n jälkeen Saksa valitsi edustajakseen kokonaan saksankielisen viisun. Edellisen kerran Saksa kilpaili omalla kielellään vuonna 2007. Ruotsi tarvitsi suomalaiset esiintyjät uskaltaakseen laulaa ruotsiksi, Saksa itävaltaunkarilaiset.

Saksan moderni ja cool klubihitti on mielenkiintoinen tapaus. Baller on kotimaassaan striimimenestys ja se edustaa viisukontekstissa pari piirua kiehtovampaa pop-kappaletta. Onko kokonaisuudessa kuitenkaan riittävästi menestyspotentiaalia pelastamaan Saksa viimeisiltä sijoilta, etenkin kun solisti-Tynnan livetaidot ovat epäilyttäneet pitkin kevättä. Raatien vastaanotto täysi mysteeri – mahdollisuudet täysfloppiin tai yllättävään menestykseen.

Arvioni: 2,5 / 5

15. SERBIA: Princ – Mila

Balkan-balladien aika on ohi, uhoavat monet. En haluaisi olla samaa mieltä, mutta ennusmerkit Serbian live-esityksen suhteen ovat huolestuttavia.

Komeaääninen Vranjen prinssi Stefan Zdravković ei ole valloittanut varauksettomasti viisupoikien sydämiä mutta sen sijaan naispuoliset viisufanit ovat olleet lääpällään Serbian tukkajumalaan. Klassinen Balkan-balladi Mila rikastuttaa viisuvuoden tarjontaa. Ikävä kyllä vaikuttava tunteikas balladi saatetaan pilata käsittämättömällä liveratkaisuilla, jotka eivät tue kappaletta. "Rakastan sinua ja haluan omani säilyttää", mutta rakkaudentunnustus ei vakuuta, koska kertojahahmon ympärillä pörrää neljä tanssijaa homoeroottisella koreografialla. Loppuhuipennuksena Princillä luututaan lattiaa. Vaan mahtaako Serbia pyyhkiä lattiaa lopputuloksissa? Onko Serbia tämän semifinaalin Kypros, jossa kikkaileva esitys vie kaiken huomion itse pihviltä.

Toivoisin kaikesta huolimatta Serbialle menestystä. Naapuri- ja diasporatukea luvassa Montenegrolta ja Itävallalta – ja kaipa Suomesta vielä löytyy kansanosa, johon melankolinen mollimentaliteetti vetoaa. Toki Itä-Euroopan maiden poisjäännin yleistyminen heikentää slaavilaisten balladien menestymismahdollisuuksia.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4 / 5

16. SUOMI: Erika Vikman – Ich komme

Poprave-anthem yhteisestä hekumasta on suomalaisen pop-musiikin kärkinimien taidonnäyte.

Jos harjoitusraportteihin on luottaminen, Erika Vikman näyttää viisulavalla mistä kana kusee. Hänen itsevarma karismansa täyttää yksinään koko estradin ja hän rokkikukkoilee antaumuksella kuin suurimmat maailmantähdet.

Suomen euroviisu sisältää kaiken ilkikurisuuden alla implisiittisen kannanoton. Erika Vikman on vapautuksen keskisormi kaikille ankeuttajille. Hän ei suostu pienentämään itseään eikä asettumaan sovinnaisuuden raameihin. Hän on yliampuva ja räikeä, minkä ansiosta hän tekee ulkokultaiset sosiaaliset normit naurunalaisiksi. Sen vuoksi hän on rohkaiseva esikuva esimerkiksi Euroviisujen ympärillä pyörivälle sateenkaarikansalle. Konservatiiviset arvot ovat nousussa, ja misogynistit haluaisivat polttaa Vikmanin roviolla. Erika Vikman ei ole moisesta moksiskaan vaan euroviisuesityksensä lopuksi hän ylpeänä liitää jättimikrofoniluudallaan levittääkseen ilosanomaansa.

Suomi on voittanut ylivoimaisesti kenraaliharjoitusten yleisögallupit. Jos esitys todella on niin tehokas kuin nyt väitetään, ties kuinka pitkälle tässä vielä päästään...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

Veikkausrivi

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

ISRAEL
ITÄVALTA
SUOMI
KREIKKA
MALTA
LIETTUA
LUXEMBURG
AUSTRALIA
SERBIA
TŠEKKI
---
IRLANTI
LATVIA
TANSKA
ARMENIA
MONTENEGRO
GEORGIA

Oma suosikkilistani

5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
LUXEMBURG: Laura Thorn – La poupée monte le son
SERBIA: Princ – Mila
3,5 / 5
ITÄVALTA: JJ – Wasted love
SUOMI: Erika Vikman – Ich komme
TŠEKKI: Adonxs – Kiss kiss goodbye
AUSTRALIA: Go-Jo – Milkshake man
IRLANTI: Emmy – Laika party
MALTA: Miriana Conte – Serving
3 / 5
KREIKKA: Klavdia – Asteromáta
(RANSKA: Louane – Maman)
ISRAEL: Yuval Raphael – New day will rise
2,5 / 5
(SAKSA: Abor & Tynna – Baller)
MONTENEGRO: Nina Žižić – Dobrodošli
2 / 5
LATVIA: Tautumeitas – Bur man laimi
TANSKA: Sissal – Hallucination
LIETTUA: Katarsis – Tavo akys
GEORGIA: Mariam Shengelia – Freedom
1,5 / 5
-
1 / 5
(ISO-BRITANNIA: Remember Monday – What the hell just happened?)
ARMENIA: Parg – Survivor

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Viisukuppila: Veikkaus 2. semifinaalin jatkoonmenijöistä

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta (kokonaiskilpailu, 2. semifinaali)
Tänään kuultavista kappaleista Itävalta on menestynyt parhaiten vedonlyönnissä: se on koko kilpailun toiseksi veikatuin. Voittoveikkauksen kärkikymmenikössä myös Israel, Suomi ja Malta.

Euroviisut 2025: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 69. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Jokin kappale kuulostaa levyllä vakuuttavalta, mutta lavalla solisti osoittautuukin kehnoksi livelaulajaksi. Vastaavasti ajoittain vasta live-esitys viisulavalla koko komeudessaan herättää sävelmän uudella tavalla henkiin.

Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 15 osallistujaa. Kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin eli vain viisi karsiutuu. Äänestystapa: yleisöäänestys, tosin San Marinon pisteet määrittänee raati.

Tämäniltaiseen äänestykseen osallistuu 15 kilpailijamaan lisäksi suorista finalisteista Espanja, Italia ja Sveitsi. Äänestystulokseen vaikuttaa myös muun maailman (rest of the world) online-äänestys, joka antaa omat euroviisupisteensä kymmenelle parhaalle.

Viime vuonna lanseeratun järjettömän käytännön mukaisesti tänä iltana äänestävien suorien finalistien esitykset nähdään koko komeudessaan kilpailuesitysten joukossa. Kirjoitan tänään esiintyvistä varmoista finalisteista omat arvionsa niihin kohtiin, joissa niiden esiintymisvuoro koittaa.

1. ISLANTI: Væb – Róa

Parikymppiset Matthíassonin hyperaktiiviset veljekset trendasivat jokunen vuosi sitten Tiktokissa ja nyt sou-sou-soutavat ränttätänttänsä tahdissa Baselin viisulavalla. Kuin 2020-luvun Jedward?

Islannin energinen ja hyväntuulinen humpute Róa sopii erinomaisesti show'n käynnistäjäksi. Iloisesta meiningistä huolimatta biisin rahkeet eivät välttämättä riitä muuhun kuin tempaisemaan bileet pystyyn. Voi käydä kuten vuonna 2013 Latvian viisulle Here we go, joka oli kuin luotu kisan aloittajaksi, mutta jota ei enää muistettu tarpeeksi äänestysajan alkaessa. Harjoitusklipin perusteella Islannin liveveto vaikutti ponnettomalta, ja jankkaava kappale ehtii muuttua kolmessa minuutissa yksitoikkoiseksi. Plussaa kuitenkin säestyksen viulusta ja omasta kielestä.

Tämän vuoden Euroviisujen ilahduttavimpia ilmiöitä on ehdottomasti englannin kielen ylivallan murtuminen: liki puolet kilpailukappaleista esitetään kokonaan omalla kielellä ja lisäksi on vielä liuta viisuja, jotka lauletaan osittain muilla kielillä kuin englanniksi.

PS. Róa kertoo soutajasta, joka seilaa maailman merillä rakentamallaan veneellään. Suuntana on milloin Färsaaret, milloin Grönlanti. Hetkinen! Grönlanti mainittu! Onko tämä poliittinen kannanotto näinä trumpilaisen imperialismin aikoina? EBU miten voit sallia tällaisen "epäpoliittisessa laulukilpailussa". Magalaiset voivat pahoittaa mielensä!

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5

2. PUOLA: Justyna Steczkowska – Gaja

Justyna edusti maataan Euroviisuissa vuonna 1995. Debyyttiviisunsa Sama lienee euroviisuhistorian taiteellisesti haastavimpia sävellyksiä. Aikamoinen taidepläjäys on tänäkin vuonna luvassa, vaikka tyylilaji jykevine biitteineen onkin tyystin erilainen.

Puolalaisen musiikin legendan Justyna Steczkowskan, 52, mahtavat äänivarat pääsevät oikeuksiinsa, kun hän teknoetnohuuto-viisussaan eläytyy maaemo Gaian suruun ja pettymykseen. Esityksen visuaalisissa puolissa vahvat Game of Thrones -vaikutteet – ja pyrot. Tämäniltaisessa semifinaalissa suunnilleen joka toisessa esityksessä hyödynnetään pyrotekniikkaa. Jos harrastatte juomapelejä, naukku aina kun esityksessä on pyroja takaa nopean kännin.

Eihän tällaista sekamelskaa kuule missään muualla kuin Euroviisuissa, mutta siitä huolimatta Puola tarjoaa huiman kolmeminuuttisen, joka ei jätä kylmäksi. Kunhan puolalaiset siirtolaiset aktivoituvat yleisöäänestyksessä, finaalipaikan pitäisi realisoitua. Juu, tiedän – veikkasin Puolaa viime vuonnakin jatkoon diasporaäänillä, mutta silloin pistemäärä ei riittänyt. Mutta ehkäpä puolalainen kestotähti saa tarttumaan herkemmin puhelimeen.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

PS. Justyna Steczkowskan edellisestä euroviisuedustuksesta on 30 vuotta, minkä myötä hän ottaa nyt haltuunsa uuden euroviisuennätyksen. Aikaisempaa ennätystä hallitsi Anna Vissi, jonka viisuedustusten välissä oli 24 vuotta (Kypros 1982, Kreikka 2006). Steczkowska ei ole vuosikerran vanhin edustaja, sillä myöhemmin illalla ääneen pääsee mörisemään kolme kuukautta vanhempi Albanian Kolë Laca. Myös San Marinon Gabry Ponte edustaa yli viisikymppisiä tämänvuotisten Euroviisujen esiintyjäjoukossa.

3. SLOVENIA: Klemen – How much time do we have left

Koomikkona profiloitunut Klemen Slakonja vakavoituu viisulavalla kertoakseen konkreettisesti ilman korulauseita vaimonsa sairauskertomuksen synnyttämistä tuntemuksista.

Euroviisupiirit tuntevat Klemenin hillittömistä parodiaesityksistään, joita hän on tehnyt niin tämän vuosituhannen euroviisuvoittajista kuin oman maansa viisuedustajista. Siksi viisuharrastajat yllättyivät kuullessaan Klemenin vakavan euroviisukappaleen.

Slakonjan perheen kohtaama tragedia oli varmasti pysäyttävä kokemus. Ihmiskunnalle tekisi hyvää välillä muistaa oma kuolevaisuutensa. Sydämettömäksi ihmiseksi leimautumisen uhallakin totean, että pitkäveteinen How much time do we have left on jopa euroviisuksi järkyttävän korni. Viimeistään siinä vaiheessa katkeaa kamelinselkä, kun vakavasta sairaudesta toipunut vaimo Mojca liittyy mukaan esitykseen. Klemen yrittää kimaltelevassa asussaan (kuin Viktor Klimenko konsanaan) vedota katsojien tunteisiin nurinkurisessa esityksessään, mutta meneekö läpi viisuäänestäjille.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

4. VIRO: Tommy Cash – Espresso Macchiato

Suomalaisten kädenjälki kuuluu tänä vuonna kolmessa kilpailukappaleessa. Käärijän takapiruna tunnettu Johannes "Kiro" Naukkarinen on ollut valmistamassa hassuttelua Tommy Cashille, joka voitti Viron euroviisukarsinnan Eesti laulin murskaavan ylivoimaisesti. Virolaiset odottavat Tommy Cashista omaa Käärijä-momenttiaan.

Tomas Tammemets eli Tommy Cash aloitti uransa postsovjeettisena räppärinä mutta sittemmin hän on profiloitunut kokonaisvaltaiseksi taiteilijasieluksi, jonka esikuvana on muun muassa venäläinen hirtehinen huumoriryhmä Little Big. Taidekouluestetiikka on vahvasti läsnä Tommy Cashin euroviisuesityksessä. Hänen komiikkansa lienee suunnattu sille väestönosalle, jolle Bara bada bastu on liian populistinen ja massoihin vetoava. Viron edustussävelmä Espresso Macchiato on ehtinyt herättää närkästystä. Jos 1970-luvulla oli hassunhauskaa, kun Viktor Kalborrek parodioi italialaisen Umberto Marcaton suomiaksenttia, 2020-luvulla huumori syntyy viljelemällä hölynpöly-italiaa ja italialaisia stereotypioita. Ylipäätään viisuvuosikerran kaikki kolme suomalaiskytköksistä nojautuvat enemmän tai vähemmän stereotypioihin (italiakliseet, saunakulttuuri ja aikuisviihdesanasto). Kuitenkin Espresso Macchiato -höpsismin alta paljastuu kekseliäitä oivalluksia. Kun teepusseihin on joskus tapana kiinnittää elämänviisauksia, ehkä kahvikapseleihinkin voisi painaa elämänohjeeksi: "No need to be depresso."

Vaikka tiedostava puoleni haraa vastaan, joudun myöntämään Kiron onnistuneen loihtimaan erittäin jykevät ja tarttuvat soundit, jotka tempaavat mukaansa. Eräät tahot ovat suhtautuneet Viron finaalipaikaan skeptisesti. En jaksa uskoa karsiutumiseen: kokonaispaketti on aivan liian mieleenpainuva jäädäkseen viiden viimeisen joukkoon.

Italia-kliseisiin palataan tämäniltaisessa semifinaalissa toisessakin kilpailuesityksessä.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

ESPANJA: Melody – Esa diva

Espanjan perinteinen bileviisu kutkuttaa vanhan liiton viisupoikia oikeasta pisteestä.

Jokainen on oman elämänsä diiva, julistaa kalliomaisemassa Melodía Ruiz Gutiérrez, jonka ura alkoi neljännesvuosisata sitten 10-vuotiaana lapsitähtenä. Jokaiseen viisuvuoteen mahtuu kernaasti yksi vanhanaikainen vauhtiveisu, joka miellyttää niitä pitkän linjan viisuharrastajia, joita nykyajan musiikkitarjonta ei lämmitä. Esa diva olisi voinut edustaa Espanjaa vaikkapa viitisentoista vuotta sitten. Silloinkaan tällaiset eivät pärjänneet, joten Espanjan kannattaa taas kerran varautua lauantain finaalissa kakkosella alkavaan sijoitukseen.

Arvioni: 2,5 / 5

5. UKRAINA: Ziferblat – Bird of pray

1990-luvun loppupuolella syntyneiden kaiffareiden bändi on intoutunut 70-luvun tyylistä, mikä näkyy ja kuuluu niin esiintymisasuissa kuin musiikissa.

Bird of pray on keskivertoviisua omaperäisempi teos. Vaikutteita on muun muassa progesta ja julistavasta unisono-laulusta. Ehkä Ultra Bra voisi esittää tämän suomeksi loppukesän stadionkeikoillaan. Ukrainan viisun sanoituksessa luettavissa rivien välistä pitkään jatkuneen sodan tunnelmat.

Ukrainan edustaja ei kuulosta tänä vuonna niin ilmiselvältä menestyjältä kuin maan kappaleet yleensä. Itse asiassa Ukrainan viisuksi Bird of pray on suoranainen outo lintu. Jotkut ovat veikkailleet Ukrainalle jopa karsiutumista semifinaalista. Tilastojen valossa skenaario on epäuskottava. Ukraina on sijoittunut 2020-luvulla yleisöäänestyksessä huonoimmillaan neljänneksi. Neljänneksi! Vaikka tällä kertaa viisunsa ei olekaan helpoin pureskeltava, on jokseenkin mahdotonta kuvitella Ukrainan jäävän edes teoriassa bottom-5 -sijoitukselle.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

6. RUOTSI: KAJ – Bara bada bastu

Suomi on kohonnut 2020-luvun mittaan Euroviisujen supervallaksi Ruotsin rinnalle. Kun suomalainen hulluttelu ja ruotsalainen euroviisukoneisto kohtaavat, lopputuloksena on viisuvuoden merkittävin ilmiö ja ylivoimainen ennakkosuosikki.

Koko kevään 2025 riemastuttavimmasta tapauksesta ovat vastanneet vöyriläiset bastubröderit. Täyte-ehdokkaana Ruotsin Melodifestivaleniin kutsuttu kolmikko teki todellisen vallankumouksen ja päihitti ennätyksellisen äänivyöryn saattelemana ennakkosuosikin viittaa kantaneen Måns Zelmerlöwin Revolutionin, jonka piti käsikirjoituksen mukaan tehdä loreenit ja käydä hakemassa maalle kahdeksas euroviisuvoitto.

Vaikka Ruotsi on ollut Euroviisujen kestomenestyjä, maa on ollut euroviisuperheen tosikko pingottaja, joka kilpailee aina hampaat irvessä. Vaikka Ruotsin viisutehtaan loppuun asti hiotut steriilit ja särmättömät viisupaketit ovat tuottaneet erinomaisia sijoituksia, ruotsalaiset ovat väistämättä havainneet, että monilla muilla mailla on paremmat bileet. Kaiken huipuksi KAJ mursi viimeisen linnakkeen: Ruotsi laulaa euroviisunsa ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti ruotsiksi. Siihen tarvittiin suomalaiset artistit!

Bara bada bastu on täsmäisku tähän maailmanaikaan. Uutiset täyttyvät sodista, sodanuhasta, kaheleista johtajista ja talouskriisistä. Bara bada bastun viaton hyväntuulinen hulluttelu vastaa eskapismin kaipuuseen. Ruotsalaiset ovat brändäämisen mestareita. Kokonaispaketti on suorastaan kekseliäs, sillä Bara bada bastussa on potentiaalia ylisukupolviseksi suosikiksi: lapset rakastavat saunarallia, Bara bada bastu on otollista ainesta Tiktok-kelpoiseen viihteeseen mutta ytimekäs hulvaton folkloristinen ralli avautuu myös vanhemmille sukupolville.

Yli 40 miljoonaa striimausta Spotifyssa ja kymmeniä miljoonia katselukertoja YouTubessa. Bara bada bastu on kovaa vauhtia matkalla Pohjolan Gangnam styleksi, jota versioidaan tulevina vuosina Masked Singereissa ja paikallisissa Tähdet tähdet -ohjelmissa ympäri maailman. Ennakkosuosikin asema siivittänee KAJ'lle valtavan pistevyöryn Euroviisujen yleisöäänestyksessä.

Ja mikä liikuttavinta: 80-vuotiaana Arja Saijonmaa saa kunnianosoituksena maininnan potentiaalisessa menestyseuroviisussa.

Tietysti olisi mälsää, jos Ruotsi taas voittaisi ja ohittaisi Irlannin Euroviisujen voittajatilastossa. Mutta jos Ruotsin on voitettava kahdeksannen kerran, tapahtukoon se mieluummin tällaisella esityksellä kuin uudella loreenilla. Petra Mede ensi vuoden viisujuontajana on pieni hinta siitä riemusta, joka KAJ'n viisuvoitosta seuraisi.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 5 / 5

7. PORTUGALI: Napa – Deslocado

Madeiralainen indierock-bändi yllättyi itsekin voitostaan ohi ennakkosuosikkien Portugalin viisukarsinnassa Festival da Canção. Yleisöäänet ja raatien pisteet menivät niin pahasti ristiin, että Nina Åström -tyylisenä kompromissiratkaisuna viisumatkan Baseliin lunasti Napa.

Perinteiseen tapaan Portugali ei nuoleskele muuta Eurooppaa, vaan tuijottaa omaan Napaansa. Viisukattaukseen istuisi varsin mainiosti 1960-lukulainen levollinen indietuokio, mutta tämä Deslocado on vain todella velttoa ja väsynyttä taustamusiikkia. Sanoituksessa bändi kertoo kaipaavansa kotisaartaan Madeiraa – ennusmerkkien mukaan toive kotiinpaluusta voi toteutua heti semifinaalin päätyttyä. Portugalin onneksi sen vakituisista äänestäjistä Sveitsi ja Espanja osallistuvat tänään äänestykseen.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1,5 / 5

8. NORJA: Kyle Alessandro – Lighter

Vuosikerran kuopus on lutuinen ritari, jolla on vankkumattomat ihailijansa nuorison keskuudessa. Ja kenties vanhempien sukupolvien edustajissa hän herättää äidillisiä tunteita.

Norjalta lienee turha odottaa Euroviisuihin mitään persoonallista vähään aikaan. Aina, kun Norja uskaltautuu ulos tutuista ja turvallisista raameista, tulee turpaan. Alvedansenin vaatimaton menestys vuonna 2006 harmitti, mutta Gåten viimevuotinen finaalijumbosija oli suorastaan julma. Niinpä Norja on palannut takaisin englanninkieliseen pop-sapluunaan. Lighter kuulostaa tekoälyn laatimalta tekeleeltä, joka on karsiutunut Ruotsin Melodifestivalenista. Mutta. Kuten Gen Z:lle on ominaista: jopa tyhjänpäiväisimmässä kipaleessa on riipaiseva omakohtainen tarina. Lighterin inspiraationa on ollut nuoren Kyle Alessandron äidin taistelu syöpää vastaan. Vaikeinakin hetkinä voi toimia omana sytyttimenään, jotta saa kipinän sisälleen ja näkee elämässä valoa. (Äh, kuulostipa minun kirjoittamana oikeistolaisesta tsemppaukselta: "ota itseäsi niskasta kiinni, kyllä hanttihommia löytyy aina." Se tuskin on ollut Kyle Alessandron ja lauluntekijöiden tarkoitus.)

Ja vaikka Lighter ei mullista maailmoja, niin kyllä tämäkin ihan jalan alle menee ja viihdyttää kolmeminuuttisen ajan...

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

9. BELGIA: Red Sebastian – Strobe lights

Elektroninen tanssimusiikki on hämmästyttävän laajasti edustettuna ensimmäisessä semifinaalissa. Yleisen mielipiteen mukaan lajinsa parhaaksi on arvioitu Belgian Red Sebastian punaisissa hiuksissaan ja lateksivaatteissaan – onko pukeutumisvinkkejä kysytty Kojolta?

Red Sebastian eli Seppe Herreman pakenee arkea ja todellisuutta strobovaloihin löytääkseen Ihmemaahan. Minun korviini Strobe lights kuulostaa mitättömältä: ei koukkua eikä melodiaa. Mutta minua nuoremmat ovat valistaneet tämän olevan huikea klubibängeri, ja vedonlyönnissäkin Belgia on vähintään lupaavissa asemissa, joten ehkä en taas ymmärrä mistään mitään. Ei harmittaisi, jos Belgia viimevuotiseen tapaan yllätyskarsiutuisi – etenkin kun Red Sebastian ei varsinaisesti vaikuta miltään karismapommilta saati vahvalta laulajalta.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

ITALIA: Lucio Corsi – Volevo essere un duro

Halusin olla kovis, tunnustaa Italian kolmekymppinen Bowie, mutta kovin kovismainen hänen herkän pojan sielunelämää käsittelevä traditionaalinen iskelmänsä ei ole.

Italian melodinen balladi hivelee meitä vanhan liiton iskelmähemmoja kaiken elektroteknon keskellä. Mutta ehkäpä tänä vuonna Italia ei löydä itseään finaalin kärkikymmeniköstä?

Arvioni: 4 / 5

10. AZERBAIDŽAN: Mamagama – Run with U

Mamagama-trio yhdistelee musiikissaan poppia ja rokkia perinteiseen azerimusiikkiin. Yhtye on tyylilleen uskollinen myös Euroviisuissa.

Jälleen yksi miesvokalistin esittämä vauhdikas menopala, joka erottuu muista kilpailijoistaan hienoisilla Bee Gees / Michael Jackson -viboillaan ja sitarilta kuulostavalta perinneinstrumentti-väliosalta. Genren edustajista pidän tästä ehkä eniten, mutta tietenkin tämä on se, jonka oletetaan todennäköisimmin karsiutuvan. Azerbaidžanin viimeaikainen viisumenestys ei ole lupaava ennusmerkki. Viimeisen kolmen vuoden aikana maan yleisöäänestyspistemäärät ovat olleet: 3, 4, 11... Esityskin näytti harmillisen ponnettomalta. Se on harmillista, koska nykyinen luomu-Azerbaidžan on huomattavasti enemmän mieleeni kuin se vanha, joka tilasi mittatilaustyönä Ruotsista sieluttomia Ikea-viisuja.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3,5 / 5

PS. Terveisiä "Lähi-idän ainoalle demokratialle": Euroviisuihin voi lähettää myös tulenarassa poliittisessa tilanteessa tämänkaltaista höpöpoppia. Azerbaidžan miehitti puolitoista vuotta sitten Vuoristo-Karabahin alueen, minkä seurauksena yli 100 000 armenialaista joutui jättämään asuinseutunsa. Jos Kaukasuksen valtiot suhtautuisivat Euroviisuihin samalla tavalla kuin maidon ja hunajan maa, Armenia lähettäisi edustajakseen sodan melskeistä nippa nappa selvinneen evakon laulamaan "täysin epäpoliittista" viisua siitä, kuinka ei ole vieläkään toipunut pyörremyrskystä, ja Azerbaidžan puolestaan ylistäisi "täysin epäpoliittisessa" kappaleessaan, kuinka uusi päivä nousee, kun on saanut palata kotiseudulleen. En rinnasta Gazan kärsimystä Vuoristo-Karabahin konfliktiin, vaan tarkoituksenani on osoittaa, että vaikka valtion tilanne olisi kuinka jännitteinen, sen ei tarvitse heijastua euroviisuedustukseen.

11. SAN MARINO: Gabry Ponte – Tutta l'Italia

Italialainen DJ Gabry Ponte, joka muistetaan erityisesti vuosituhannen vaihteen Eiffel 65 -yhtyeestä, laati ylistysrallatuksen kotimaalleen Italialle. Tällä kertaa italialaiskliseet ovat syntyneet aidon italiaanon kynästä. Helmikuussa San Remon -musiikkifestivaaleilla Tutta l'Italia esiteltiin väliaikanumerona ja luukutettiin muutenkin joka välissä yliannostukseen asti. Kun laulukilpailun ystävät kuvittelivat selvinneensä Tutta l'Italian jatkuvasta pakkosyötöstä, seuraavaksi sen ilmoitettiinkin kilpailevan lilliputtivaltio San Marinon omissa laulukilpailuissa, mini- San Remossa. Voiton seurauksena italialaishitti edustaa San Marinoa Euroviisuissa.

Tutta l'Italia on ollut valtaisa hitti Italiassa ja suoratoistopalveluiden myötä levinnyt viraaliksi vähän muuallakin. Hittistatuksen perusteella San Marinoa voisi veikata jatkoon, mutta DJ-vetoiset esitykset ovat olleet haastava laji viisulavalla. Sen ovat karvaasti kokeneet Suomen Darude, Itävallan Lumix ja Puolan DJ Gromee. Esityksen päätähti Gabry Ponte on tosiaan DJ, joka heiluu pöytänsä takana, ja kappaleen varsinaiset laulajat ovat kolme anonyymia vokalistia naamioissaan. Staattinen esitys ei varsinaisesti näytä miltään, joten luvassa saattaa olla sisällyksettömät kolme minuuttia.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

12. ALBANIA: Shkodra Elektronike – Zjerm

Albanialaisen folktronikka-duon dramaattinen viisu on kohonnut kevään mittaan kuin vaivihkaa viisufanien suosikiksi.

Omasta musiikkiperinteestään ammentavan elektronisen musiikin duon vakuuttava kokonaisuus erottuu viisumassasta. Hienoin jousin ja rumpusäksätyksin varustettu Zjerm ei ole mitään yhdentekevää kertakäyttökamaa, vaan jää vaivaamaan mieltä. Erityinen huomio karismaattiselle solistille Beatriçe Gjergjille upeassa linnanneitoasussaan. Duon toisen osapuolen Kolë Lacan kähinät kappaleen keskiosassa eivät häiritse vaan lisäävät kokonaisuuden kiehtovuutta. Zjerm tarkoittaa tulta, joten luvassa jälleen varsinainen pyroshow.

Albanian vakituisista äänestäjistä Italian ja Sveitsin pistepotit tarjonnevat hyvän lähtökohdan, josta ponnistaa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

13. ALANKOMAAT: Claude – C'est la vie

Kongolaissyntyisen Claude Kiamben kaunis ja liikuttava lallattelu lukeutuu vuoden ennakkosuosikkeihin.

Rauhallinen pianon säestämä intro alustaa kokonaisuuteen, joka kasvaa sfääreihin hypnoottisen kompin alkaessa, pitää kuulijan otteessaan miltei kolme minuuttia kunnes lopussa taas palauttaa takaisin lähtöpisteeseen – yhtä koskettavaa musiikkielämystä rikkaampana. Clauden C'est la vie on samanaikaisesti kaihoisa ja elämänmyönteinen – vähän kuin elämä itse, joka koostuu niin iloista kuin murheista. Sellaista elämä on, lohdutteli Claude Kiamben äiti poikaansa aina vastoinkäymisten hetkillä.

Alankomaiden viisun valtti on yksinkertaisuus ja vilpittömyys. Vaikka kaksikielisen viisun (oikeastaan kolmen, sillä englannin ja ranskan joukkoon on livahtanut yksi "que sera") ranskankieliset osuudet ovat kuin suoraan lyhyen ranskan aloittelijoiden oppikirjasta, Ranska itse osoitti viime vuonna, ettei yleisimpien ranskakliseiden varaan rakennettu euroviisun sanoitus ole este menestykselle. Toisin kuin niin monissa nykypäivän musiikkiteollisuuden tuotoksissa, Alankomaiden euroviisussa on sydän mukana. Sen vuoksi se on vedonnut niin moniin.

Harjoitusklippien perusteella Claude on kaikkea muuta kuin kilpailun paras laulaja, minkä seurauksena monet ovat povaamassa Alankomaista yllätysfloppaajaa. Eilisiltaisen kenraaliharjoituksen yleisögallupissa Alankomaat sijoittui toiseksi KAJ'n jälkeen. Veikkaisin ennakkosuosikin statuksen siivittävän Alankomaat finaaliin. Mutta en enää uskalla kategorisoida varmaksi finalistiksi.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4,5 / 5

14. KROATIA: Marko Bošnjak – Poison cake

Kroatialainen Tudor-monarkki on paistanut mitä sekalaisimmista aineksista kummallisen myrkkykakun.

Saatan olla boomer, mutta ei heru ymmärrystä sille, että Euroviisuihin on tänä vuonna eksynyt niin paljon sekavia ja yleisistä biisirakenteista poikkeavia kummallisuuksia. (Torstain semifinaalissa sellaisia kuullaan enemmän.) Kroatian kolmeminuuttinen koostuu ainakin seitsemästä eri kappaleesta, jotka on survottu samaan muottiin. Johtuuko ilmiö ihmiskunnan keskittymiskyvyn heikkenemisestä? Kolme minuuttiakin on liian pitkä aika, joten euroviisuesityksessä on tapahduttava yhtä sun toista, jotta mielenkiinto säilyy. Vai saadaanko biisin eri pätkistä herkullista kontenttia Tiktokiin? Lauluntekijät tuskin kuvittelevat synnyttävänsä uuden ajan Bohemian rhapsodyoita. (Ei sillä: Poison caken yksi osio "Tasty, tasty, yum, yum, tasty" muistuttaa vähän sitä "Easy come, easy go..." -kohtaa Queenin klassikosta.)

Muutoinkin Kroatian Poison cake on luotaantyöntävä ja ahdistava kokemus. Sanoituskin lähinnä vastenmielinen, kun nuori mies leipoo suloisesta kostostaan myrkkykakun. Tuliko paha mieli, kun joku toinen ei leikkinytkään säännöilläsi.

Kroatian kuuluisi karsiutua. Mutta esiintymisnumero on liian hyvä. Ja pelkään, että tälle teatraaliselle shakespearelaiselle Twilight-performanssille on kohdeyleisönsä. Ehkä tämä on tarkoituksellista huumoria vaikka vaikuttaakin ennemmin tahattomalta huumorilta.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

SVEITSI: Zoë Më – Voyage

Emäntämaan lumoava ranskankielinen balladi luottaa musiikin voimaan.

Sirkusesitysten ja tulishow'n keskellä Sveitsin kuulas laulu Voyage erottuu edukseen. Laulajatar Zoë on yksin pimeällä lavalla vain yleisön valomeri takanaan. Taitavalla kuvaustyöllä luodaan aikaiseksi tyylikkään intensiivinen vaikutelma. Livevedon myötä Sveitsin asema vedonlyönnissä on parantunut huimasti.

Tällaisten sävellysten vuoksi olen erittäin tyytyväinen, että lauantain finaalissa äänestykseen osallistuvat musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Tuomarit palkitsevat näitä musiikillisesti ansioituneita esityksiä vähintään kohtuullisilla pistepoteilla. Yleisöäänestys voi olla Voyagen kaltaisille viisuille haastavampi rasti, etenkin koska Sveitsi kuuluu niihin maihin, jotka eivät saa yleisöäänestyksissä pistettäkään automaattisesti.

Arvioni: 3,5 / 5

(Kenen neropatin idea oli asettaa kilpailun ulkopuolinen esitys kahden viimeisen kilpailuesityksen väliin?)

15. KYPROS: Theo Evan – Shh

Vielä yksi miessolistin menopala loppuun. Kyproksen kappaleen tekijätiimissä muun muassa viisukonkari Dimitris Kontopoulos – sekä Lasse Nymann ja Linda Dale, jotka olivat valmistamassa Nemon viimevuotista viisuvoittajaa The code. Haiskahtaa vahvasti biisileirituotokselta.

Ripaus menneiden vuosikymmenien bilepoppia yhdistettynä tämän päivän musailmiöihin. Muka-dramaattista vaaran tunnetta ja sanoituksessa jännittävää esoteerista mystisyyttä. Temppurataesityksessä artisti ja raksamiestanssijansa demonstroivat Leonardo da Vincin Vitruviuksen miestä kiipeilytorniensa välissä. Theo Evanin eli Evangelos Theodorou on ulkoisesti onnistunut soluyhdelmä, joten viisuyleisössä moni antanee anteeksi hänen vähemmän vakuuttavat laulunlahjansa. Jos viisufaneilla olisi edelleen pääsy Euroviisujen lehdistötilaisuuksiin, viisuklubin pojat pitäisivät tänäkin vuonna huolta, ettei Kyproksen edustajan tarvitse yksin istua lehdistötilaisuuksissa. Viimeinen esiintymisnumero oli tuottajalta melkoinen lahja Kyprokselle.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

PS. Shh on ensimmäinen kirjaimin nimetty euroviisukappale, jonka otsikossa ei ole vokaalia. Suomi olisi voinut jo 61 vuotta sitten saavuttaa tämän tittelin, mikäli vuoden 1964 euroviisukarsinnat olisi voittanut nykyisen presidenttimme äitipuoli Pirkko Mannola kappaleellaan Bzzz bzzz bzzz.

Veikkausrivi

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

RUOTSI
ALBANIA
ALANKOMAAT
UKRAINA
VIRO
PUOLA
KYPROS
NORJA
BELGIA
SAN MARINO
---
KROATIA
ISLANTI
SLOVENIA
PORTUGALI
AZERBAIDŽAN

Veikkaaminen oli verrattain haastavaa, sillä kuten arvosanajakaumastani voi päätellä, kilpailun taso on tasainen – kattauksesta puuttuvat räikeimmät flopit ja hutilaukaukset. Vain viisi karsiutuu, joten jokaisessa jatkoonpäässeiden veikkausrivissä on vähintään viisi oikein.

Oma suosikkilistani

5 / 5
RUOTSI: KAJ – Bara bada bastu
4,5 / 5
ALANKOMAAT: Claude – C'est la vie
4 / 5
ALBANIA: Shkodra Elektronike – Zjerm
(ITALIA: Lucio Corsi – Volevo essere un duro)
PUOLA: Justyna Steczkowska – Gaja
3,5 / 5
(SVEITSI: Zoë Më – Voyage)
VIRO: Tommy Cash – Espresso Macchiato
AZERBAIDŽAN: Mamagama – Run with U
3 / 5
UKRAINA: Ziferblat – Bird of pray
ISLANTI: Væb – Róa
KYPROS: Theo Evan – Shh
SAN MARINO: Gabry Ponte – Tutta l'Italia
NORJA: Kyle Alessandro – Lighter
2,5 / 5
(ESPANJA: Melody – Esa diva)
2 / 5
BELGIA: Red Sebastian – Strobe lights
SLOVENIA: Klemen – How much time do we have left
KROATIA: Marko Bošnjak – Poison cake
1,5 / 5
PORTUGALI: Napa – Deslocado
1 / 5
-

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Viisukuppila: Veikkaus 1. semifinaalin jatkoonmenijöistä

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta (kokonaiskilpailu, 1. semifinaali)
Tällä hetkellä Ruotsi on koko kilpailun ykkössuosikki. Voittoveikkauksen kärkikymmenikössä myös Belgia, Alankomaat ja Viro.

30 suosikkia – Sveitsin euroviisuhistorian hitit ja kuriositeetit

Eurovision laulukilpailu palaa tänä vuonna juurilleen. Kaikkien aikojen ensimmäinen viisukilpailu mittelöitiin 68 vuotta ja 51 viikkoa sitten Sveitsin Luganossa. Koko euroviisuinstituution isänä voi pitää sveitsiläistä Marcel Bezençonia, jonka tehtävänä oli kehittää kansainvälisiä televisio-ohjelmia Euroopan yleisradioliitto EBU:n Eurovisio-verkkoon. Italian San Remon laulufestivaalien innoittamana syntyi ajatus kansainvälisestä iskelmäkilpailusta. Ensimmäiset Eurovision laulukilpailut järjestettiin 24. toukokuuta 1956.

Ensimmäinen euroviisulähetys oli suorastaan orjallisen uskollinen esikuvalleen San Remolle. Kilpailukaupungiksi valikoitui Sveitsin italiankielisessä eteläosassa sijaitseva Lugano, ja tapahtuman juonsi Lohengrin Filipello kokonaan italiaksi.

Sveitsi isännöi Eurovision laulukilpailua kolmatta kertaa. Vuonna 1989 viisuiltiin läntisessä Sveitsissä Lausannessa ja tänä vuonna viisukaravaani on asettunut Baseliin, maan pohjoisrajan tuntumaan. Viisuviikon alkamisen kunniaksi katsaus Sveitsin pitkään euroviisuhistoriaan.

Esittelen kirjoituksessa 30 tuokiota Sveitsin euroviisutaipaleen varrelta (jokseenkin) kronologisessa järjestyksessä. Olen jakanut esiteltävät kappaleet kahteen kategoriaan: hitteihin ja kuriositeetteihin. Hitit koostuvat Sveitsin menestyneimmistä ja rakastetuimmista euroviisuedustajista (jos kohta myönnettäköön, että oma musiikkimakuni on saattanut jossain määrin vaikuttaa valikoituihin sävelmiin). Kuriositeettien joukossa on muulla tavalla mielenkiintoisia poimintoja Sveitsin monipuolisesta viisutarjonnasta. Kaikki eivät lukeudu euroviisuhistorian hohdokkaimpiin hetkiin – jotkut ovat kaukana siitä! – mutta nekin ovat omalta osaltaan rakentaneet laulukilpailusta juuri sellaisen kutkuttavan vastustamattoman viihdespektaakkelin, jolle niin monet ovat menettäneet sydämensä.

Olen upottanut jokaisesta viisusta videon YouTubesta. Olen pidempään vältellyt YouTube-linkkien jakamista, koska videot tuppaavat niin usein katoamaan palvelimesta milloin mistäkin syystä, mutta toivottavasti nämä nyt säilyisivät katsottavissa edes hetken.

Kaikkien aikojen ensimmäinen viisuvoittaja

Hitti #1: Lys Assia – Refrain (1956)

EBU perustettiin helmikuussa 1950 Torquayssa Englannissa. BBC olisi mielellään nähnyt uuden kansainvälisen radioliiton hallinnollisen keskuksen Isossa-Britanniassa, mutta jäsenmaiden enemmistö piti puolueetonta Sveitsiä otollisempana maaperänä. EBU:n päämaja rakennettiin Geneveen – kaupunkiin, josta käsin johdetaan lukuisia muitakin kansainvälisiä organisaatioita ja järjestöjä.

Ensimmäisiin Euroviisuihin osallistui seitsemän maata. Järjestäjämaa-Sveitsin lisäksi osallistujalista koostui samoista kuudesta valtiosta, jotka olivat viisi vuotta aikaisemmin muodostaneet Euroopan hiili- ja teräsyhteisön. Eurovision laulukilpailun ja Euroopan integraatiokehityksen välille on ymmärrettävästi ajoittain vedetty yhtäläisyysmerkit.

Ensimmäisissä Euroviisuissa kukin osallistujamaa kilpaili kahdella sävelmällä. Suurin osa lähetti Luganoon kaksi laulajaa, mutta Sveitsin molemmat edustuskappaleet tulkitsi Lys Assia. Lys Assia lienee ollut ensimmäisen viisukilpailun nimekkäin osallistuja, sillä hän oli jo pitkin 1950-lukua niittänyt mainetta etenkin saksankielisissä maissa. Hänen levytyksensä O mein Papa vuodelta 1950 oli ollut valtaisa menestys.

Jo Sveitsin ensimmäiset euroviisut esittelivät monikielisen valtion valttikortin: Sveitsillä oli varaa valita esityskielen suhteen. Maan debyyttiviisu Das alte Karussell laulettiin saksaksi ja toinen Refrain ranskaksi. Euroviisujen varhaishistoriassa ranskasta muodostui laulukilpailun lingua franca, joten ei ollut mikään varsinainen ihme, että Sveitsin kahdesta euroviisusta juuri ranskankielinen Refrain kruunattiin voittajaksi. Vuoden 1956 Euroviisuissa äänestys suoritettiin kulissien takana ja vain voittaja ilmoitettiin suorassa lähetyksessä. Kuinka muut esitykset sijoittuivat raadin äänestyksessä? Se ei selvinne koskaan. Joka tapauksessa Lys Assia kirjoitutti nimensä historiaan kaikkien aikojen ensimmäisenä Eurovision laulukilpailun voittajana.

Vuoden 1956 Eurovision laulukilpailun kilpailulähetyksestä ei ole säilynyt minkäänlaista televisiotaltiointia. Sveitsiläisistä televisioarkistoista löytyi kuitenkin uutiskatsausmateriaalia varten kuvattu parin minuutin pätkä voittajan kertausesityksestä.

Kaikkien aikojen ensimmäinen kaksikielinen viisu

Sveitsin euroviisut 1950-luvulla

1956: Lys Assia – Das alte Karussell
1956: Lys Assia – Refrain, 1. / 14
1957: Lys Assia – L'enfant que j'étais, 8. / 10 (5 ääntä)
1958: Lys Assia – Giorgio, 2. / 10 (24 ääntä)
1959: Christa Williams – Irgendwoher, 4. / 11 (14 ääntä)

Hitti #2: Lys Assia – Giorgio (1958)

Lys Assia edusti maataan Euroviisuissa myös vuosina 1957 ja 1958. Frankfurtin Euroviisuihin vuonna 1957 hän sai esitettäväkseen melko tavanomaisen balladin L'enfant que j'étais, josta ei jäänyt mainittavaa kerrottavaa jälkipolville. Sen sijaan Hilversumin Euroviisuissa vuonna 1958 Lys Assia vastasi varmasti lystikkäimmästä numerosta. Giorgio on hillittömän vauhdikas kappale, jossa laulun kertojahahmo kuvailee romanttista viikonloppua Lago Maggioren rannalla ihastuksensa Giorgion kanssa. Rakastavaisten kielimuurikaan ei haittaa, sillä äidinkielenään saksaa puhuva Lys Assia pääsee esittelemään italian kielen taitoaan muun muassa kieliverryttelyn muodossa (und risotto, risotto, risotto... tai und polenta, polenta, polenta...). Ja kuinka oppikirjamaisesti Lys Assia kuvailee dialogia ravintolan tarjoilijan kanssa: "Un ristorante alla piazza: 'Cameriere!'" Treffit Giorgion kanssa vaativat jotain kahvia väkevämpää. Kun tarjoilija ehdottaa: "Signore, Signorina, per favore, un espresso?" (ei macchiato?), Lys Assia ilmoittaa innostuneen temperamenttisesti: "No – vino!" Ehkäpä Viron tämän vuoden viisuedustaja Tommy Cash olisi voinut treenata italiaa Lys Assian viisun tahdissa. Giorgion sanoituksessa hekumoidaan myös tulevasta yöstä kuun loisteen alla. Siinäpä osoituksena nykypäivän paheksujille, että jo Euroviisujen alkuhämärässä on vihjailtu millaista se voi olla, kun lovveen lankee...

Lys Assia oli vähällä voittaa Euroviisut toistamiseen, sillä hän taisteli ykkössijasta rinta rinnan Ranskan André Claveaun kanssa. Ennen viimeistä äänestyskierrosta äänet olivat jakautuneet Ranskalle 21 ja Sveitsille 20. Italian raati ratkaisi lopulta kilpailun Ranskan hyväksi jakamalla kymmenestä äänestään kuusi Ranskalle ja neljä Giorgiolle. Lys Assia jäi toiseksi. Euroviisujen historiassa sekä voittoon että kakkossijaan ovat yltäneet hänen lisäkseen Italian Gigliola Cinquetti, Irlannin Linda Martin, Norjan Elisabeth Andreassen (voitto Bobbysocks-duon toisena osapuolena) ja Venäjän Dima Bilan.

Ja niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, Giorgio menestyi viisuäänestyksessä huomattavasti paremmin kuin Italiaa edustanut Domenico Modugno kappaleellaan Nel blu, dipinto di blu, joka tunnetaan paremmin nimellä Volare. Tuleva ikiklassikko, joka muun muassa saavutti useamman Grammy-palkinnon, tosiaan sijoittui vasta kolmannelle sijalle – 13 äänen saalis jäi kauas kärkikaksikosta. Jo varhaiset euroviisuäänestykset osoittavat, ettei kilpailumenestys välttämättä korreloi millään tavalla myöhemmän kaupallisen menestyksen kanssa.

Sveitsin euroviisut 1960-luvulla

1960: Anita Traversi – Cielo e terra, 8. / 13 (5 ääntä)
1961: Franca di Rienzo – Nous aurons demain, 3. / 16 (16 ääntä)    
1962: Jean Philippe – Le retour, 10. / 16 (2 pistettä)
1963: Esther Ofarim – T'en va pas, 2. / 16 (40 pistettä)
1964: Anita Traversi – I miei pensieri, 13. / 16 (0 pistettä)
1965: Yovanna – Non - à jamais sans toi, 8. / 18 (8 pistettä)
1966: Madeleine Pascal – Ne vois-tu pas?, 6. / 18 (12 pistettä)
1967: Géraldine – Quel cœur vas-tu briser, 17. / 17 (0 ääntä)
1968: Gianni Mascolo – Guardando il sole, 13. / 17 (2 ääntä)
1969: Paola del Medico – Bonjour, bonjour, 5. / 16 (13 ääntä)

Taktikoivatko norjalaiset voiton Sveitsiltä?

Hitti #3: Esther Ofarim – T'en va pas (1963)

Vaikka Israel liittyi euroviisuperheeseen vuonna 1973, ensimmäiset israelilaiset artistit esiintyivät viisuestradilla jo kymmenen vuotta aikaisemmin: Carmela Corren edusti Itävaltaa ja Esther Ofarim Sveitsiä. Esther Ofarim oli kohonnut 1960-luvun alkaessa Israelissa suureen suosioon, mutta lupaavasti alkaneesta urasta huolimatta hän muutti miehensä Abin kanssa Sveitsiin. Vuonna 1963 Esther Ofarim valittiin uuden kotimaansa euroviisuedustajaksi sävelmällä T'en va pas.

Sveitsiläiset muistavat Lontoon Euroviisut 1963 skandaalinkäryisenä kilpailuna, jossa heiltä varastettiin voitto. Norjan yleisradio oli ilmeisesti EBU:n epäselvän viestinnän vuoksi värvännyt raatiinsa liikaa jäseniä, eikä tuomariston puheenjohtajalle jäänyt tarpeeksi aikaa laskea raadin tulosta. Norjan äänestysvuorolla pisteidenlukija luki nopeaan tahtiin maiden nimiä kummallisessa järjestyksessä eikä maininnut äänestettävien maiden esiintymisnumeroita, kuten tuohon aikaan käytäntönä oli. Kilpailun juontanut Katie Boyle jäi hämmentyneenä ihmettelemään Norjan luettelemia pisteitä, jolloin norjalainen pisteidenlukija pyysi ottamaan Norjaan uudelleen yhteyttä äänestyksen päätteeksi. Norjan alkuun kuuluttamat pisteet jäivät kuitenkin kummittelemaan tulostaululle. Tässä vaiheessa Sveitsille merkittiin kolme pistettä ja Tanskalle kaksi. Ennen Norjan uusintakierrosta Sveitsi johti kilpailua 42 pisteellä, Tanska oli toisena 40 pisteellä. Toisella yrittämällä pisteiden ilmoittaminen sujui protokollan mukaan, mutta kuinka ollakaan: Norjan uudet pisteet käänsivät asetelman Tanskan hyväksi. Nyt Tanskalle ilmoitettiinkin neljä pistettä ja Sveitsille vain yksi, joten alkuperäisiin pistepotteihin verrattuna Tanskalle lisättiin kaksi pistettä, kun taas Sveitsi vastaavasti menetti kaksi pistettä. Näinkö norjalaiset auttoivat toisen Pohjoismaan voittoon? Vaikka sittemmin asiakirjat ovat todistaneet, että Norjan lopullisiksi merkityt pisteet olivat alun perinkin oikeat, vuoden ylle on jäänyt sopupelin epäilys, etenkin kun myöhempinä vuosina viisuäänestyksissä Pohjoismaat tukivat toisiaan hyvinkin räikeästi.

Täpärästä viisutappiosta huolimatta Esther Ofarimista tuli kansainvälinen tähti, joka niitti mainetta Yhdysvaltoja myöten. Hänet muistetaan erityisesti vuoden 1968 suurhitistä Cinderella rockafella, jonka hän esitti duona silloisen miehensä Abin kanssa.

Esi-Europapa?

Kuriositeetti #1: Henri Dès – Retour (1970)

Tarttuvat kertosäkeistöt ja sitkeät korvamadot ovat Euroviisujen olennaisia ominaispiirteitä. Sveitsin euroviisu vuosimallia 1970 jää varmasti kertakuulemalta kaaliin – on sitten vastaanottajan huumorintajusta kiinni saako pään sisäisessä jukeboksissa jyskyttävä papabapapapaa hymyn huulille vai raivon partaalle. Retour kertoo huolettomasta miehestä, joka vain matkustelee ympäri Eurooppaa, vaikka nainen kaipaa kotona. Ei huolta, mies ajattelee, kunhan hän lopulta palattuaan tuo tuliaiseksi jalokivikotelon, niin sitten kaikki on taas hyvin.

Mutta hetkinen! Laulussa reissataan Euroopassa ja hoetaan pa pa paata... Tämähän on ilmiselvä esikuva Joost Kleinin viime vuoden diskatulle euroviisuhitille Europapa! Henri Dès esiintymisensä perusteella myös omanlaisensa camp-ukko. Irlannin euroviisuselostaja Valerie McGovern kiteytti koko esityksen: "Well he sounds very happy about singing goodbye to his girlfriend, doesn't he?"

Retour sijoittui Amsterdamin tynkäviisuissa peräti neljänneksi. Neljäs sija oli jaettu, sillä samalle äänimäärälle ylsivät myös Ranskan kaunis balladi Marie-Blanche ja Espanjan Gwendolyne, jonka tulkitsi itse Julio Iglesias.

Samannimisistä viisuista: Sveitsiä oli kahdeksan vuotta aikaisemmin edustanut kappale nimeltään Le retour. Tuo määräisellä artikkelilla varustettu kappale muistutti tyylikästä elokuvasävelmää. Tyylikäs ei ehkä ole adjektiivi, jolla tätä myöhempää Retour-rallatusta luonnehtisi ensisijaisesti.

Peter, Sue & Marc – Sveitsin euroviisukonkaritrio

Kuriositeetti #2: Peter, Sue & Marc – Les illusions de nos vingt ans (1971)

Sveitsin euroviisuhistoriaa ei voi käsitellä mainitsematta trioa Peter, Sue & Marc. Kolmikko edusti Sveitsiä Euroviisuissa peräti neljästi – vieläpä joka kerralla eri esityskielellä, ja laulujen tyylilajikin vaihteli. Heidän viisudebyyttinsä Dublinissa vuodelta 1971 oli tuulahdus 60-lukulaisen nuorison idealistisesta liikehdinnästä. Laulussaan Les illusions de nos vingt ans vedottiin vanhempiin sukupolviin: olette viettäneet elämäänne, antakaa nyt meidän vuorostamme elää omaa elämäämme, rakastaa ja toteuttaa nuoruutemme unelmia. 1960-luvun puolivälin folkilmiö ei paria satunnaista poikkeusta lukuun ottamatta heijastunut Euroviisujen tarjontaan, mutta tämä Les illusions de nos vingt ans pohjautui folkmusiikin konventioihin.

Kuriositeetti #3: Peter, Sue & Marc – Djambo, Djambo (1976)

Vuosina 1973–1976 Eurovision laulukilpailussa ei ollut vaatimusta esityskielestä. Ensimmäisenä vuonna sääntömuutosta hyödynsivät vain Pohjoismaat, jotka lauloivat kilpailukappaleensa englanniksi. Abban voiton jälkimainingeissa Euroviisujen musiikkitarjonnassa tapahtui selkeä nuorennusleikkaus iskelmästä popimpaan suuntaan. Vuonna 1976 jo joka toinen kilpailukappale esitettiin joko kokonaan tai osittain englanniksi. Samalla kilpailua kritisoitiin voimakkaasti liiasta kaupallisuudesta ja massakulttuurista. Myös Peter, Sue & Marc olivat vaihtaneet tyyliään huomattavasti populaarimpaan suuntaan. Haagin viisulavalla 1976 he esittivät Sveitsin ensimmäisen englanninkielisen euroviisun.

Djambo, Djambo oli läpeensä kaupallinen mutta sympaattinen pop-hitti eläköityneestä klovnista, joka muisteli haikeana menneisyyttään sirkuksessa. Viisuesitystä elävöitti posetiivia pyörittävä klovnihahmo. Ulkomusiikillisten kikkojen lisääntyminen euroviisuesityksissä oli omiaan ärsyttämään niin kutsuttuja vakavan musiikin tekijöitä. Mutta kansojen syvät rivit arvostivat, sillä Djambo, Djambo sijoittui viisuäänestyksessä peräti neljänneksi. Djambo, Djambon tyyli enteili Peterin, Suen & Marcin suurinta kansainvälistä menestystä: myöhemmin vuonna 1976 he levyttivät hittinsä Cindy, jonka Babitzinin sisarukset Kirka ja Anna tekivät Suomessa tunnetuksi.

Kuriositeetti #4: Peter, Sue & Marc + Pfuri, Gorps & Kniri – Trödler & Co (1979)

Vitsiviisut eivät suinkaan ole mikään 2000-luvulla syntynyt ilmiö, vaikka ajoittain somekommentoinnissa näin väitetään. Sveitsin merkittävin panostus huumorieuroviisujen jatkumoon nähtiin jo Jerusalemissa vuonna 1979. Asialla olivat jälleen Peter, Sue & Marc, jotka olivat saaneet seurakseen toisen trion nimeltään Pfuri, Gorps & Kniri.

Kilpailukappale Trödler & Co kertoi romukauppiaiden orkesterista, joka luo musiikkia mitä mielikuvituksellisimmista käytetyistä esineistä. Viisulavalle raahattiin valtava määrä asianmukaista rekvisiittaa – mutta ei ongelmitta, sillä Israelin tulli otti Sveitsin rojukasat syyniinsä. Kertoman mukaan israelilaisen euroviisuorkesterin jäsenet eivät arvostaneet, kun kenraaliharjoituksessa esityksen puutarhaletkusta tippui vettä orkesterimonttuun soittajien päälle.

Sveitsiläinen huumori menestyi yllättävänkin hyvin sijoittuen kymmenenneksi. Esimerkiksi Suomen raadin mielestä Trödler & Co oli koko kilpailun toiseksi nautittavin esitys.

Sveitsin euroviisut 1970-luvulla

1970: Henri Dès – Retour, 4. / 12 (8 ääntä)
1971: Peter, Sue & Marc – Les illusions de nos vingt ans, 12. / 18 (78 pistettä)
1972: Véronique Müller – C'est la chanson de mon amour, 8. / 18 (88 pistettä)
1973: Patrick Juvet – Je vais me marier, Marie, 12. / 17 (79 pistettä)
1974: Piera Martell – Mein Ruf nach dir, 14. / 17 (3 ääntä)
1975: Simone Drexel – Mikado, 6. / 19 (77 pistettä)
1976: Peter, Sue & Marc – Djambo, Djambo, 4. / 18 (91 pistettä)
1977: Pepe Lienhard Band – Swiss lady, 6. / 18 (71 pistettä)
1978: Carole Vinci – Vivre, 9. / 20 (65 pistettä)
1979: Peter, Sue & Marc + Pfuri, Gorps & Kniri – Trödler & Co, 10. / 19 (60 pistettä)

Legendaarinen mysteerituomari

Kuriositeetti #5: Patrick Juvet – Je vais me marier, Marie (1973)

Oikeastaan tarkoituksenani ei ollut nostaa esille tätä sveitsiläisen nuoren pop-idolin keskinkertaista polttari-iskelmää, sillä Sveitsin ikimuistoisin hetki vuoden 1973 Euroviisuissa liittyy äänestykseen. Vuosina 1971–73 Euroviisuissa oli käytössä erikoinen äänestysjärjestelmä, jossa kukin osallistujamaa lähetti paikan päälle kaksi tuomaria jakamaan arvosanoja jokaiselle viisuesitykselle (paitsi oman maansa). Toisen raatilaisen oli oltava alle 25-vuotias tai toisen yli – ja raatilaisilta vaadittiin vähintään kymmenen vuoden ikäeroa.

Sveitsin vanhempi tuomari otti kaiken irti kolmesta minuutistaan julkisuudesta ja hän nosteli arvosanoja elehtimällä hauskasti, mikä vähitellen sai muidenkin raatilaisten suupielet ylöspäin. Yleisradioiden edustajat valittelivat näihin aikoihin euroviisulähetysten epätelevisionomaisuutta, mutta ehkäpä Sveitsin raadin jäsenen ansiosta pitkäveteiseksi haukuttu äänestysprosessi oli edes hitusen viihdyttävämpi. Siitä huolimatta, että viisuharrastajat ovat noteeranneet Sveitsin hilpeän tuomarin, hänen henkilöllisyytensä on jäänyt mysteeriksi. Vaikka sveitsiläisten sanoma- ja aikakauslehtien digitoituja näköispainoksia on tutkittavissa internetissä kiitettävä määrä, en löytänyt yhdestäkään ranskan-, saksan- saati italiankielisestä aviisista mainintaa hänen nimestään. Sen sijaan sveitsiläisessäkin media-aineistossa raportoitiin raatilaisten pysyvän visusti majoituksissaan, jotta he olisivat immuuneja kaikenlaisille lahjomis- ja lobbaamisyrityksille. Asiasta purnasi kitkerin sanankääntein myös tuomariston suomalaisjäsen Heikki Sarmanto, jonka mukaan raatilaiset olivat suorastaan vangittuina hotelleissaan. Seuraavana vuonna äänestysjärjestelmä muutettiin ja siitä lähtien euroviisutuomaristot ovat määritelleet pisteensä omissa kotimaissaan.

Ystäväin, älä mene pois... vaan pelataan Mikadoa

Hitti #4: Simone Drexel – Mikado (1975)

Klassinen tikkupelikin sopii euroviisun aiheeksi. Vuonna 1975 Sveitsin euroviisukarsinnat voitti 17-vuotias Simone Drexel itse kynäilemällään kappaleella Mikado. Suomalaiset höristivät korviaan Euroviisujen esikuunteluissa. Sveitsin kappaleen a-osa muistutti Suomen edellisen vuoden euroviisua Älä mene pois. B-osassa Mikado muuttui tarttuvaksi humpaksi, jossa Tukholman euroviisuorkesterin ksylofonistikin pääsi loistamaan.

Vuotta aikaisemmin Suomen edustaja Carita Holmström oli välttänyt yhdellä äänellä jaetun jumbosijan. Sveitsin "plagiaatti" Mikado palkittiin kuudennella sijalla. Vastaavasti vuonna 2019 monet olivat kuulevinaan Norjan viisun Spirit in the sky kertosäkeistössä yhtäläisyyksiä Saara Aallon Monstersiin. Ja jälleen kerran historia toisti itseään: Suomi 2018 25. sija / 26, Norja 2019 kuudes.

Sveitsin euroviisujen suomenkielisiä versioita

T'en va pas (1963): Olavi Virta – Tulethan
C'est la chanson de mon amour (1972): Katri Helena – Hellyys ja hurjuus
Mikado (1975): Pirjo Lehti / Paula Karppanen – Mikado
Djambo, Djambo (1976): Eija Merilä & Martti Metsäketo – Djambo, Djambo
Swiss lady (1977): Kari Tapio – Aikuinen nainen
Vivre (1978): Päivi Vesalainen – Vain yksi on kultaa
Cinéma (1980): Paula Koivuniemi – Sunnuntainäytös
Io senza te (1981): Berit & Matti Esko – Jos ei sua ois
Pas pour moi (1986): Marion – Jälkeen kyynelten

Kari Tapio levytti Aikuisen naisen

Kuriositeetti #6 Pepe Lienhard Band – Swiss lady (1977)

Pepe Lienhardin johtamat big bandit kuuluvat Sveitsin arvostetuimpiin viihdemusiikin säestäjiin. Vuonna 1977 Lienhardin sekstetti edusti Sveitsiä Euroviisuissa kappaleella Swiss lady, joka englanninkielisestä nimestään huolimatta on saksankielinen laulu. Euroviisulähetyksen Yleisradiolle selostanut Erkki Toivanen valisti televisionkatsojille millaisesta sveitsittärestä laulu kertookaan: "Tässä laulussa selviää, että tämä swiss lady on vähän hupsu. Ja lopulta selviää, että hän on torvi – nimittäin alppitorvi." Swiss lady on ylistys alppitorvelle, jota vuorilla majaileva yksinäinen mies soittelee. Alppitorvi näytteli merkittävää osaa viisuesityksessä, jota ryydittivät myös jodlaus ja piccolohuilu. Sveitsi tarjosi täten viisupaketissaan monien kaupallisuus- ja massakulttuurikritiikissään peräänkuuluttamia kansallisia ominaispiirteitä. Pirteä esitys sijoittui Wembleyn Euroviisuissa peräti kuudenneksi.

1970-luvun jälkipuoliskolla Euroviisut elivät kaupallista kulta-aikaansa, ja Suomessa kilpailukappaleita käännettiin suomeksi viljalti. Swiss ladyn sai levytettäväkseen Kari Tapio. Pertti Reposen suomenkielisessä sanoituksessa oli sivuutettu alkuperäisteoksen sveitsiläis- ja alppitorviteema (vaikka ne elementit kuuluvat säestyksessä) ja laulu oli muuttunut tavanomaiseksi rakkauslauluksi, jossa kertoja tunnusti rakkautensa eräälle tietylle aikuiselle naiselle, joka on eri maata kuin "nuoret tyttöset". Iskelmänharrastajien mielestä on tietenkin hersyvän hauskaa kertoa anekdoottia, että myös Kari Tapio on levyttänyt Aikuisen naisen.

Sveitsin euroviisut 1980-luvulla

1980: Paola – Cinéma, 4. / 19 (104 pistettä)
1981: Peter, Sue & Marc – Io senza te, 4. / 20 (121 pistettä)
1982: Arlette Zola – Amour on t'aime, 3. / 18 (97 pistettä)
1983: Mariella Farré – Io così non ci sto, 15. / 20 (28 pistettä)
1984: Rainy Day – Welche Farbe hat der Sonnenschein, 16. / 19 (30 pistettä)
1985: Mariella Farré & Pino Gasparini – Piano, piano, 12. / 19 (39 pistettä)
1986: Daniela Simons – Pas pour moi, 2. / 20 (140 pistettä)
1987: Carol Rich – Moitié moitié, 17. / 22 (26 pistettä)
1988: Céline Dion – Ne partez pas sans moi, 1. / 21 (137 pistettä)
1989: Furbaz – Viver senza tei, 13. / 22 (47 pistettä)

Kasariklassikoita

Hitti #5: Paola – Cinéma (1980)

Paola del Medicon ensimmäinen euroviisumatka toteutui hänen läpimurtonsa kynnyksellä vuonna 1969. Tuolloin hänen viisunsa Bonjour, bonjour – joka ranskankielisestä nimestään huolimatta on saksankielinen laulu – sijoittui viidenneksi. Madridin Euroviisut vuodelta 1969 muistetaan kohukilpailuna, joka päättyi neljän voittajan tasapeliin. Paola del Medicon kohtalona oli siten olla vuosikerran parhaiten menestynyt ei-voittaja.

Paola oli 1970-luvulla tähti saksankielisessä Euroopassa ja hän on osallistunut myös Saksan euroviisukarsintoihin. Euroviisujen kansainvälinen loppukilpailu kutsui häntä jälleen vuonna 1980, jolloin hänet houkuteltiin toistamiseen Sveitsin euroviisuedustajaksi. Lapsuuden ikimuistoisia elokuvakokemuksia muisteleva tarttuva iskelmä Cinéma ylitti kielimuurin ja täytti muutenkin osuvasti tuon ajan standardieuroviisujen kriteerit, joten menestys ei tullut yllätyksenä: neljäs sija ja muun muassa täydet 12 pistettä Suomen raadilta.

Cinéman on säveltänyt Peter, Sue & Marc -trion Peter Reeber, joka oli näihin aikoihin varsinainen euroviisuaktiivi. Tämän ja oman trionsa neljän euroviisun lisäksi hänen aikaansaannoksensa on edellä esitelty Swiss lady.

Cinéman suomenkielisen version Sunnuntainäytös levytti suomeksi Paolan lähes nimikaima Paula Koivuniemi – 1960-luvulla uransa aloittanut laulajatar, joka oli kohonnut uuteen suosioon vuonna 1980. Ja ehkäpä laulajat muistuttivat toisiaan ulkoisestikin...

Hitti #6: Peter, Sue & Marc – Io senza te (1981)

Peter, Sue & Marc -trion ensiesiintyminen euroviisuestradilla tapahtui Dublinissa vuonna 1971. Kymmenen vuotta myöhemmin samassa kaupungissa ympyrä sulkeutui ja kolmikon ainutlaatuinen viisutaival sai komean loppuhuipennuksensa. Kaunis ja kaihoisa panhuilun värittämä Io senza te on vakiinnuttanut asemansa suuren luokan euroviisuklassikkona. Io senza te lukeutui viisuvuoden ennakkosuosikkeihin, joten menestys ei tullut yllätyksenä: neljäs sija ja muun muassa täydet 12 pistettä Suomen raadilta. Io senza te saavutti täydet pisteet peräti viideltä maalta, kun taas kilpailun voittanutta Ison-Britannian Making your mind upia muistettiin 12 pisteellä vain kahdesti.

Hitti #7: Arlette Zola – Amour on t'aime (1982)

On tietysti ihan pervoa digata tällaisesta humpasta, joka oli auttamattoman vanhanaikainen jo ilmestymishetkellään, mutta minkäs teet. Minä pidän iskelmämusiikista ja jokin tässä Those were the days -pastississa vetoaa. My guilty pleasure. Amour on t'aime sävellettiin alun perin vuoden 1979 Sveitsin euroviisukarsintoihin, mutta laulu joutui vetäytymään kilpailusta, koska alkuperäiseksi esiintyjäksi kaavailtu yhtye hajosi. Kappaletta ei esitetty julkisesti missään ennen vuoden 1982 viisukarsintoja, jossa sen tulkitsi Arlette Zola – 60-luvun popidoli, joka yritti näihin aikoihin comebackia.

Arlette Zolan esitys Harrogaten viisulavalla edustaa varmasti monille Euroviisuihin niin usein liitettyjä camp-aspekteja. Solisti on harjoitellut humppaansa tarkat askelkuviot ja hieman kömpelön koreografian tarkkaan suunniteltuineen käsiliikkeineen, joita hän toistaa orjallisesti. Niihin aikoihin, kun ensimmäistä kertaa perehdyin Euroviisujen historiaan, ei aina muistettu noudattaa kovinkaan poliittisesti korrektia kielenkäyttöä, ja viisufoorumeilla törmäsin useaan otteeseen kommentteihin, joissa Zolan esiintymisasua kuvailtiin vähemmän mairittelevilla ilmaisuilla – mielleyhtymät drag-estetiikkaan eivät liene olleet tarkoituksellista vuonna 1982.

Amour on t'aime sijoittui Euroviisuissa peräti kolmanneksi, mutta kolmas sija oli konkreettinen osoitus siitä, ettei laulukilpailulla ollut näihin aikoihin yh-tään mitään tekemistä valtavirran populaarimusiikin trendien kanssa. Mahtoiko erinomaiseen sijoitukseen vaikuttaa esiintymisvuoro Suomen Kojon perään? Jos Nuku pommiin kuulosti keskivertoeuroviisuraatilaisen korviin melusaasteelta, Amour on t'aime saattoi sen jälkeen vaikuttaa virkistävän normaalilta. Kuin paluulta päiväjärjestykseen.

Edes maailmankuulu säveltäjä ei takaa menestystä

Kuriositeetti #7: Mariella Farré & Pino Gasparini – Piano, piano (1985)

Yhdysvaltalaissyntyinen Anita Kerr lienee kaikkien aikojen kansainvälisesti meritoituneimpia säveltäjiä, joka on koskaan osallistunut Eurovision laulukilpailuun. Kerr oli luotsannut 1950-luvulta lähtien maailmankuulua Anita Kerr Singers -lauluryhmää, joka oli voittanut seitsemään otteeseen Grammy-palkinnon. Kerr on pitkän uransa aikana toiminut myös kapellimestarina maineikkaille orkestereille.

Anita Kerr muutti vuonna 1970 Sveitsiin. Viisitoista vuotta myöhemmin hänen sävellyksensä Piano, piano voitti Sveitsin euroviisukarsinnat. Göteborgin Eurovision laulukilpailuissa Anita Kerr päätti itse johtaa oman viisusävellyksensä. Hän on yksi euroviisuhistorian kolmesta naiskapellimestarista – muut ovat Ruotsin Monica Dominique (1973) ja Israelin Nurit Hirsh (1973 ja 1978). Anita Kerrin osallistuminen Euroviisuihin säveltäjänä ja kapellimestarina herätti etukäteen jonkin verran huomiota, mutta tälläkin kertaa viisuäänestys osoitti, ettei aikaisemmilla ansioilla ole vaikutusta menestykseen. Piano, piano jäi puolivälin tienoille sijalle 12. Anita Kerria vaatimaton sijoitus ei jäänyt harmittamaan, vaan hän oli päinvastoin ylpeä, että sveitsiläiset olivat hyväksyneet maahanmuuttajan sävellyksen edustajakseen.

Ja kun tulin maininneeksi euroviisukapellimestarien sukupuolijakauman, niin tässä kohtaa jokaisen viisutietäjän täytyy toki osoittaa nohevuutensa mainitsemalla Ison-Britannian kapellimestarin vuodelta 1962. Viisutehtävän aikaan hänet tunnettiin nimellä Wally Stott, mutta kymmenen vuotta myöhemmin hän korjautti sukupuolensa ja siitä lähtien hän kantoi nimeä Angela Morley.

Daniela Simons voitti aikuisten kilpailusarjan

Hitti #8: Daniela Simons – Pas pour moi (1986)

Turkkilaissyntyinen Atilla Şereftuğ muutti Sveitsiin rakkauden perässä. 1980-luvun alkupuoliskolla hän niitti mainetta suositussa Dorados-yhtyeessä. Şereftuğ ei ollut koskaan erityisen kiinnostunut Eurovision laulukilpailusta, mutta vuonna 1985 hän sattumalta päätyi seuraamaan kilpailulähetystä. Oman kertomansa mukaan hänet valtasi erikoinen, suorastaan pakkomielteen omainen tarve osallistua itsekin mukaan.

Şereftuğ kertoi ajatuksistaan managerilleen, joka esitteli hänet uudelle suojatilleen Daniela Simonsille. Laulajatar oli kahdesti kokeillut onneaan Sveitsin viisukarsinnoissa. Kun Şereftuğ kuuli Simonsin olevan koulutettu ammattitaitoinen pianisti, hän alkoi säveltää pianovetoista viisusävelmää. Nella Martinetti kynäili aihioon sanoituksen Pas pour moi. Sveitsin euroviisukarsintaan osallistumisen tiellä oli vain yksi este. Tuohon aikaan Sveitsin viisusäännöt edellyttivät karsintaan osallistuvilta lauluntekijöiltä Sveitsin kansalaisuutta. Şereftuğ hoiti muodollisuuden pois alta ennen vuodenvaihdetta.

Daniela Simonsin tyylikkäästi tulkitsema Pas pour moi äänestettiin Sveitsin edustajaksi Bergenin Euroviisuihin vuonna 1986. Säveltäjä Atilla Şereftuğ vaikutti euroviisukapellimestarien joukossa boheemilta taiteilijasielulta, mutta hänen sävelkynänsä oli loihtinut varmasti yhden viisuhistorian vaikuttavimmista introista. Sveitsin kannalta harmillisesti saman vuoden kilpailuun osallistui Belgian valloittava lapsitähti Sandra Kim, joka voitti ylivoimaisesti Euroviisujen silloisella piste-ennätyksellä. Pas pour moi oli selkeä kakkonen. Daniela Simons ajautui kilpailun päätyttyä kantamaan huonon häviäjän viittaa, sillä hän meni antamaan julkisuuteen lausuntoja, joissa kyseenalaisti alaikäisen lapsitähden mahdollisuuksia hyödyntää voittoaan. Sveitsiläisissä lehdissäkin veisteltiin Daniela Simonsin voittaneen aikuisten kilpailusarjan.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: Atilla Şereftuğ ja Daniela Simons löysivät viisuprojektin myötä toisensa ja löivät hynttyyt yhteen yksityiselämän puolella. Pas pour moi -kappaleen sanoitus osoittautui enteelliseksi: laulun kertoja julisti etsivänsä todellista elinikäistä Rakkautta isolla R:llä.

Agatha Christien jännäri huipentui Céline Dionin voittoon

Hitti #9: Céline Dion – Ne partez pas sans moi (1988)

Vuoden 1987 jälkipuoliskolla Atilla Şereftuğin manageri soitatti säveltäjälle äänityksiä uusilta lupaavilta kyvyiltä. Yksi heistä oli muuan 19-vuotias kanadalainen Céline Dion, joka oli levyttänyt kotimaassaan koko teini-ikänsä ja saanut hieman jalansijaa ranskankielisessä Euroopassa. Lisänäkyvyys olisi tervetullutta. Şereftuğ lumoutui tämän vahvaäänisen laulajattaren poikkeuksellisen upeasta äänestä. Hän hankki haltuunsa kaikki Céline Dionin albumit ja kuunteli niitä toistuvasti kotonaan. Kun inspiraatio lopulta iski, se todella iski, ja säveltäjän omien sanojen mukaan sävellys tälle lupaavalle laulajattarelle syntyi yhdeltä istumalta. Nella Martinetti kirjoitti jälleen sanoituksen, minkä seurauksena teos sai nimekseen Ne partez pas sans moi.

Aluksi Céline Dion viestitti hänen amerikkalaisen managerinsa välityksellä, ettei euroviisuprojekti mitenkään onnistuisi aikataulusyistä. Şereftuğ ei kuitenkaan antanut periksi. Hän teetti Pepe Lienhardin orkesterin säestämänä demon ja postitti sen Kanadaan. Lopputuloksen kuultuaan kanadalaisartisti muutti mielensä ja väläytti vihreää valoa. Ongelmaksi oli muodostua Sveitsin euroviisukarsintojen häämöttävä deadline. Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten Şereftuğ lensi Montrealiin, jossa Dionin lauluosuus taltioitiin. Palattuaan Sveitsiin äänitys ehdittiin lähettää ehdolle viisukarsintoihin juuri ja juuri ennen sävellysten jättämisen takarajaa. Ne partez pas sans moi äänestettiin Sveitsin viisuedustajaksi Dubliniin, mutta kaikki eivät suhtautuneet varauksettomasti tulevaan euroviisuvoittajaan. Sveitsissä ilmeni jonkin verran nurinaa, koska maan edustajaksi oli valittu tuntematon kanadalainen artisti turkkilaissyntyisen sävellyksellä.

"Käkikellojen maalle povataan tänä vuonna hyvää sijoitusta", alusti euroviisulähetyksen Yleisradiolle selostanut Erkki Pohjanheimo. Céline Dionin erityisiin laulunlahjoihin oli kiinnitetty huomiota ennakkoveikkauksissa, joissa Sveitsi oli paistatellut pitkin kevättä ykkösenä. Voitto ei ollut kuitenkaan läpihuutojuttu, sillä äänestyksestä kehkeytyi todellinen trilleri. Sveitsi johti pisteidenlaskua pitkään, mutta loppuvaiheessa Ison-Britannian Scott Fitzgerald kiri ohi. Ennen viimeistä äänestyskierrosta Britannia johti Sveitsiä vaivaisella viidellä pisteellä. Euroviisujuontaja, irlantilainen politiikan toimittaja Pat Kenny lohkaisi tilanneensa kihelmöivän jännittävän äänestyksen käsikirjoituksen Agatha Christieltä. Voittajan ratkaisu oli Jugoslavian raadista kiinni. Soittoyhteys Ljubljanaan vastasi yhdestä euroviisuhistorian hermoja raastavimmista loppukliimaksista.

"Switzerland, six points"
Sveitsi ohitti kuin ohittikin Britannian yhdellä pisteellä.

"Netherlands, seven points"
Artistilämpiössä Céline Dion näytti vakavalta ja Ison-Britannian kapellimestari Ronnie Hazlehurst naureskeli hermostuneesti.

"Germany, eight points"
Viisulähetyksen BBC:lle selostanut Terry Wogan alkoi kuulostaa huolestuneelta: "We got to get the ten or the twelve to win it."

"Norway, ten points"
Saliyleisö ei peittele jännitystään vaan kohahtaa äänekkäästi. "What a cliffhanger!", parahtaa Wogan.

"And finally... France..."
Katsomo mylvii, valokuvaajat juoksevat Ison-Britannian delegaation luota Sveitsin edustustiimin nurkkaukseen. Juuri viisuvoittajaksi äänestetty Céline Dion purskahtaa onnenkyyneliin. Britannia jäi viimeisellä äänestyskierroksella nuolemaan näppejään ja hävisi voiton yhdellä ainokaisella pisteellä.

Céline Dionin euroviisuvoitto ei ollut ajankohtanaan maata mullistava ilmiö. Eurovision laulukilpailun merkitys ei ollut 1980-luvun viimeisinä vuosina lähimainkaan niin tärkeä kuin esimerkiksi edellisellä vuosikymmenellä. Sveitsissäkin viisuvoiton vastaanotto oli hämmentävän vaisu – kanadalaista uutta kykyä ei juhlittu kansallissankarina. Ne partez pas sans moi lisäsi kuitenkin Céline Dionin suosiota ranskankielisissä maissa Euroopassa, mikä osaltaan lienee edesauttanut lopullista kansainvälistä läpimurtoa. Ensimmäisen englanninkielisen albuminsa Céline Dion julkaisi vuonna 1990. Dionin myöhemmän maailmantähteyden myötä hänen euroviisuvoittoonsa on suhtauduttu anakronistisesti. Euroviisupiirit itse pönkittävät mielellään narratiivia, jonka mukaan laulukilpailun voitto epäsuhtaisessa asukokonaisuudessa oli olennainen ponnahduslauta maailmantähden uralla. Aikoinaan niin monet irvileuat vähättelivät Euroviisujen merkitystä hokemalla, että "eihän sieltä ole tullut muita kuin Abba". Television historian pitkäikäisimmästä musiikkiohjelmasta hieman enemmän tietävämpi saattoi kuitenkin korjata: "no onhan sen voittanut myös Céline Dion".

Eurovision laulukilpailun järjestäminen Sveitsissä tänä vuonna kirvoitti kutkuttavan ajatuksen. Voisiko Sveitsin toinen euroviisuvoittaja mahdollisesti esiintyä Baselissa kunniavieraana? Eräiden huhujen mukaan tällaista väliaikanumeroa on suunniteltu, mutta sen toteutuminen riippuu Dionin terveydentilasta.

Ranskan kielen asema Euroviisujen toisena valtakielenä mureni 1980-luvun edetessä. Ne partez pas sans moi on toistaiseksi viimeisin ranskankielinen euroviisuvoittaja.

Retoromaniankielinen euroviisu

Kuriositeetti #8: Furbaz – Viver senza tei (1989)

Toukokuun ensimmäisellä viikolla vuonna 1989 euroviisusirkus rantautui Lausanneen. Sveitsiläisessä viisufinaalissa kaikki ohjelmaosiot käytiin perusteellisesti läpi Jacques Deschenaux'n ja Lolita Morenan juontamana. Euroviisulähetys venähti ensimmäistä kertaa yli kolmen tunnin. Laulukilpailun ystävät olivat 1980-luvulla tottuneet varustautumaan kolmen tunnin videokaseteilla – Eurooppa on tulvillaan VHS-kasetteja, jotka loppuvat kesken ennen voittajan uusintaesitystä. Euroviisujen hevijuuserien mieleen on jäänyt myös hieman pitkäpiimäinen ja kiusallisesti päättynyt väliaikanumero, jota tähditti jousiampuja Guy Tell. Kenraaliharjoituksissa esitys oli sujunut ongelmitta, mutta suorassa lähetyksessä nuoli ei osunut omenaan, mitä yritettiin epätoivoisesti peitellä sadoilta miljoonilta silmäpareilta.

Euroviisulähetykset selostetaan sveitsiläisille italiaksi, ranskaksi ja saksaksi.

Omissa kotikilpailuissaan Sveitsi esitteli valtion neljännen virallisen kielen: edustussävelmä Viver senza tei on euroviisuhistorian ainoa retoromaniankielinen esitys. Kappaleen on säveltänyt Furbaz-yhtyeen keulakuva, ammattimuusikko Marie Louise Werth. Elegantin balladin vastaanotto oli kahtalainen. Viiden ensimmäisen maan äänestysvuoron jälkeen Sveitsi oli tulostaululla neljäntenä. Vielä äänestyksen puolessa välissä Sveitsi oli kuudentena, mutta sen jälkeen pistehanat hyytyivät tyystin ja lopulta emäntämaa jämähti sijalle 13.

Sveitsi on suosinut euroviisuvalinnoissaan ranskankielisiä lauluja, joita on kertynyt kaikkiaan 24. Ranskankielisillä viisuilla Sveitsi on useimmiten saavuttanut kärkisijoituksensa: esimerkiksi kymmenestä kolmen kärkeen sijoittuneesta kilpailukappaleestaan kahdeksan on laulettu ranskaksi. Saksankielisiä viisuja on 12, italiankielisiä 10. Italiankielisillä viisuilla menestys on ollut heikointa. Euroviisujen kielivapauden aikana Sveitsi on luottanut englannin kieleen peräti 18 kertaa.

Sveitsin euroviisut 1990-luvulla

1990: Egon Egemann – Musik klingt in die Welt hinaus, 11. / 22 (51 pistettä)
1991: Sandra Simó – Canzone per te, 5. / 22 (118 pistettä)
1992: Daisy Auvray – Mister Music Man, 15. / 23 (32 pistettä)
1993: Annie Cotton – Moi, tout simplement, 3. / 25 (148 pistettä)
1994: Duilio – Sto pregando, 19. / 25 (15 pistettä)
1996: Kathy Leander – Mon cœur l'aime, 16. / 23 (22 pistettä)
1997: Barbara Berta – Dentro di me, 22. / 25 (5 pistettä)
1998: Gunvor – Lass ihn, 25. / 25 (0 pistettä)

Ysärimenestyjiä: viisujuontajan debyytti ja Céline Dion 2.0

Hitti #10: Sandra Simó – Canzone per te (1991)

Tämänvuotisten Euroviisujen juontajakolmikossa on mukana viisukonkari: televisiokasvo Sandra Studeriin viisuyleisö tutustui ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, jolloin hän edusti Sveitsiä laulajana taiteilijanimellään Sandra Simó italiankielisellä balladilla Canzone per te. Mahtoiko kielivalintaan vaikuttaa kilpailun järjestäminen Roomassa?

Canzone per te oli noteerattu ennen kilpailua ennakkosuosikkien joukossa. Esimerkiksi ruotsalaisissa viisuarvioissa Sandra Simóa pidettiin heidän Carolansa pahimpana vastustajana. Ehkäpä pienoinen varautunut hermostuneisuus saattoi rokottaa Sveitsin pistesaalista, mutta lopputulos – viides sija ja reippaasti yli 100 pistettä – oli varsin kunniakas saavutus 22-vuotiaalta tuoreehkolta laulajanalulta, joka sittemmin on luonut uraa televisiojuontajana.

Hitti #11: Annie Cotton – Moi, tout simplement (1993)

Céline Dionin menestys inspiroi muitakin sveitsiläisiä viisunikkareita. Vuonna 1993 lauluntekijät Jean-Jacques Egli ja Christophe Duc turvautuivat samanlaiseen reseptiin. Quebecista bongattiin upeaääninen 17-vuotias Annie Cotton, joka oli lapsesta lähtien kerännyt kannuksensa muun muassa musikaalirooleissa. Millstreetin Euroviisuissa hänen voimaballadinsa Moi, tout simplement sijoittui mahtavasti kolmanneksi. Elettiin Irlannin festivaaliballadien kulta-aikaa, joten Irlanti oli jälleen kerran lyömätön, ja toiseksi sijoittui jälleen kerran ikuinen kakkonen Iso-Britannia. Englannin kielen valta-asema voimistui voimistumistaan. Annie Cottonin jälkeen oli odotettava 28 vuotta ennen kuin ranskankielinen viisu – ja Sveitsi – ylsivät mitalisijoituksille.

Kun roskalehdistö pilaa kaiken

Kuriositeetti #9: Gunvor – Lass ihn (1998)

Sveitsin euroviisuhistorian traagisin kuriositeetti liittyy vuoden 1998 edustajaan Gunvor Guggisbergiin. Gunvor ajautui onnettomien sattumusten seurauksena keltaisen lehdistön riepoteltavaksi, minkä vuoksi hänet tunnetaan musiikillisten ansioiden sijaan varsinaisena kohujulkkiksena.

Vain viikkoa ennen Birminghamin euroviisufinaalia lehdistö paljasti Gunvorin muutaman vuoden takaiset alastonkuvat. Syntisen naisen imagoa vahvisti viisuesityksen epäonninen asuvalinta: Gunvorin mekko oli läpinäkyvä, mikä oli omiaan lisäämään skandaalia. Myös viisulähetyksen Suomelle selostanut tuleva ministeri ja europarlamentaarikko Maria Guzenina katsoi asiakseen kommentoida mekon alta pilkistäviä valkoisia mummonpöksyjä. Millaisetkohan superseksikkäät trendistringit Guzeninalla itsellään oli päällä?

Vuoden 1998 Euroviisuissa toteutettiin laulukilpailun historian mullistavimpia muutoksia. Elitistiset raadit jäivät historiaan ja tulos ratkaistiin ensimmäistä kertaa yleisöäänestyksellä. Jo edellisenä vuonna puhelinäänestystä oli pilotoitu viidessä maassa. Yksi näistä maista oli Sveitsi – Ison-Britannian, Saksan, Ruotsin ja Itävallan ohella. Joka tapauksessa yleisöääniin siirtyminen muutti laulukilpailun dynamiikkaa. Etukäteen juuri kukaan ei uskonut, että Sveitsin edustussävelmä Lass ihn jäisi pahnanpohjimmaiseksi nollalla pisteellä. Raatiäänestysten aikana "ihan kivat kasiplussan" kappaleet saattoivat odottaa kohtuullista sijoitusta. Sen sijaan ihan kiva kasiplussan kappale ei välttämättä innosta katsojaa tarttumaan puhelimeen ja äänestämään. Yleisöäänestys uudisti Euroviisujen menestyshierarkiaa. Sveitsi ajautui niiden harvalukuisten maiden joukkoon, joka ei saa pistettäkään "automaattisesti". Sveitsiläisiä ei ole esimerkiksi muuttanut merkittäviä määriä naapurimaihin siirtotyöläisiksi. Vastaavasti yleisöäänestyksessä toisten maiden on miltei mahdoton jäädä pisteittä, oli niiden viisuedustajat sitten millaisia tahansa. Esimerkiksi Kreikan saman vuoden viisu Mia krifi evesthisia olisi muutoin jäänyt nollille, mutta Kreikan uskollinen ystävä Kypros lätkäisi esitykselle täydet 12 pistettä. Omituisista viisuista puheenollen: Suomen Edean Aava oli pitkään tulostaululla nollilla, mutta rakkaat naapurimaamme Ruotsi ja Viro muistivat meitä peräti kymmenellä pisteellä.

Nollan pisteen tulos vain lisäsi viihdelehdistön kierroksia. Gunvorin elämä suistui raiteiltaan, eivätkä toimittajat ja paparazzit jättäneet häntä rauhaan. Juorulehdet otsikoivat hänen surullisista käänteistään usean vuoden ajan tarjoten lukijoilleen sosiaalipornoa: aihepiireinä vaihtelivat niin talousvaikeudet kuin prostituutio. Gunvorin hyytävään syöksykierteeseen voi perehtyä yksityiskohtaisemmin Tim Mooren mahtavassa Nul points -kirjassa (2006), johon on haastateltu Euroviisuissa nollille jääneitä esiintyjiä.

Sveitsin euroviisut 2000–2009
(SF: sijoitus semifinaaleissa)

2000: Jane Bogaert – La vita cos'è, 20. / 24 (14 pistettä)
2002: Francine Jordi – Dans le jardin de mon âme, 22. / 24 (15 pistettä)
2004: Piero Esteriore & The Music Stars – Celebrate, ei finaalissa (SF: 22. / 22)
2005: Vanilla Ninja – Cool vibes, 8. / 24 (128 pistettä)
2006: six4one – If we all give a little, 16. / 24 (30 pistettä)
2007: DJ BoBo – Vampires are alive, ei finaalissa (SF: 20. / 28)
2008: Paolo Meneguzzi – Era stupendo, ei finaalissa (SF: 13. / 19)
2009: Lovebugs – The highest heights, ei finaalissa (SF: 14. / 18)

Eurovitsien eurovitsi?

Kuriositeetti #10: Piero Esteriore & The Music Stars – Celebrate (2004)

Gunvorin surullisen kohtalon jälkeen Sveitsin viisumenestys oli kauttaaltaan mollivoittoista. Sveitsi oli kärsinyt Euroviisuihin 1990-luvulla lanseeratusta välivuosien järjestelmästä ensimmäisen kerran jo vuonna 1995. Vuodesta 1998 lähtien Sveitsi – Suomen tavoin – sai tuoda panoksensa viisulavalle vain joka toinen vuosi. Välivuosista luovuttiin vuonna 2004, jolloin Eurovision laulukilpailuihin lanseerattiin alkukarsinta.

Vuosituhannen vaihduttua uudet tuulet puhalsivat niin Euroviisuissa – jossa oli luovuttu sekä orkesterista että kielisäännöstä – kuin musiikkiteollisuudessa, jonka olivat vallanneet television kykykilpailuohjelmat. Suomessakin villiinnyttiin millenniumin jälkeisinä vuosina Popstarsista ja Idolsista. Sveitsissä vastaavanlaiseen pöhinään innoitti MusicStar, jonka ensimmäinen kausi järjestettiin vuosina 2003–04. Sveitsin euroviisukoneisto halusi hyödyntää suositun tosi-tv-ohjelman säpinää, joten MusicStar-kilpailijoille tarjottiin paikkaa viisukarsinnoissa. MusicStar-huumassa sveitsiläiset äänestivät viisuedustajakseen Istanbuliin sisilialaistaustaisen Piero Esterioren, joka oli sijoittunut kilpailussa kolmanneksi. Pieron taustalla heilui ja lauloi mukana muita MusicStar-tähtiä. Vähän niin kuin Hanna Pakarisen viisuesityksen taustalla olisivat huojuneet Jani Wickholm, Antti Tuisku, Christian Forss ja Victoria Shuudifonya.

Sveitsiläisiä ei haitannut Pieron jankkaavan viisun Celebrate tyhjänpäiväinen sanoitus, joka vaikutti siltä kuin Euroviisuja syvästi vihaava taho olisi kirjoittanut parodian tekopirteästä stereotyyppisestä viisusta. Kolmessa minuutissa kuullaan kymmeniä kertoja "celebrate, oh celebrate" ja "clap your hands, oh clap your hands". Muualla Euroopassa vastaanotto ei ollut yhtä lämmin. Euroviisufanien mielestä Sveitsi vastasi vuoden pahimmasta eurovitsistä. Live-esitys ei ainakaan parantanut osakkeita: ensimmäisen säkeistön aikana Piero kopautti mikrofonin naamallensa. Vuoden 2004 Euroviisujen semifinaali on ollut ainoa, jossa karsiutuneiden kappaleiden sijoitukset ja pistemäärät vilahtivat ruudussa lähetyksen lopussa. Sveitsin tuloksen – pyöreät nolla pistettä – nähtyään viisuharrastajien vahingonilolla ei ollut mitään rajaa. Seuraavana päivänä Piero Esteriore pelmahti viisutapahtumiin päänsä kaljuksi ajaneena. Olikohan lyöty vetoa, että hiukset lähtevät jos nolla tulee.

Viilis – mikset tapa mua

Hitti #12: Vanilla Ninja – Cool vibes (2005)

Vuodeksi 2005 Sveitsin yleisradiokorporaatio päätti vaihtaa strategiaa kääntääkseen maan ennätyksellisen heikon viisumenestyksen. Sveitsin viisuedustajaksi värvättiin ilman karsintaa virolainen rockyhtye Vanilla Ninja, joka oli saavuttanut menestystä kotimaansa lisäksi Keski-Euroopan saksankielisissä maissa. Vaikka Sveitsissä "ninjat" olivatkin suosittuja, ulkomaalainen viisuedustaja herätti taas kerran jonkin verran motkotusta. Jupinaa yritettiin tyynnyttää vakuuttamalla, että viisukappaleen tekijätiimissä on sveitsiläinen David Brandes. Cool vibes -edustuskappaleen sanoittajaksi ilmoitettiin nimimerkki John O'Flynn. Salanimen takaa paljastui viisukehäraakki ja Ralph Siegelin aisapari Bernd Meinunger, joka oli turvautunut samaan pseudonyymiin muun muassa rustaillessaan tekstejä E-Roticille...

Cool vibes -viisun avainsäe tuotti päänvaivaa Yleisradion tekstittäjälle, jonka neronleimauksena viileät vibat vääntyivät esikatseluohjelmassa leikkisään muotoon "Viilis". Synkkämielisen rock-kappaleen assosioituminen kotoisaan viilimerkkiin sai suomalaisilta Euroviisujen ystäviltä sen verran murskaavan palautteen, että suorissa euroviisulähetyksissä viilis-maininnat oli jätetty pois.

Vanilla Ninjan pestaaminen viisuedustajaksi osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Kiovan Euroviisujen semifinaalista heltisi jatkopaikka ja finaalin äänestys sujui varsin lupaavasti, sillä yhdessä vaiheessa pisteidenlaskua Sveitsi johti kilpailua – toki siinä vaiheessa pisteensä olivat ilmoittaneet bändin kotimaa Viro (yllätyksettömästi 12 pistettä) ja Suomi (10 pistettä). Kaikkialla Euroopassa nuorten naisten esittämä pehmohevi ei ollut kuitenkaan yhtä suosittua, joten lopulta Sveitsin oli tyydyttävä kahdeksanteen sijaan – se jäikin Sveitsin ylivoimaisesti parhaaksi sijoituksesi 00-luvulla.

Euroviisujen musiikillinen diversiteetti on kasvanut räjähdysmäisesti 20 vuoden takaisesta. Nykyään raskas rock saati mikään muukaan tyyli euroviisukontekstissa ei enää hetkauta. Vuonna 2005 pidettiin suorastaan vallankumouksellisena, että Euroviisuihin lähetettiin ryhmä, jossa "mimmit vetävät heviä". Vanilla Ninjan viisuedustus onkin osoitus siitä, että jo vuotta ennen Lordia Euroviisuissa oli raivattu tietä raskaammalle musiikille.

Maailmanparantamista ja kilpalaulantaa

Kuriositeetti #11: six4One – If we all give a little (2006)

Vuoteen 2006 mennessä Ralph Siegel oli säveltänyt 17 euroviisua. Niistä 14 oli edustanut säveltäjän kotimaata Saksaa ja kolme Luxemburgia. Näinä vuosina saksalaiset uuden sukupolven viisuvastaavat yrittivät hankkia Siegelille porttikieltoa maan euroviisukuvioihin. Vanha kehäkettu ei vähästä lannistunut, vaan hän alkoi lähettää ahkerasti ehdotuksia muiden maiden viisukarsintoihin.

Vuodeksi 2006 Siegel sai myytyä Sveitsin yleisradioyhtiöille ideansa: hän säveltää maalle euroviisun ja kokoaa sen esittäjäksi monikansallisen lauluryhmän, joka ilmentäisi hienolla tavalla kansojen välistä yhteistyötä (ja samalla voisi haalia korkeita pisteitä laulajien kotimaista).

Siegelin rekrytointiprosessi synnytti kokoonpanon six4one, jonka muodostivat ruotsalainen Andreas Lundstedt, portugalilainen Marco Matias, bosnialainen Tinka Milinović, israelilainen Liel Kolet, maltalainen Keith Camilleri ja sveitsiläinen Claudia D'Addio. Ennen lopullisen ryhmän muotoutumista Ralph Siegel oli käynyt kosiskelemassa Katja Kätkää mukaan, mutta hän ei kokenut projektia omakseen.

six4one esiintyi Ateenan euroviisufinaalissa ensimmäisenä. Ralph Siegelin ja Bernd Meinungerin maailmanparannushymnin If we all give a little perusteella syntyi helposti ensivaikutelma, ettei Euroviisuissa mikään ollut muuttunut kymmeniin vuosiin. Onneksi Lordin voitto ravisteli näitä näkemyksiä perusteellisesti. Muutoinkin keinotekoisen, vain Euroviisuja varten kootun kuusikon välinen yhteiskemia ei näyttäytynyt kovinkaan luontevalta. Esitys vaikutti pikemminkin kilpalaulannalta, kun jokainen laulajista pyrki omissa osuuksissaan loistamaan ja erottumaan muista.

Entä millaisen reaktion pisteidenkalasteluyritys sai artistien omissa kotimaissa? Maltalaiset olivat uskollisimpia omalle pojalleen ja antoivat Sveitsille täydet 12 pistettä. Bosnia-Hertsegovina ja Israel muistivat Sveitsiä neljällä pisteellä ja Portugali yhdellä. Ruotsalaiset jättivät Andreas Lundstedtin tylysti nollille. Lisäksi If we all give a little keräsi 3 pistettä Kyproksesta ja 6 pistettä Monacon raadilta.

(P)onnetonta menoa eurodancelegendalta...

Kuriositeetti #12: DJ BoBo – Vampires are alive (2007)

Peter René Baumann oli ollut kahtena peräkkäisenä vuotena äärimmäisen pettynyt kotimaansa suoritukseen Euroviisuissa. Sveitsin esiintymisvuorolla hän ei ollut tunnistanut artisteja, koska he olivat ulkomaalaisia. Baumannin mukaan euroviisufoorumia pitäisi hyödyntää sveitsiläisen musiikin esittelemiseen. Hän lähestyi Sveitsin yleisradiokorporaatiota ehdottaen, että hän voisi edustaa maataan seuraavissa Euroviisuissa. Viisuvastaavat olivat yhteydenotosta erittäin mielissään, sillä 2000-luvulla läntisessä Euroopassa Euroviisujen arvostus oli matala ja suositut nimet karttoivat kilpailuun osallistumista kuin ruttoa. Baumann tunnetaan suuren yleisön keskuudessa esiintyjänimellään DJ Bobo.

Nimekkään eurodanceartistin osallistuminen Eurovision laulukilpailuun ylitti uutiskynnyksen. DJ Bobo oli valmistelemassa kevääksi 2007 vampyyriteemaista show-kokonaisuuutta ja albumia. Oikeastaan koko viisumatka oli osa DJ Bobon Vampires-kiertuetta. Levyn aloitusraita Vampires are alive vaikutti sopivalta euroviisuehdokkaalta. Bobo pysyi tyylilleen uskollisena, mikä ei ainakaan hälventänyt menestyshaaveita. Sveitsin delegaatio saapui Helsingin Euroviisuihin yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista.

Ennakkohypetys ei alkuunkaan realisoitunut menestykseksi: Sveitsiä ei äänestetty finaaliin. Helsingin Euroviisujen jättisemifinaalin Itä-Eurooppa-painotteinen jatkoonpääsijöiden lista aiheutti Sveitsissäkin kohun. Sveitsin ranskankieliset viisuselostajat taivastelivat katastrofia tuloksen selvittyä. Toisin kuin useita muita länsieurooppalaisia maita, Sveitsiä ei voinut syyttää panostuksen puutteesta. Maa lähetti viisuedustajakseen kansainvälisesti tunnetun nimen. Kenties todennäköisempi syy floppiin oli vaisussa live-esityksessä. Bobon poppoosta oikein kukaan ei kyennyt laulamaan puhtaasti. Euroviisuesitysten kuuden esiintyjän raja asetti rajoituksensa, mikä yritettiin kiertää roudaamalla lavalle nukkeja, jotka näyttivät kuin vahakabinetista lainatuilta. Teoriassa idea saattoi olla hyvä, mutta lopputulos kääntyi kornin puolelle. Nykyään euroviisulähetykseen voisi luoda monenmoisilla erikoisefekteillä ja led-taustascreeneillä vaikka kuinka vaikuttavan vampyyri- ja kauhuteemaisen performanssin, mutta vuonna 2007 sellaiseen ei ollut vielä teknisiä edellytyksiä.

DJ Bobon vaatimaton viisumenestys alleviivasi jälleen kerran, etteivät aikaisemmat meriitit paljon paina euroviisuäänestyksessä. Helsingin Euroviisuissa sen koki karvaasti DJ Bobon ohella ruotsalainen The Ark.

Sveitsin euroviisut 2010-luvulla

2010: Michael von der Heide – Il pleut de l'or, ei finaalissa (SF: 17. / 17)
2011: Anna Rossinelli – In love for a while, 25. / 25 (19 pistettä)
2012: Sinplus – Unbreakable, ei finaalissa (SF: 11. / 18)
2013: Takasa – You and me, ei finaalissa (SF: 13. / 17)
2014: Sebalter – Hunter of stars, 13. / 26 (64 pistettä)
2015: Mélanie René – Time to Shine, ei finaalissa (SF: 17. / 17)
2016: Rykka – The last of our kind, ei finaalissa (SF: 18. / 18)
2017: Timebelle – Apollo, ei finaalissa (SF: 12. / 18)
2018: Zibbz – Stones, ei finaalissa (SF: 13. / 19)
2019: Luca Hänni – She got me, 4. / 26 (364 pistettä)

... ja ikäpresidentiltä

Kuriositeetti #13: Takasa – You and me (2013)

DJ Bobo ei ollut suinkaan ainoa sveitsiläinen euroviisuedustaja, jonka menestys tyssäsi alisuoriutumiseen viisulavalla. 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Sveitsiä tuntui vaivaavan jonkin sortin euroviisukirous. Vaikka maa lähetti toistuvasti mielenkiintoisia kappaleita, ne eivät suorissa lähetyksissä kasvaneet täyteen potentiaaliinsa. Esimerkiksi 2008 Sveitsi oli noteerattu ennakkoveikkauksissa korkealle Paolo Meneguzzin italoiskelmällä Era stupendo. Viisulavalla Meneguzzin laulusuoritus oli niin järkyttävässä epävireessä, ettei karsiutuminen tuntunut kohtuuttomalta. Seuraavana vuonna Sveitsiä kiiteltiin jälleen persoonallisesta viisuvalinnasta: Lovebugs-yhtyeen The highest heights toi arvioiden mukaan uskottavaa ja autenttista brittipopia viisukilpailuun. Haaveet menestyksestä haihtuivat solistin hämmästyttävän ponnettoman livevedon vuoksi. Kovin valju meno oli myös Michael von der Heidella (2010), vaikka etukäteen viisupojat olivat kovasti pitäneet hänen diskopoljentoisesta iskelmästään Il pleut de l'or.

Kontrastit studioversion ja euroviisuesityksen välillä korostuivat jälleen vuonna 2013, jolloin Sveitsi valitsi viisuedustajakseen kuusi muusikkoa Pelastusarmeijasta. Euroviisujen sääntöjen vuoksi ryhmä ei voinut esiintyä Pelastusarmeijan nimellä eivätkä he saaneet pukeutua esityksessä järjestön univormuihin. Ennen Malmön Euroviisuja ryhmä nimettiin Takasaksi. Sudenpentujen nimigeneraattori paljasti nopeasti ryhmän alkuperäisen taustan: T.A.K.A.S.A = The artist know as Salvation Army.

Esikatseluvideon perusteella Sveitsin ennusmerkit vaikuttivat lupaavilta: You and me oli aidosti positiivinen hyvän mielen kappale, joka sai hymyn kuulijan huulille. Euroviisuesitys kärsi pönöttävästä staattisuudesta ja karsealta kuulostaneesta laulusta. Kaiken huipuksi lavalle raahattiin maskotiksi 95-vuotias kontrabasisti Emil Ramsauer, jonka eksyneeltä vaikuttava olemus ei onnistunut herättämään niin paljon sympatiaa kuin etukäteen oli toivottu. Ramsauer on kaikkien aikojen iäkkäin esiintyjä euroviisulavalla. Hänen ennätystään tuskin helposti ylitetään.

(Jostain käsittämättömästä syystä Euroviisujen virallisen YouTube-kanavan videosta on leikattu toinen säkeistö pois. Siinä laulusuorituksen kuuleminen tuotti eniten tuskaa.)

Piristysruiske

Kuriositeetti #14: Sebalter – Hunter of stars (2014)

Vuosien 2004 ja 2018 välillä Sveitsi äänestettiin euroviisufinaaliin ainoastaan kolme kertaa. Yksitoista karsiutumista viidentoista vuoden aikana on omanlaisensa ennätys Euroviisujen historiassa. Vaikka 2010-luvun mittaan useat perinteiset vanhan kaartin länsieurooppalaiset maat alkoivat taas menestyä, Sveitsi ei päässyt trendiin mukaan.

Aikakauden ainoana piristysruiskeena voi mainita vuonna 2014 maata edustaneen veikeän ja salskean Sebalterin, jonka iloluontoinen tarttuvalla vihellyskoukulla varustettu viisu Hunter of stars sijoittui Kööpenhaminan loppukilpailussa tulostaulun vasemmalle laidalle. Myöhemmin selvisi, että pelkällä yleisöäänestyksellä Sveitsi olisi sijoittunut peräti seitsemänneksi, mutta asiantuntijaraatien nihkeily tiputti sijoitusta kuudella pykälällä.

Kyykkypaskasta ei saa konvehtia

Kuriositeetti #15: Rykka – The last of our kind (2016)

Vuonna 2015 Sveitsiä edusti Mélanie Réne kappaleella Time to shine. Nimi ei ollut enne, sillä laulu oli viisusemifinaalikattauksensa unohdettavin ja anonyymein. Ajoittain Euroviisuissa viimeiseksi ei jää huonoin vaan huomaamattomin, ja tämän kohtalon koki myös Mélanie Réne.

Sen sijaan seuraavan vuoden Sveitsin viisuviritelmän moni mielellään unohtaisi verkkokalvoiltaan. Sininen peruukki päässään kyykkinyt Rykka herätti hilpeyttä koreografiallaan, jonka liikkeitä ilkeämielisimmät vertailivat kyykkypaskalla käymiseen. Erikoisefektinä artistista kohosi höyryä – kuin lämpimistä jätöksistä ulkohuussissa talvipakkasella. Ammattilaisraadit arvioivat Rykkan viisun The last of our kind 25 pisteen arvoiseksi, mutta yleisöäänissä nollajumbolta pelasti ainoastaan Albanialta saavutetut kolme pistettä. Kaksi semifinaalin jumbosijaa peräkkäin oli omiaan ylläpitämään mielikuvaa Sveitsiä 2000-luvun Euroviisujen ikuisena epäonnistujana.

Sveitsin euroviisurenessanssi

Hitti #13: Luca Hänni – She got me (2019)

Vuosi 2019 merkitsee Sveitsin euroviisuhistoriassa käännekohtaa. Sveitsin satsaus Euroviisuihin oli toista maata kuin aikaisempina vuosina. Maan edustajaksi valittiin sisäisesti Luca Hänni, joka oli vakiinnuttanut asemansa saksankielisessä Euroopassa. Lattarivaikutteinen tanssipop She got me – jota kutsuttiin Euroviisujen Despacitoksi – oli ilmiselvää kesähittiainesta. Esityksen visuaalinen ilme toteutettiin uudenlaisella tatsilla. Sveitsi palkkasi kokonaisuuden ohjaajaksi ruotsalaisen euroviisukonkari Sacha Jean-Baptisten, joka suunnitteli esitykseen asianmukaiset dirty dancingit. Myös televisio-ohjauksessa nojauduttiin moderneihin teknisiin innovaatioihin, minkä seurauksena Sveitsin viisuesitys ilmensi ajanmukaista korkeatasoista pop-estetiikkaa.

Tel Avivin Euroviisuissa Sveitsin viisuodotukset olivat pitkästä aikaa korkealla, ja tällä kertaa panostukselle annettiin asianmukainen arvostus: finaalin raatiäänestyksessä She got me keräsi tasaiseen tahtiin pisteitä ja yleisöltäkin herui Luca Hännille yli 200 pistettä. Neljäs sija oli huima parannus Sveitsin monta kymmentä vuotta kestäneeseen kujanjuoksuun. Se oli maan paras saavutus sitten Annie Cottonin kolmossijan vuodelta 1993.

Vuodesta 2019 alkaen Sveitsi on ollut varteenotettava viisumenestyjä. 2020-luvulla maan viisutaival ei ole kertaakaan tyssännyt semifinaaliin.

Sveitsin euroviisut 2020-luvulla
2021: Gjon's tears – Tout l'univers, 3. / 26 (432 pistettä)
2022: Marius Bear – Boys do cry, 17. / 25 (78 pistettä)
2023: Remo Forrer – Watergun, 20. / 26 (92 pistettä)
2024: Nemo – The code, 1. / 25 (591 pistettä)

Hitti #14: Gjon's tears – Tout l'univers (2021)

Vuoden 2020 Rotterdamin Euroviisuihin Sveitsin euroviisuedustajaksi valittiin albanialaiskosovolaissyntyinen Gjon Muharremaj – joka esiintyy taiteilijanimellä Gjon's tears – ranskankielisellä balladilla Répondez-moi. Laulukilpailu peruttiin koronapandemian vuoksi, mutta Gjonille tarjottiin uutta tilaisuutta seuraavaksi vuodeksi. Artisti pysyi uskollisena tyylilajilleen: ranskankielinen riipaiseva balladi Tout l'univers liikutti Euroviisujen esikatseluohjelmien panelisteja kyyneliin. Gjon esiintyi yleensä pianon ääressä, mutta sveitsiläisten mielestä euroviisulavalla kannatti kokeilla jotain muuta, jotta olisi vältytty rinnastuksilta edelliseen viisuvoittajaan Duncan Laurenceen. Sacha Jean-Baptiste laittoi Gjonin vääntelehtimään esityksessään loreenmaiseen tyyliin, mikä herätti mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Avantgardistisia piirteitä sisältänyt esitys ei estänyt Sveitsin menestystä. Tout l'univers voitti Rotterdamin viisufinaalissa raatiäänestyksen ja sai täten eräänlaisen tunnustuksen kilpailun hienoimpana sävellyksenä. Yleisöäänestyksessä Sveitsin oli tyydyttävä kuudenneksi suurimpaan pistemäärään, minkä seurauksena lopullisissa tuloksissa Italian Måneskin ja Ranskan Barbara Pravi kiilasivat Gjonin edelle. Kolmas sija oli kuitenkin Sveitsille parannus edellisestä kerrasta. Ja mikä hienointa: ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993 ranskankieliset kappaleet ylsivät Euroviisujen mitalisijoille.

Hitti #15: Nemo – The code (2024)

Helmikuussa 2024 ilmoitettiin Nemo Mettlerin edustavan Sveitsiä Malmön Euroviisuissa. Karkauspäivänä eetteriin putkahti hänen viisunsa The code, joka oli syntynyt nykyajan konventioiden mukaisesti kansainvälisellä biisileirillä. Tekijätiimin muodostivat Nemon kanssa Benjamin Alasu, Lasse Midtsian Nymann ja Linda Dale. Nemon musikaalimainen moniulotteinen teos erottui välittömästi tavanomaisesta viisumassasta. Kolmessa minuutissa kuullaan niin räppiä kuin klassista laulantaa, mutta silti kokonaisuus ei ollut sekava sillisalaatti vaan koherentti ehyt musiikkielämys.

Euroviisujen ennakkotapahtumissa Nemo ihastutti virtuoosimaisilla esiintymisillään ja virheettömillä laulusuorituksillaan. Pitkin kevättä Sveitsin Nemo ja Kroatian edustaja Baby Lasagna vuorottelivat vedonlyönnin ykkösenä. Loppusilauksen Malmöhön loihti esityksen suunnittelijaksi pestattu ruotsalainen Fredrik "Benke" Rydman, jonka ansioluettelossa on muun muassa Käärijän ikimuistoinen viisuesitys. Euroviisulavalla Nemo juoksi ja kieppui pitkin pyörivää alustaa, mutta äänen vire ei kärsinyt piiruakaan missään vaiheessa. Nemo vaihteli luontevasti tyylistä toiseen ja veti antaumuksella kovaa ja korkealta teatraalisessa esityksessään kuin Z-sukupolven Freddie Mercury konsanaan. Nemo osoitti euroviisukontekstissa hämmästyttävän suvereenia lahjakkuutta, joten suosio musiikin ammattilaisista koottujen raatien keskuudessa ei ollut odottamatonta. Viime vuoden viisufinaalin 180:stä raatilaisesta 71 oli arvioinut The coden parhaaksi. Pisteidenantajat ilmoittivat ennätykselliset 22 kertaa Sveitsille täydet 12 pistettä. Sveitsi oli raatien ylivoimainen ykkössuosikki 365 pisteellä. Yleisöäänestyksen pistepotti 226 sinetöi Sveitsin kolmannen euroviisuvoiton.

Nemon voitto toteutui samalla tavalla raativoittoisesti kuin Ruotsin Loreenin vuotta aikaisemmin. Ymmärrettävistä syistä monet olivat käärmeissään yleisöäänestyksen ykkösen puolesta: Kroatian Baby Lasagna koki Käärijän kohtalon. Nemon kohdalla voitto ärsyttää kuitenkin huomattavasti vähemmän, jos kohta Baby Lasagna olisi ollut yhtä lailla erinomainen euroviisuvoittaja. Nemon erityislaatuinen ammattitaito oli niin poikkeuksellista, että tuomaristojen suitsutus on ymmärrettävämmin perusteltavissa. Euroviisuraatien äänestysohjeistuksessa mainitaan kriteereinä lauluäänen kapasiteetti ja kappaleen omaperäisyys. Raatien kuuluukin palkita esiintyjä, joka eittämättä lukeutuu euroviisuhistorian lahjakkaimpiin. Lisäksi The code on omaperäinen ja luova kevyen musiikin tuotos. Loreenin Tattoon raatimenestys vaikutti lähinnä musiikkiteollisuusväen tunnustukselta pop-hitille, joka persoonattomuudestaan huolimatta täytti oikeaoppisesti nykyaikaiset kriteerit.

Malmön Eurovision laulukilpailut 2024 muistetaan tulehtuneesta ilmapiiristä ja kaoottisista välikohtauksista. Nemon voiton ratkettua viisuharrastajat huokaisivat helpotuksesta, kun kilpailu voitettiin musiikillisin ansioin eikä esimerkiksi poliittisesti motivoituneen äänestäjäryhmän mobilisoinnin vuoksi.

Viime vuoden kohuviisujen jälkeen Eurovision laulukilpailu palaa juurilleen puolueettoman Sveitsin maaperälle. Kuinka suuriksi jännitteet tänä vuonna eskaloituvat? Jää nähtäväksi...

Lähteitä

All Conductors of Eurovision -sivuston artikkelit.

Tobson och alla bidragen -blogin kirjoitukset.

Viisukuppilan osiot Viisuhistoria ja Viisula.

Sveitsiläisten sanoma- ja aikakauslehtien näköisnumeroiden verkkoarkistot: e-newspaperarchives.ch ja Scriptorium.